Pallontallaajat.net
Valikko

Vuosi 2018 oli pitkästä aikaa ensimmäinen vuosi, kun mun valokuvausinto oli tipotiessään. En oikein jaksanut innostua miettimään uusia kuvakulmia, tekemään kokeiluja syväterävyyden kanssa tai monesti edes kantamaan painavaa kameraa mukana. En jaksanut säätää koko vuonna mun superlinssin eli Sigman 50-millisen (1.4!) tarkennuksia kohdilleen, ja turhauduin vähän väliä, kun tarkennus ei mennyt sinne minne piti. Kuvaaminen ei suoraan sanottuna herättänyt juuri intohimoja.

Sitten aloin katella huvikseni, millaisia kuvia viime vuonna tulikaan nappailtua. Oon kehittynyt kuvaajana hurjasti sitten ensimmäisten blogivuosien, mutta toisaalta oon vielä aika lapsenkengissä, sillä tää on asia, jossa voi kehittyä loputtomiin. Aika harvoin oon tyytyväinen omiin kuviini, mutta yritän opetella pois turhasta itsekritiikistä.  Ja tää postaus jos mikä on siihen hyvä keino!

Kokosin alle kymmenen mun suosikkikuvaa viime vuoden reissuilta. Koska tammikuu meni sormia napauttamalla ohitse, oon vasta nyt näissä viime vuoden koontipostauksissa. Koita kestää, sillä nyt mennään!

10. Blue Lagoonin siltakuva

Höyryävän kuuma maitomainen vesi, keskellä oleva silta ja taustalla kohoava laavakenttä sekä aika iso kasa ympäri laguunia makoilevia turisteja saa tän kuvan toimimaan mun silmissä. Tykkää myös rajauksesta ja siitä, että silta ei oo aivan keskellä.

9. Thaimaan hotellin rantaterassi

Nää värit vetää mua puoleensa aika kovasti, sillä sinisen ja vihreän eri sävyt toimii aina. Horisontti ei oo täydellinen mutta aina ei tarvikaan olla. Pääasia että näkyy merta ja palmuja!

8. Kastelholman linna syysauringossa

Puskaan meno on mun klassisimpia kuvauskikkoja, kun käytössä on 50-millinen. Tässä sen tuoma kehys näkyy hyvin, ja linna – vaikka ei nyt ihan täydellisestä kulmasta olekaan kuvattu – näyttää paljon kiintoisammalta kuin jos kuva olis otettu ihan normipaikasta puskan sijaan.

7. Rantakuva Albaniasta

Tässä kuvassa viehättää värit, sinisyys, ranta ja tietysti kulmasta kurkistava palmu. Asettelu ja rajauskin on hieman hassu, mutta ehkä se just siitä syystä viehättää mun silmää.

6. Vuoristoseikkailukuva Sveitsissä

Koitin valita pääasiassa kuvia missä ei oo ihmisiä, jotta en valkkais kuvia niin vahvasti tunneperusteisesti, mutta tää oli pakko ottaa mukaan. Ajoitus ei oo täydellinen, mutta siitä huolimatta tykkään tästä valtavasti. Eri kohdissa kulkevien ihmisten mittasuhteet osoittavat miten jyrkästä laskeutumisesta oli kyse, ja samalla kevään värit saa maiseman hohtamaan mainiosti.

5. Dallasin kaupunkimaisema kerrostalon katolta

Jostain syystä rakastan tätä kuvaa. En tiiä mistä se johtuu, mutta jostain syystä tää viehättää mua valtavasti. Ehkä se on täydellinen kesäpäivän kova valo, siellä täällä pilkottavat vihreät lehtipuut, kuvan keskellä oleva siluetti tai tiilitalojen värit. Tai sitten se on tuo taivas.

4. Kuva hotellihuoneesta slovenialaisessa linnahotellissa

Hotellihuoneet on kohde, joiden kuvaamista kipuilen aivan valtavasti. Kuvista on hankala saada mitenkään kiinnostavia tai edes valaistukseltaan hyviä, mutta koska mun työ, bloggaamisesta puhumattakaan, edellyttää usein huoneiden kuvaamista, yritän reenata ja tulla paremmaksi. Kaiken sen haastavuuden jälkeen oon tosi tyytyväinen tähän kuvaan, joten siitä syystä nostan sen näinkin ylös.

3. Kuva Montserratin vuoristosta pilviverhossa

Lokakuun Espanjan perhematka toi eteen monia mahtavia kuvausmahdollisuuksia, mutta tämä Montserratissa otettu kuva on ehdottomasti yksi suosikeista. Paksun pilvipeiton välistä kohoava kaapelikärry osoittaa sulkimen liikahtaneen juuri oikealla hetkellä.

2. Kuva kuumailmapalloista kuumailmapallosta käsin

Fiilis tätä kuvaa ottaessa oli jotain aivan uskomatonta, sillä olin haaveillut Kappadokian kuumailmapalloretkestä niin pitkään! Siellä yläilmoissa auringonnousua katsellessamme oli superfantastista päästä näkemään ne värikkäät kuumailmapallot, jotka leijaili värikkäiden kallioiden yläpuolella. Tykkään, miten korin reuna on tullut mukaan kuvaan, vaikka laajakulmalinssi tuokin vähän vääristymiä reunoille.

1. Kuva lentokoneen ikkunasta matkalla Sloveniasta kotiin

Vaikka tässä kuvassa on tosi paljon pielessä, on se siitä huolimatta mun ykkössuosikki viime vuodelta. Likainen lentokoneen ikkuna ei oo se kaikkein kuvauksellisin, mutta kun sen yli pääsee, tuo auringon heijastukset (joista voi olla montaa mieltä, mutta mää rakastan!) ja alhaalla kohoavat vuorenhuiput kuvaan sitä jotain, joka saa seikkailun tunteen nousemaan.

Näistä lähdetään taas tähän vuoteen! Eka reissu odottaa vielä edessä päin, joten maisemakuvausta pääsee harrastamaan taas ihan uudella innolla. Sitä nimittäin on, kiitos uuden kaluston! Hankin viime vuoden lopuksi uuden rungon, ja se jos mikä on omiaan nostamaan kuvausinspiraation aivan uusiin sfääreihin.

Päivitin tosi hyvin palvelleen Canon 6D -runkoni itselleni uuteen mutta käytettynä ostettuun Canon 5D Mark III -runkoon, ja ai että!!! Sen vaan sanon, että kuvausinspiraatiota on, ja sen verran mitä oon uudella rungolla nyt kuvaillut tuntuu, että nyt on taas mahdollisuus viedä omat kuvat uudelle tasolle, vaikka sen ei vehkeistä pitäisikään olla kiinni.

Että nyt olis kovasti käytetty mutta hyvin pidetty 6D myynnissä halavalla!

Ja hei! Nyt seuraa haaste muille bloggaajille! Me ollaan tosi kriittisiä omista kuvistamme ja harva käy omia kuviaan kehumaan, mutta haastan nyt teitä kavereita kaivamaan vastaavat omat suosikkikuvat viime vuodelta tai muulta ajankohdalta x esiin ja blogiin oikein perustelujen kanssa. Perinteistäkin perinteisempi blogihaaste sujahtaa Vaihda Vapaalle -blogin Elinalle ja Tomille ja Maailman äärellä -blogin Heidille. Näistä molemmista blogeista löytyy todella hienoja kuvia, joita kannattaa katsella useampi tovi.

16.2.2019 6 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Tästä Uhana Designin neuleesta tuli mun aivan ykkössuosikki, ja Mori Collectiven sammarit on omat, mutta vastaava pari tuli vastaan heti seuraavalla vierailukerralla Vaaterekistä.

Apua!

Niin mietin kun aloitin säästöprojektin ja tajusin, etten voi tuhlata vaatteisiin enää niin paljoa, mitä mun hiljalleen noussut elintasoni oli mahdollistanut.

Mitä vaatteiden ostamiseen tulee, oon ehkä pahimmasta päästä. Oon jo monta monituista vuotta yrittänyt pitää mielessä sen ohjenuoran, että jos ostan jotain vaatteita, pitää niissä olla jotain hyvää. Käytännössä vaatteen olis hyvä olla joko eettisesti tuotettu tai pienen kotimaisen brändin tuote, mieluusti tietysti molempia. Muita hyviä juttuja, jotka hyväksyn, on laadukas luonnonmateriaali kuten silkki, pellava, puuvilla tai kashmir, tai sitten se, että vaate on niiiiiin ihana ja mulle täydellinen, että käyttökertoja tulisi varmasti tuhansia. Toki harha-askeleita tulee aina aika ajoin ja kaapissa on yhä paljon henkkiksen viiden euron perusrytkyjä, mutta perusperiaate on tämä.

Peiliselfie Espanjasta, missä dinnerille päätyi tämä Hálon ihan täydellinen mekko. 6/5.

Noiden ylevien periaatteiden ja hienojen juttujen toinen puoli näkyy suoraan hintalapussa, jossa on aika tavallisesti melko suuri summa. Se taas ei mee yksi yhteen mun säästötavoitteiden kanssa, joten tässä on pieni ristiriita ja ongelma, joka mun oli ratkaistava tavalla tai toisella.

Onneksi ratkaisu oli lopulta mun silmien edessä, ja aika helppo, sillä olin toteuttanut sitä projektin aloitusvaiheessa jo joitakin kuukausia. Ja se oli vaatelainaamo!

Bangkokin kattobaarissa työmatkalla Hálon superasiallinen mekko oli just nappi.

Oon ollut viime kesästä saakka asiakkaana helsinkiläisessä Vaaterekki-vaatelainaamossa.  Kuulin Emmin ja Veeran (jotka muuten on molemmat ihan käsittämättömän mukavia ja ihania) pyörittämästä vaatelainaamosta ekaa kertaa ystävältäni Millalta, joka toden totta tiesi, että siitä kannatti mainita juuri mulle. Ei mennyt kovin pitkään, ennen kuin olin jo kolkuttamassa Vaaterekin ovea ja poistuin sieltä ensimmäisten lainavaatteiden kera.

Vaatelainaamo on ideana suoraan sanottuna täydellinen. Saan aina kerralla kaksi tuotetta lainaksi, ja voin käydä vaihtamassa ne vaikka heti, kun lainaamo on avoinna seuraavan kerran. Oon pitänyt tuotteita pääasiassa parisen viikkoa aina putkeen, mutta varsinkin alkuvaiheessa kävin vaihtelemassa vaatteita viikottain. Parasta Vaaterekissä on tietysti se, että siellä on vaan suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, joten pääsen käsiksi vaatteisiin, joihin mulla ei muuten olis mitään perusteluja ostaa omaan kaappiini.

Puolen vuoden jäsenyys maksaa 160 euroa, ja lainaamo on ollut mulla niin kovassa käytössä, että jatkoin sitä saman tien nyt kuun alusta, kun eka puolivuotinen oli takana. Eniten iloa oon saanut työmatkoille, jolloin pitää vaikuttaa semiedustavalta, mutta myös arkipukeutuminen on saanut ihan uutta pontta lainaamon avulla.

R/H:n Mickey-mallinen mesh-paita on kuumotellut mua vuosikausia. En raaskinut ostaa paitaa koska pelkäsin ettei käyttökertoja tulis ihan hirveästi, ja sitten se tuli vastaan lainaamossa. Rakastuin! Ps. Kuin ihania Christu ja Annuli onkaan?

Ja kaikkein paras vaikutus tulee tässä: en edes halua enää ostaa juurikaan vaatteita, kun ajattelen voivani lainata ne joka tapauksessa. Tietty perusjutut kuten t-paidat, farkut ja neuletakit on eri asia, mutta en oo viimeisen puolen vuoden aikana enää haaveillutkaan hankkivani mitään erikoisia mekkoja tai paitoja omaan vaatekaappiini, kun löydän ne joka tapauksessa Vaaterekin yhteisestä kaapista.

Vaatelainaamot ei onneksi oo enää Helsingin juttu, sillä esimerkiksi Oulussa toimii ainakin yksi lainaamo, ja niitä on varmasti jatkuvalla syötöllä yhä enemmän myös muissa kaupungeissa. Kannattaa siis tsekata, mitä omasta kotikaupungista löytyy, ja Helsingissä tietty isoin peukku menee Vaaterekille!

Tää jumpsuit on mun ehdoton lemppari, ja ollut lainassa jo monta kertaa. Se on käyny mun kanssa muun muassa Barcelonassa (kuvassa) ja Thaimaassa.

Ja loppuun vielä apua-kommentti muuton ja säästämisen yhdistämisestä samalle kuukaudelle, huhhei!!!! Oon ihan superylpeä itsestäni että onnistuin saamaan säästöön tavoitellun summan, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että olin laskenut saavani tammikuulta säästöön tuplasti sen, mitä normaalisti talletan, eli vähän otan tuon 800 euron summan raskaasti, kun silmissä kilisi lisäansioiden vuoksi reilusti yli tuhannen euron lisä säästötilille.

Se perinteinen muuttotonni upposi kuitenkin taas tälläkin kertaa, ja kun edessä on vielä aika paljon hankintoja voi olla, että säästöhommat palaa vähän pienemmällä liekillä tulevat kuukaudet. Siitä huolimatta en oo millään tasolla keventämässä tavoitetta vielä tässä vaiheessa, sillä kohta alkaakin puolivälin etappi lähestyä ja sitä kautta olis hyvä olla jo puolet tavoitteesta kasassa. Uskokaa pois, jotenkin mää tän vielä handlaan!

Säästösaldo, tammikuu 2019: 3 000 / 10 000 eurosta

12.2.2019 8 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

No nyt! Elämä on tasaantunut matkamessujen ja muuton jälkeen sen verran, että on aika palata blogin pariin. Koko alkuvuoden mulla on takaraivossa jyskyttänyt ajatus tästä postauksesta ja siitä, miten se vieläkin odottaa tekemistään. Oon jo vuosikaudet laskenut vuoden alkajaisiksi edellisen vuoden lentopäästöt, ja nyt on taas aika kohdata totuus. Jostain syystä se tuntuu tällä kertaa vielä aiempia kertoja vastenmielisemmältä.

En oikein tiiä mistä johtuu, sillä vaikka jättäisin laskelmat tekemättä se ei poistaisi sitä faktaa, että lennelty on. Ehkä kaikkialla vellova ilmastokeskustelu ja lentomatkustajien sormella osoittelu on tuonut sen ajatuksen, että nyt pitäisi hävetä. Ihan vielä en siihen kuitenkaan suostu, joten lienee parempi kohdata totuus silmästä silmään ja laskea viime vuonna kertyneet päästöt.

Tulokset on laskettu ICAO:n eli International Civil Aviation Organisationin päästölaskurilla. Lisäksi oon ottanut laskelmiini mukaan ainoastaan vapaa-ajan  matkat, en lainkaan työmatkoja, kuten en aiempina vuosinakaan. Jos ne olisivat mukana, olis lopullinen luku ehkä kaksin- tai jopa kolminkertainen, mutta lähtökohtaisesti työmatkat on tehtävä ja valinta on tietyllä tasolla mun ulkopuolella, joten toistaiseksi jätän ne vielä laskelmien ulkopuolelle.

Mutta sen pidemmittä perusteluitta, mennään asiaan!

Vuoden 2018 lentopäästöt

Helsinki–Istanbul–Singapore–Istanbul–Helsinki, 1 143.0 kg
Helsinki–Zürich–Helsinki, 314.8 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki, 306.2 kg
Helsinki–Oulu–Helsinki, 135.8 kg
Oulu–Helsinki, 67.9 kg
Helsinki–Barcelona–Helsinki, 411.2 kg
Helsinki–Reykjavik–Helsinki, 411.0 kg
Helsinki–Lontoo–Helsinki, 306.2 kg

Yhteensä 3 096,1 kiloa hiilidioksidipäästöjä!

Tässä on luku, jolla ei paljoa ylpeillä. Viime vuoteen verrattuna luku ei ole mitenkään merkittävän suuri, sillä vuoden 2017 päästömäärä oli lähes sama, 2 801,8 kiloa. Siitä huolimatta viime vuoden kilot tuntuvat vieläkin suuremmilta.

Mikä on sitten muuttunut viime vuodesta? Noh, reilu vuosi sitten julkaisin vähän naiivinkin postauksen siitä, miten olin ihmeissäni, koska mun elintavat oli onnistuneet kompensoimaan mun lentopäästöt niin, että kokonaispäästömäärä oli tavallisen suomalaisen tasalla, eli noin kymmenen tuhatta kiloa vuodessa. Erittäin hienoa toki, mutta sillä ei yhtä vuotta kauempaa juhlita.

Haastattelin nimittäin viime vuonna Sitran hiilineutraalin kiertotalouden johtavaa asiantuntijaa Lari Rajantietä, jonka viesti oli aika selvä: kulutus on kestävällä tasolla, kun yksilöt kuluttavat vuodessa keskimäärin 3 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Mun kymppitonnilla oli siis turha kiillotella omaa sädekehää, kulutuksen oltua yli kolme kertaa kestävän tason. Lisäksi kompensointi ei oikeasti Rajantien mukaan riitä, vaan lentomatkustusta pitää tosissaan vähentää.

Kompensoinnin mää osaan, mutta siinä kulutuksen vähentämisessä on vielä tekemistä. En tehnyt tätä postausta varten uutta elintapalaskelmaa, sillä viime vuonna mikään mun arjessa ei ollut muuttunut edellisvuoteen, vaan aika lailla samalla porskutettiin, joten suuria muutoksiakaan tuskin olisi tullut. Samalla kokonaiskymppitonnilla siis mennään, mutta nyt tavoite on saada tänä vuonna kokonaiskulutus pienempään suuntaan, jotta jonain vuonna päästäisiin oikeasti lähemmäs sitä kolmea tonnia.

Tässä linkki postaukseen, josta löydät tyylikkään graafin ja käyrät mun edellisten vuosien lentopäästöistä ja niiden muutoksista.

Isot tsempit meille kaikille tähän vuoteen matkustusintohimon ja ympäristörealiteettien välillä kamppailuun! Montako kiloa oli sun luku viime vuoden osalta?

8.2.2019 12 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest

Huhhuh, nyt on ollut kyllä pitkä radiohiljaisuus, ja se jatkuu vielä tovin. Vuoden ensimmäinen kuukausi on ollut aivan täynnä, kuten aina. Tänä vuonna tekemistä on tuonut paitsi vuosittaiset matkamessut, jotka toki meni jo, myös muutto. En oo nimittäin tainnut blogin puolella vielä paljastaakaan, mutta me muutetaan, ja jo tällä viikolla!

Ollaan tosi pitkään etsitty ensimmäistä omistusasuntoa, ja valehtelematta varmaan puolen vuoden ajan selasin päivittäin Oikotien ja Etuoven tarjontaa maanisesti useita kertoja päivässä. Meillä oli pitkä vaatimuslista, ja mulla vankka uskomus siitä, että kun etsii kaikessa rauhassa, jossain vaiheessa se oikea osuu kohdalle. Ja niinhän siinä kävi.

Pitkän ja kärsivällisen etsinnän jälkeen löydettiin meidän ensimmäinen oma koti. Käytiin asuntonäytössä jo syyskuun alussa, paria päivää ennen asunnon ensimmäistä julkista näyttöä. Tehtiin tarjous samana iltana ja parin päivän päästä, ekan julkisen näytön jälkeen saatiin kuulla, että meidän tarjous oli hyväksytty.

Ennen sitä ehdittiin tehdä tarjous yhdestä toisesta kämpästä, ja tää oli neljäs jota käytiin katsomassa, eli ihan hirveän monen asunnon kohdalla ei oikeasti oltu tosissamme liikkeellä. Tämän kohdalla vanha sanonta, sen kyllä tietää oikean osuessa kohdalle, piti paikkansa ja oltiin ihan varmoja koko kaupasta heti ekan näytön jälkeen.

Nyt kuukausia myöhemmin kauppakirjat on allekirjoitettu, osakekirja nähty pankissa ja avaimetkin vaihtaneet jo hetki sitten omistajaa. Ollaan käyty avaimien saamisen jälkeen pari kertaa viemässä pieniä kuormia tavaraa Drive Now -autoilla (aika mafftava konsepti, suosittelen kokeilemaan!), ja tää vanha koti alkaa tuntua kerta kerralta vähemmän kotoisalta.

Muutto odottelee muutaman päivän päässä, ja ollaan saatu pakkailut tosi hyvään vaiheeseen. Vieno haave olisi saada siivoilutkin hoidettua tämän viikon aikana, jotta Töölön kämppään ei tarvisi enää palata, vaan voitaisiin fiilistellä rauhassa uutta kotiseutua.

Tuntuu aika hullulta heittää hyvästit Töölölle, joka on ollut mun kotikaupunginosa siitä saakka kun muutin Helsinkiin, eli neljän ja puolen vuoden ajan. Uus koti löytyi Munkkivuoresta, kaupunginosasta josta en suunnilleen ollut kuullutkaan ennen kämpän ostamista, mutta josta oon  nyt kuullut pelkkää hyvää. Ainakin nyt muutaman vierailukerran perusteella alue vaikuttaa tosi ihanalta, joten uskon vakaasti, että tullaan viihtymään.

Uus koti ja muutto tulee nielemään tosi ison osan tämän kuukauden budjetista, mutta säästöpostaus on kuitenkin luvassa tuttuun tyyliin viimeistään heti muuton jälkeen. Reissuhuumaankin päästään viimeistään maaliskuussa, sillä vaikuttaisi siltä, että pääsen seikkailemaan vielä ennen maaliskuun lopussa odottavaa jenkkireissua. Palataan siihen kuitenkin vielä myöhemmin, sillä kuten aina, reissu on varma vasta sitten kun lentoliput on sähköpostissa.

Mutta nyt moro muuttolaatikoiden keskeltä ja palataan pian! Ah että oon kaivannu bloggaamista! Mitä sulle kuuluu? Onko vuosi alkanu kivasti?

Uudesta kodista ei oo vielä kuvia, mutta sen sijaan postauksessa on viikonlopun matkamessuilta kaverikuvia, joita kertyi aika liuta! Oli niin siisti nähdä kaikkia ihania mimmejä. <3

23.1.2019 4 Kommenttia
8 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit