Pallontallaajat.net
Valikko

Hyvää huomenta libanonilaisittain ja maan muut herkut

”Here in Lebanon we don’t eat to live, we live to eat!”, on Karimin tädin miehen lentävä lause, jonka hän muistaa sanoa joka ikinen kerta, ja sitä seuraa aina ystävällinen kehotus ottaa lisää ruokaa. Lauseella on vinha perä, sillä jokainen paikallista ruokaa maistanut tietää, että libanonilaiset osaavat todellakin nauttia syömisestä. ”Yalla, kool!”, kuuluu sekin vähän väliä kehottaen syömään, olit sitten kieltäytynyt ruoasta jo lukuisia kertoja. Yks ensimmäisiä asioita mitä opin sanomaan arabiaksi olikin ilmoitus siitä, että nyt ollaan sen verran täynnä ettei vatsaan mahdu enää pientä murustakaan.

Mulla on monia lempiasioita libanonilaisessa keittiössä, vaikka kieltämättä kuluikin useampi vuosi, että opin tykkäämään ruoasta. Yks herkullisimpia ateriakokonaisuuksia on ehdottomasti aamiainen, johon kuuluu Libanonissa aika usein ne samat tutut jutut.

IMG_20160503_220229

Libanonilainen aamupala maistuu kaikkein parhaalta tietysti teetalan eli Libanonin mummulan keittiön muovijakkaroilta syötynä, parvekkeen oven raosta tulevan ilmavirran lämmittäessä yön aikana viilentynyttä keittiötä. Loppujen lopuksi aamiainen koostuu aika yksinkertaisista jutuista, ja ruokapöydällä pääosassa ovat arabialaiset maitotuotteet, joita maassa muuten syödään loppujen lopuksi melko vähän.

Rasvaisen jogurtin kaltainen labneh asetellaan perinteisesti lautaselle ja päälle kaadetaan loraus oliiviöljyä. Ainoa oikea tapa (ainoa mulle opetettu) syödä sitä on repiä pieni pala ohutta arabialaista leipää ja ottaa labnehia kunnolla leivän mutkaan ja kuljettaa ääntä kohti. Aluksi vähän vierastin kombinaatiota, mutta nykyisin voisin nuolla labneh-lautasen tyhjäksi.

Labnehin lisäksi pöydällä on usein keltaista juustoa, joka muistuttaa vähän suomalaista perusedamia. Myös sitä syödään tavallisesti leivän mutkassa, ja parhaina päivinä perusjuuston tilalta tarjolla on halloumia, joka maistuu kaikkein parhaalta tietysti paistettuna. Näiden lisäksi tarjolla voi olla vielä kolmatta juustoa, jotain fetan kaltaista, jota napsitaan samaan tapaan kuin muitakin, tietysti arabialaisen leivän kanssa. Arabialainen leipä onkin enemmän ruokailuväline, ja Libanonin valtio tukee leipää niin, että sen hinta on aina sama. Ison pussin saa noin eurolla mikä takaa, että leipä ei ainakaan lopu keneltäkään kesken.

Libanonilainen ruoka Libanonilainen ruoka-4

Maitotuotteiden ja leivän lisäksi libanonilaiseen aamiaiseen kuuluu perinteisesti myös kasvikset, kaudesta riippuen. Nyt viimeisimmällä reissulla me herkuteltiin aika paljon kauden hedelmillä: akadenioilla, mansikoilla ja kirsikoilla. Lisäksi tarjolla on lähes poikkeuksetta myös oliiveja.

Näistä jutuista koostuu perusaamiainen, mutta näiden lisäksi maassa syödään myös muutamia vain aamiaisella tarjottavia erityisruokia, kuten esimerkiksi manoushea. Se on pizzapohjan tapainen lättymäinen leipä, jossa päällä on oliiviöljyä ja za’ataria eli libanonin vuorilla kasvavaa timjamia muistuttavaa maustetta. Manoushen voi syödä myös juustolla täytettynä tai sekä juuston että za’atarin kanssa.

Libanonilainen ruoka-8 Libanonilainen ruoka-9

Toinen erikoinen, juuri aamiaisella nautittava herkku on kneefe. Sitä me nautittiin nyt yhtenä aamuna teetalan keittiössä, ja herkku maistui kieltämättä yhtä hyvältä kuin aina. Hauskan muotoisten seesaminisiemenleipästen kanssa syötävää, maito- ja mannapohjaista leivosta on hankala kuvailla, mutta hyvältä se maistuu. Rakenne on hieman venyvä, vähän kuten sulaneessa juustossa. Kneefestä leikataan paloja, jotka syödään seesaminsiemenleipäsen sisällä. Tavallisesti päälle kaadetaan vielä loraus siirappia tuomaan lisämakeutta, mutta kombo toimii vallan mainiosti myös ilman, erityisesti aamulla jolloin kaikkein makeimmat herkut ei välttämättä uppoa.

Libanonissa juodaan kahvina useimmiten arabialaista eli turkkilaista kahvia. Pienen pienissä kupeissa tarjottava tuju maustekahvi on monille liikaa aamutuimaan, mistä syystä useimmat juovat aamiaisella mustaa teetä.

Ja parasta libanonilaisessa ruoassa, tai enemmänkin tavassa hankkia ruokaa, on se että hedelmät ja kasvikset hankitaan usein katukauppiailta. Loistavaan palveluun tottuneiden beirutilaisten ei kuitenkaan todellakaan tarvitse vaivautua mihinkään torille tai kauppahalliin, vaan katukauppiaat tulevat itse asiakkaiden luo. On tosi tavallinen näky nähdä kauppiaiden työntelevän hedelmillä ja vihanneksilla täytettyjä valtavan kokoisia kärryjä muistuttavia laitoksia pitkin Beirutin autoteitä. Kärryt parkkeerataan tien viereen, ja asiakkaat tulevat tekemään kauppoja.

Libanonilainen ruoka-6 Libanonilainen ruoka-7 Libanonilainen ruoka-2 Libanonilainen ruoka-3

Yhtenä reissuaamuna pääsin tirkistelemään parvekkeelta, kun vihanneskauppias huuteli ilmeisesti yläkerran naapurille tarjouksiaan, ja hetken päästä hän oli täyttämässä kassia ja juoksemassa ostoksia yläkertaan. Monilla on myös tapana pitää parvekkeella naruun köytettyä koria, jonka voi laskea alas rahojen kanssa ja nostaa ylös vastavuoroisesti täynnä tuoreita kasviksia.

Valikoimasta päätellen meidän toukokuun vierailun aikana kaudessa olivat akadenioiden, kirsikoiden ja mansikoiden lisäksi muun muassa kurkut ja maa-artisokat. Myös meidän aamiaispöydän kasvikset oli peräisin katukauppiaiden kärryistä, joten noista jos mistä kasvisvarasto kannattaa täydentää. Ja kuten kaks viimeistä kuvaa todistaa, voi ruokaostoksia tehdä vaikka keskellä yötä, sillä naapuruston kojut ovat kyllä vielä auki!

Täydellinen aloitus Lapin-reissulle

Vietin viime viikonlopun ihan rehellisesti Lapissa, kun ohjelmistossa oli treeniviikonloppu Rovaniemellä. Treeniviikonlopuista on toivottavasti muodostunut meidän kaveriporukalle jo perinne, joka alkoi viime vuonna Helsingissä. Tällä kertaa haettiin treeni-inspiraatiota niin kaukaa kuin oli mahdollista, ja varattiin treenisali Rovaniemeltä. Ohjelmistossa oli tuttuun tyyliin lajitreeniä, mutta päästiin puuhastelemaan myös muuta, kun käytiin tekemässä pieni vaellus lappilaisella vaaralla.

Mää saavuin kaupunkiin jo perjantaina iltapäivällä hyvissä ajoin, ja meidän vanha treenikaveri, jenkkireissuporukassakin ollut Pasi oli tyttöystävineen mua vastassa lentokentällä. Muut kaverit tuli kaupunkiin vasta illalla, ja meillä olikin siinä hyvin aikaa käydä tekemässä pieni vaellus lappilaisissa maisemissa. Käytiin nappaamassa kaupasta mukaan makkarat, ja suunnattiin kohti lyhyen ajomatkan päässä keskustasta sijaitsevaa Santavaaraa. Paikallisoppaat oli bonganneet sieltä Kuninkaanlaavu-taukopaikan, joka oli meidän määränpää.

kuninkaanlaavu-2 kuninkaanlaavu-4 kuninkaanlaavu-5 kuninkaanlaavu-6 kuninkaanlaavu kuninkaanlaavu-7

Oli kieltämättä aivan fantastista päästä kunnolla korpeen, vaikka ei mitenkään erityisen kaukana Rollon keskustasta oltukaan. Sitä ei kuitenkaan huomannu, sillä kaikkialla oli niin hiljaista ja tunnelmallista kuin aivan metän keskellä voi olla. Tehtiin suht lyhyt ja kevyt lenkki, sillä reissulle tuli mittaa seitsemisen kilometriä ja maasto oli melko helppokulkuista. Sen matkan aikana ehdittiin kuitenkin kastella kengät suon vieressä, kiipeillä kallioilla ja samoilla lehtiä pukkaavien koivujen joukossa.

Parasta vierailussa oli kuitenkin lopullinen päämäärä eli laavu, tietenkin. Kukaan meistä ei ollut käyny paikalla aikaisemmin, ja kieltämättä puitteet yllätti meistä jokaisen. Rovaniemen aurinko helli koko komeudellaan, ja porotti kirkkaalta taivaalta niin, että laavulla notskin äärellä pärjäsi parhaimmillaan hihattomalla. Suoraan vaaran laelle jokimaisemia päin rakennettu laavu oli täydellinen vierailupaikka, ja valmiina odottavat puut, vähän matkan päässä sijaitseva kodanomainen laavu ja jopa vessa piti huolen, että siellä vois viettää pidemmänkin tovin. Ja niin me kyllä tehtiinkin, sillä ajantaju hävis aivan kokonaan siinä vaiheessa, kun Pasi ryhtyi virittelemään nuotiota. Viimeistään makkarapakettia avatessa Helsingin pölyt oli karistettu kannoilta viimeistä murua myöten.

kuninkaanlaavu-4 kuninkaanlaavu-9 kuninkaanlaavu-12 kuninkaanlaavu-10 kuninkaanlaavu-13 kuninkaanlaavu-19 kuninkaanlaavu-17 kuninkaanlaavu-14 kuninkaanlaavu-16 kuninkaanlaavu-18 kuninkaanlaavu-20 kuninkaanlaavu-15 kuninkaanlaavu-21

Paisteltiin siinä kaikessa rauhassa makkaraa ja nautittiin lämmöstä ja maisemista. Savun hajua vaatteissa, seitsemän aikaan vielä korkealta porottava aurinko ja tietysti loistava seura takasi, että kevään tai jopa kesän ensimmäinen notskireissu oli aivan mahtava. Se oli myös loistava tapa aloittaa Lapin-vierailu, ja toi mainiota kontrastia Espanjan maisemille, joissa seikkailin vain yhtä lentopäivää aikaisemmin.

Suosittelenkin siis painamaan mieleen Santavaaran ja Kuninkaanlaavun, jos nämä maisemat kiinnostelee aivan yhtään. Vierailu laavulla ei vaadi mitään pitkää vaellusta, sillä auton saa noin 300 metrin matkan päähän, joten sijainti on aika ihanteellinen vaikka vaan kesäillan rentoa makkaranpaistoa varten.

Meille onneksi sattui varmaan koko kevään paras keli, ja lopulta katsahdettiin kelloa ja todettiin, että kiirehän siinä tuli. Loput kaverit oli nimittäin just saapumassa Oulusta perille Rovaniemelle, ja hyvä jos oltiin ehditty vaaralta takaisin alas kun kaverit soitti ja kertoivat odottavansa jo alaovella. Siinä piti pistää vähän töppöstä toisen eteen, mutta onneksi Lapissa ei oo niin minuutin päälle.

Kymmenen päivän jenkkireissun budjetti

Matkailusta ei voi oikein puhua mainitsematta sen aiheuttamia kustannuksia, ja koska erityisesti sen isomman rapakon tuolle puolen matkustamista pidetään tosi kalliina, ajattelin vähän avata tähän meidän maalis-huhtikuun vaihteessa tekemän kymmenpäiväisen reissun kustannuksia. Aivan tarkkoja laskelmia mulla ei ole, sillä kyllästyin pennien merkkaamiseen muistaakseni jo neljäntenä reissupäivänä, mutta kokonaiskulutus on aika hyvin mielessä ja siitä on helppo laskea noin suunnilleen, minkä verran mihinkin meni rahaa.

Reissuun lähdettiin aivan toisella asenteella kuin aikaisemmille road tripeille, sillä nyt takana ei ollut pitkää säästövuotta, vaan oltiin eletty makaroonikuurilla vaan muutama hassu kuukausi matkaa varten. Jo lähtökohtaisesti budjetti näytti huomattavasti pienemmältä aiempiin reissuihin verrattuna, sillä saatiin lennot aivan törkyhalvalla. Vaivaiset 350 euroa henkeä kohti lennoista Helsingistä Amsterdamin kautta Minneapolisiin ja sieltä taas San Franciscoon, sieltä Pariisin kautta takaisin Helsinkiin. Hintaan sisältyi ruumatavarat ja tarjoilut, ja kyseessä oli todellakin onnenkantamoinen, jonka ansiosta löydettiin näin hulppean mainio lentotarjous.

Matkalla oltiin yhteensä kymmenen yötä, joista neljä majoituttiin sukulaisten nurkissa melko komeissa olosuhteissa ja loput kuusi motelleissa reitin varrella. Keskimäärin kukin hotelliyö maksoi meille 50 euroa, eli kuudelle yölle hintaa kertyi noin 300 euroa.

USA budjetti-9 USA budjetti-6 USA budjetti-4 USA budjetti-2 USA budjetti-7

Meillä oli käytössä pieni auto, josta ei tarvinnut maksaa mitään lisämaksuja! Oltiin kyllä aika ihmeissämme tästä, sillä odotettiin vähintään yhdensuunnan jättömaksua sillä vuokrattiin auto Losista ja palautettiin San Joseen, sekä tietysti toisesta kuskista koituvaa lisämaksua. Kaliforniassa kaikki on kuitenkin toisin, sillä samaan perheeseen kuuluvien ei tarvinnut maksaa lisäkuskeista, ja koska ikääkin oli jo ihan riittävästi, myös nuorista kuskeista koituvat lisämaksut jäi tällä kertaa maksamatta. Auto noudettiin ja palautettiin Kalifornian osavaltion sisällä, mistä syystä jättömaksustakaan ei tarvinnut huolehtia. Saatiinkin siis lopulta auto pelkän vuokran hinnalla, ja maksettiin kuudesta päivästä noin 330 euroa.

Reitillä oli matkaa noin kolme tuhatta kilometriä, ja vierailtiin niin suurkaupungeissa, lomakeskuksissa kuin pienissä kyläpahasissakin. Bensan hinta vaihteli tosi kovasti Lake Tahoen 3,80 dollarin kynytyksestä Salt Lake Cityn 1,99 dollarin huokeaan gallonahintaan. Kokonaisuudessaan polttoaineeseen kului rahaa noin 150 euroa.

Reissulla vierailtiin kahdessa kansallispuistossa. Niiden sisäänpääsymaksut on autoa kohden tavallisesti jotain kolmenkympin luokkaa, kun taas vuoden voimassa olevan, rajattomiin sisäänpääsyihin oikeuttavan America the Beautiful -kortin saa alle satasella. Laskettiin että käytäisiin reissun aikana kolmessa kansallispuistossa, jolloin vuosikortin ostaminen oli jo kannattavaa. Lopulta päädyttiin käymään vaan kahdessa, mutta onneksi kortti odottelee meitä Amerikassa aina maaliskuuhun 2017 saakka. Kansallispuistojen sisäänpääsyt maksoi meiltä siis noin 70 euroa. Tietulleja me ei maksettu kertaakaan.

USA budjetti-5USA budjetti-11 USA budjetti USA budjetti-8 USA budjetti-20 USA budjetti-17 USA budjetti-18 USA budjetti-12

Syöminen hoidettiin siellä, mistä eväät sai kaikkein halvimmalla eli joko pummailemalla sukulaisilla, ostamalla ruoat kaupasta tai tietysti In-N-Outissa. Viiden dollarin hintainen kypsä kokonainen kana Walmartista nousi ykkössuosikiksi, mutta sen sijaan kasvisten hinta järkytti syvästi. En muistanutkaan, miten kallista terveellinen ruoka Amerikassa voikaan olla! Puputettiin edullisimpia kasviksia eli porkkanoita lähes koko matka, sillä tuntui aika hirveältä ajatukselta maksaa Walmartin ei-todellakaan-luomuomenista viittä euroa kilolta. Ruokakustannukset onnistuttiin kuitenkin pitämään muun muassa porkkanoiden avulla aika alhaisina, ja lopulta sapuskaan meni kymmenen päivän aikana rahaa noin 150 euroa.

Tuohon päälle tulee vielä shoppailut, ylimääräiset sisäänpääsymaksut, tuliaiset ja muu hömppä. Aika hyvin pysyttiin kuitenkin kurissa ja nuhteessa, vaikkakin budjetti tulikin käytettyä melkein viimeiseen penniin saakka.

USA budjetti-14 USA budjetti-21 USA budjetti-16 USA budjetti-15USA budjetti-19 USA budjetti-3 USA budjetti-10 USA budjetti-13

Tässä vielä yhteenvetona kymmenen päivän jenkkien road tripin kustannukset kahdelta hengeltä:

Lennot 700e
Auto 330 e
Majoitus 300 e
Bensa 150 e
Kansallispuistot 70 e
Ruoka 150 e

Yhteensä siis aika pieneltä kuulostava 1 700 euroa. Kahdelta hengeltä kymmenessä päivässä. Ei paha, varsinkaan jos mietitään että tavallisesti meidän jenkkireissubudjetit on olleet kuukaudelle 3 500 euroa eli kymmentä päivää kohden 1 170 euroa vs. tämänkertainen 850 euroa.

Eng: A ten-day-long road trip in the US costed us 1 700 euros.

Pikavisiitti Pariisissa ja illallinen Helsingin ranskalaisbistrossa

Yhteistyössä Frans & Amélie

Kuten ennen reissua blogissakin kerroin, Amerikan-seikkailun paluumatkalla piipahdettiin myös Pariisissa. Välilasku oli aikataulun mukaan seitsemän tuntia, joten järkeiltiin siinä ajassa ehtivän mainiosti käydä myös vähän kaupungilla, ja Karimkin saisi ensimmäisen Ranskan-vierailunsa. Todellisuudessa meillä kesti kaks tuntia päästä ulos lentokentältä, sillä terminaali jonne meidän kone laskeutui, sijaitsi tietysti mahdollisimman jeerassa lentokentän juna-asemaan nähden, ja saatiin seikkailla aikamoinen tovi ennen kuin päädyttiin ulos.

Lopulta meille jäi siis vaan parisen tuntia Pariisille, sillä takas lentokentällä piti olla tietysti taas kahta tuntia ennen lennon lähtöä ja matkoihin kului liki tunti suuntaansa. Ei kuitenkaan skipattu reissua, vaan päätettiin käydä tsekkaamassa Eiffelin torni ja palata sen jälkeen takaisin lentoasemalle.

Idea oli loistava, ainakin ajatuksen tasolla. Todellisuudessa oltiin molemmat aivan kuolleita ja jetlageissa lennon jälkeen, joten näin jälkikäteen näitä kuvia katsellessa tuntuu aika utopistiselta, että ylipäätään käytiin Pariisissa. En muista reissusta juuri mitään, joten ihan hyvä, että kuvat jäi todisteeksi vierailusta.

Pariisi-7 Pariisi Pariisi-4 Pariisi-2 Pariisi-5

Lentokentältä pääsi lopulta tosi kätevästi Eiffelille. Hypättiin kentällä RER-junaan, ja jäätiin pois noin 20 minuutin kävelymatkan päässä tornista. Metrolla olis päässy vielä lähemmäs, mutta haluttiin kuitenkin saada vähän enemmän irti Pariisista kuin pelkkä viisminuuttinen Eiffelillä, joten päätettiin taivaltaa pikkumatka jalkapatikassa, siitäkin huolimatta että käytännössä koko kävelymatka meni tuijotellessa maisemien sijaan silmät lasittuneina kenkiä. Tai nukkuessa, kuten kuvistakin näkee.

Kevät oli Pariisissa kuukausi sitten samassa pisteessä mitä Suomessa viikko sitten. Lehtiä ei ollu puissa juuri ollenkaan, mutta ilmassa leijaili lupaus keväästä. Aurinko paistoi ja lämmintäki oli melko mukavasti, joten saatiin oikein kiva vastaanotto takas Eurooppaan Amerikan-reissun jälkeen.

Pariisi-8 Pariisi-3 Pariisi-6 Pariisi-9

Mitäpä siitä Pariisista sen enempää sanoisi, sillä lyhyen piipahduksen parasta antia oli Eiffelin torni. Jatkettiin kuitenkin Ranskatunnelmia myös seuraavana päivänä, kun käytiin vielä ennen Karimin lähtöä yhteistyön tiimoilta dinnerillä Helsingin keskustaan avatussa Frans & Amélie -ravintolassa. Kyseessä on ranskalainen bistro, ja vaikka nimi ja tunnelma onkin kuin suoraan Pariisista, on ravintola todellisuudessa S-ryhmän ketjula, ja Fransmanni-ravintolaketjun uusi versio.

Vaikka Fransmanni-ravintoloista voi olla montaa mieltä, on ravintolaketju ollu mun silmissä aina hirveän hellyttävä. Kun alettiin seurustella Karimin kanssa suunniteltiin köyhinä opiskelijoina että joskus kun on hyntsää, mennään hienosti syömään juurikin Frnasmanniin. Eipä koskaan menty, mutta nyt kymmenisen vuotta myöhemmin päästiin dinnerille ravintolan päivitettyyn versioon ja ehkä ihan hyvä, sillä huhujen mukaan Fransmannit ei ehkä edes kymmenen vuotta sittenkään olis lopulta tarjonnut sitä hienon ravintolan illalliskokemusta.

Kontrasti Helsingin ja Pariisin välillä oli valtava, kuten arvaatte. Siinä missä Pariisissa paistoi aurinko ja nahkatakilla tarkeni vallan mainiosti, Helsingissä satoi vettä ja välikausitakillakin oli aika kolea. Päätettiin kuitenkin ettei se häiritse, ja hypättiin sateisen Pariisin tunnelmaan illastamalla ikkunapöydässä, mistä pystyi seurailemaan sateenvarjojen kanssa tepastelevia ohikulkijoita. Kun oikein käytti mielikuvitusta, olis voinu kuvitella olevansa takaisin Pariisissa. Kuvittelua helpotti myös jäätävä jetlag, joka iski aika pahasti kesken dinnerin. Karimin käydessä vessassa mää ehdin nukahtaa pöydän ääreen, joten tunnelma oli todella hyvin samankaltainen kuin edellisenä päivänä Ranskassa!

Frans & Amélie-11 Frans & Amélie-2 Frans & Amélie-3 Frans & Amélie-10 Frans & Amélie-5 Frans & Amélie Frans & Amélie-9 Frans & Amélie-12

Onneksi ruoat kuitenkin helpotti hereillä pysymistä, sillä ne oli kaiken sen pinnistelyn arvoisia. Tosin tilasin jetlageissani annoksen, jossa oli härkäpihvin kaverina myös pekonia, sillä en varsinaisesti kyennyt ilmeisesti omaksumaan tietoa kovin hyvin. Siinä sitä sitten oltiin pekonilautanen nenän edessä, mutta hyvin annos toimi vaikka pekonit jäivätkin syömättä.

Herätys tapahtui viimeistään jälkiruoan kohdalla, sillä ravintolan suklaa-annos oli kaikin puolin täydellinen. Harvemmin mudcake on oikeasti just eikä melkein, ja tällä kertaa sisältä valuva sula suklaamassa tiesi paikkansa. Ainoa harmi oli se, että suklaaherkku sijaitsi Karimin lautasella eikä mun, vaikka toki ranskalais-suomalaistyylisessä hillalla krumeluuratussa creme bruleessakaan ei ollut mitään valittamista. Sokerikerrosta rikkoessa olo oli kuin Améliella, ainakin lähes.

Molemmat Ranska-vierailut, niin Pariisissa kuin Helsingissäkin, meni siis samanlaisessa sumussa. Onneksi kummastakin kokemustasta on kuitenkin kuvia todistamassa että siellä käytiin, sillä muuten vois olla hieman haasteellista erottaa kävikö niin oikeasti vai uneksinko pelkästään. Tästä opitaan siis se, että ehkä ens kerralla en varaa dinneriä heti lennonjälkeiselle illalle, jos jetlagin vaara on olemassa. Tosin oli kyllä kieltämättä kätevää, että illallinen kuitenkin pakotti pysyttelemään hereillä, tai ainakin puoliksi.

Joko nää oot testannu Pariisin tai Frans & Amélien?

Eng: Walking jet lagged around Paris is something I don’t really recommend that much, but having a dinner in the Frans & Amélie restaurants I do.