Pallontallaajat.net
Valikko

Viime vuoden reissuista on vielä hieman käsittelemättä, ja palataan nyt joulukuuhun ja Lontooseen. Mun on nimittäin pakko kirjoittaa meidän majapaikasta! Valkattiin hotellin sijaan majapaikaksi tällä kertaa asunto, mikä oli paras idea pitkään aikaan.

Reissattiin Lontooseen siis kolmistaan, joten meitä oli useampi jakamassa huonekuluja, mistä syystä pystyttiin panostaa majoitukseen tavallista enemmän. Lopulta varattiin pari yötä Shoreditchista parin makuuhuoneen asunnosta. Sonderin tarjoama kolmio osoittautui erinomaiseksi valinnaksi näin kaveriporukalla reissatessa, sillä oma olohuone ja keittiö tarjosivat mahdollisuuden rentoon hengailuun sen sijaan, että oltaisiin kökötetty ahtaassa hotellihuoneessa.

Hintakin oli ihan verrattavissa hotellihuoneeseen, ja esimerkiksi edellisen Lontoon-reissun Ace-hotelli oli suunnilleen samaa hintaluokkaa tämän kanssa. Kahden yön majoitus maksoi lopulta noin 550 euroa, ja kolmelle jaettuna siitä jäi reilut 180 euroa kullekin. Tilaa olis ollut vielä yhdelle, joten silloin majoitus olis tullu vielä halvemmaksi.

Meidän reissuporukassa yks hienoimmista asioista oli se, että en ollut ainoa aamuvirkku. Herättiin Annan kanssa molempina aamuina lähes samalla hetkellä, joten seuraa riitti varhaisesta aamusta. Oltiin sovittu aamiainen sunnuntaille meidän luona, ja käytiinkin Nellan vielä nukkuessa hakemassa aamupalatarpeet.

Oli mahtava lopetus reissulle aloittaa se viimeisenä aamuna meidän omassa kodikkaassa majapaikassa, sillä haluttiin ottaa ihanasta kämpästä kaikki irti ja nauttia siitä viime metreille saakka. Käytiin noutamassa eväät läheisestä Sainsbury’sistä ja katettiin pöytä kukkuroilleen kaiken maailman aamiaisherkkuja. Samalla päästiin seurailemaan ikkunoista, kun Hoxton Square alkoi hiljalleen herätä sunnuntaiaamuun (tai mennä nukkumaan lauantai-illan jäljiltä).

Oman asunnon vuokraaminen osoittautui jälleen kerran aivan erinomaiseksi valinnaksi, ja tää kämppä oli monesta syystä täys kymppi. Sen lisäksi että itse asunto oli suorastaan huibbu, oli sen sijainti myös aika ässä. Kuten ruokapostauksesta kävi ilmi, ruokailtiin aika paljon naapuruston ravintoloissa ihan puhtaasti siitä syystä, että tarjontaa oli ja paikat osoittautui tutkailun jälkeen vielä oikein erinomaisiksi. Tässä asunnossa majoittuessa ei siis tarvinnut lähtä pitkälle seikkailulle vatsa kurnien etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Kämpästä oli myös (mun mittapuulla) kävelymatka Lontoon keskeisimmille pelipaikoille, mutta perille pääsi vaivatta myös bussilla.

Buukattiin asunto Hotels.comin kautta, mikä oli varsin näppärää. Hetkeä ennen reissua saatiin tarkat ohjeet avaimen löytämiseksi, ja kaikki sujui tosi vaivattomasti. Tykättiin tästä itse asiassa niin paljon, että jos meidän kesän uusintareissu toteutuu, valitaan aika suurella todennäköisyydellä tää sama majapaikka jälleen!

Pahoittelut muuten aivan jäätävistä kuvista, en kuitenkaan halunnut jättää postausta julkaisematta sen takia, että kuvat oli karseaa kuraa. Onneksi mimmit kuitenkin vähän parantaa kuvien laatua! <3

6.1.2019 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Nyt alkaa olla vuoden 2018 suosikkipostauksen aika, eli näin vuoden tultua ehtoopuolelleen on tavan mukaisesti soveliasta luoda katsaus menneeseen vuoteen ja antaa ajatus jokaiselle tehdylle seikkailulle. Tää vuosi on ollut matkailullisesti älytön! Se ei vetänyt elämyksellisyydellään ihan vertoja vuodelle 2016, eli mun kaikkien aikojen reissuvuodelle, mutta pääsi hyvin lähelle.

Saldona on 15 ulkomaanmatkaa, 11 maata joista kaksi oli täysin uutta sekä yhteensä kolme eri mannerta. Oon täydellisen kiitollinen ja tyytyväinen, sillä tää reissuvuosi oli tosi hyvä.

Mitä kaikkea tänä vuonna on sitten tullut tehtyä ja nähtyä?

HELMIKUU | SINGAPORE

Vuosi alkoi pakkaspaolla Singaporeen. Järjen kannalta idea oli fantastinen, sillä reilu viikko Singaporen lämmössä pitkän kevään alkajaisiksi oli juuri sitä, mitä pääkoppa kaipasi. Ei nautittu ainoastaan Singaporen epätodellisesta kaupunkihumusta vaan otettiin alkajaisiksi pari päivää iisiä Sentosan hiekoilla, mikä sopi meille aivan mainiosti. Mulla oli tosi kovat odotukset Singaporen suhteen kaikin puolin, ja osittain ne täyttyi täydellisesti. Metropolitunnelmaa, hulppeita rakennuksia tai kulttuuerielämyksiä kaupungista ei puuttunut, joten matka oli todella mieleenpainuva.

MAALISKUU | TURKKI

En joutunut kärvistelemään pimeydessä kovin pitkää, sillä heti maaliskuussa suunnattiin mun työparin Kristan kanssa Turkkiin työmatkalle. Viikko sisälsi seikkailua sekä sisämaassa että Turkin rannikolla, ja toi eteen unohtumattomia elämyksiä, muun muassa laskettelua tulivuorella, kuumailmapalloseikkailun sekä rantatunnelmointia, road tripiä unohtamatta. Viikko oli supermonipuolinen ja ihan mahtava, eikä turkkilainen ruoka pettänyt tälläkään kertaa!

HUHTIKUU | SVEITSI JA SLOVENIA

Huhtikuun koittaessa pääsin reissaamaan kahteen maahan. Pääsiäinen vietettiin mun elämäni naisen ja hänen miehensä luona Sveitsissä ottaen aika iisisti, sillä reissu piti sisällään yhden reissun vuorille, mutta pääasiassa löhöilyä ja huonoja juttuja. Maisemat ja seura muistuttivat taas, miksi Sveitsissä kannattaisi kyllä vierailla vähän väliä.

Slovenian-työmatka taas oli tietysti työn täyteinen, ja suhattiin ympäri maata. Tutuksi tuli paitsi Maribor myös Ljubljana, jotka oli molemmat kaupunkeja, missä olin tietysti käynyt myös aikaisemmin. Lisää fiilistä matkaan toi se, että Taekwon-Don EM-kisat järkättiin Mariborissa just samaan aikaan.

TOUKOKUU | ISLANTI, LONTOO JA ALBANIA

Olin enemmän kuin innoissani toukokuun työmatkoista, sillä molemmat kohteet oli ihan ässiä! Olin haaveillut Islannin-työmatkasta tosi kauan, ja nyt viimein pääsin tutustumaan paitsi Reykjavikiin myös Thingvelliriin. Vaikka luonnonpaikoista jäi tietysti valtaosa näkemättä, ensimmäinen Islannin-matka oli aivan mahtava.

Piipahdettiin tyttöjen reissulla Lontoossa, missä nautittiin shoppailusta, ruuasta ja musikaalista. Reissu kesti vaan kaksi päivää, mutta mahtavan sään ja erinomaisen seuran ansiosta se onnistui niin nappiin, että virtaa sai kuin pidemmästäkin reissusta.

Albania taas oli ollut mielessä jos miten pitkään, joten oli aivan fantastista päästä näkemään, mitä kaikkia siistejä paikkoja maan rantakohteiden tuntumasta löytyykään. Kierrettiin viikon mittaisella reissulla niin pohjoisen Dürres ja Tirana kuin etelän Dhërmi, Ksamil kuin Sarandëkin.  Oma suosikki oli ehdottomasti Joonianmeren rannalla sijaitseva Dhërmi. Vau, vau ja vau!

KESÄKUU | TEKSAS

Kesäkuun työmatka räjäytti potin, ja oli huisia lähteä työmatkalle Jenkkeihin. Kohteina oli vähintään kiehtovat Teksasin Dallas ja Fort Worth, jotka poikkesi toisistaan melkoisesti. Samaan reissuun sisältyi perinteistä cowboy-menoa oikein olan takaa, mutta myös metropolitunnelmaa ja suurkaupungin trendikkäitä alakulttuureja. Olin molemmissa kaupungeissa ensimmäistä kertaa, mutta vuonna 2011 saatu vaikutelma Teksasista superystävällisenä osavaltiona vahvistui entisestään.

ELOKUU | THAIMAA

Kun Suomen helteet oli lähes ohitse, lähin mää jatkamaan niitä Thaimaahan. Suuntana oli mantereella sijaitseva Khanom, joka osoittautui paratiisirantojen täyttämäksi paikaksi. Se täytti kaikki Thaimaan-mielikuvien kriteerit: autiot kuvankauniit rannat, autenttiset mutta tasokkaat hotellit, vahva paikallisväri ja melko vähän muita matkailijoita. Kuin kruununa päähän päästiin vielä näkemään paitsi alueen erikoisuuksia, vaaleanpunaisia delfiinejä, myös bioluminesoivaa planktonia. Älytöntä!!

SYYSKUU | PÄRNU JA BENIDORM

Reissutahti lähti kesän rauhallisen jakson jälkeen syksyllä uuteen nousuun, ja syyskuussa oli luvassa piipahdus Viron Pärnussa. Blogireissu oli yhden yön mittainen eli tosi lyhyt, mutta rantalöhöilyn sijaan tavoitteena oli tutustua kaupungissa sijaitsevaan Pomarin kenkätehtaaseen. Oli tosi kiinnostavaa päästä kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään, kuinka reissukengät valmistuu.

Syyskuussa tein myös paluun Etelä-Espanjassa sijaitsevaan Benidormiin. Työmatka oli tosi onnistunut ja näytti pahamaineisena tunnetun rantakohteen monipuolisuuden. Vakuutuin kaupungista täysin, ja nyt jo suunnittelen hotellilomaa sinne.

LOKAKUU | BARCELONA

En kovin kauaa makoillut laakereillani, kun taas suuntasin Espanjaan. Lokakuussa oli luvassa meidän kaikkien aikojen toinen perhematka, johon suunnattiin seitsemän hengen typistetyllä kokoonpanolla nauttimaan upeista maisemista ja vähän viileästä lokakuun säästä. Loma piti sisällään sopivassa suhteessa köllöttelyä mökillä ja seikkailuja nähtävyyksillä. Aurinkokin pilkisti loppumatkasta, joten päästiin lataamaan taas akkuja talvea varten.

MARRASKUU | ISLANTI JA LONTOO

Tein marraskuussa jotain itselleni täysin epätyypillistä ja lähdin blogiyhteistyön tiimoilta yksin ulkomaille festareille. Reissu jännitti tosi kovasti, mutta ehkä siitäkin syystä se oli ihan mahtava! Kaikki meni superhyvin, nautin keikoista täysillä ja koin aika paljon uusia elämyksiä, puhumattakaan uusista tuttavuuksista. Festaroinnin lisäksi ehdin myös nähdä vähän maisemiakin, joten pidennetyn viikonlopun mittainen reissu oli mukavan monipuolinen.

Kuun loppupuolella taas matkattiin tyttöjen reissulle, niin ikään pidennetylle viikonlopulle, Lontooseen. Jouluvalojen, syömisen ja shoppailun täyttämä reissu onnistui erinomaisesti, ja samantyyppinen on suunnitelmissa myös kesälle. Lontoosta ei vaan voi saada tarpeekseen!

JOULUKUU | TALLINNA

Vuoden viimeinen reissu tuli vähän ykskaks yllättäen, kun päätin lopulta lähteä päiväreissulle Tallinnaan. Joulutorihumu, juoruaminen ja syöminen oli tämänkin tyttöjen reissun ohjelmassa, ja päivä kului hurjaa vauhtia. Tallinna oli just hyvä lopetus tämän vuoden seikkailuille sekä erinomainen muistutus siitä, miten siellä pitäisi käydä useammin. Ensi vuonna taas!

Tää reissuvuosi on ollut, kuten sanottua, aivan fantastinen. Ounastelen ensi vuodesta tulevan vähän hiljaisempi, sillä mulla on tällä hetkellä vaan yhet lennot varattuna, joten voi olla, ettei vastaavia seikkailuja saada vuonna 2019. Se on taas kuitenkin enemmän kuin ok, sillä voin ihan hyvin ottaa elämääni unohtumattomia reissuvuosia vaan joka toinen vuosi. :D

Millainen reissuvuosi sulla oli?

Ihanaa uutta vuotta ja kiitti just sulle tästä vuodesta! <3

Osa kuvista: Karim Khanji, Krista Ahonen, Riikka Mahlamäki-Kaistinen, Snæfríður Ingadóttir ja Nella Rahkonen

31.12.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

No niin, nyt ollaan taas säästämisen äärellä. Toistaiseksi ollaan asetettu säästötavoite, laitettu tilit kuntoon ja viilattu arjen ruokakulut kuriin, ja seuraavaksi ajattelin avata niitä vinkkejä, joiden avulla pidän vapaa-ajan kulut kurissa.

Lähtökohta on se, että vapaa-ajan käytölle ei todellakaan ole ongelmia. Kuten ruokailujen kanssa, myös vapaa-aika menee pitkästi rutiinien ympärillä. Arkipäivinä kuvio on aika lailla sama: aamulla töihin, töiden jälkeen kotiin syömään ja nokkaunet, sen jälkeen treeneihin, suihkuun, syömään ja nukkumaan. Siinä ei ihan hirveästi jää humputtelulle aikaa saati mahdollisuuksia. Jos on tavallinen viikonloppu ja oon kotona, saattaa lauantaina olla päivällä jotain spessumpaa menoa, mutta sunnuntain aamutreenien vuoksi illat päättyy tavallisesti melko lyhyeen.

Eli kahvitteluille, iltakaljoille (tai mun tapauksessa -limpparille), heräteshoppailulle tai muille humputuksille yksinkertaisesti jää aikaa.

Jo se auttaa pitämään vapaa-ajan kulut melko pieninä arjessa. Toki matkailu imee lähes kaikki mun ylimääräiset rahat eli siinä mielessä ne valuu juuri tuonne vapaa-ajan laariin, mutta tarkastellaan nyt niitä arjen valintoja.

1. Valitse edullinen urheilulaji sekä -sali ja vietä siellä valtaosa vapaa-ajasta

Käytännössä maksan vapaa-ajalla lähes pelkästään urheiluharrastuksesta. Taekwon-Dosta, jonka parissa vietän valtaosan illoista, maksan kurssimaksusta, lisenssistä ja vakuutuksesta yhteensä noin 400 euroa vuodessa. Se on aika pieni hinta kun huomioidaan, että pääsen vastineeksi treenisalille tavallisesti viis kertaa viikossa.

Kuntosalivalikoimasta oon valinnut naapurisalin, joka on kätevästi myös markkinoiden halvimpia. Näppärästi muutaman sadan metrin päässä sijaitsee reilu vuosi sitten avattu Elixia Base, jonka kuukausijäsenyys ei maksa mulle kuin 20 euroa kuussa. Käytän siihen työpaikan tarjoamat virikesetelit kokonaisuudessaan, joten vuositasolla kuntosalista jää mulle maksettavaksi 40 euroa. Ei paha varsinkaan, kun tilat, laitteet ja varustelu vastaa edelleen pränikkää.

Liikkumiseen ilman varustehankintoja menee siis noin 440 euroa vuodessa. Siihen päälle on muutamia yksittäisiä kulttuurikokemuksia: leffoja ja keikkoja satunnaisesti muutaman kerran vuodessa, joten niitä on aika hankala määrittää.

2. Skippaa suosiolla viinakset

Kolmikymppisenä aika harvalla taitaa ainakaan mun urheilijakuplassa mennä enää hirveitä summia viikonlopun baaririentoihin, mutta mulla luonnollisesti vielä vähemmän, kun baari-illan tilaus on maksimissaan kolme limua.

Vaan eipä sitä reeneiltä ihan hirveän usein sinne limpparillekaan ehdi.

3. Taita välimatkat jalkaisin ja pyörällä

Tällä hetkellä asun keskeisellä sijainnilla niin, että mun arjen eri kiintopisteisiin on kahden, korkeintaan kolmen kilometrin matka. Arkisin ei siis todellakaan oo tarvetta liikkua muutoin kuin jalan tai pyörällä, joten julkisilla, saati omalla autolla liikkumisesta, ei koidu mitään kuluja kun niitä ei tarvitse edes miettiä.

Toki asumiskustannukset vie oman osansa, mutta palataan niihin tuonnempana! Nää kolme tipsiä on mun parhaimmat vinkit ja ne sopii mulle kuin sormi napaan. Jokaisella on tietysti oma elämäntyylinsä ja omat valintansa, mutta näiden avulla mulla onnistuu säästää vuositasolla aika pitkä penni.

Onko muuten sulla mielessä mitään aihetta, mitä mun kannattais käsitellä tän vuoden mittaisen postaussarjan aikana? Ja mua kiinnostaa tietysti kuulla myös sun valinnat vapaa-ajan kulutuksiin, miten nää pidät kulut kurissa?

Säästösaldo, joulukuu 2018: 2 200 / 10 000 eurosta

 

30.12.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tavoitteena oli pyörähtää viehkeästi pitkähelmaisen takin hulmutessa ja mätsätessä magnoliakukkiin Slovenian keväässä. Lopputulos oli, noh, jotain ihan muuta.

Bongasin viime vuonna ensimmäistä kertaa ehkä Suomen matkablogihistorian hauskimman haasteen, kun Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogia kirjoittava Veera iski eetteriin sen vuoden jäätävimmät matkakuvansa ja haastoi muutkin bloggaajat tekemään saman.

Sain sen verran hyvät naurut Veeran postauksesta, että mun oli pakko lähteä kelkkaan mukaan heti. Omat kuvani ei viime vuonna olleet sieltä aivan kamalimmasta päästä, kiitos huonojen kuvien sorttailun, mutta tänä vuonna asenne peliin oli aivan eri. Olin valmis säästämään ne kaikkein kamalimmat otokset ja epäonnistuneimmat kuvat reissujen varsilta tätä hetkeä varten. Nyt on nimittäin aika koostaa samaan postaukseen vuoden 2018 jäätävimmät matkakuvat.

Ja täytyy sanoa, että emmin suuresti monen näistä julkaisua, eli nyt jos koskaan asetan itseni naurunalaiseksi blogin vuoksi. Toki parhaat naurut tulee edelleen tästä vuoden 2013 postauksesta, jossa esittelin valokuvia teinivuosiltani...

Toivottavasti oot valmis!

Kaikki samassa paketissa: Rönö-Liisan seikkailut sai tänä vuonna jatkoa, ja tässä paljastuu myös atoopikon suurin pahe, jatkuva raapiminen.

Saan aika ajoin palautetta kaverikuvissa siitä, miksi ihmeessä haluan olla kuvassa aina mun parempi puoli edellä. Noh, tämän Reykjavikissa otetun kuvan jälkeen ei varmaan tartte enää ihmetellä asiaa?

Montserratissa mietin, että otetaanpa nyt sellainen riemua uhkuva hyppykuva, jonka näkeminen tuo muistoineen lisävirtaa pimeään talveen. Kyllä tää kieltämättä jonkinlaisia tunteita herättää.

Bangkokin kattobaarissa olin ehkä inan verran liian innostunut kädessä olevasta mocktailista.

Mulle sanottiin joskus, että mun hymy on välillä vähän liiankin intensiivinen. En ymmärtänyt sitä ennen kuin näin kuvat Kappadokian kuumailmapallolennolta.

Ah, Slovenian Bled-järven ihanat vuoristomaisemat ja kuvankaunis meikä.

Oon monesti kuvissa tukka auki, ja ajattelen sen näyttävän ihan viehkeältä myös kuvissa. Mites tässä nää tuulen mukaan tarttuneet kaks karvaa?

Parasta on alkaa selittämään samalla hetkellä, kun toinen on ottamassa kuvaa. Toisaalta ajattelen, että tältä mää varmaan näytän 90 prosenttia kaikesta ajasta, joten sinällään totuuden kohtaaminen lienee ihan hyvästä.

Tää Turkissa otettu kuva on muuten ihan ok, mutta mites nuo kyynärpään yliliikkuvat nivelet?

Pyysin Karimia ottamaan kuvan tässä paikassa, enkä huomannut vieressä olevan misukan toimia. Laitoin siis parhaani mukaan koipea ylös kuvaajan ohjeiden mukaan, ja tässä lopputulos, josta voin olla ylpeä vielä pitkään.

Slovenian magnolia-kuvauksista irtosi toinenkin suosikkiotos. Keskittynyt pupuilme kruunaa kaiken!

Mukaan piti saada vielä yks rönö-Liisa. Yritin seisoa suorassa ja rennon coolisti, mutta epäonnistuin.

Tässä mun tämän vuoden panos tähän haasteeseen. Viime vuoteen verrattuna kehitystä on tapahtunut huomattavasti, joten ei huono. Käy tsekkaan viime vuoden yritys tästä postauksesta! Ens vuonna taas uudet yritykset, veikkaan että ei tää tilanne tästä ainakaan huonone.. :D

Kiitokset Veeralle jälleen kerran huikeasta haasteesta. Mää haastan mukaan just sut! Ellei sulla oo blogia, Instagram-toteutus on varmasti myös tosi hyvä. Jos lähet messiin, muista laittaa kommentti!

Kiitokset kuvista sekä parhaiden puolieni vangitsemisesta Riikka Mahlamäki-Kaistinen, Karim Khanji, Tine Nielsen, Krista Ahonen ja Annabella Kiviniemi.

26.12.2018 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit