Pallontallaajat.net
Valikko

Nirso ruokailija Thaimaassa

Ennen Thaimaan-reissua odotin ruokia todella malttamattomana, sillä mun mielessä siinsi ihanat kookospohjaiset curryt ja tiuha maapähkinän käyttö. Paikan päällä jouduin kuitenkin toteamaan, että en tosissaan tiennyt thaimaalaisesta ruuasta oikeastaan mitään ennen matkaa, sillä maut oli todella jotain muuta kuin mitä olin odottanut.

Historia de Viajes -blogin Kaksu kirjoitti hulvattoman postauksen siitä miten hän nirsona ruokailijana pärjäsi lomallaan Hongkongissa, ja postausta lukiessani koin monta kertaa suurta sielujen sympatiaa ja samaistumisen hetkiä tilanteissa, kun nirsolle ei vaan oikein ole mitään eksoottista tarjolla. Ja eipä sillä, eipä nirso kovin montaa uutta asiaa suostuisi edes maistamaan.

Mun rakkaus ruokaan tuskin on jäänyt kenellekään tätä blogia lukevalle epäselväksi, mutta siitä huolimatta oon ihan äärimmäisen nirso ruokailija. En siedä muun muassa tulista ruokaa, korianteria, uusia outoja makuja, äyriäisiä tai sieniä. Meidän perheessä onkin kuultu useampaan otteeseen vitsailuja siitä, miten mulla on lapsen makuaisti siitäkin huolimatta, että en taatusti oo klaanin nirsoin ruokailija. Siihen kun lisätään vielä se että mua on melkeinpä mahdotonta saada edes maistamaan mitään uutta, puhutaan jo hienosta ruokaseurasta.


Pysähdytään hetkeksi tuohon maistamiseen, sillä olin muun muasssa Thaimaassa monissa tilanteissa, joissa mun oma käytös ihmetytti mua itseänikin. Esimerkiksi kalakastikkeen tai katkaraputahnan maistaminen, siis ihan vaan nopea ja lyhyt maistaminen, ei tullut kuuloonkaan. En yksinkertaisesti suostu laittamaan suuhuni mitään mikä voisi potentiaalisesti olla ällöttävää. Samalla katselin silmät suurina kun Karim maisteli kaikkea, siis ihan kaikkea. En vaan voi ymmärtää.

Mutta palataan siihen thaimaalaiseen keittiöön, jonka perusmaut sai siis minussa aikaan lähinnä yökötyksen. Onneksi maasta löytyi myös runsaasti vaihtoehtoja, ja yksittäisten raaka-aineiden maistamisen sijaan suhtauduin kyllä hyvin avoimesti uusiin ruokalajeihin (ainakin tiettyyn pisteeseen saakka). Varsinkin reissun alkupuolella jaksoin vielä olla hyvinkin avoin nokan eteen kannettuja aterioita kohtaan.

Mitä syömistä sieltä sitten löytyi? No, alkureissusta pyrin tilaamaan vähän kaikkea ja säilyttämään avoimen asenteen. Ensimmäisen viikon aikana tulikin maisteltua vähän kaikkea: kookospohjaista kanakeittoa, kanavartaita, kana-pähkinäpohjaisia ruokia, nuudeleita, paistettua riisiä, tofua ja papaijasalaattia. Mulla oli kovat odotukset thaimaalaista keittiötä kohtaan ja ensimmäisen viikon jälkeen jouduin myöntäämään itellenikin, että ensimmäisten reissupäivien aikana koettu pieni pettymyksen tunne piti kuin pitikin kutinsa, ja nämä maut vaan ei olleet mun nirsoja makunystyröitä varten.

Toisen viikon pysyttelinkin melko turvallisissa ruoissa, ja söin pääasiassa pad thaita ja pad see ewia eli nuudeliannoksia sekä joskus myös riisiä. Maut oli tosi mietoja – välillä ehkä liiankin – mutta toisaalta annoksissa ei ollut sitten mitään nirsoa yököttäviä makuja. Korianterista ei päässyt eroon oikeastaan missään mikä oli iso harmi, mutta toisaalta ehkä sitäkin on mahdollista oppia joskus syömään, joten otin sen kouluttavana kokemuksena varsinkin, kun mitään makuelämyksiä ei tuolla matkalla ollut enää luvassa.

Erityisesti pad see ew jäi mietojen makujensa puolesta mieleen, sillä nuudeliannos kasviksilla, soijakastikkeella ja kananmunalla oli jotain, mitä myös mun lapsen makuaisti osasi arvostaa. Koko reissun paras annos tuotiin kuitenkin sopivasti eteen viimeisenä iltana, kun tilasin paistettua riisiä, kanaa ja ananasta. Se kombinaatio räjäytti pankin, mutta toisaalta samalla kertoo aika paljon mun vajavaisuudesta makujen suhteen.

Jälkiruokapuolella ei onneksi tarvinnut paljoa valittaa, sillä tuore mango, ananas ja passiohedelmä toimivat täydellisesti. Maistelin  myös kuuluisaa mango-kookosriisiä ja olihan se hyvää, mutta täytyy myöntää että siitä huolimatta otan mangon mangona.

Muutama sananen täytyy mainita myös aamiaisista, sillä kyllä kaavoihin kangistuneella nirsolla teki välillä tiukkaa aamiaisella, kun tarjolla oli paistettua riisiä. Myös toki paahtoleipää tai (joka kerta raa’aksi jätettyjä) kananmunia olis saanut, mutta pitihän se nyt kuitenkin opetella syömään riisiä aamiaisella. Aluksi se tuntu lähinnä pöljältä, mutta todettiin nopeasti että mikäs siinä. Tosin jätin riisikeitot aamulla välistä suosiolla, ja mussuttelin paistetua riisiä ketsupin kanssa. Se jos mikä oli paluu lapsuuteen.

Omaksi puolustuksekseni vielä täytyy mainita se, että kertaakaan kahden viikon aikana ei tullut mielen viereenkään tilata länkkäriruokaa, vaikka sitä oli saatavilla melkeinpä jokaisessa ravintolassa missä käytiin. Jouluaaton intialainen oli riittävä harha-askel paikallisesta keittiöstä ja ruokakokemuksen oltua sen verran kehno opittiin, että paikan päällä kannattaa syyä sitä paikallista ruokaa ja etsiä siitä keittiöstä ne kaikkein miellyttävimmät maut.

Lopputulemana sanottakoot, että nirso pärjäsi thaimaassa oikein hyvin, eikä nälissään tarvinnut olla. Vaikka thaimaalainen ruoka on tunnettu juuri vahvoista mauista sekä runsaasta chilin ja korianterin käytöstä saa maassa kyllä ihan yhtä lailla mietoja makuja, meidän kaikkien nirsojen onneksi.

Heräteostoksena lennot Lontooseen

Jotkut ostaa heräteostoksena vaatteita, toiset elektroniikkaa ja kolmannet matkoja. On älytöntä elää maailmassa, missä lentomatkustaminen on oikeasti tehty niin halvaksi, että oma suosikkikaupunki on tosissaan vaan yhden heräteostoksen päässä. Mun kaupunkirakkaus Lontoo tuli tänä aamuna askelta, tai oikeastaan harppausta lähemmäksi, sillä ostaa päräytin itelleni lennot Lontooseen.

Kaikki lähti tästä Maaritin postauksesta. Se synnytti polttavan Lontoo-kuumeen, ja koska oon katellut nyt Lontoon-lentoja vähän väliä (eli siis joka päivä vuoden alusta lähtien), menin aivan rutiininomaisesti tsekkaamaan Norwegianin lentotarjonnan. Oon vähän suunnitellu keväälle vastaavaa reissua minkä tein syksylläkin, eli la-aamuna Lontooseen ja sunnuntai-iltana takas Helsinkiin. Siistiä ja näppärää, eikä sen takia tarvitse ottaa edes vapaata. Täydellinen tapa ottaa kaikki irti siitä, että sijaitsee yhden (eikä kahden, kuten Oulun-vuosina!) lennon päässä Lontoosta.

Lontoo-2 lontoo-12 lontoon-kaupunkipyora-3 Lontoo-3
Noiden viikonloppupyrähdysten hinnat on pyörineet aika lailla siinä samassa 140 eurossa minkä maksoin viimeksikin, mutta tarjoushaukkana bongasin tietysti tällä kertaa vähän halvemmat lennot. Siihen kaikkein parhaaseen eli 70 euron hintaiseen lentotarjoukseen en ihan päässyt, mutta 110 euroa on mun silmissä aika jees. Siispä harkitsin yhden Whatsapp-viestin verran lentoja ja lähdin lentolippukaupasta onnellisena.

Vähän pitää vielä malttaa, sillä reissun ajankohta on vasta kesäkuussa, mutta sitä suurempi todennäköisyys on ainakin hyvälle kelille, vaikka Lontoosta ei koskaan tiijäkään. Nyt vielä kun onnistuisi löytämään hinta-laatusuhteeltaan sopivalta vaikuttavan majapaikan, niin olis aika kova. Ja huvittavaa on se, että vaikka kuinka ajattelin että en todellakaan oo mikään yksin ressaaja, niin nyt sitä silmääkään räpäyttämättä on taas lennot ostettu itelle, vaikka reissukaverista ei toistaiseksi oo tietoakaan. Näin ne mielipiteet muuttuu!

Tälle vuodelle on siis tämän myötä luvassa jo kaks ulkomaanmatkaa, mutta siitä toisesta lisää myöhemmin!

Tärkein matkamessutärppi: Travel Bloggers Give Back -valokuvanäyttely

Matkamessut lähestyvät hurjaa vauhtia, ja sitä myötä myös matkabloggaajien hyväntekeväisyystempaus Travel Bloggers Give Back, jota minä oon myös tänä vuonna järjestämässä. Kuten useimmat teistä tietävät, kyseessä on viime vuoden hyväntekeväisyyskirpputorin sijaan tänä vuonna ohjelmassa valokuvanäyttely, joka koostuu suomalaisten matkabloggaajien ykkösotoksista.

Minä lahjoitin myyntiin myös teidän lukijoiden tykkäämän Keniassa napatun seeprakuvan, ja sen lisäksi kuvien joukossa on monia todella hienoja otoksia. Omat suosikkini ovat muun muassa Pingviinimatkojen New York -sumukuva sekä Maarit Helenan huikea Dolomiittien vuoristokuva. Oikeastaan suosikkikuvia on lähes mahdotonta listata, sillä eipä tullut yllätyksenä, että suomalaisten matkabloggaajien kovalevyt on täynnä toinen toistaan hienompia otoksia. Onkin mahtavaa, että nyt kuka tahansa voi hankkia lempparikuvansa kotinsa koristukseksi – ja vielä hyvän tarkoituksen nimissä!

tbgb-2017-55 tbgb-2017-58 tbgb-2017-51 tbgb-2017-53

Homma toimii siis niin, että Travel Bloggers Give Back -tempauksen verkkosivuilla voi käydä tutustumassa kuviin ja kuvien hintoihin etukäteen, minkä lisäksi paikan päällä Matkamessuilla on mahdollisuus nähdä kuvat vielä printattuina. Osa kuvista on esillä valmiina tauluina, mutta koska niin moni matkabloggaaja halusi osallistua kuvallaan mukaan, vain osasta kuvista oli mahdollista tehdä taulut.

Kuvat printataan paikan päällä (iso kiitos yhteistyökumppanillemme Epsonille!), ja niitä on tarjolla kolmessa koossa: perinteisessä postikorttikoossa 10 x 15 cm sekä A4- ja A3-kokoisina. Lisäksi messuhallissa esillä olevat taulut ovat myös kaupan, mutta ne on mahdollista lunastaa itselleen vasta messujen päätyttyä.

TBGB:n hyväntekeväisyyskohteen teemaksi on muotoutunut lasten koulutus, ja tälläkin kertaa tuotot ohjataan suoraan Plan Suomi -hyväntekeväisyysjärjestön kautta lapsille. Kohteena on Laosissa sijaitsevan Bokeon läänin etnisten vähemmistöjen lapset ja heidän koulutusmahdollisuuksien parantaminen. Koulutus on avain kaikkeen, ja sen pitäisi olla jokaisen lapsen perusoikeus. Onkin siis mahtavaa, että niin me bloggaajat kuin te lukijatkin, muita messukävijöitä unohtamatta, voidaan kaikki tehdä oma osamme lasten koulunkäynnin edistämiseksi.

Travel Bloggers Give Back järjestetään tänä vuonna yhteistyössä Rantapallon kanssa ja valokuvanäyttely löytyykin Rantapallon messusosastolta 7m138. Nähdään siis siellä!

Näin pohjoisen kasvattina ymmärrän varsin hyvin sen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla messuille. Siispä tarjoan teille lukijoille mahdollisuuden osallistua tempaukseen ja hankkia kuvia vaikka ette pääsisikään paikalle. Voitte tilata kuvat ennakkoon mun kautta niin, että minä piffaan postikulut, se toimikoot pienenä kiitoksena kaikista näistä vuosista, sillä ilman teitä lukijoita tuskin olisin jaksanut kirjoittaa matkablogia seitsemää vuotta.

Homma toimii näin: lähetä mulle sähköpostia osoitteeseen archiegonelebanon(a)gmail.com. Kirjoita otsikkoon TBGB-kuvat ja viestiin tiedot siitä minkä näistä kuvista haluat tilata (numero riittää) sekä myös kuvan koko. Postituksen helpottamiseksi postitan vain 10 x 15 cm ja A4 -kokoisia kuvia. Kuvien hinnat ja muut tiedot löytyvät täältä. Lisää mukaan myös postiosoitteesi, niin kuvakin löytää perille. Laitan paluupostilla maksutiedot, ja postitan kuvat messujen jälkeen.

Huom! Viimeinen päivä kuvien tilaamiseen on maanantai 16. tammikuuta! (Pidätän oikeuden rajata tilattavien kuvien määrän tarvittaessa.)

tbgb-2017-59 tbgb-2017-47tbgb-2017-52 tbgb-2017-57 tbgb-2017-54

Hyväntekeväisyyden nimessä oman reissukuvansa ovat lahjoittaneet alla olevat blogit:

Pingviinimatkat
Archie gone Lebanon
Vaihda Vapaalle
Siveltimellä
Maarit Helena
Tarinoiden taival
La Vida Loca 2.0
Cocoa etsimässä
Panun matkat
Alan maailma
Unelmatrippi
Fangirl Quest
Lähtöportti
Rimma+Laura
Kaukokaipuu
Fall into Finland
Watia
Kotona kaikkialla
Maailman äärellä
Haavematkoja
Kaukaa haettua
Mutkia matkassa
Lähdetään taas
Huge passion for life
Kohteena maailma
Live now – dream later
Rento matkablogi
Elämää ja matkoja
Mangostania
Täynnä tie on tarinoita
Meriharakka
Palmuasema
From Karoliina
Viinilaakson viemää
Andalusian auringossa
Globe Called Home
Lähtöselvitetty
Stilettikorkokanta
Ikilomalla
Deep Red Blues
Marika – World
Suvi Höydén
Muuttolintu
To Travel is to Live
Levoton matkailija
Laura’s Itinerary
Terveiset päiväntasaajalta
Sukellus Asiaan

Nähdään messuilla!

Uusi asenne vuoteen 2017: iisisti kotona ja reissussa

Tämä vuosi olkoon omistettu downshiftaukselle! Oon täysin kyllästynyt siihen, että mulla on jatkuvasti kiire ja vuoden vaihtuessa päätin juhlallisesti, että nyt se saa luvan loppua. Täys toppi, finish, slut ja halas! En rupia ennää!

Vuonna 2017 aion siis ottaa täysin siisisti, kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Opettelen suorittamaan vähemmän, tyytymään muuhun kuin parhaaseen lopputulokseen sekä lojumaan ilman, että teen samalla päässä listaa asioista jotka odottaa hoitamistaan.

koh-lipe-sunset-beach-7 koh-lipe-sunset-beach-4 koh-lipe-sunset-beach-11

Tällä hetkellä oon siinä tilanteessa, että oravanpyörä on imaissut munt mukaansa aivan täydellisesti. Toisin sanoen oon irtioton tarpeessa, täysin valmis vuoden maailmanympärimatkalle tai hautautumaan erämaamökkiin viikkokausiksi.

Sen lisäksi että käyn töissä täysipäiväisesti ja kirjoitan blogia (oon muuten luvannut itselleni, että kaks postausta viikossa on ihan riittävästi, mutta silti se tuntuu liian vähältä) vastaan kansallisen urheiluliiton viestinnästä toistaiseksi yksin, istun urheiluseuran hallituksessa ja hoidan muun muassa viestintätehtäviä, pyrin treenaamaan vähintään 4-5 kertaa viikossa, huolehdin seuran treeneistä ja varmistan että harjoituksissa on vetäjä, optetan myös itse, teen pari 40-sivuista printtilehteä vuodessa  ja siihen päälle pitäisi vielä huolehtia etäavioliitosta sekä ystävyys- ja perhesuhteista, matkoista puhumattakaan. Lisäksi tällä hetkellä oon vielä järjestelemässä matkabloggaajien hyväntekeväisyystempausta, joka huipentuu Matkamessuilla. Tätä listaa rakentaessani totesin taas sen saman, minkä oon sanonut jo monta kertaa: tässä ei oo mitään järkeä!!!

koh-lipe-sunset-beach-5 koh-lipe-sunset-beach-13 koh-lipe-sunset-beach-6 koh-lipe-sunset-beach-10

Thaimaassa ollessani tein prioriteettilistan asioista, jotka on mun elämässä oikeasti tärkeitä ja sellaisia, jotka haluan hoitaa itse. Samalla tein listan asioista, tehtävistä ja vastuurooleista, joista oon valmis luopumaan kyetäkseni hoitamaan jäljelle jäävät asiat ja velvollisuudet kunnialla (Huom! En täydellisesti, mutta kuitenkin kunnialla). Se lista ei ollut niin pitkä kuin olisin halunnut, mutta antaa kuitenkin hieman toivoa.

Aion suhtautua tänä vuonna kaikkiin asioihin sillä asenteella, että tärkeintä on olla rennosti ja maata kotona sohvalla. Tälläkin hetkellä mulla siintää laiskiaisen kuva silmissä, ja se olkoot mun toteemieläin vuonna 2017. Oon vetänyt niin pitkään sata lasissa, että nyt tuntuu siltä että on pakko, siis aivan pakko, hengähtää. Muuten voi käydä huonosti.

Kuten jo aikaisemmin julistin, tänä vuonna ei välttämättä seikkailla yhtä kovasti kuin aikaisemmin ja se on aivan hyvä, sillä vuosi 2017 on omistettu rentoilulle, hyvälle ololle ja sille ajatukselle, että minä olen aivan riittävä. Vaikka kävisi niin että vuoden seikkailut rajoittuis Ouluun ja Tallinnaan, ei se downshiftaamisen vuonna haittaisi.

koh-lipe-sunset-beach-2 koh-lipe-sunset-beach-8 koh-lipe-sunset-beach-3 koh-lipe-sunset-beach-12

Veikkaan kuitenkin että sisäinen suorittajani istuu niin tiukassa, että menee useita kuukausia ennen kuin pystyn oikeasti löysäämään nutturaa, olemaan korjaamatta blogipostauksiin lipsahtaneita kirjoitusvirheitä ja olemaan suunnittelematta seuraavaa tajutonta seikkailua maailman ääriin.

Oikeastaan voisin ottaa saman asenteen myös matkustamiseen. Epäilen aika vahvasti että reissuja tulee olemaan ihan mukavasti myös tänä vuonna (siis myös muualle kuin Ouluun ja Tallinnaan, vaikka eittämättä saatan vierailla vuoden aikana myös niissä molemmissa), joten yritän ainakin suunnata kaikille matkoille toteemieläimeni kuva takaraivossa.

Vielä yksi julistus tähän loppuun ja se on siinä: otetaan iisisti! Who is with me?

Kuvien tarkoitus on muistuttaa, että iisisti ottaminen voi parhaassa tapauksessa tarkoittaa myös kookosveden juomista palmun alla varpaat hiekassa.