Pallontallaajat.net
Valikko

Hengenlähtö lähellä

Kirjoittanut Inka 2.9.2011

Istanbulista Beirutiin palattuamme päätettiin ottaa ohjat omiin käsiimme ja vuokrattiin auto. Tiirailtiin autovuokraamoja pari päivää ja päädyttiin lopulta vuokraamaan Budgetista. Haluttiin ottaa auto kansainväliseltä firmalta, jotta varmasti tiedettäisiin mitä saataisiin. Toinen syy oli myös se, että mun piti vuokrata auto, sillä ikäraja pikkuautoonkin oli vähintään 23 vuotta joten piti saada semmoinen vuokraamo, missä puhuttaisiin englantia.

Lopulta meikäläinen huristeli menemään pikkuisella tummansinisellä Huyndailla, ja olin todella onnellinen siitä että auto oli niin pieni ja että se oli automaattivaihteinen. Ajomatka autovuokraamosta vesipuistoon oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että vesipuisto sijaitsi vuorilla ja auto ei meinannu kaikissa ylämäissä jaksaa edes vetää sinne mäen laelle, mutta onneksi päästiin kuitenki perille.

Ajaminen Libanonissa on muutenkin melko vaarallinen tehtävä. Esimerkiksi ulkoministeriön matkailutiedotteessa liikennettä kuvaillaan kaoottiseksi ja oon melko ihmeissäni siitä, että en oo koskaan siellä ollessani todistanut vielä yhtään kolaria.

Jalankulkijat ylittää tien aivan tasan sieltä mistä niitä sattuu huvittamaan, ja autot päästää ne yli jos siltä tuntuu. Pääsääntö on ilmeisesti se, että onnettomuustilanteessa suurempi on syyllinen, oli todellinen tilanne sitten mikä tahansa. Ja liikennesäännöt, no, niitä ei tunneta. Ei puhettakaan että kukaan käyttäisi turvavyötä (“we don’t have that problem” kuulu kerran autossa ku yritin laittaa turvavyötä), vilkkua saati väistäisi oikealta tulevia. Melkein jokainen auto on ottanu vähän runtua.

Voitte siis kuvitella että ajaminen oli melkoisen mielenkiintoista. Suoralla tiellä oli kokoajan pieniä ruuhkia kun ihmiset vaihto kaistaa valehtelematta kahen sekunnin välein (käyttämättä tietenkään vilkkua) ja kokoajan sai pelätä, että joku ajaa kohta kylkeen. Kaksikaistaisilla teillä oli yleensä kolme autojonoa, sillä mitäpä sitä turhaan jättämään keskelle tilaa, jos sinne voi oman autonsa ajaa.

Voitte siis arvata että kunhan päästiin vesipuistoon, meikäläinen irrotti otteen ratista ja Karim siirtyi kuskin paikalle. Ei sillä että olisin mitenkään huonompi kuski mutta se on sisäistänyt sen libanonilaisen ajotyylin mua paremmin, ja rikko liikennesääntöjä aivan suvereenisti. Meikän hidas körryyttely lähinnä sai aikaan valtavan tööttäysten aallon ja luultavasti aika paljon vaaratilanteita, varsinkin kun noudatin niitä liikennesääntöjä.

Tiiättekö sen tunteen kun lähtee ajamaan ja tietää että seuraavat sata kilometriä on suoraa tietä? Silloin vaan ajetaan rennosti suoraan, ehkä väistetään paria poroa mutta muuten saa ajella aika rauhassa. No tuolla ei voinu mitenkään rentoutua, sillä kokoajan piti pelätä, että joku tulee kylkeen. 70 kilometrin matka Beirutista Tripoliin (ei Libyan puolelle vaan Libanonin pohjoisosaan) kesti melkein pari tuntia ja 80km rajoituksesta huolimatta turhien ruuhkien takia piti ajaa jotain kuuttakymppiä.

Maisemat oli tietenki aika siistejä, ja vastaan tuli jos minkälaista menopeliä. Mielenkiintosin oli tietenki tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä kuorma-auto, jonka lava oli sullottu täyteen lehmiä. Aikamoista eläinrääkkäystä, sillä teillä on valtava melu kokoajan ja no, kyllähän te tuosta näätte millaisissa oloissa nuo ammut kuljetetaan.

Sen verran mitä kyseltiin niin mää sain semmosen käsityksen, että kun libanonilainen täyttää 18 vuotta se saa synttäripäivänä ajokortin. Karimin serkku Zakaria kertoi, että sen oli pitäny käydä jonkinlainen ajokoe, missä se näytti että osaa ajaa autoa. Käytännössä se astu johonki autonromuun, joku tyyppi näytti että käy ajaa mutka tuolla ja tuu takas. Koko homma oli kuulemma ohi kahdessa minuutissa.

Pimeällä ajaminen oli kans oma haasteensa, sillä puolet tyypeistä käytti pitkiä valoja riippumatta siitä tuliko vastaan porukkaa vai ei. Ehkä se turhalta tuntuva kallis pimeäajon kurssi on sittenki ihan hyödyllinen..

Autoa palauttaessamme Budget tarjos pienen yllätyksen, sillä sitä toimistoa mistä autoa haettiin pari päivää aikaisemmin ei enää ollu autoa palauttaessamme! Siellä oli kunnon muuttotohinat kesken ja kun koitettiin palauttaa auto, ne sano että viekää lentokentälle. No ei ruvettu siihen hommaan sillä se olis tarkottanu sitä että mun olis  pitäny ajaa sinne siinä kaoottisessa liikenteessä ja sieltä olis maksanu ihan hulluna mennä takas Beirutiin. Noin 20 minuutin kädenväännön jälkeen ne otti auton mutta eivät alkaneet antamaan mulle kuittia maksusta (autorisaatio oli tehty kaiken varalta tuplasti suuremmalle summalle kuin autosta piti maksaa), joten sitä odoteltiin sitten puoli tuntia.

Pitänee vielä jatkaa tuota autojen vuokrausta, kai sitä jossain vaiheessa vastaan tulee vielä hyvä kokemus.

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Laura 2.9.2011 at 19.18

Minähän sitten käyn täällä aina lukemassa tai jos en ehi lukkee niin katon ainakin kuvat. En vaan osaa oikein kommentoida, koska “ihania kuvia” alkaa vähän kulua jo öö kymmenettä kertaa. :D

Vastaa
Inka 4.9.2011 at 13.45

No se on meikästä ihan hyvä kommentti, saa vähän puhtia nää orastavat kuvaustaidot! :)

Vastaa

Jätä Kommentti