Pallontallaajat.net
Valikko

Hylätty lentoasema Berliinissä

Käsi ylös sillä, joka rakastaa lentokenttiä!

Taitaa olla tuon lauseen sanominen vähän kuin metsään huutaisi, ainakin osittain. Lentokentät nimittäin jakanee mielipiteitä melko vahvasti erityisesti paljon reissaavien joukossa: toiset rakastaa sitä lähdön kutkuttavaa tunnelmaa, toiset taas ei millään jaksaisi sitä kiirettä, stressiä ja tunkeilevia tai vaihtoehtoisesti liian hitaita ja pahimmassa tapauksessa myös haisevia tai öykkäröiviä kanssamatkustajia. Mun ajatus lentokentistä on toistaiseksi ainakin lähempänä tuota ensimmäistä, ja lähdön kutkuttava tunnelma valtaa joka ikinen kerta, vaikka kyseessä olisikin vain lento Helsingistä Ouluun.

Berliinin-matkalla sain kieltämättä ehkä erikoisimman lentokonekokemuksen tähän asti, sillä kaupunki tarjosi mahdollisuuden kokea lentokenttä tavalla, jota en oo koskaan aikaisemmin päässyt kokemaan. Keskellä Berliiniä sijaitsee nimittäin lentokenttä, joka ei ole enää vuosikausiin toiminut lentokenttänä, vaan on nykyisin aivan muussa käytössä: kiitorata on kaupunkilaisten ulkoilualue ja lentoasemarakennukset erilaisten vuokralaisten, muun muassa kaupungin poliisivoimien, käytössä.

Siispä pääsin Berliinissä ensimmäistä kertaa ikinä kävelemään keskellä kiitorataa. Ja halutessani olisin voinu vaikka juoksennella, pyöräillä, skeitata tai vaikkapa lennättää leijaa.

Tuntui kieltämättä melko absurdilta ajatella, että joskus sillä samalla kiitoradalla oli kiitänyt päivittäin eteenpäin lentokoneita, ja että siellä oli tapahtunut aika paljon muutakin, mikä tuntui nyt täysin uskomattomalta. Sama tunnelma oli läsnä niin monessa muussa Berliinin kohteessa, jotka oli vuosien aikana toimineet merkittävien historiallisten tapahtumien näyttämöinä. Siinä minä nyt seisoin esimerkiksi keskellä lentokentän kiitorataa, jonka asfalttia pari vuosikymmentä sitten kosketti lenkkareiden sijaan pääasiassa melkeinpä pelkästään vain lentokoneiden renkaat.

Tempelhof Tempelhof-2 Tempelhof-3 Tempelhof-4 Tempelhof-5 Tempelhof-6 Tempelhof-10

Tempelhofin lentoasema toimi jakautuneen Saksan aikana Itä-Berliinin lentoasemana, ja siellä järjestettiin muun muassa lukuisia Hitlerin puheita. Tuntuu kieltämättä vähän kylmäävältä katsoa mustavalkokuvia, missä valtava kansanjoukko tekee natsitervehdystä ja taustalla on lukemattomasti niitä historiallisista dokumenteista tuttuja natsiviirejä – sillä samalla paikalla, missä minäkin seisoin.

Historiansa aikana Tempelhofin lentoasemalla toimi myös muun muassa natsien vankila, mikä tekee kokemuksesta ihan vähän karun.

Harva matkailija kuitenkaan ainakaan vierailuhetkellä miettii noita kauheuksia, sillä melko ainutlaatuinen mahdollisuus vierailla keskellä kaupunkia sijainneen lentoaseman kiitoradalla saa aika nopeasti muut ajatukset mieleen. Mulla huomion kiinnitti lähinnä se absurdius, minkä noin valtavan kokoinen tyhjä tila kaupungin keskellä toi: keskustaan oli lyhyt matka, mutta tässä sitä nyt oli mahdollisuus jolkotella kilometritolkulla suuren kentän reunoja pitkin.

Tempelhof on vähän kuin kaupunkilaisten olohuone, sillä sinne tullaan liikuntaharrastusten ja koiranulkoilutuksien lisäksi myös piknikille. Tosin meidän vierailun aikaan oli sen verran viiltävän kylmä tuuli, että paikalla oli vaan muutama urhea urheilija ja pari leijaa lennättävää saksalaista.

Parhaimmillaan näkisin Tempelhofin kuitenkin juurikin lämpimänä kesäpäivänä, joko piknik-kohteena tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi juoksu- tai muunlaisena reenikohteena. Just kun pääsin miettiästä että järjestetäänköhän vanhalla lentoasemalla paljon urheilutapahtumia, bongasin muun muassa joogafestivaalin esitteen. Järjestetään siis, ja hyvä niin.

Tempelhof-7 Tempelhof-8 Tempelhof-12 Tempelhof-16 Tempelhof-19 Tempelhof-18 Tempelhof-14

Reissaajan näkökulmasta Tempelhofin lentokenttä oli tosi siisti paikka, ja sitä on aika helppo suositella vierailukohteeksi matkailijoille. Alueelle on kolme porttia, jotka on auki aamusta iltaan, ja niiden sisäpuolella pääsee liikkumaan vapaasti. Hylätyt paikat jaksaa kiinnostaa aivan uudella tavalla joka kerta, ja vaikka lentoasemaa ei varsinaisesti oo hylätty, ei se kuitenkaan oo enää toiminnassa siinä tarkoituksessa mihin se alun perin rakennettiin, ja silläkin on oma aika vahva kiinnostavuusasteensa.

Suosittelen myös lukemaan Pää pilvissä -blogin Maaritin postauksen samasta paikasta. Kokemus oli sinällään erilainen, että siinä missä me paettiin Terhin kanssa Tempelhofilla puhaltavaa tuulta alle puolen tunnin vierailun jälkeen, oli Maarit ystävineen viettänyt lentoasemalla tuntitolkulla aikaa juurikin fiilistellen ja nauttien tunnelmasta.

Onko Tempelhof tuttu paikka? Ja ootko törmännyt maailmalla vastaaviin?

Luksustason lähtö lomalle

Yhteistyössä Finnair Premium Lounge

Ennen Azerbaidžanin-matkaa päästiin nauttimaan kunnon lomalle lähdön tunnelmasta, kun Helsinki-Vantaalla suunnattiin turvatarkastuksen jälkeen lähtöportin sijaan lentokenttäloungeen. Lounge on paikka, jossa pääsen vierailemaan ihan liian harvoin, mutta aina kun sitä herkkua pääsee maistamaan, osaa siitä olla joka kerta yhtä mielissään.

Tällä kertaa suuntana ei ollut aivan mikä tahansa lounge, vaan Helsinki-Vantaan non-schengen-alueelle hiljattain avautunut Finnair Premium Lounge, jonne ei ole asiaa millään muulla kuin vippikutsulla tai oikean värisellä kortilla. Tällä kertaa meillä oli noista ensimmäinen ja se jos mikä tiesi paikkansa, sillä täytyy myöntää että sekä mulla että lehmänhermoisella reissukumppanillani alkoi olla hermot melko kireällä turvatarkastusta edeltäneen kärsimättömän odottelun vuoksi. Voitte kuvitella kuinka kyrsi seisoskella lähtöselvitysjonossa mummojen kanssa kun tiesi, että senkin ajan olisi voinut viettää rennosti loungessa.

Noh, loputtomalta tuntuneen jonottelun jälkeen saatiin viimein boarding passit kouraan ja päästiin turvan sekä passintarkastuksen läpi ja lopulta porttien 36 sekä 37 välissä sijaitsevan loungen ovelle.

Tämä kyseinen lounge nousi maailmanmaineeseen tai ainakin kansainvälisten julkaisujen otsikoihin sen avautuessa, sillä loungessa on sauna, ja kansainväliset lentomatkustajat kokivat perisuomalaisen saunakulttuurin lounge-tiloissa ilmeisen omituiseksi asiaksi. Koska valtaosa lentokentälle varatusta ajasta menikin jonossa seisoskellessa, saunapyyhkeet jäi tällä kertaa testaamatta ja saunan löylyt kokeilematta, mutta täytyy toivoa että tähän avautuu vielä mahdollisuus. Keskityttiin sen sijaan fiilistelemään loungen rauhallista tunnelmaa ja ruokia, jotka oli oikein mieluisia.

Finnair Premium Lounge-7 Finnair Premium Lounge-3 Finnair Premium Lounge-8 Finnair Premium Lounge-12 Finnair Premium Lounge-4 Finnair Premium Lounge-10 Finnair Premium Lounge-14 Finnair Premium Lounge-11 Finnair Premium Lounge-6

Premium-lounge tarjoaa mainoslauseiden mukaan ”gourmet-tason” ruokaa, ja kieltämättä täytyy tässä vaiheessa todeta, että tarjoilut oli sata-nolla parhaimmat, mitä oon missään lentokenttäloungessa päässyt maistamaan. Toki ne on hyviä muissakin Helsinki-Vantaan loungeissa, mutta tässä ne oli kyllä aivan omaa luokkaansa.

Rakastan sitä että loungeissa tarjoillaan paikallisia erikoisuuksia, ja ilahduin kyllä valtavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun tiskillä oli iänikuisen karjalanpiirakan sijaan leipäjuustoa! Ruokavalikoima sisälsi alkuiltapäivästä paria erilaista keittoa sekä melko runsaasti erilaisia kylmiä ruokia. Leipäjuuston lisäksi tarjolla oli muun muassa kalaa useaa eri sorttia, monenlaisia salaatteja sekä tietysti marjoista valmistettua jälkkäriä. Sillä sai vatsan mukavasti täyteen just ennen lentoa, ja kiireestä huolimatta ehti ihan hyvin käydä vielä santsaamassakin, onneksi.

Finnair Premium LoungeFinnair Premium Lounge-17Finnair Premium Lounge-2Finnair Premium Lounge-13 Finnair Premium Lounge-15Finnair Premium Lounge-22

Tässä loungessa, kuten molemmissa muissa vierailemissani Finnairin loungeissa, oli mukavan rauhallinen tunnelma. Asiakaspaikkoja on reilut 120, ja tuolloin ehkä puolet niistä oli käytössä. Meidän lisäksi rentoihin nojatuoleihin oli uppoutunut niin bisnesmiehiä kuin lapsiperheitäkin, ja oli ilahduttava nähdä miten meidänkään ei todellakaan tarvinnut nolostella loungessa, sillä ei kyllä reissureleinemme erotuttu muusta reissukansasta aivan yhtään.

Siinä missä lentoaseman Schengen-puolella sijaitseva lounge on todellinen labyrintti ja sokkelo, oli tämä lounge aika selkeä ja tosi helposti hahmotettavissa. Parista-kolmesta erilaisesta tilasta koostuvassa loungessa oli monia rauhallisia soppeja, lapsille oma leikkipaikka, tietokonealue ja se kaikkein suosituin tila, mistä avautui näkymä suoraan kiitoradalle. Se oli meidän tuurilla tietysti aivan tukossa, joten nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden ihmettely jäi meidän osalta tällä kertaa sinne lennolle, eikä päästy fiilistelemään kiitoradan elämää vielä tuossa vaiheessa.

Omaksi suosiksi loungessa nousi tunnelman lisäksi ruoka, joka todellakin oli ihan huippua. Leipäjuusto ja savulohi veti pisteet kotiin, vaikka oonkin tosi helposti tyytyväinen, väittäisin että nuo eväkset kelpaa taatusti rantuimmallekin matkailijalle.

Finnair Premium Lounge-5 Finnair Premium Lounge-9 Finnair Premium Lounge-19 Finnair Premium Lounge-18 Finnair Premium Lounge-21 Finnair Premium Lounge-20

Ja kyllä harmitti kun boarding passissa lukenut koneeseennousuaika alkoi olla käsillä eikä meillä auttanut muu kuin pakata kamat kasaan ja poimia muutamat Fazerin siniset vielä taskuun muistuttamaan lounge-vierailusta. Loppuilta sujuikin sitten lentokoneessa aina myöhäiseen yöhön asti, joten kovin paljon parempaa lähtöä matkalle ei olis enää voinu järjestää.

Aina yhtä helppo Nuuksio

Helsingin keskustasta pääsee uskomattoman helposti keskelle metsää, ja se onkin yksi siisteimpiä juttuja ainakin näin maalaistytön näkökulmasta. Vaikka veri ei nyt ihan joka päivä sammalpoluille vedäkään, on kiva ajatus, että se metsä on siellä melkein takapihalla, aivan kuin kotikylässäkin.

Viime viikolla saatiin harvinaisia vieraita juuri sieltä kotikylästä, kun iskä ajaa porhalsi 1400 kilometriä ja tuli kylään. Viikonlopun säät oli just eikä melkein sitä aurinkoista loppukesää mitä oltiin tilattu, ja oikein kutsui ulkoilemaan. Niinpä me päätettiin näyttää millaiset kansallispuistot täällä etelässä on, ja suunnattiin Suomen halki ajaneen pösön nokka kohti Nuuksion kansallispuistoa.

Nuuksio Nuuksio-7 Nuuksio-2 Nuuksio-3 Nuuksio-9 Nuuksio-4Nuuksio-15 Nuuksio-5 Nuuksio-6

Tuo helsinkiläisten luonto-olohuone ei mullekaan oo mitenkään erityisen tuttu, sillä tuo kerta oli vasta toinen. Täytyy sanoa että vaellusreittien, luontoelämysten ja maisemien puolesta Nuuksio on mulle ollut Karoliinan sanoin vähän ”meeh”, mutta oon kyllä vakuuttunut että en vaan oo vielä osannut löytää niitä siisteimpiä paikkoja. Tällä kertaa lähdettiinkin hakemaan Nuuksiosta niiden eeppisten kotimaan maisemien sijaan ihan vaan puhdasta luontokokemusta ja pientä metsäterapiaa, ja se myös saatiin.

Ei lähdetty tekemään mitään urheilusuoritusta, joten otettiin reitiksi neljän kilometrin mittainen Haukanpolku, joka oli mukavasti rengasreitti. Helppokulkuinen polku ja tiheä metsä takasivat, että pystyttiin keskittymään mäntymetsän tuoksuun ja kuuntelemaan, josko Nuuksio olisi se paikka pääkaupunkiseudulla, jonne ei liikenteen äänet kantautuisi. Nyt oltiin kuitenkin aivan liian lähellä tieverkostoa, sillä aivan hiljaista ei saatu millään.

Oltiin liikkeellä sen verran aikaisin, että perinteisten retkieväiden sijaan mukana oli aamiainen! Se toki piti sisällään niitä perinteisiä retkieväitä, mutta maistui kaks kertaa paremmalta aamiaisena. Ja onko ihme, kun kuksan pohjalla on kaikkien siitä juotujen juomien maut ja repussa oli aamiaiseväitä vaikka koko kylälle. Eväsretken kruunas iskä, joka totesi että ei taida olla tuon parempaa tapaa viettää lomapäivää ja en voinut kyllä muuta kuin olla samaa mieltä, vaikka lomat on käytetty jo aikapäiviä sitten.

Nuuksio-10 Nuuksio-14 Nuuksio-16 Nuuksio-13 Nuuksio-12 Nuuksio-11 Nuuksio-18 Nuuksio-19

Vaikka Nuuksio ei aivan riittänyt vakuuttamaan tälläkään kertaa, tarjos se just sitä mitä haettiin. Ja noin rauhallisena hetkenä kesäsunnuntaina se oli kyllä oikein mainio kohde varsinkin, kun käytössä oli auto.

Ja viikko sitten puolukoita – ja vielä mustikoitakin – oli jos kuinka paljon, joten jos marjat uupuu vielä pakkasesta niin Nuuksiosta niitä ainakin löytyy!

Huippua viikonloppua!

Tähän astisista kohteista jännittävin – matkavinkit Azerbaidžaniin

Azerbaidžanin reissun ollessa edessä yritin kaivaa kohteesta netin syövereistä mahdollisimman paljon ajankohtaista tietoa, mutta Suomeksi sitä oli melko mahdotonta löytää. Se on tietty ihan ymmärrettävää, sillä formuloista huolimatta maa ei oo edes suomalaisten suosikkikohteiden top 50 -listalla, säkällä ehkä 250 suosituimman kohteen joukossa. Jos kuitenkin siellä lukijoiden joukossa joku harkitsee matkaa Azerbaidžaniin, on tässä tietopaketti just sua varten.

Buukattiin lennot muutamaa kuukautta ennen matkaa heinäkuulle, ja saatiin Ukraine International Airlinesin lennot ihan hyvillä vaihdoilla noin 250 eurolla per naama. Meidän reissu sijoittui noin kuukausi Bakun ensimmäisten F1-kisojen jälkeen, joten en osaa arvioida millaisen hintapiikin formulakisat tuovat lentolippuihin.

Lentolippujen ostamisen jälkeen meille valkeni Azerbaidžanin olevan yks niitä harvoja kohteita jonne myös suomalaismatkustajalla on oltava viisumi. Kirjoitin perinpohjaisesti viisumiprosessista tässä postauksessa, joten speksit voi käydä tsekkaamassa sieltä.

Azerbaidzan-2 Azerbaidzan-6 Azerbaidzan-9 Azerbaidzan-11 Azerbaidzan-22 Azerbaidzan-21

Jahkailtiin majoituksen kanssa melko pitkään siitäkin huolimatta että reissu sijoittui kesäsesongille, mutta se ei rokottanut ainakaan tuntuvasti reissubudjettia. Varattiin ensimmäinen majoitus hyvissä ajoin viisumin vuoksi, sillä saatiin ekasta hotellista myös kutsu joka mahdollisti viisumin, mutta kaks muuta taidettiin buukata vasta paria viikkoa ennen reissua. Majapaikkoja oli tarjolla ihan mukavasti, ja hintataso oli melko edullinen, tosin hotellien taso oli melko matala.

Azerbaidzan Azerbaidzan-12 Azerbaidzan-13

Bakun lentoasema on melko uusi ja moderni, missä reissaajaa on vastassa kiiltävät marmorilattiat ja toimiva ilmainen Wi-Fi. Meidän lento oli perillä puolenyön aikaan, eikä ainakaan silloin tarvinnut juurikaan jonotella maahantulotarkastuksessa vaan päästiin aika nopeasti kentällä eteenpäin.

Bakun lentoasemalta on bussiyhteys keskustaan, mutta se ei kulje enää keskiyön jälkeen. Bussi oli siis meidän kohdalla poissuljettu vaihtoehto, ja kun tuohon aikaan kentän huudeilla ei ollut meidän tuurilla yhtään Uber-kuskia, piti turvautua taksiin. Netin keskustelupalstoilla suositeltiin violetteja takseja luotettavina, joten pitkällisen hintaneuvottelun jälkeen saatiin brittitakseja muistuttavan violetin auton kuskin kanssa sovittua hinta matkasta ja hypättiin kyytiin. Matka keskustan kaukaisimmalla laidalla sijaitsevaan hotelliin maksoi 30 manaattia eli noin 18 euroa. Paluumatkalle saatiin keskustasta Uber, ja aamukolmen ajankohdasta huolimatta kyyti maksoi vaan 11 manaattia eli reilut kuusi euroa. Vaikka en käyttäisi Suomessa Uberia, oli se tuolla pimeiden taksien kohteessa aivan loistava.

Ei onnistuttu nostamaan Azerin manaatteja etukäteen Suomessa, ja hankittiin valuutta vasta paikan päällä. Nostettiin taksia varten rahat jo lentokentällä, missä oli ihan mukavasti automaatteja. 200 manaattia eli noin 120 euroa riitti aika hyvin meidän reilun viikon mittaiselle matkalle käteisvarannoksi.

Tuosta voikin päätellä Azerbaidžanin hintatason olevan melko matala. Riippuu toki siitä missä rahansa kuluttaa, mutta pienelläkin budjetilla on helppo selvitä, ja vähän suuremmalla saa jo luksusta. Me syötiin pääasiassa kaupasta ostettuja ruokia, sillä hotelliaamiaisilla pärjäsi melko pitkälle joten hedelmät, jugut ja muut riitti loppupäivästä aivan hyvin. Esimerkiksi yhdelle illalle ostetut eväkset maksoivat meiltä kahdelta viitisen manaattia eli kolme euroa. Kaupungin ykköskaturuoka oli döner mitä myytiin joka toisessa kadunkulmassa yhden manaatin eli 60 sentin hintaan. Kokonaisen grillatun kanan olis saanu kolmella eurolla, ja kasviskauppojen valikoiman edessä meni hetkessä sormi suuhun, sillä tarjontaa riitti.

Azerbaidzan-3 Azerbaidzan-7 Azerbaidzan-14 Azerbaidzan-15 Azerbaidzan-8 Azerbaidzan-23 Azerbaidzan-20 Azerbaidzan-24

Käytiin myös kerran ravintolassa, kun vallattiin Tripadvisorin Bakun-ykkösiin kuuluva Firuze lounaspaikaksi. Kaks ruokalajia maksoi kahdelta noin 20 euroa, minkä jälkeen päätettiin pitäytyä kauppojen tai katukioskien antimissa.

Kulkeminen onnistui Bakussa mainiosti jalan, sillä kaupungissa on melko niukasti nähtävyyksiä, ja kaikki niistä sijaitsee laiskankin kävelymatkan päässä toisistaan. Välillä kuumuus kuitenkin kävi niin kovaksi että oli pakko luottaa julkisiin, jolloin meidän valinta oli metro (jossa ei kuitenkaan ollut ilmastointia). Kaupungissa kuljetaan Bakukart-korteilla, joihin ladataan arvoa. Kortteja voi ostaa ainakin metroasemien automaateista, mutta esimerkiksi uusissa busseissa niitä saati bussilippuja ei myydä, vaan kortti tulee ostaa (12 senttiä) ja ladata etukäteen. Julkisilla liikkuminen on Bakussa melko halpaa lystiä, sillä yks matka maksaa 12 senttiä.

Me myös matkustettiin Bakun ulkopuolelle, kun vierailtiin vuoristossa. Noin kolmen tunnin mittainen bussimatka Bakusta Qusariin ei ollut ehkä mukavuudessa edes Onnibussin tasoa, mutta tarjosi luotettavan ja melko turvallisen kyydin sekä taatusti autenttisen elämyksen 2,5 eurolla.

Auton vuokraaminen sen sijaan oli yhtä kallista kuin kaikkialla muuallakin. Me otettiin Hertziltä halvimman hintaluokan auto yhdeksi päiväksi, jolloin se maksoi lisävakuutuksineen lähemmäs 70 euroa ja bensat päälle. Lopulta auton vuokraaminen oli ehkä jopa turhaa sillä tiet oli aika huonossa kunnossa, joten suosittelen miettimään kaks kertaa sen kannattavuutta.

Azerbaidzan-29 Azerbaidzan-28 Azerbaidzan-27 Azerbaidzan-26 Azerbaidzan-16 Azerbaidzan-25 Azerbaidzan-4 Azerbaidzan-5

Ennen reissua stressasin pukeutumisen suhteen aika kovasti, ja syletti aika paljon pakata mukaan pitkiä lahkeita kun sääennuste lupaili 30 astetta. Muslimikohteeseen oli kuitenkin viisaammat neuvoneet pukeutumaan konservatiivisesti, joten jätin suosiolla shortsit ja minarit kotiin. Myös miesten suositeltiin pukeutuvan pitkälahkeisiin housuihin.

Ja olihan se farkuissa melko tukalaa, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli se 35 astetta. Monet paikalliset kimulitkin pukeutuivat minimittoihin, joten olisin aivan mainiosti voinut varautua reissuun lyhyillä kesämekoilla. Katukuvassa yhtä lailla näkyneet abaijoihin sonnustautuneet naiset olis ehkä antaneet vähän pahaa silmää, mutta eipähän olis tarvinnut hikoilla. Miehet sen sijaan ei tuntuneet käyttävän shortseja, joten varustautuminen meni niiltä osin nappiin.

Muutamia muslimimummoja lukuun ottamatta paikallisuskonto ei juuri näkynyt matkailijalle. Bongattiin pari moskeijaa (minareetit ei soineet kertaakaan) ja pystyttiin syömään aamiaisella kaikkea, joten mitään eksotiikkalisää se ei tuohon kohteeseen tuonut.

Eiköhän näillä eväillä pääse ainakin alkuun, ja vastaan tietty enemmän kuin mielelläni jos Azerbaidžaniin liittyen tulee jotain kysyttävää!