Pallontallaajat.net
Valikko

Viime viikot on menneet ulkoillessa aina melkoisen typerä virne naamalla, sillä Helsingissä on ollut uskomattoman kaunista. Munsta tuntuu että oon lähes joka vuosi onnistunut olemaan parhaimman kukkaisajan reissussa, mutta tänä vuonna oon päässyt nauttimaan luonnon upeudesta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, tai ainakin se siltä tuntuu.

Naapurustosta on löytynyt myös oma suosikkipaikka, joka on aivan ässä tähän vuodenaikaan, nimittäin Hietaniemen hautausmaa. Se sijaitsee meiltä vaan kivenheiton päässä, joten ollaan löydetty itsemme iltakävelyiltä, ihanan romanttisesti hautausmaalta. :D Paikka on kuitenkin aivan supernätti juuri nyt, kun syreenit kukkii ja tuoksu on vähintään huumaava. Jos siis jonkun Helsinki-vinkin voin antaa tähän alkukesään, on se juurikin tuo hautausmaan alue, jota ei kannata missata!

Näissä tunnelmissa toivotan ihanaa juhannusta! Mulla se kuluu Oulu–Kainuu–Koillismaa-akselilla, minne on luvattu vähintäänkin hyytävää keliä. Palataan, kaverit!

23.6.2017 0 Kommenttia
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Estoria

Kuten itkeskelin teille tässä postauksessa, on viime aikoina pidellyt vähän kiirettä. Se on näkynyt muun muassa siinä että en oo ehtinyt nukkua tarpeeksi, mikä ei oo kyllä lainkaan ok. Kahdeksan tunnin unitavoite on lipsunut lähemmäs kuutta tuntia, mikä tarkoittaa sitä että täällä on kulkenut yks haukotteleva robotti. Oon todennut että kiireeseen ja stressiin auttaa parhaiten irtiotto, pelin puhaltaminen poikki vähäksi aikaa ja voimien kerääminen. Sitten taas jaksaa.

Mulle paras tapa irtautua hommista hetkeksi on tietysti matkailu. Vaikka viime aikoina reissuja on riittänyt, teki parin päivän kesäretki Tallinnaan keskellä viikkoa todella hyvää. Siitäkin huolimatta että työt seurasivat mukana läppärissä ja illatkin täyttyivät kieltämättä muista töistä jo maisemanvaihdos teki kaikesta huomattavasti aiempaa kevyempää. Parasta oli kuitenkin nukkua ja syödä hyvin!

Majoituttiin matkan ensimmäinen yö jo hyvin tutuksi tulleessa Solo Sokos Hotel Estoriassa, joka sijaitsee aivan lyhyen kävelymatkan päässä Tallinnan satamasta ja vanhastakaupungista, eli näin Suomenlahdelta saapuvan näkökulmasta keskellä kaikkea. Erikoista hotellissa on sen kodinomaisuus: yhteisissä tiloissa on olohuone (sekä lähes loputtomat konvehti-, pähkinä-, keksi-, tee- ja kahvivalikoimat) ja hotelleille poikkeuksellisesti lakanat on valkoisen sijaan iloisen värikkäät.

Parasta huoneissa – erityisesti juuri tällä kertaa – olivat kuitenkin sängyt. Harvemmin sopivan napakka patja ja paksut peitot ovat tarjonneet yhtä taivaalliselta tuntuvaa pesää kuin nyt, kun niille todella oli tarvetta. Soin itselleni kokonaiset kahdeksan tuntia unta, ja jätin vielä verhot auki jotta heräisin mahdollisesti herätyskellon sijasta auringonvaloon. Meidän huoneesta avautui uskomaton näkymä suoraan vanhaankaupunkiin, eli aamumaisemien suhteen ei ollut paljon paremmasta väliä.

Hotelliyöpymisissä on parasta jatkaa rentoa ja rauhallista aamutunnelmaa vielä hotelliaamiaisella, joka on onneksi Estoriassa Solo-tyyliin aivan ässä. Sokos Hotellien Solo-konseptin hotelleissa aamiainen on tavallista parempi, mikä näkyy valikoiman monipuolisuudessa: munakokkelien ja pekonin sijaan tarjolla on myös runsaasti perinteisiä klassikkotuotteita parempia vaihtoehtoja. Lisäksi tee tarjoillaan pöytään, mikä on pieni mutta harvinaisen mukava lisä!

Tällä kertaa testailtiin erityisesti aamiaisen vegevaihtoehtoja, sillä välillä on myös näin sekasyöjänäkin kiva asettautua muiden saappaisiin ja kokeilla, miten tällaissa paikoissa syöminen sujuu erilaisilla ruokarajoitteilla. Estoriassa tarjonta on erityisen hyvä, ja saatavilla on monenlaisia salaatteja ja paahdettuja kasviksia. Kasvissyöjälle tarjolla oli melko täysipainotteinen valikoima, mutta vegaani olisi kyllä ollut proteiinin suhteen melkoisissa ongelmissa, sillä ei-eläinperäisiä proteiininlähteitä ei juuri ollut. Mää en kuitenkaan lähtenyt kokeilussani vegaanilinjalle, ja vaikuttikin siltä että kasvisruokailijalle (tässä tapauksessa ainakin lakto-ovo-vegetaristille) tarjonta oli monipuolinen ja mahdollisti täysipainotteisen aamiaisen ilman syrjityksi tulemisen fiilistä.

Mun omaksi suosikiksi nousi aamiaisella tarjottu rucola-kananmuna-avokadosalaatti sekä uunikasvikset. Jälkkäripuolella riitti että tarjolla oli tuoretta ananasta, mikä piti kroonisesti tropiikkiin kaipaavan ananasfanin tyytyväisenä. Jälkimmäinen oli oikeastaan suurin syy siihen, miksi en edes miettinyt aamiaisen tilaamista huoneeseen. Se olisi ollut mahdollista, mutta tarkkojen ananasannosten tilausohjeiden sijaan koin paremmaksi vaihtoehdoksi vain päätyä lappaamaan keltaista kultaa kulhoon tasan sen verran mitä mieli teki.

Tavallisesti hotelliaamiaisilla häiritsee hektinen tunnelma, mistä syystä koen parhaaksi konkoilla aamiaiselle yleensä heti sen auettua. Tällä kertaa jätin aamupalan kuitenkin poikkeuksellisesti aamiaisravintolan viimeiselle tunnille, ja vaikka ihmisiä riitti, oli fiilis kuitenkin rauhallisempi kuin tavallisesti tuohon aikaan.

Yhden teepannullisen ja taas kerran hyväksi havaitun Estoria-aamiaisen jälkeen Tallinnassa jaksoi taas seikkailla pitkälle iltapäivään, vaikka tällä kertaa överit jäikin vajaiksi – vegehaasteen lisäksi kokeilin myös kohtuutta, mikä oli sekin ihan virkistävä vaihtoehto näin harvakseltaan toteutettuna. :D

Tämä postaus on osa Sokos Hotellien Brändibloggaaja-kampanjaa, jonka ensimmäisen yhteistyöpostauksen julkaisin Oulun Original Sokos Hotel Arinan Hailuoto-teemaisesta Luoto-huoneesta.

22.6.2017 1 Kommentti
0 Facebook Twitter Google + Pinterest

Kun buukattiin Kroatian-majoitus puhtaasti pelkän talon ja sen palvelujen perusteella, en olis ensimmäisenä osannut arvata millaiseen kultasuoneen noin maisemien puolesta osutaan. Mentiin sijainnin suhteen lopulta aika randomilla ja varattiin se talo, joka kokonsa sekä varustelujensa puolesta vastasi parhaiten meidän tarpeita.

Yllätys oli aika valtava, kun paria viikkoa ennen reissua istuttiin porukalla alas ja ruvettiin tsekkailemaan, mitä kaikkea meidän mökin huudeilta oikein löytyy ja missä se tosissaan sijaitsikaan. Huvila oli tarkalleen ottaen pikkuruisessa Knrnicissä, mistä parin kilometrin päässä sijaitsi vähän suurempi kylä Zadvarje. Sijainti oli aika nappiin vuoristoalueella, joten tajuttoman hienoja maisemia eikä neulansilmämutkilla varustettuja teitä voinut välttää. Oli aika mahtava fiilis herätä aamuisin siihen, että jo sängystä käsin pystyi ihastelemaan ikkunan toiselta puolelta näkyvää vuorta!

Maisemien puolesta koko Dalmatian alue on aivan täys kymppi, mutta Zadvarjen kylä ja sitä ympäröivä alue tarjosi myös aikamoista maisemien ilotulitusta. Itse kylässä maisemaa hallitsee noin 1700 metriin kohoava Biokovo-vuoristo, jota ei voi luonnollisestikaan olla näkemättä. Toinen aivan Zadvarjen sydämessä sijaitseva luontonähtävyys taas on hieman hankalammin huomattavissa, sillä aivan päätien vieressä on rotko ja vesiputous, joiden löytämistä varten pitää joko tutkia karttaa tai pitää silmät oikeasti auki kylänraittia kulkiessa.

Mekin tiedettiin kyllä rotkon olemassaolosta, mutta löydettiin sinne kulkeva reitti vasta kun jalkauduttiin Zadvarjen pikkupitäjään, sillä autolla kylän poikki kulkiessa tieltä poikkeaviin opasteisiin ei tullut kiinnitettyä huomiota. Aamulenkki kylän edustalla kohoavalle Jeesus-ristille ja sen maisemien luo kuitenkin kannatti, sillä paluumatkalla vastaan tuli oikeat opasteet. Sata metriä ja oltiin rotkon reunalla.

Alhaalla pauhusi vesiputous, ja bongattiin rotkon kyljestä myös vuorikiipeilijöiden joukko, jotka oli parhaillaan laskeutumassa alas kanjoniin. Zadvarjen ativiteettimahdollisuudet on Dalmatian alueen parhaimmistoa, sillä perus vuoristovaellusten lisäksi alueella voi muun muassa vuorikiipeillä, laskea koskea ja taitaapa tarjolla olla myös vaijeriliuku.

Me tyydyttiin katselemaan maisemia ylhäältä käsin, ja tehtiinkin tuon viikon aikana parikin kävelyretkeä rotkolle. Myöhemmin löydettiin kylänraitin tuntumasta portaat alas, ja ehdittiinkin jo innostua aika kovasti kunnes tajuttiin niiden päättyvän vesilaitoksen lukitun ristikko-oven toiselle puolelle. Se niistä maisemista, mutta saatiinpahan ainakin aikamoinen porrastreeni!

Tämä kroatialainen pitäjä valloitti mun sydämen täysin, ja toi mukanaan ehkä oivalluksen uudesta matkailutavasta. Oli tervetullut huomio oivaltaa, että ainaisen roadtrippaamisen ja jatkuvasti vaihtuvien majapaikkojen sijaan myös tällainen tukikohtatyyppinen matkailu on tosi jees erityisesti, kun puitteet on kunnossa ja pihalla seisoo vuokra-auto.

Onko Zadvarje tuttu muille? Lähtisitkö näihin maisemiin?

Ja se vesiputous! Sitä piti oikein tihrustamalla tihrustaa että näkyi rotkon reunalta, mutta sieltä se löytyi ja komeilee postauksen ensimmäisessä kuvassa.

18.6.2017 2 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Moro pitkästä aikaa! Itselleni todella epätyypillisesti oon pitänyt vähän aikaa postaustaukoa, sillä oon joutunut elämässäni tilanteeseen, missä pitää valita liikunnan, unen ja bloggaamisen väliltä. Kaksi ekaa menee ymmärrettävästi etusijalle, joten vaikka asiaa olis vaikka kuinka, en oo millään ehtinyt tulla kertoilemaan sen enempää Kroatiasta, Madeirasta tai Lontoosta.

Taekwon-Do vie nimittäin tällä hetkellä kaiken  mun vapaa-ajan, sillä teen kahta isoa ja yhtä pientä projektia samanaikaisesti. Vuorokauden tunnit on meinanneet loppua kesken jo tosi monta kertaa, mutta onneksi valoa on näkyvissä tämänkin tunnelin päässä ja homma helpottaa heti kohta, tai ainakin jossain vaiheessa.

Pakko kuitenkin tässä välissä ilmaista ilo siitä, miten on hienoa ettei tästä kiireestä oo kuitenkaan puuttunut reissuja, ja niille on tehty aikaa kaikesta huolimatta. Eilen palattiin takaisin kotiin Tallinnasta, missä vietettiin pari päivää melko upeissa keleissä. Reissu oli tähänastisista Tallinnan-seikkailuista ehdottomasti paras, joten kannatti todellakin käydä. Eikä mun matkailuputki lopu vielä tähän, sillä ensi viikolla odottavan juhannuksen kunniaksi edessä on vielä reissu Ouluun, mikä on tietysti aivan mahtavaa!

Oon naureskellut tänä keväänä kovasti sille miten mun reissut ei vaan jakaudu tasaisesti. Esimerkiksi tänä vuonna olin ensin kokonaiset neljä kuukautta Suomessa, ja nyt sitten edelllisen kuuden viikon aikana oon kotinurkissa parin viikon verran. Nyt ainakin toistaiseksi olis kuitenkin luvassa ihana Suomen kesä, ja seuraava reissu on mahdollisesti vasta elokuussa, kun lähdetään kesälomalle Kreikkaan. Tosin koskaan ei voi tietää, jos jotain ilmenee vielä ennen sitä. :)

Tämän nopean reissutilannerapsan myötä toivotan ihanaa viikonloppua, palataan toivottavasti pian!

Ps. Vitsi mää kaipaan tällaista bloggaamista, kun joka postausta ja kuvaa ei tarvinnut miettiä tuntikausia vaan blogiin kirjoitti ihan vaan omia tunnelmia ja kuulumisia, ja uusi postaus syntyi vartissa sekä tietty täysin ilman SEO-optimointia. Ehkä mää palaan tähän jatkossa, sillä mitäpä sitä harrastuksesta turhia ressaamaan!

16.6.2017 4 Kommenttia
4 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit