Pallontallaajat.net
Valikko

Hyviä uutisia

Kirjoittanut Inka 8.3.2010

Tiiättekö semmosen, ko juttelee jonku kans ja tekee samalla jotain juttua, kuuntelee sitten vaan puolella korvalla ja toinen luulee, ettet kuuntele ollenkaan? Sitten jälkeenpäin alkaa miettiin niitä juttuja, mitä se toinen sano ja mieleen tulee hulluna kysymyksiä, mitä olis pitäny vielä esittää. No mulle kävi näin tänään, ja voi vitsi että harmitti jälkeenpäin, ku en kysyny juttuja!

Mutta sitten asiaan!

Olin tänään ahkerana töissä paneutuen Marjane Satrapin uuteen pistoja-sarjakuvakirjaan (kyllä, mun harjottelu on semmosta!), kun Karim soitti. Ja se saa lomaa toukokuun! Eli meidän ei tarvi palauttaa niitä lentolippuja eli ME MENNÄÄN LIBANONIIN! Ihan oikiasti.

Ja tietenki sisäinen Monicani nosti päätä ja alko heti miettiin et missä voi vaihtaa liiroja, miten saa viisumin, kuinka tujua aurinkovoidetta meikän hipiä tarvii JNE.

Samalla ko mietin tuommosia hieman pienempiä juttuja, jostain mielen perukoista tuli mieleen, että mitenhän ihmeessä mää meinaan kustantaa reilun kolmen viikon eleleskelyn Beirutissa, jossa ei kuulemma edes oo kovin paljo halvempaa ko suomessa?

Tällä hetkellä meikä suorittaa harjoittelua josta saa palkaksi tiukkaaki tiukempaa kritiikkiä ja lämmintä kättä. Kaheksan tunnin työpäivän jälkeen on hyvä jos jaksan etes reeneihin raahautua (tätä ei oo tapahtunu moneen viikkoon), työnteosta puhumattakaan. Mielen sopukoissa on piileskelly ajatus free-hommien tekemisestä, mutta toistaiseksi neki on ollu jäässä siitä saakka ko aloitin harjottelun.

Mutta hätä ei oo tämän näköinen! Oon nimittäin rajannu mahdolliset vaihtoehdot matkan rahoittamiseen, ne ovat seuraavanlaiset:

Suunnitelma A: Teen reissun iskän rahoilla.
Suunnitelma B: Teen reissun Karimin rahoilla.
Suunnitelma C: Teen reissun pankin rahoilla.
Suunnitelma D: Teen reissun visalla (ihan niinko se riittäis mihinkään).
Suunnitelma E: Oon itsenäinen nainen ja alan töihin ja kustannan itse huvitukseni.

Eiköhän sitä johonkin ratkaisuun päädytä, luultavasti E:n ollessa ajankohtainen mainostan sitä isoon ääneen blogissa ylpeillen, mutta jos se on joku muu, niin veikkaan että mainostukset jää vähän vähemmälle.

Luin jostain vanhasta Mondosta jutun Beirutista. Toimittaja oli käyny siellä vuonna 2005, ja siellä oli aika moni paikka edelleen jälleenrakennuksen tarpeessa, vaikka sota oli loppunu 1990 ja sen jälkeen oli ollut melko rauhaisaa. Odotan siis mielenkiinnolla minkä näköistä kaupungissa on vuoden 2006 pommitusten jälkeen, en usko että tässä ajassa on ehditty kovinkaan paljon jälleenrakentaa, eikä se varmaan oo ollu helppoa israelilaisten jatkaessa pommituksia.

Mutta siistiä on se, että tapaan viimein Karimin sukulaisia (senki mielestä on varmaan siistiä tavata niitä pitkästä aikaa), pääsen taas olemaan idioottituristi joka ei osaa sanaakaan paikallista kieltä (no okei, paitsi kiitos!) ja se ruoka! Kaikki on kehunu libanonilaista keittiötä niin paljon, että en kyllä malta odottaa että pääsen maistamaan herkkuja paikan päällä! Erityisesti ootan jätskiä (se on kuulemma erilaista ko täällä) ja shawarmaa, taboulehia unohtamatta.

Ja on sielä varmaan vähän lämpimäpää ku täällä, nyt näyttäs olevan +22 astetta, joten eiköhän se toukokuussaki kelepaa!

Kuvat 1, 2 ja 3

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti