Pallontallaajat.net
Valikko

Vierailulla Masai-heimon luona

Kenian-työmatkan aikana pääsin vierailemaan perinteisessä kenialaisessa masai-heimon kylässä. Mun ajatukset vierailusta on olleet tosi ristiriitaisia, mistä syystä en oo aikaisemmin jo kirjoittanut visiitistä, räiskyvissä punaisen sävyissä helottavista valokuvista huolimatta.

Vierailu jätti hyvin sekavat ajatukset, sillä toisaalta nautin vierailusta valtavasti, ja sen aikana humalluin eksotiikasta, väreistä, hymyistä ja siitä erilaisesta elämästä, jota kyläläiset viettivät. Jälkikäteen kuitenkin ajatukset turistikulissista sekä epäaidosta teemakylästä nousivat pintaan, enkä oikeastaan vieläkään tiedä, mitä mieltä vierailusta olisin.

Me kurvattiin paikalle safarin päätteeksi, sillä tuo kylä missä me vierailtiin, sijaitsi Masai maran kansallispuistossa. Meitä oli vastassa punaisiin masai-kankaisiin verhoutunut miesjoukko, jotka vastasivat tervehdykseen iloisesti englanniksi, tai ehkä enemmän ja vähemmän iloisesti.

Ennen kylään astumista miesjoukko esitti perinteisen, kaikille turisteille näytettävän tanssinumeron. Joukko punaisiin kankaisiin pukeutuneita ja värikkäisiin helmikoruihin kietoutuneita miehiä asettui riviin, ja kukin esitti vuorollaan oman hyppynumeronsa samalla kun muut lauloivat taustalla. Tuttu kaava, jonka kaikki masai-kylässä vierailleet ovat varmasti kokeneet.

masai-kyla-keniassa masai-kyla-keniassa-2 masai-kyla-keniassa-12 masai-kyla-keniassa-3

Koska lähes kaikki kenialaiset puhuvat kolmea kieltä ja yksi niistä on englanti, oli kyläläisten kanssa kommunikointi helppoa. Saatiin kuulla perinteisistä masailaisista tavoista ja nähdä, miten kylissä eletään vielä tänäkin päivänä.

Kun miehet olivat esiintyneet, oli naisten vuoro. Punaisten viittojen sijaan heillä oli yllään supervärikkäät vaatteet, ja korut oli samaa lajia: upeita, värikkäitä ja iloisesti kilkattavia. Esitys oli tosi samankaltainen kuin miehillä paitsi ilman hyppimistä, ja heihinkin oli tosi helppo ottaa kontaktia.

masai-kyla-keniassa-4 masai-kyla-keniassa-13 masai-kyla-keniassa-5 masai-kyla-keniassa-7 masai-kyla-keniassa-9 masai-kyla-keniassa-6 masai-kyla-keniassa-8

Vierailun päätteeksi oli luvassa vielä jotain, joka on välttämätöntä masai-kylävierailulla mutta kokemus, jota varmasti monet meistä oli odottaneetkin, nimittäin piipahdus kylän pienellä torilla.

Siellä naiset kauppasivat koruja ja koriste-esineitä vierailijoille, ja kaupanteko taisikin olla turistivierailujen edellytys. Eipä siinä, värikkäitä tuotteita oli enemmän kuin ilo katsella, ja ostin kyllä tosi mielelläni itelleni tuliaisen juuri noilta masai-naisilta, joihin vierailun aikana ehti ottaa myös pientä kontaktia. Hintoja ei ollut, ja kun turisti oli päättänyt mitä haluaa, neuvoteltiin maksusta miehen kanssa, joka sopi hinnasta lopulta myyjättären kanssa. Lopulta turistit saivat ostoksensa, ja masait heiluttivat kiitollisina hyvästiksi.

Vaikka vierailu jätti tosi ristiriitaiset fiilikset ja runsaasti kysymysmerkkejä, oli se kokemus, josta pääsin osalliseksi oikein mielelläni. Aitoa tai ei, näin Afrikan-ensikertalaisena oli jännittävää päästä vierailemaan kylässä ja näkemään, millaista elämä siellä on. Ja kieltämättä sen kuuluisan hyppytanssin näkemin vain muutaman metrin päässä oli tosi kiehtovaa.

masai-kyla-keniassa-14 masai-kyla-keniassa-15 masai-kyla-keniassa-10 masai-kyla-keniassa-11

Vierailun aikana meidän ympärillä pörräsi masai-sotureita, ja aika kovasti ilmassa lensi läppä pohjoismaisten toimittajanaisten ostamisesta vaimoiksi. Miehillä kun voi paikallisen tavan mukaan olla useitakin vaimoja, ja mitä enemmän on lehmiä, sitä enemmän on valuuttaa vaimojen ostamiseen. Nuoret, sympaattiset ja englanninkielentaitoiset masai-miehet varmasti herättävät kiinnostuksen kylissä vierailevissa kimuleissa, eikä tuskin ole kovin erikoista, jos joku narahtaa syöttiin.

Nopeasti vierailun jälkeen leffalistalle päätyikin Valkoinen masai -elokuva, joka kertoo juurikin naisesta joka kylävierailun päätteeksi päätyikin jäämään kylään rakastuttuaan päätäpahkaa nuoreen masai-mieheen. Vielä en oo leffaa nähnyt, mutta nyt kun visiittiä on ehtinyt sulatella jonkin aikaa, vois olla jo aika!

Mitä ajatuksia tällaiset kohteet herättää, onko tää vaan turhaa turrehömpötystä, vai luuletko että näillä vierailuilla on jotain oikeaa kulttuurillista arvoa? Itse koitan vielä koota ajatuksiani, ja olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä.

Kreikan merimaisemien äärellä

Vaeltamisesta on tullut yks mun suosikkitapoja tutustua reissukohteeseen. Oli kyseessä sitten sairaan hikinen nousu, rennon leppoisa tallustelu tai jotain siltä väliltä, oon huomannu hankkiutuvani pikkupatikoille kohteessa kuin kohteessa. Parasta siinä on tietysti se että pääsee luonnon ytimeen ja niiden huikeiden maisemien äärelle, mutta totta lienee myös se, että sitä näkymää osaa arvostaa enemmän kun sen eteen näkee vähän töitä eikä vaan suhauta autolla näköalapaikan parkkipaikalle.

Kreikassa huusin siis hep heti, kun kyseltiin innokkaita vaeltajia.

vaellus-zakinthoksella vaellus-zakinthoksella-2 vaellus-zakinthoksella-3 vaellus-zakinthoksella-4

Vaelluspäivänä otettiin aamutuimaan suunnaksi Zákinthoksen saaren eteläkärki ja pikkuruinen Kerin kylä. Reitti lähti sieltä, ja mukana oli vielä kaksi opasta jotka tiesivät alueen parhaat maisemapaikat ja otollisimmat yrttipuskat. Heitettiin heipat polun vieressä hengailleille vuohille ja lähdettiin kapuamaan. Reitti oli melko selkeä ja helppokulkuinen, mutta ilman opasta oltaisiin oltu hukassa hetkessä, sillä minkäänlaisia kylttejä ei näkynyt koko matkan varrella. Niitä ei kuulemma ole, mutta on ehkä tulossa joskus. Niinpä niin.

Vastaan tuli lomasaarille tyypillisesti vähän vanhempi saksalainen pariskunta, jotka olivat aika innoissaan reitin kasvustosta. Ei kyllä mikään ihme, sillä vaikka kasvit ei ihan hirvittävästi mua inspiroikaan, olin minäkin melko mielissäni poimiessani villiyrtteinä niin rosmariinia, timjamia kuin salviaakin. Ihan huikeaa, että niitä kasvoi vaan valtavina puskina reitin varrella!

Tuolla reissulla nähtiin myös koko matkan upeimmat maisemat, sillä jossain vaiheessa toinen oppaista ohjasi munt pienen mäen päälle, josta avautui ehkä siistein merinäkymä, jonka olen eläissäny päässyt omin silmin todistamaan: kirkkaansinisen, ja rannalla vaalean turkoosiksi helahtavan meriveden keskellä nousi valtava kallio. Taustalla ei näkynyt muuta kuin horisontti, enkä meinannut saada silmiä irti maisemasta. Huhhei!

vaellus-zakinthoksella-5vaellus-zakinthoksella-7 vaellus-zakinthoksella-9 vaellus-zakinthoksella-11 vaellus-zakinthoksella-12 vaellus-zakinthoksella-10

Hetken päästä sain maisemaan toisen perspektiivin, kun suunnattiin alueen ainoaan kahvilaan, jossa mulle parasta antia oli nimenomaan näköala. Auringon paistaessa taustalla suoraan vastaan kalliot näytti vielä entistäkin maagisemmilta. Aloin viimeistään tuossa vaiheessa tajuta, miksi ihmiset oikeasti matkustaa Kreikkaan kerta toisensa jälkeen.

En nimittäin oikeasti oo aikaisemmin tajunnut, miten upeita paratiisimaisemia Kreikassa tosiaan on. Onneksi matkailu todella avartaa, ja meikäläisenkin ennakkoluulot lensi taas vauhdilla romukoppaan. Hyvä Kreikka!

Pienkoneilla ympäri Keniaa

Kenian-seikkailun aikana meidän matkaohjelma oli supertiivis, ja siirtymisiä oli valtavasti. Niistä kaikki mahdolliset tehtiin lentäen, ja se olikin aika jännittävä kokemus, sillä Kenian maansisäiset lennot hoitui todella hyvin eri tavalla verrattuna siihen, mihin Euroopassa on tottunut.

Matkatavarat luovutettiin pois jo ennen lentokentän terminaalirakennukseen astumista, ja kun käveltiin sisälle nairobilaiselle lentoasemalle, oli edessä turvatarkastus. Tuttuun tapaan metalliesineet pois taskusta ja läpivalaisuhihnalle, mutta täydestä vesipullosta tai laukkuun unohtuneista nestepakkauksista ei kukaan ollut kiinnostunut, sillä täällä hommia ei hoideta aivan samaan tapaan kuin Euroopassa.

Lähtöportti, tai oikeammin lentoasemarakennuksen aula oli vastassa aivan turvatarkastuksen vieressä ja siellä sitten odoteltiin. Jossain vaiheessa meidän kaikkien passit kerättiin ja ne palasivat hetken päästä takaisin boarding passien kanssa. Missään vaiheessa kenenkään henkilöllisyyttä ei tarkistettu, vaan pelkkien passien näkeminen riitti. Parasta tilanteessa olivat kuitenkin koneeseennoususkortit, sillä niiden virkaa toimittivat lentoyhtiön logolla varustellut suorakaiteen malliset muoviläpyskät, jotka takasivat pääsyn elämäni toiselle pienkonelennolle.

pienkonelento-keniassa pienkonelento-keniassa-2 pienkonelento-keniassa-3

Ja sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Aamulla oli lähdetty aika kovalla kiireellä kohti lentokenttää, mutta siellä oli rutkasti aikaa odotella. Lentoja kuulutettiin, ja aula tyhjeni viimeistä matkustajaa myöten kunnes jäljellä oli enää meidän porukka. Siinä vaiheessa ehti saada hyvän annoksen paikallista hakuna matata -elämäntyyliä, eikä se kieltämättä tuntunut kovin pahalta toimivan wifin äärellä.

Lopulta mustilla boarding passeilla varusteltuja matkustajia kuulutettiin nousemaan koneeseen, ja meidän oli aika lähteä.

Kymmenpaikkainen Air Kenyan pienkone odotti matkustajia, ja me asteltiin varovasti sisälle: pienen korokkeen kautta lentokoneen portaita pitkin. Matkatavarat jätettiin koneen perällä olevan verhon taakse, ja istumapaikat saatiin valita itse. Turvavyöt olivat samanlaiset kuin autossa, ja mää suuntasin heti tietysti ikkunapaikalle. Lento kestäisi noin tunnin, ja sen aikana ehtisi katella maisemia, tai vaihtoehtoisesti (ja mun tapauksessa hyvin todennäköisesti) torkkua lentokoneen seinää vasten.

Meidän porukan noustua koneeseen se oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Matkustamohenkilökunta, eli pienkoneen ollessa kyseessä lentäjät, esittelivät koneen turvaohjeet ja tarjosivat minttukarkkia. Elämäni ekaa kertaa taisin olla lennolla, jossa molemmat ohjaamossa istuvat henkilöt olivat naisia, mikä herätti valtavasti luottamusta, vaikka en tosin osaa eritellä miksi.

Nopeasti kone lähti rullaamaan pitkin kiitorataa ja nousi lopulta ilmaan, vähän keikkuen ja heiluen mutta kuitenkin varman oloisesti. Nyt oli täydelliset olosuhteet lentopelolle, mutta päätin luottaa, sillä siinä muutaman kilometrin korkeudessa pienen kenialaisen lentokoneen kyydissä en oikein voinut muutakaan.

pienkonelento-keniassa-6 pienkonelento-keniassa-7 pienkonelento-keniassa-5 pienkonelento-keniassa-8 pienkonelento-keniassa-9 pienkonelento-keniassa-10

Noin tunnin mittainen lento sujui tosi vauhdilla, sillä katselin maisemia sen verran mitä torkahtelultani ehdin. Mun unenlahjat sai muutenkin tuolla matkalla jo lähes koomiset piirteet, kun oli ihan sama mikä tahansa välimatka meillä oli taitettavana, mun silmät lopsahti umpeen jo ensimmäisen kilometrin aikana. Viikon mittaisella reissulla vaihdeltiin tukikohtaa vähän väliä, ja maansisäisiä lentojakin koettiin kokonaiset neljä. Yhtä lukuunottamatta ne kaikki meni tiukasti unessa, ja se viimeisinkin olisi varmasti mennyt, ellei mulla olisi istunut vieressä puheliasta reissukumppania.

Maisemat pienkoneesta käsin olivat kuitenkin huikeat, ja ehdin bongata niin Nairobin kaupunkitunnelmia kuin Masai Maran kansallispuistoakin. Lopulta lento laskeutui paikkaan, jota ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan kuvailla lentokentäksi, sillä suuri hiekkakenttä ei varsinaisesti muistuttanut sitä millään tavalla. Koneella oli kuitenkin riittävästi tilaa laskeutumiseen, ja noin viis minuttia sen jälkeen valkoinen Air Kenyan lentokone oli jo takaisin ilmassa matkalla kohti seuraavaa määränpäätä. Aika kätevää!

pienkonelento-keniassa-11 pienkonelento-keniassa-12 pienkonelento-keniassa-13 pienkonelento-keniassa-14 pienkonelento-keniassa-15

Kun lähdettiin muutama päivä myöhemmin pois samalta kentältä, oli meidän kone laskeutunut ensin vahingossa väärälle kentälle, ja siinä kun aikamme odoteltiin että se pääsi noukkimaan meidät mukaansa, jolkotteli lentokentän virkaa ajavalla aukiolla kasa seeproja. Only in Africa!

Reissun aikana pääsin lentämään paitsi Air Kenyan myös Safarilinkin pienkoneilla, ja vaikka tuo ensimmäinen taisi olla niistä kaikkein pienin, sain aika hyvän kuvan lentoturvallisuudesta Kenian sisällä. Noiden pikkukonelentokokemusten perusteella se on ensiluokkaista, ja vaikka välillä vähän rytkyttääkin, ei se aiheuta mitään kysymystä siitä, etteikö lentäminen olisi turvallista.

Välimatkojen taittamiseen maateitse voi Keniassa kulua ihan jäätävän pitkä aika. Muutaman sadan kilometrin matkalle voi mennä aivan helposti vaikka koko päivä, joten lennot on erityisesti lyhyellä reissulla fiksu valinta. Mitään halpaa lystiä se ei kuitenkaan oo, sillä nuo meidänkin lennot maksoi noin sata euroa naamaa kohden. Tosin tuolle elämykselle ei välttämättä voi oikein laittaa hintalappua, sillä olihan se ikimuistoista.

Suoraa puhetta rahasta

Raha on aihe, jota ei voi sivuuttaa puhuessa matkailusta. Mulle ei ainakaan tuota pienintäkään ongelmaa kysyä matkailevilta kavereilta tarkkoja summia lentolipuista, majoituksesta tai kokonaisbudjetista, sillä se liittyy mun silmissä hyvinkin asiaan. Erityisesti halvoista lennoista vois varmasti jokainen intohimoinen reissaaja puhua vaikka tuntikausia.

Raha ja matkabudjetointi on myös mulle tosi rakas aihe, sillä teen kyllä kaikkeni venyttääkseni matkabudjettini äärimmilleen ja saadakseni mahdollisimman pienellä rahalla mahdollisimman paljon kokemuksia.

Turistiin matkabudjetista Millan kanssa runsas tovi, eikä keskustelusta meinannut tulla millään loppua, mikä todisti aiheen tärkeyden ainakin meille kahdelle. Tässä siis rehellistä puhetta rahasta ja reissaamisesta.

Kuten podcastista ilmenee, meillä on molemmilla erilaiset tavat säästää matkoja varten. Nyt omat tärpit tiskiin, mikä on sun kaikkein paras ja toimivin säästövinkki?