Pallontallaajat.net
Valikko

Oulun paras ranta

Heti alkajaisiksi on todettava miten huvittavaa on se, kuinka paikat ja muistikuvat romantisoituu samalla hetkellä, kun on ollu pois riittävän pitkän ajan. Mulle se selkeni konkreettisesti juhannuksena, kun vierailtiin superkuuman juhannussunnuntain ajopäivän päätteeksi Nallikarin uimarannalla.

Nallikari eli kavereiden kesken Naltsu on Oulun paras uimaranta, noin kilometrin mittainen hiekkaranta joka tarjoaa oululaisille mahdollisuuden polskia hyytävässä merivedessä kesän kuumina päivinä. Vesi on Naltsussa niin matalalla, että rannalla saa kävellä kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä että voi edes kuvitella kastuvansa lantiosta ylöspäin. Se on kuitenkin osa Nallikarin charmia, ja rantsu onkin omiaan juurikin rentoon kahlaamiseen ja pienimuotoiseen pulikointiin.

Tuona kuumana kesäsunnuntaina Nallikari oli tupaten täynnä – ainakin oululaisittain. Todellisuudessa siellä oli ihan mukavasti tilaa, mutta oli kieltämättä yks tai toinenkin juhannusjuhlija lähtenyt päättämään keskikesän juhlinnan täydellisellä rantapäivällä. Keli helli ja pohjoisen aurinko anto todellakin parastaan.

Me piipahdettiin rannalla lyhyen vierailun verran, ja jäätettiin uikkarit peräkontissa olevien laukkujen uumeniin. Siitä huolimatta kahlaaminen viilentävässä merivedessä pehmeän hiekkapohjan hieroessa jalkapohjia herätti semmoiset nostalgiahuurut ettei paremmasta väliä. Ylistettiin Karimin kanssa tuo kilsan mittainen uimaranta koko kaupungin parhaaksi siitäkin huolimatta, että ei olla meidän kymmenvuotisen yhteisen taipaleen aikana käyty siellä kertaakaan uimassa, tosin rantafiilistelemässä – kuten myös nyt – senkin edestä.

Nallikari-7 Nallikari-4 Nallikari Nallikari-3 Nallikari-2 Nallikari-5 Nallikari-8 Nallikari-6 Nallikari-9

Nallikarin uimaranta on se kohde missä on tullut vietettyä juhannusta muun paikallisen nuorison kera, fiilisteltyä auringonlaskua, otettua eeppisiä potkukuvia ja nautittua pohjoisen kesästä ystävien kans. Paikassa on mulle tosi paljon nostalgiaa. Aika puolueellisesti voin myös todeta sen olevan parhaita suomalaisia rantoja missä  oon käyny, sillä esimerkiksi Helsingin kodin naapurissa sijaitseva Hietsu on vaan lyhyt hiekkalaatikko verrattuna Nallikariin.

Parasta Naltsussa on pehmeän hiekan lisäksi tietysti rannan vieressä kohoava pieni majakka sekä rannan vaaleansiniset hengenpelastaja- ja pukukopit. Fiilis on melkein kuin maailman suurilla uimarannoilla ainakin, jos käyttää vähän mielikuvitusta.

Rannan palvelut on parantunteet huomattavasti jo tän kahden vuoden aikana mitä ollaan oltu pois Oulusta. Rannan oman ravintolan avauduttua kaupunkilaisille tuli taas uusia syitä viettää aikaa Nallikarissa, ja ilmeisesti tänä kesänä avattu Minettin jäätelökontti tuo varmasti myös omalta osaltaan lisää porukkaa rannalle. Se on tietysti loistojuttu, sillä kieltämättä nyt vähän karvas, kun rannalla ei tullut Oulu-vuosien aikana käytyä tarpeeksi.

Nallikari sopii mulle mainiosti kaikkina vuodenaikoina, mutta täytyy myöntää että ehdottomasti parhaimmillaan se on kesällä, eli just nyt.

Puolen Ruotsin läpi upouudella Volvolla

Yhteistyössä Visit Sweden ja Volvo

Autot ei oo mulle mitenkään suuri intohimon kohde, mutta pikkukylän kasvattina oon kyllä aina osannut arvostaa niiden tuomaa vapauden tunnetta ja oman auton tarjoamia mahdollisuuksia. Se näkyy myös reissuelämässä, sillä kaikkein mieluiten vuokraan matkoille auton ja kuljen kohteesta toiseen just eikä melkein oman aikatauluni mukaan pysähdellen tasan siinä missä tuntuu kaikkein parhaimmalta.

Kevään Ruotsin-matkalle lähdettiin todellisessa road trip -hengessä, sillä lentämisen sijaan matkustettiin Helsingistä 1 400 kilometriä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaan Hemavaniin laivalla ja autolla. Ensin puksuteltiin Helsingistä Turkuun, sieltä laivalla Tukholmaan mistä sitten jatkettiin vielä autolla Hemavaniin. Ruotsin puolella matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 900 kilometriä eli mukavasti 11 tunnin mittainen ajomatka ruotsalaisilla pikkuteillä. Aikataulu oli varsin tiukka, sillä haluttiin vetää nuo Ruotsin ajopäivät putkeen mahdollisimman nopeasti, joten siinä vaiheessa alla olevalla menopelillä oli melko suuri merkitys.

Volvo xc90 Volvo xc90-2 Volvo xc90-3

Saatiin matkalle lainaksi upouusi Volvo XC90 -auto, joka mahdollisti niin mukavan ajomatkan kun vaan suinkin. Lisäksi uuden auton ollessa alla ei juuri tarvinnut pelätä, jos se vaikka lasahtaisi kesken matkan Ruotsin Lapin kapoisille vuoristoteille, mikä on aina yksi painavimpia syitä sille, että tykkään hankkia matka-autoni juurikin vuokraamosta.

Kuten sanottua, en oo missään nimessä mikään autohifistelijä, mutta kieltämättä istuessani Volvon etupenkille jäin itellenikin kiinni fiilistelemästä muutamia ominaisuuksia. Esimerkiksi tuulilasissa näkyvä ajonopeus, automaattijarrutus edessä olevan auton lähestyessä ja itseohjautuva ratti oli mulle hyppyjä tulevaisuuteen. Ajaminen oli siis aika älyttömän helppoa ja rentoa, sillä käytännössä mun ei oikeastaan tarvinnut muuta kuin pitää kiinni ratista: vakionopeuden säätö huolehti kaasusta, minkä lisäksi auto jarrutti itsekseen ja jopa käänteli vähän rattiakin tien mukaisesti. Siinä sitten vaan kuskin penkin hierontatoiminto päälle ja menoksi, eikä paljoa kilometrit rasittaneet tuolla matkalla.

Meitä oli matkalla kolme mimmiä, eli käytännössä kaksi kuskia mun ja Kean vaihdellessa paikkaa ratin takana ja Even toimiessa vänkärinä. Ajomatkat sujui melko vauhdikkaasti, vaikka kieltämättä maisemat Ruotsin Lapissa tuntuivat vaihtelevan yhtä kovasti kuin Suomessakin, eli käytännössä ei juuri lainkaan. Se ei tosin haitannut, sillä olipahan ainakin kotoisa tunnelma.

Volvo xc90-11 Volvo xc90-7 Volvo xc90-5 Volvo xc90-8 Volvo xc90-6 Volvo xc90-9 Volvo xc90-14 Volvo xc90-15

Ruotsin road tripin ykköskohteiksi nousivat matkan varrelle sijoittuneet ICA Marketit, joihin piti pysähdellä vähän väliä fiilistelemään paikallisia ruokatuotteita, täydentämään läskikassin varustusta ja hyödyntämään mahdollisuus vessataukoon. Paluumatkalla pääsin myös viimein maistamaan legendaarisia ruotsalaisia hamppareita, kun pysädyttiin evästämään Maxiin. Ei aivan vetänyt vertoja amerikkalaisille burgereille, mutta tulipahan kokeiltua.

Ajaminen Ruotsissa oli kyllä tasan yhtä helppoa kuin kotimaassakin. Vähän tietty ihmetytti taas kerran maan tapa laittaa nopeusrajoitukset pääasiassa parittomille kymmenluvuille, mutta siinäpä se. Toki Ruotsissa on tullut ajettua aikaisemminkin kun ollaan käyty kerta toisensa jälkeen Haaparannalla ja Luulajassa, mutta jotkut asiat jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Varför, kysyn vaan!

Seuraavaksi voisi suunnitella pientä Ruotsin road tripiä näin kesäisemmissä tunnelmissa, sillä veikkaanpa että maisematkin hemmottelis vähän eri tavalla kuin kevätkuukausina.

Osa kuvista Kean ja Even ottamia. Kiitokset mimmeille myös loistavasta matkaseurasta! <3 

Pohjoinen pani parastaan

Huhhei, mikä unelmajuhannus juuri jäi taakse! Hyppäsin varhain torstaiaamuna norjalaisen punavalkoisille siiville ja lensin toiseen kotiini Pohjois-Suomeen, missä pohjolan valkea kaupunki Oulu toivotti tervetulleeksi. Kotikaupungissa kaikki oli just eikä melekeen viimisen päälle, sillä aurinko porotti, kaikkia hymyilytti ja kaupunkikin oli melkolailla entisensä. Juhannusviikonlopun ohjelmassa oli perinteistäkin perinteisempää suomalaista juhannusta, sillä tulevat päivät vietettäisiin mökillä.

Tavallisesti meidän joulut ja juhannukset menee aika vauhdilla paikasta toiseen rientäessä, mutta tämä juhannus sai luvan tehdä poikkeuksen. Lentokentältä suhattiinkin siis melko suorinta tietä (vaan kolmen tai neljän pysähdyksen taktiikalla!) mökille, ja siellä pysyttiin aina sunnuntaihin saakka.

Juhannus 2016 Juhannus 2016-2 Juhannus 2016-4 Juhannus 2016-6 Juhannus 2016-7 Juhannus 2016-10 Juhannus 2016-11 Juhannus 2016-12 Juhannus 2016-13 Juhannus 2016-14 Juhannus 2016-18 Juhannus 2016-16 Juhannus 2016-17 Juhannus 2016-19

Ja mökkijuhannus kyllä tiesi paikkansa! Pudasjärvellä nautittiin juhannuksen läpi jopa kuumasta säästä, kun aamuisin aurinko porotti ja lämmitti mökkipihan jopa 35 asteeseen. Päivät otettiin pääasiassa superiisisti, mutta pienten mökkipuuhastelujen lisäksi käytiin myös viimein kokeilemassa mökin huudeilta lähteviä vaellusreittejä ja taivallettiin eväsretken mittainen noin kymmenen kilometrin pätkä UKK-reittiä. Meillä ei kuitenkaan oo tuo mökkikään ollut kuin vasta kymmenisen vuotta, joten ymmärtäähän sen että ei olla aikaisemmin noille reiteille eksytty..

Kesäinen suomalainen sielunmaisema vihreine peltoineen, kukkivine niittyineen ja violetteine lupiineineen ei olis tästä enää paremmaksi voinut muuttua. Olikin ihana tehdä matka just siihen suomalaiseen eräeksotiikkaan ja niihin kaunokuviin, minkä perässä Suomeen matkustetaan maailmalta. Ja ei, näitä ei todellakaan kannata väheksyä, sillä pohjoisen oikea yötön yö on kyllä kovimpia juttuja, mitä luonto voi näillä korkeuksilla tarjota.

Huomenna paluu arkeen, tsemppiä meille kaikille!

Kun kaikki ei todellakaan mene kuten pitäisi

Jokaisella reissaajalla on varmasti kokemuksia ja hetkiä, kun kaikki ei todellakaan oo reissussakaan mennyt kuten olis pitänyt, tai miten haaveissa oli homman kuvitellut. Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän noita hetkiä on siitäkin huolimatta, että jokaisella matkalla oppii lisää paitsi itsestään myös reissukavereista ja voisi kuvitella, että sen tiedon myötä osais myös ennakoida ja jopa välttää tilanteet, joissa pieni pettymys vetää suupielet kohti lattiaa. Näin ei todellakaan ole, ainakaan mun kohdalla.

Matkablogeissa ei juuri puhuta niistä tilanteista, kun reissukaverin kanssa palaa käpy totaalisesti, hommat kusee täysillä tai oma fiilis on maassa vaikka olisi juuri saapunut unelmien reissukohteeseen. Se ei sovi matkablogien tyyliin, sillä meillä taitaa suurimmalla osalla bloggaajista olla ideana välittää niitä matkailun tuomia ihania juttuja, mahtavia hetkiä ja upeita maisemia. Kukaan bloggaajakaan tuskin haluaa oman bloginsa leimaantua valitussivustoksi, mutta tietenkään se ei tarkoita sitä, etteikö niitä ikävämpiäkin kokemuksia voi joskus jakaa.

CHICAGO (129) CHICAGO (119) CHICAGO (127)

On kuitenkin asioita, joita ei mielellään tänne blogiin kirjoittele. Ja niitä asioita me käsiteltiin Millan kanssa meidän tuoreimmassa matkapodcastissa. Oli aika hauska päästä juttelemaan niistä jutuista mitkä on oikeasti kosahtaneet reissussa oikein kunnolla erityisesti, kun molemmilla riitti tietysti tarinoita, pitkästi nauhoitusten jälkeenkin.

Näissä tunnelmissa toivotan teille huippua juhannusta, toivotaan että sillä reissulla kaikki menee kuten pitääkin!

Kuvat muutaman vuoden takaiselta Chicagon-vierailulta, jolloin olisin toivonut pääseväni maitojunalla kotiin, kun kaikki ei todellakaan mennyt suunnitellusti.