Pallontallaajat.net
Valikko

Ai että me syötiin New Yorkissa! Ja sehän oli suunnitelma, joten oon kyllä siihenkin osaan reissua hyvin tyytyväinen. Olin tehnyt ruokasuunnitelmia hyvinkin etukäteen, ja niillä mentiin. Heti matkan alkajaisksi sain huomata että Sanna oli ehkä maailman helpoin reissukaveri, sillä ruokapaikka kuin ruokapaikka, sille kävi kaikki. Mikäs sen parempaa!!

Mietin että miten käsittelisin noita reissun ruokapaikkoja blogissa, ja tulin siihen tulokseen että paljolla pärjää aina joten länttäsin kaikki sitten yhteen postaukseen. Tässä siis tulee: kaikki ruokapaikat, missä käytiin reissun aikana! Useimmat on vanhoja tuttuja, mutta ainakin yks uusi paikka tuli matkan aikana eteen.

Poppy seed bagel with cream cheese Fresh & co -kahvilassa

Oh ja nam! Rakastuin tämän reissun aikana aivan täysin unikonsiemenillä koristeltuun paahdettuun cream cheese -bageliin, ai että! Söin näitä ekalla ja tokalla New Yorkin -visiitillä, mutta sittemmin ruokavammojen vuoksi oon jättänyt nämä väliin. Nyt en paljoa vatsanpuruista välittänyt kun aikaa oli vaan muutama päivä, ja annoin palaa. Aloitettin joka ikinen New York -aamu tällä herkkukombolla ja kyllä maistui!

Fresh & Co sattui vaan kohdalle, eikä se ollut mitenkään erityisen hyvä. Tuorejuustoa oli aika hintsusti, ja melkeinpä kaikissa muissa paikoissa sitä oli paljon enemmän, mutta helppous voitti parina aamuna tuorejuuston määrän. Näitä olis saanut 1,5 dollarilla katukojuistakin, mutta koska niissä ei ole paahtimia, jätettiin väliin. Saatiin monta unohtumatonta New York -hetkeä, kun paineltiin pitkin Manhattanin katuja tai metrotunneleita paahdettu bagel toisessa ja höyryävä tee toisessa kädessä. Ongelmia tosin tuli siinä vaiheessa kun alkoi yrittää syödä bagelia, sillä se ei yhdellä kädellä onnistunut varsinkaan siinä vaiheessa, kun naama oli täynnä tuorejuustoa. Mutta eipä sen väliä.  Ai että nää on hyviä!

Shackburger Shake Shackissa

Tätä olin odottanut ehkä eniten kaikista ruokapaikoista – vanha kunnon Shake Shack! Olin haaveillut vetäväni burgerin kylkeen vielä mansikkapirtelön (namskis!), mutta lopulta kävi niin että päädyttiin jo ensimmäisenä päivänä nälissään Shake Shackiin, jolloin päätin säästellä mansikkapirtelöä Madison Square Parkiin, minne oltiin menossa lounaalle seuraavana päivänä.

Lopulta ei sitten koskaan tarettu edes ajatella hampurilaislounasta tuulisessa puistossa, ja tämä kerta jäi ainoaksi. Eipä sillä, Shake Shack taisi tarjoilla koko reissun parhaan evään, sillä ai vitsi ne osaa kyllä burgerinsa! Pihistelijäpisteet vielä ilmaisesta vedestä, jota on aina tarjolla Shake Shackissa!

Juustohampurilainen Five Guysissa

Kyllä, vedin samana päivänä kaksi burgeria ja bagelin, siinä teille terveellisen urheilijan ruokavaliota parhaimmillaan! Ekana päivänä ei siis ollut tarkoitus käydä lounaalla hampparilla, mutta illallinen Five Guysissa oli kyllä aivan suunniteltu juttu. Burgeri näyttää vähän kämäseltä, mutta hyvää se oli!

Aikaisemmin olin sitä mieltä, että Five Guys saattaa olla jopa Shake Shackia parempi, mutta tämän reissun jälkeen täytyy todeta että kyllä se Shake Shack veti taas pidemmän korren. Tosin siihen saattaa olla merkittävänä syynä se, että tilasin taas vahingossa burgeriini sieniä, mikä on aina huono valinta. Tai siis en tajunnut pyytää hampparia ilman sieniä. Ehkä ens kerralla opin, ja Five Guys saattaa nousta taas parhaaksi. Tosi hyvää siitä huolimatta!

Brisket sandwich Mighty Quinn’sissa

Odotin Mighty Quinn’sia myös tosi kovasti, sillä se oli yksi häämatkan supersuosikeista. Hyvä se oli tälläkin kertaa, mutta täytyy tunnustaa että odotukset oli ehkä vähän turhan korkealla, sillä vaikka ruoka oli mainiota, oli se ehkä ihan pienoinen pettymys. En tosin osaa eritellä, miksi.

Mighty Quinn’s jäikin mietityttämään kovasti, mutta väitän että vika oli ehkä enemmän minussa kuin ravintolassa ja ruoassa. Sannuli otti muuten juustomakaronia, joka oli kuulemma just sitä itseään, eli periamerikkalaista mac’n’cheeseä!

Niin ja jos jäi epäselväksi, niin suosittelen silti, erityisesti lihan ystäville!

Mozzarellapizza Grimaldi’sissa

Vähän olin mielissään kun tajusin, että nyt oli viimeinkin se kerta, kun pääsin käymään legendaarisessa Grimaldi’s-pizzeriassa. Monta kertaa oon New Yorkin -reissuillani katsellut kaihoisasti sitä pitkälle luikertelevaa jonoa ja todennut, että taas jäi herkkupizzat saamatta. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt!

Pelattiin ninjamaisesti just oikein ajoituksen kanssa, sillä mentiin ihastelemaan auringonlaskua Brooklyn Bridge Parkiin, joka on muuten aivan klassikko. Haluttiin saada elämyksestä kaikki irti ja nähdä sekä auringonlasku että Manhattanin siluetti taivaan pimennyttyä. Katsottiin auringonlasku ja todettiin että kunnolla pimeää on vasta vähän ajan päästä, joten päätettiin käydä siinä välissä syömässä. Kaikilla huudeilla olleilla turreilla oli nähtävästi pläninä poistua paikalta vasta taivaan pimettyä, ja me asteltiin aivan naapurissa sijaitsevaan kulttipizzeriaan alle viiden minuutin jonottamisella – uskomatonta!

Itse ravintola oli tosi ahdas ja yllättävän pieni, mutta tärkeintähän oli itse ruoka, ja se oli hyvää. Pohjoissuomalaisen känkkykaupungin kasvattina mua on tosi vaikea vakuuttaa täysin, mutta kyllä Grimaldi’sin lätty maistui erinomaiselta varsinkin, kun oli aikaisemmin värjötellyt kylmässä. Menisin kyllä uudelleenkin, mutta en ehkä jonottaisi tuntikausia. Ja ai niin – heti sen jälkeen kun oltiin saatu lätty eteen, oli oven edessä ihan tajuton jono. Siinä vaiheessa piti kyllä vähän onnitella itseä siitä, miten nappiin pelattiin ajoituksen kanssa!

Turkey burger Bareburgerissa

Vain yksi kuva tästä hampparista, ei sen enempää! Syy kuvattomuuteen on puhtaasti seurassa: nähtiin viimeisen päivän viimeisellä aterialla Oululaista Niinaa, joka asuu kaupungissa, eikä siinä paljoa tullut kameraa kaivettua, kun kiinnosti enemmän kuulla millaista elämä New Yorkissa oikein on oululaisin silimin.

Ruoka oli kuitenkin erinomaista, ja Bareburgerin valikoima oli aivan jäätävän kattava! Saatavilla oli rakenna itse -tyylisiä burgereita, ja tarjolla oli toinen toistaan parempia valintoja. Mää valitsin lopulta Kalifornia-henkisen kalkkunaburgerin, joka oli kyllä hyvä! Vähän jäi mietityttämään myös kasvisvaihtoehdot, mutta tässä ketjussa pitää selvästi käydä vielä myöhemminkin, joten ehkä ens kerralla.

Tällaisella setillä säilyttiin hengissä tällä matkalla ja voin kertoa, että näläkää ei tarvinnut nähdä!

Löytyikö tuttuja paikkoja tai uusia suosikkeja?

22.11.2017 0 Kommenttia
1 Facebook Twitter Google + Pinterest

The big 30

Kirjoittanut Inka

Apua miten hullulta tuntuu olla 30. Mulla on tänään synttärit ja kieltämättä nyt, vuonna 2017 marraskuun 20. päivä tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Oon miettinyt kovasti kolmikymppisyyttä koko vuoden, samalla kun oon yksi toisensa jälkeen juhlinut kavereideni synttäreitä. Onko siinä jotain merkityksellistä? Kannattaako asialle edes antaa mitään huomioarvoa?

Niin tai näin, 30 ei oo mulle mikään pikkujuttu. Koska oon suorittaja, asetin itselleni reilu vuosi sitten, ollessani vielä 28-vuotias, tavoitteellisen listan asioita, joita haluan tehdä ja kokea vielä ennen kuin oon 30 vuotta. Listalla oli aika monia, isoja ja pieniä juttuja. Muun muassa uudessa maanosassa vierailu, pelkojen voittaminen ja joku haastava juoksukisa. Tosi monet asiat ehdin tehdä ennen tätä päivää, mutta muutamat jutut jäi odottamaan toteutumistaan kolmikymppiselle, ja mikäs siinä.

Eniten ylpeä oon siitä, että mun pelot vettä ja korkeita paikkoja kohtaan on ehkä hieman lieventyneet, vaikka en ookaan päässyt missään nimessä niistä kokonaan eroon. Ne ei kuitenkaan rajoita mun elämää saati matkailua enää niin paljon kuin aikaisemmin, ja vaikka viime kesänä Kreikan-lomalla pitikin hengitellä snorklausreissun aluksi vähän aikaa vedessä ennen kuin uskalsin laittaa pään pinnan alle, niin tässä mennään pikkuhiljaa oikeaan suuntaan.

Lisäksi pääsin seikkailemaan jo viime vuoden puolella Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, jotka oli molemmat mulle aivan uusia nurkkia. Myös keväällä Millan kanssa koettu Arctic Challenge oli jotain, mitä en olis vielä vähän aikaa sitten uskonut edes kykeneväni tekemään.

Multa on kysytty  tosi moneen kertaan että joko kriisittää, ja ehkä vähän, vaikka en lopulta ihan tosissani tiiäkään että miksi. Kuulemma pitäisi olla kriisi sen takia että biologinen kello tikittää ja pitäisi olla pulla uunissa, vaikka tosiasiassa reissaajallahan ei ole mitään muuta stressin aihetta kuin se, että onko sähköpostissa tarpeeksi lentolippuja. Tällä hetkellä mulla on yhet, ja se tuntuu vähän liian vähältä mutta silläkin pärjää.

Aattelin aloittaa kolmikymppisyyden rennosti ja uskotella itselleni, että se ei oo mikään big deal. Oon aina ollut sitä mieltä että ikäkriisi johtuu siitä että elämä ei oo sitä, mitä olisi siihen mennessä halunnut sen olevan. Täytyy kuitenkin myöntää että oon kyllä ihan tyytyväinen siihen mitä mulla on: ympärillä on ihan huikeita tyyppejä, arki rullaa tosi mukavasti, treeneissä on hauskaa, töissä supermukavaa, matkustusmahdollisuuksia on reilusti ja vaikka välimatka perheeseenkin onkin yli puoli Suomea, ei sekään tunnu liian raskaalta.

Ainoastaan kaks asiaa puuttuu, ja ne on maailmanympärimatka ja arki aviomiehen kanssa. Molemmat on kuitenkin kovasti agendalla, joten kriiseilyn sijaan voisinkin keskittyä kehittämään kärsivällisyyttä!

Tänään herätessäni mikään ei ollut muuttunut eilisestä, joten nyt lienee oikea hetki todeta, että elämä on oikein hyvää näin kolmikymppisenäkin. Ja jos kavereiden lupauksiin on luottaminen, niin tää kuulemma paranee tästä vaan!

Eli 30, bring it on, mää oon valamis!

Postauksen kuvat on otettu Nykissä, iso kiitos niistä Sannalle!

20.11.2017 12 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

On kyllä ihan jäätävän vaikea päättää, mistä lähteä purkamaan New Yorkin -seikkailua! Haastavammaksi siitä tekee vielä lagaava netti ja jet lagin vuoksi vähän väliä ummistuvat silmät, mutta yritän saada tämän postauksen tosi kovasti tehtyä.

Päätin lopulta lähtä liikkeelle reissun huimimmasta kokemuksesta, eli korkeimmista maisemista, jotka tällä kertaa näyttäytyivät One World Observatorystä eli World Trade Centerin kaksoistornien tilalle rakennetusta One World Trade Center tai Freedom Tower -tornista. Meidän ei tarvinnut Sannan kans edes kauaa miettiä mikä kohde valitaan maisemapaikaksi, sillä tätä en ollut vielä nähnyt, ja Sannuli oli onneksi tosi avoimin mielin valmis tsuumailemaan näitä maisemia uudemman kerran.

Ostettiin liput etukäteen, ja pääsin siinä vaiheessa hyvin helpolla että niistä huolehti reissukaveri. Hinnaksi tuli noin 30 euroa, ja mun mielestä tuolla kokemuksella elämys oli kyllä jokaisen sentin arvoinen. Vierailu marraskuussa takasi, että jonoja ei juurikaan ollut ja että saatiin nautiskella maisemista tasan sillä paikalla missä haluttiinkin. Veikkaan että kesäsesonkina fiilis olis ollut vähän toisenlainen, joten vaikka monena reissupäivänä tuntui että jäädyttiin hyytävän viiman vuoksi, oli hyisessä marraskuisessa ajankohdassa paljon hyvääkin.

Suhattiin pienen jonotuksen jälkeen melko siistillä hissillä 102. kerrokseen 47 sekunnissa. Korvat meni lukkoon ja mahanpohjassa korisi jännitys, kun noustiin kohti korkeuksia. Perillä meitä odotti lyhyt esitys, jonka jälkeen eteen lävähti ikkunoista avautuva maisema, ja se jos mikä oli fantastisen upea!

Manhattan yläilmoista nähtynä jaksaa vaikuttaa joka ikinen kerta. Tosin tää oli mulle vasta kolmas, kun aiemmin oon päässyt näkemään sen ainoastaan Empire State Buildingista ja Top of the Rockista. Tämä elämys oli yhtä vaikuttava kuin ensimmäinen, sillä jostain syystä Top of the Rock jäi jollain tavalla pliisuksi. Se oli onneksi kuitenkin tästä elämyksestä kaukana.

Lähdettiin heti kiireellä kiertelemään, jotta ehdittäisiin nähdä auringonlasku. Oltiin varattu meille aikaikkuna klo 15.30, mutta saavuttuamme paikalle todettiin että nyt jonotellaan hetki, ja oltiin ylhäällä vasta lähempänä neljää. Alun jonotus olikin ainoa, sillä muuten ei juuri jouduttu seisoskelemaan jonossa, ja sehän on aina mukava juttu. Lopulta ehdittiin kuitenkin nähdä auringonlasku oikein mainiosti, ja oli kieltämättä henkeäsalpaavaa päästä todistamaan, miten auringonsäteet värjäsi valtavan pilvenpiirtäjämeren oranssin eri sävyihin.


Löydettiin erinomainen spotti, mistä näkyi sekä Manhattan (mukaan lukien Empire State Building!) että Brooklynin silta, ja parkkeerattiin siihen aikamme ympäriinsä kävelyämme. Freedom Towerissa maisemia katsellaan lasin läpi, mistä olin kieltämättä oikein tyytyväinen noissa hyisissä lämpötiloissa, missä meitä ei olisi kirveelläkään saanut seisoskelemaan pihalla tuntikausia odotellen auringonlaskua.

Lopulta odotus palkittiin, ja pilvenpiirtäjä toisensa jälkeen alkoi syttyä satoihin valoihin, jotka näytti kaukaa katottuna mikroskooppisen pieniltä, mutta oli tietysti todellisuudessa ihan kunnon ikkunan kokoisia. Me ihasteltiin tuota näkymää pääasiassa kameroiden linssien läpi tosi pitkään ja nautittiin siitä että kerrankin kohdalle oli sattunut hyvä spotti, kunnes todettiin että oli aika lähteä ja päästää muut kerroksen parhaalle paikalle.


Freedom Tower oli kokemuksena tosi positiivinen, ja siitä jäi hirveän hyvä mieli. Erityisen iso syy oli varmasti vierailuajankohdalla, sillä oon vieraillut muinoin myös Empire State Buildingissa lokakuussa, jolloin jonoja ei ollut edes nimeksi. Vahva suositus siis tälle kokemukselle, sillä eihän noihin maisemiin vaan voi kyllästyä!

16.11.2017 2 Kommenttia
2 Facebook Twitter Google + Pinterest

Jollekin vajaan neljän päivän mittainen reissu pitkän lentomatkan taakse vois kuulostaa hulluudelta, mutta kun kohde on New York, ei se oo mitään muuta kuin fiksua. Toki olis pidempi reissu kaikin puolin (paitsi ehkä budjetin kannalta) parempi, mutta jos toinen vaihtoehto on jättää kokonaan lähtemättä, ei valintaa tarvi juuri miettiä.

Meidän reissu on sujunut mahtavasti! Nykissä on niin paljon nähtävää että päivät olis kuluneet jo vanhoja suosikkipaikkoja katsellessa, uusista paikoista puhumattakaan. Me ollaan koitettu saada hyvä kombinaatio molempia, ja ollaan onnistuttu siinä aika hyvin: kokoajan vähän jotain tuttua mutta myös jatkuvasti jotain uutta.

Nyt takana on kolme päivää ja on lähtöpäivän aamu. Kirjoittelen tätä hotellihuoneen yläpedillä Sannan vielä nukkuessa, sillä kello on vasta puoli kuusi aamulla, mikä kertoo siitä miten en oo saanu käännettyä mun unirytmiä kuin vähän, ja se on ihan OK. Aikaiset aamut on ollu aina mun juttu, ja kun aurinko laskee täälläkin jo neljän–viiden maissa, on kaupunki joka ei koskaan nuku oikein hyvä seikkailukohde myös varhain aamulla.

Reissuun on mahtunut ihan hirveästi: ollaan shoppailtu tosi paljon, kävelty kymmeniä kilometrejä, syöty hulluna hamppareita, tunnelmoitu ihanaa kaupunkia, nähty upeita auringonlaskuja, käyty musikaalissa, nautittu Central Parkista ja katseltu maisemia korkealta pilvenpiirtäjästä. Toki ollaan saatu myös osamme aika tehottomasta palvelukulttuurista ja metrojen sekoiluista, mutta siitä huolimatta en pääse mihinkään siitä, että Nyki on ihana!

Tänään edessä on vielä vikat tuliaishankinnat, viimeinen bagel with cream cheese -aamiainen ja vikat vilaukset pilvenpiirtäjiin ennen kotimatkaa. Nyt lyhyt reissu tuntuu tosi hyvältä ja ihanalta piristykseltä syksyn keskellä, mutta voin olla toista mieltä muutaman päivän päästä, kun kiroan jet lagia. Tosin eipä sen väliä, sillä siitäkin huolimatta lähtisin matkalle varmasti milloin vaan uudelleen, oli aikaerorasitusta tai ei.

Nyt alan valmistautua vikaan päivään, ja palaan teidän ihaniin, viime postaukseen jättämiin kommentteihin vielä tuonnempana. Kasivuotiskisaan ehtii osallistua vielä, sillä aikaa on reippaasti. Jos siis haluat voittaa setin meikän matkailusuosikkeja, tsekkaa vielä edellinen postaus!

Ja lisää Nykin-tunnelmia on Insta storyn puolella @inkakha-tilillä. Käy tsekkaan myös ne!

12.11.2017 4 Kommenttia
3 Facebook Twitter Google + Pinterest
Uudemmat artikkelit