Pallontallaajat.net
Valikko

Thaimaasta mun työmatkaputki jatkui suoraan, sillä ehdin käydä kotona 18 tuntia, kun oli taas aika lähteä. Aamuneljän herätys ei tuntunut missään hienoisen aikaerorasituksen vuoksi, kun suunnattiin Helsingistä Turkuun aamutuimaan. Ahvenanmaan laivayhteydet on kieltämättä vähän haastavat kellonaikojen vuoksi, mutta toisaalta kyllähän kivan kohteen vuoksi on valmis myös näkemään vähän vaivaa.

Hypättiin Silja Linen laivaan Turusta, ja noin viiden tunnin matkan jälkeen oltiin perillä Maarianhaminassa. Ahvenanmaa on mulle tuttu aiemmilta reissuilta, ja nyt vierailu taisi olla jo viides. Lapsuuden Ahvenanmaalla vietettyjen kesälomien jälkeen saarista tulee jotenkin tosi kiva fiilis, joten sinne oli ihana palata myös tämän orastavan syksyn kunniaksi.

Reissu kesti vain pari päivää, mutta sinä aikana ehti vaikka mitä! Heti kun päästiin perille, suunnattiin meidän majapaikkaan, Ålandhotelsin Hotelli Pommerniin, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä Maarianhaminan symppiksestä keskustasta. Vaikka oli jo syyskuu, are helli aika antaumuksella ja kaupunkikierroksella tuli vielä aivan kesäinen fiilis!

Maarianhaminan keskusta on melko pieni, mikä tekee kaupunkitunnelmoinnista helppoa, sillä keskustasta saa hyvän käsityksen tosi lyhyessä ajassa. Eksymään ei pääse edes huonolla kartanlukutaidolla, joten mullakin on hyvät mahdollisuudet selvitä kaupungissa. :D Keskusta koostuu muutamasta keskenään risteävästä ostos- ja baarikadusta, joten kaikki tärkeimmät on käden ulottuvilla.

Nyt monen Ahvenanmaa-seikkailun jälkeen uskallan jo todeta tietäväni suunnilleen, mihin saarilla kannattaa poiketa ainakin, jos haluaa nähdä ne perusjutut. Maarianhaminan keskustan lisäksi nähtävää ja koettavaa (sekä erityisesti maisteltavaa) riittää muuallakin, joten paina mieleen ainakin nämä alla olevat jutut!

1. Syömään Smakbyniin

Jo toista kertaa Ahvenanmaan-seikkailun parhaaksi elämykseksi nousi illallinen Smakbyn-ravintolassa. Kastelholman linnan upeiden tiluksien naapurissa sijaitseva, tv-kokki Michael Björklundin luotsaama ravintola on ehdottomasti vierailun arvoinen ruokaelämys. Kyseessä on ravintola, mutta elämyksellisen siitä tekee tietysti itse kokki Björklund joka on näin kahden tapaamisen perusteella aikamoinen viihdyttäjä. Mies ei tietenkään ole paikalla aina, mutta jos hän sattuu olemaan Smakbynissä vierailun aikana, kannattaa lupakkaa kokkia käydä ehdottomasti jututtamassa!

Me saatiin hänet seuraksi Smakbyn-kierrokselle, ja aika monta kertaa porukka repesi nauruun miehen selittäessä tarinoita semihyvällä suomen ja ruotsin sekasotkulla. Vähän kuin koomikko ja kokki samassa paketissa, eli vieraat ainakin viihtyy! Ravintolan lisäksi Smakbynin tiloissa toimii kauppa, tislaamo, kesäteatteri ja posliinipaja.

Ennen illallista meillä oli hetki luppoaikaa, ja käytiin kiertämässä Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, missä parasta oli nähdä Ahvenanmaan lampaita!

2. Majoittuminen omalla saarella

Tää on kieltämättä asia, jota ihan jokainen ei tuosta noin vain voi toteuttaa, mutta saarilla vierailtuani ja majoituspuitteet nähtyäni uskallan ronskisti nostaa tämän heti toisena tälle listalle. Ahvenanmaalta voi nimittäin vuokrata oman saaren ihan vaan oman porukan majoituskäyttöön, eikä hintakaan oo mitenkään hirvittävä, jos porukkaa on tarpeeksi.

Ahvenanmaalla toimiva Silverskär Islands tarjoaa mahdollisuuden majoittua oman saaren rauhassa kolmella eri saarella, joista me vierailtiin reissulla Klobbenilla ja Silverskärillä. Erityisesti mieleen jäi Klobbenin saari, missä muun muassa pidetään salaisia, kansainvälisiä huippukokouksia, mutta ite näkisin itseni viettämässä siellä esimerkiksi synttäreitä kaveriporukalla. Saarella on majoitusmahdollisuus yhteensä 32 hengelle, joten sen kokoisen porukan saanee kasaan suht helposti. Yöpyminen tapahtuu neljän hengen kalastajamökeissä, minkä lisäksi saarella on myös yksi ns. parempi mökki, jossa on isot maisemaikkunat merelle.

Saari oli merellistä idylliä parhaimmillaan, ja pystyin jotenkin heti kuvittelemaan itseni heräämästä aamuaurinkoon kallioisella saarella meren ympäröimänä. Saarella ei oo sähköä tai juoksevaa vettä, mutta mökkien lisäksi Klobbenille on rakennettu sauna ja huoltorakennus. Yhden yön hintaan kuuluu kaikki ruokailut eli lounas, päivällinen ja aamiainen sekä kuljetukset saarelle, joten sinällään pääsee aika helpolla. Halvimmillaan hinta on kuulemma noin sata euroa yöltä naamaa kohden, jos koko kapasiteetti on käytössä, eli ei mitään posketonta. Jotenkin alkoi kutkutella oman saaren vuokraaminen esimerkiksi seuraavia pyöreitä varten. Kaverit, olkaa valmiina!

3. Maistele ahvenanmaalaista pannukakkua

Tämä! Olin odottanut aika pitkään pääseväni viimein maistamaan aitoa ahvenanmaalaista pannukakkua. Se oli tullut tutuksi vuosien aikana muun muassa Strömsöä katsellessani, ja viimein, nyt paikan päällä, sitä piti päästä maistamaan.

Ahvenanmaalainen pannari on perinteisesti syntynyt siitä, että karuilla saarilla ei ollut ihan hirveästi mitään tarjottavaa, ja kun vieraita tuli käymään, piti pöytään loihtia jotain. Kun jostain löytyi puuron jämät ja vähän maitoa, pyöräytettiin pannukakku. Nykyisin se on ehkä koko Ahvenanmaan tunnetuin herkku, ja valmistetaan yleensä mannapuurosta, mutta muitakin versioita on. Perinteisimmin pannari tarjoillaan kermavaahdon ja luumuhillon kanssa, mikä oli oikein toimiva kombo. Pannareita on tarjolla varmasti lähes kaikissa Ahvenanmaan kahviloissa, esimerkiksi Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Bagarstuganissa, missä me piipahdettiin kahvilla.

4. Limppari(tai olut)maistiaisille Stallhageniin

Ahvenanmaalla mennään saarihenkeen tosi vahvasti kotiin päin. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina löytyy jostain joku paikallinen pientuottaja, joka voi jeesiä omilla tuotteillaan. Tämän ajatuksen vuoksi onkin itsestään selvää, että saarilta löytyy myös oma panimo. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon tuotteita myydään kovasti myös Manner-Suomessa, ja ne on monille tuttuja K-kaupan kaljahyllystä.

Meidän ohjelmaan sisältyi olutmaistelu, mutta onnekseni olin ilmoittanut alkoholivammoistani etukäteen, ja mulle tuotiin maisteltavaksi ahvenanmaalaisen Amalias Limonadfabrikin limppareita. Lopulta en ollut lähellekään ainoa jolle ei alkoholi maistunut, ja lopulta nautittiin limonadimaisteluista muun muassa Monnan ja Helin kanssa. Kuhunkin juomaan tarjotaan sopiva suupala, ja Stallhagenin ravintolan kokit saivat vuolaat kiitokset herkullisista ruoista. Erityisesti ahvenanmaalaisessa voissa paistettu maissi sai ainakin meidän pöydältä henkiset aplodit.

Stallhagenin kompleksissa toimii samassa paikassa niin panimo kuin erillinen ravintolakin, joten on varsin näppärää, että viereisen panimon tuotteita tarjoillaan jo muutaman kymmenen metrin päässä. Käytiin myös panimokierroksella, ja oli hauska päästä kuulemaan, miten olut syntyy ja mitä kaikkia vastoinkäymisiä siihen voi liittyä. Kulissien taakse on aina mahtavaa päästä kurkistelemaan, vaikka itse lopputuote ei varsinaisesti omaan makuun olisikaan.

5. Omenamehumaistelut paikallisella tilalla

Heh, viidestä vinkistä neljä liittyy jotenkin syömiseen tai muuhun herkutteluun, mutta niin kai matkoilla on tapana? Niinpä myös mun vika vinkki koskee samaa teemaa! Ahvenanmaalla tuotetaan noin 75 prosenttia kotimaan kaikista omenoista, ja omenapuita näkeekin saarilla vähän väliä. Puita kasvaa pitkinä riveinä, ja paikallisilla omenatiloilla pääsee myös vierailemaan.

Me piipahdettiin Öfvergårdsin pienellä tilalla,  joka sijaitsee omistajapariskunnan, Annan ja Janin, pihalla. Siellä kasvoi pitkät rivit omenapuita ja oli hauska huomata, miten montaa eri lajiketta Suomessakin kasvaa. Kuultiin omenatarhan elämästä ja muun muassa siitä, että Öfvergårdilta voi vuokrata 60 eurolla vuodessa itselleen oman omenapuun, jonka sadon voi kerran vuodessa käydä korjaamassa. Jännintä oli kuitenkin päästä maistelemaan eri omenalajikkeista tehtyjä mehuja. Opin muun muassa sen, että kaupan omenamehussa lajikkeet on ihan sekaisin, mutta omenatarhan maistelussa kävi selväksi, että lajikkeella on väliä myös mehussa.

Parin päivän työmatka päättyi siihen, kun saavuttiin takas Helsinkiin maha täynnä Ahvenanmaan ja Tallinkin laivojen herkkuja. Päällimmäisenä jäi fiilis, että joskus olis siisti taas palata Ahvenanmaalle keskikesällä, mutta myös osallistua joskus saarten kuuluisille sadonkorjuujuhlille.

Onko Ahvenanmaa sulle tuttu?

22.9.2018 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Ekan Thaimaan-reissun jälkeen jouduin täälläkin toteamaan, että vaikka miten yritin, en tykännyt thaimaalaisesta ruoasta. Se tuntui olevan monelle henkilökohtainen loukkaus, ainakin reaktion perusteella, sillä niin moni tuntui suorastaan palvovan Thaimaan keittiötä. Aattelin, että vika on minussa, etten vaan oo vielä hoksannut thaimaalaisen keittiön hienoutta, ja päätin että seuraavalla kerralla yritän vielä enemmän.

Mieto ja maito -jengiin kuuluvilla matkailijoilla on tunnetusti hieman haastavaa reissussa varsinkin Aasiassa, kun ruoat on aika tuhdisti maustettuja. Maustettu ei kuitenkaan tarkoita aina tulista ruokaa, mikä avaa pieniä mahdollisuuksia myös munkaltaiselle lapsen makuaistilla varustetulle aikuiselle.

Thaimaan-työmatkan teema oli ruoka. Niin mun tuuria. Se kuitenkin tarkoitti että en pääsis pakoon paikallisen keittiön antimia vaan ruokaa tulisi vastaan joka päivä ja monta kertaa, kun päivän ohjelma rakentui juuri syömisen ympärille, kuten aika lailla aina reissatessa. Meidän opas oli Tukholmassa asuva thaimaalainen, joka palasi halusta päästä taas herkuttelemaan omilla suosikeillaan. Siispä pöydät täyttyi toinen toistaan herkullisemmista paikallisista aterioista kerta toisensa jälkeen.

Käsi sydämellä täytyy tunnustaa, että en todellakaan maistanut aivan kaikkia annoksia, mitä pöytään tuotiin jaettavaksi. Äyriäisannokset skippasin suosiolla, mutta kaikkea muuta ainakin yritin maistaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että en oo varmaan koskaan syöny millään reissulla niin vähän, mitä tuolla Thaimaan-matkalla. Yleensä ruokahalu kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lautanen oli tuotu pöytään. Siinä sitä sitten oltiin, maistelemassa paikallisen keittiön erikoisuuksia. Helmiä sioille.

Toki thaimaalaisessa keittiössä on omat suosikit, eikä maassa todellakaan tarvi munkaan kaltaisen nirson nähdä nälkää tai turvautua länkkäriherkkuihin. Paikallisen keittiön vahvimmat maut ei todellakaan sovellu omaan makumaailmaani, ja mieluusti jäyhään niitä miedompia makuja kaikessa rauhassa.

Lopputulema oli siis, että nyt yritettyäni kaksi kertaa omalla mittapuullani aika kovasti totean, että hyvä yritys. Tämä ei jää tähän, mutta en taida jatkossakaan odottaa mitään tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä, kun suuntaan Thaimaahan seuraavan kerran. Sen sijaan fiilistelen vaikkapa niitä paratiisirantoja tai muita elämyksiä, sillä niitä ainakin löytyy, ja ne kelpaa!

Jäin miettimään edellisen aihetta käsittelevän postauksen ja sitä seuranneiden kommenttien jälkeen, millainen on oikea ruokamatkustaja? Väärin matkustettu -asenne kattaa pahimmillaan myös ruokailut ja paikoitellen vaikuttaisi siltä, että yleisen mielipiteen mukaan ei välttämättä kannata edes lähteä koko Thaimaahan, jos ei rakasta sitruunaruohoa, galangalia ja katkaraputahnaa – kalakastikkeista puhumattakaan!

Toisten matkailijoiden tuomitseminen on tosi outoa. Kaikki jotka reissaa paljon, uhraa monia asioita sen eteen, että pääsee seikkailemaan. Reissaajien muodostama yhteisö on usein hieman yhteiskunnan perusnormien ulkopuolinen, maineeltaan avarakatseinen maailma, jossa jokainen on saanut hieman kuraa niskaan valintojensa vuoksi. Ei olla tehty “kuten pitäisi” vaan on valittu maailma seikkailuineen omistusasunnon, lapsikatraan tai vaikkapa vakituisen työpaikan sijaan. Sen vuoksi siinä maailmassa painotetaan, että jokainen saa olla juuri sitä mitä on.

Näin tuntuu olevan niin kauan, kunnes tapahtuu ensimmäinen erhe. Truetravellereiden elämä käy kestämättömäksi siinä vaiheessa, kun joku joka matkailee, kehtaa kyseenalaistaa perusnormit. Väitän kuitenkin, että oon ihan yhtä lailla “oikea” matkailija, vaikka valitsenkin tulisten katkarapujen ja ihanan korianterin sijaan ananaksen, tuoreita kasviksia ja juon Changin tilalta Cola Zeroa.

Reisaajatkaan en onneksi mahdu yhteen muottiin, ja se on meidän maailman rikkaus.

16.9.2018 14 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

En voi sanoa pitkäaikaisen unelman käyneen  toteen Thaimaan-työmatkalla, mutta aika lähelle sitä kyllä päästiin. Koin toiseksi viimeisenä iltana elämyksen, josta olin ehkä jollain tasolla haaveillut mutta mitä en ollu oikeastaan koskaan pitänyt mitenkään realistisena. Uiminen bioluminesoivan, eli siis biologisesti valaistun planktonin joukossa pimeässä ja trooppisessa yössä vaikuttaa enemmän sadulta kuin todelliselta kokemukselta, mutta nähtävästi se on myös mahdollista toteuttaa. Ja miten upeaa se oli!

Bioluminenssia esiintyy luonnossa monessa paikassa, ja tulikärpäset on siitä ehkä kaikkein tunnetuin esimerkki.  Bioluminesoiva plankton on tuttu ilmiö muutamissa rantakohteissa, ja se näyttää parhaimmillaan tältä (tsekkaa kuva!).

Muistelin bioluminesoivan planktonin taikaistamia rantoja löytyvän Malediiveilta, mutta mielen vieressäkään ei käynyt, että niitä voisi olla Thaimaassa. Ei ennen kuin meidän Khanomin-resortin omistaja, ranskalainen Max, sanoi ensimmäisenä päivänä sivulauseessa, että rannoilla voi päästä uimaan planktonin joukossa. Siinä vaiheessa sana bioluminenssi ei esiintynyt, joten en tarttunut aiheeseen sen enempää. Asia kuitenkin jäi mietityttämään, ja puhuin siitä reissukavereilleni, jotka tarkistivat asian Maxilta. Siinä vaiheessa selvisi, että oli kuin olikin mahdollista nähdä bioluminesoivaa planktonia hotellin rannalla, jos oli riittävän onnekas!

Niin sitten kävi, että toiseksi viimeisenä iltana istuttiin palmujen alla hotellin terassilla, kun Max tuli kertomaan, että nyt olisi planktonia vedessä ja paljon. Nopea uikkarin vaihto, ja hetken päässä oltiinkin jo kahlaamassa vedessä, joka näytti siltä että se oli täynnä taikahippusia. Sinisen pikkuriikkiset planktonit loistivat mustassa merivedessä ja aktivoituivat liikkeen voimasta. Mitä enemmän askelia otti, sitä upeammin merivesi kimalteli. Aluksi plankton näkyi vain vaivoin, mutta mitä kauemmas hotellin valoista päästiin, sitä selkeämmin plankton välkkyi. En ollut uskoa onneani, sillä tämän maagisemmaksi ei kovin moni tilanne pääse.

Lopulta olin vedessä kuin pikkulapsi ja liikutin vuoroin käsiä ja vuoroin jalkoja samalla ihastellen sinisiä tähtipisteitä. Erityisesti käsivarsiin jäävä plankton näytti upealta, kun pisteet vain jatkoivat hehkumistaan sekunnin murto-osia liikkeen loppumisen jälkeen. Kun vedessä liikkui tasaiseen tahtiin, aaltoili plankton veden mukana. Kun taas juosta porskutin rantavesissä, tuntui että koko veden pinta on yhtä sinistä kimalletta.

Bioluminesoiva plankton oli ehkä siisteimpiä juttuja mitä oon nähny. Se on paljon sanottu, sillä samana päivänä pääsin näkemään paitsi vaaleanpunaisen delfiinin myös liejuryömijän, joka on ehkä siistein kala kaikista, ja toki elämässä on tullut nähtyä aika paljon aika siistejä asioita.

Planktonin kuvaaminen tositoimissa on lähes mahdoton tehtävä, sillä tuona iltana sen erotti paljaalla silmälläkin vain just ja just, ja siinä vaiheessa kun ehdin tarkentaa näkymään, oli plankton jo poissa. Valokuvaaminen osoittautui tosi haastavaksi, ja pitkän ähertämisen jälkeen tuloksena oli nämä kuvat. Ei todellakaan mitään masterpiece-materiaalia, eikä läheskään mitään niin upeaa kuin aikaisemmin linkkaamassani kuvassa, mutta parasta mihin minä pystyin tuona iltana. Jääpähän edes joku kuva muistoksi siitä elämyksestä.

Paikka, missä bongattiin plankton, oli Etelä-Thaimaan Khanomissa sijaitsevan Baan Thong Ching -resort ja sen edustalla oleva ranta. Thaimaassa planktonia näkee myös esimerkiksi Phuketissa, mutta väittäisin että tässä paikassa elämyksestä saa aika paljon kokonaisvaltaisemman, kun rannalla ei ole ketään muuta kuin oma jengi.

Vieläkin hengästyttää kun mietin edes koko tapausta, enkä voi edelleenkään uskoa onneani!

Kuvissa vaivoin näkyvän planktonin lisäksi myös iltatunnelmia rannalta.

9.9.2018 4 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

Thaimaan-reissut herättää monenlaisia mielikuvia, joista yleisin on takuulla kuva vitivalkoisesta hiekasta, turkoosista merivedestä ja vehreistä palmuista. Samat palmunhuuruiset lasit silmillä minäkin suuntasin Thaimaahan ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, ja olin hieman hämmentynyt, kun lomakohteet ei olleetkaan kuin mun unelmissa. Siellä täällä oli roskia, rannat ei olleetkaan niin puhtoiset ja kauniit, minkä lisäksi majoituksen taso ei myöskään aivan vakuuttanut.

Tajusin, että mun haaveilema ajatus autenttisesta mutta hyvätasoisesta Thaimaa-elämyksestä ei oo niin vaan saavutettavissa, ja oli valittava joko matkailijoiden kansoittama lomakeskus tai pieni paikallisten suosima kohde, missä joutuu heittämään hyvästit posliinipytylle ja huoneessa toimivalle wifille.  Totesin siinä vaiheessa, että oli aika naiivia odottaa saavansa kaikkea varsinkaan, kun oli budjettireissulla.

Todettuani olleeni väärässä voin jälleen todeta olleeni väärässä, sillä edellinen Thaimaan-seikkailu todisti, että maasta on yhä mahdollista löytää täydellinen paratiisiranta ja hyvä infrastuktuuri, tosin ihan kympin budjetilla se ei onnistu.

Thaimaan paras rantaparatiisi löytyy Khanomista

Okei, tuo on aika paljon sanottu varsinkin kahden vaivaisen Thaimaan-matkan kokemuksella, mutta uskallan väittää, että Khanom lukeutuu tällä hetkellä parhaisiin paikkoihin Thaimaassa. Matkailijoita on vielä suhteellisen vähän, mutta puitteet alkavat olla kohdillaan ja vain odottavat sitä, milloin suuri maailma löytää Khanomin. Näillä nurkilla pääsee toden teolla nauttimaan siitä klassisesta Thaimaan unelmakombosta, minkä lisäksi kaikki ympärillä on myös kuosissa: on sopivassa suhteessa aitoa paikallista elämää sekä matkailijoiden kaipaamia palveluja.

Khanom on vasta nousemassa matkailijoiden tietoisuuteen, mistä syystä kaikki palvelut ei tietenkään oo samalla tasolla kuin massakohteissa, mutta esimerkiksi hyviä paikallisravintoloita ja tasokkaita hotelleja alueelta löytyy jo. Valtaosa ravintoloista on pieniä, mereneläviin erikoistuneita thaimaalaispaikkoja, missä mahan saa täyteen vitosella ja parhaassa tapauksessa ruokaillessa voi katsella vieressä avautuvaa merimaisemaa.

Hotellien puolesta mulla on suositeltavana kaksi paikkaa: suomalaisomisteinen Aava Resort, joka on voittanut kaikki mahdolliset Aasian hotellipalkinnot (hinta noin sata euroa yöltä, mutta vastineeksi saa viisi tähteä) sekä Baan Thong Ching -bungalow-lomakeskus, joka on todellinen rauhan tyyssija (hinta noin 60 euroa yöltä, hieman Aavaa vaatimattomammat puitteet). Aavassa en kuitenkaan oo vielä käynyt, mutta sen perusteella mitä oon jutellut omistajien kanssa ja oon lukenut paikasta, uskaltaisin suositella sitä luksuslomaa kaipaaville matkailijoille.

Meidän majapaikka Baan Thong Ching oli ranskalaisen Maxin ja hänen thaimaalaisen vaimonsa omistama lomakylä, missä päästiin yöpymään tunnelmallisissa bungaloweissa. Toimiva ilmastointi, iso terassi ja pyöreistä ikkunoista avautuva merimaisema tekivät bungalowista ihan mahtavan. Polku mökeiltä päärakennukseen kulki palmujen alla, ja reitin varrella oli niin keinuja, riippumattoja kuin loikoiluun täydellisesti sopivia katoksiakin. Vieressä avautui koko reitin mitalta merimaisema. Siinä ei paljon muuta kaivannut.

Parasta paikassa oli tietysti ranta. Se oli julkinen, mutta käytännössä siellä ei näkynyt muita kuin hotellin asiakkaita. Koska  kuumin matkailusesonki ei ole juuri nyt käynnissä Thaimaassa, oli ranta ja hotellikin melko tyhjiä. Kun saavuttiin, oltiin hotellin ainoat vieraat, eikä siellä muutaman päivän aikana näkynyt kovin montaa muuta seuruetta. Se tarkoitti täydellistä rauhaa ja rantaa, missä sai käyskennellä käytännössä yksin.

Itse ranta oli reilun kilometrin mittainen hienohiekkainen ranta, vesi kirkasta ja edustalla kohosi Koh Samuin saari. Tuntui hullulta olla niin lähellä supersuosittua lomasaarta, kun ympärillä vallitsi täydellinen rauha, ja taustalla kuului vaan aaltojen pärske. Aika monta kertaa noiden päivien aikana mietin, että nyt ollaan aika täydellisessä lomaparatiisissa, vaikka en lomalla ollutkaan.

Miten Khanomiin pääsee?

Khanom sijaitsee Manner-Thaimaassa Nakhon Si Thammaratin provinssissa Bangkokin eteläpuolella. Matka sinne on pitkä mutta takuulla kaiken vaivan arvoinen. Me matkustettiin mennessä Bangkokin kautta ja vietettin kaupungissa ensin pari päivää, mutta paluumatkalla suunnattiin kotiin mahdollisimman suorinta reittiä. Siihen meni reilut 22 tuntia.

Paras tapa matkustaa Khanomiin on lentää joko Surat Thanin tai Nakhon Si Thammaratin lentokentälle. Molemmista jää matkaa Khanomin rannoille noin sata kilometriä, mikä tarkoittaa noin kahta tuntia autossa. Yhteyksiä on Bangkokista melko hyvin, joten mitenkään kovin vaivalloista matkustaminen ei ainakaan mun mielestä ole.

Tiet perillä Khanomissa on melko hyväkuntoisia, mutta monille rannoille ja esimerkiksi Baan Thong Chingin lomakeskukseen kulki pieni ja kuoppainen, aika lailla pottupeltoa muistuttava tie. Julkista liikennettä ei käytännössä ole, eli lomailija on taksien, lava-autojen ja skoottereiden varassa. Toisaalta kun paratiisirannalta saa kaiken tarvittavan, ei matkan aikana välttämättä tarvi huolehtia liikkumisesta juurikaan.

Khanomissa kaikki Thaimaan-odotukset palkittiin

Ensimmäisen reissun pienen pettymyksen jälkeen tuntuu hullulta olla tässä hehkuttamassa Thaimaan hienoutta, mutta niin se kelkka vaan kääntyi. Aloin suunnitella lomaa Khanomissa aika nopeasti sinne päästyäni, ja jos nyt pitäisi matkustaa Thaimaassa jonnekin juuri rannan ja palmujen perässä, en miettis kahta kertaa vaan buukkaisin heti lennot Etelä-Thaimaahan saakka.

Sain taas muistutuksen siitä, että Thaimaassa lomailu vaatii omien matkailurutiinien radikaalia muuttamista. Koska haluan nähdä ja kokea matkoilla mahdollisimman paljon, paikalleen jämähtäminen tuntuu suoraan sanottuna väärältä. Mulle matkat harvoin on puhtaasti rentoutumista, ja siinä jos missä on todella paljon opeteltavaa. Näissä palmumaisemissa voisin kuitenkin opetella sitä aivan mielelläni, ja uskoisin jaksavani pysytellä paikoillani ainakin kaksi päivää rannalla fiilistellen varsinkin, jos tarjolla olisi lentopalloverkkoa ja kajakkia, kuten Baan Thong Chingissä oli.

Rantojen lisäksi Khanomissa on toki paljon muutakin, ja jos suuntaisin noille nurkille lomalle, olis reissuun pakko lisätä esimerkiksi seikkailu viidakossa ja vesiputouksella sekä esimerkiksi veneretki, jonka tarkoitus olisi bongata vaaleanpunaisia delfiinejä (joita muuten nähtiin, mutta en ehtinyt saada kuvaa!). Tekemistäkin onneksi riittäis!

Tiedän että Thaimaassa on hurjasti muitakin rantaparatiiseja, jotka vaan odottavat löytymistään, tai ehkä säilyvät mieluusti suurten massojen ulottumattomissa. Mulle Khanom edusti sitä kaikkein parasta, mutta taas on hyvä muistaa että en tosissaan oo käynyt maassa kuin kerran ennen tätä.

Siitä syystä kutkuttaisikin kuulla, mikä on sun mielestä Thaimaan paras rantaparatiisi, mihin kannattaisi lähteä lomalle? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan, sillä mulla on kutkuttava tunne siitä, että tää tuskin jäi viimeiseksi Thaimaan-seikkailuksi.

Kuva minusta nauttimassa rantaelämästä: Tine/A World of Backpacking.

6.9.2018 4 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit