Pallontallaajat.net
Valikko

Hivenen lemahtava kotiinpaluu

Kirjoittanut Inka 3.6.2012

Torstai-iltana, sinivalkoisten siipien laskeutuessa Oulunsalon lentokentälle olin melko innoissani, sillä paria viikkoa aikaisemmin Kööpenhaminasta saadun puhelun jälkeen uskoin saavani seuraavina hetkinä kadoksissa olleen matkalaukkuni takaisin. Puhelimessa kanssani jutelleen naisen mukaan portilla oli puhe olla lentoyhtiön edustaja matkalaukkuni kanssa vastassa – no ei ollu. Sen seurauksena suuntasin salamana lentokentän toiselle puolelle (mikä ei  Oulunsalon kentällä ole mitenkään pitkä matka) ja palvelutiskille, puolisen tuntia kentän työntekijän kanssa etsittiin mun laukkua, mutta tuloksetta.

Loppuviimein sitä ei sitten löytynytkään. Tokaisin kanssametsästäjälle jotain siitä, miten laukku jo varmaan haisee aika pahalle siellä vajaan muutaman viikon kököttäneen juustopaketin seurauksena, ja kaverin ilme muuttui sekunnissa. Se oli semmoinen: “Aaa no nyt tiijän mistä laukusta puhut” -tilanne ja hetken päästä kaveri katosi kentän uumeniin. Ja palasi hetken päästä ilman laukkua. Se hajulaukku oli kuulemma siirretty johonkin ulkovarastoon, kun se lemusi niin karmealle, eikä sitä tuohon hätään löytynyt. Sain ohjeet soitella kentälle seuraavana aamuna ja toivoa, että siellä olisi joku Blue1 työntekijä vastaamassa puhelimeen.

Palasin siis uudemman kerran kotiin ilman matkalaukkua. Olo oli mitä palkitsevin.

Seuraavana aamuna sain jo toisella soittokerralla Blue1 henkilökuntaa langan päähän ja sain kuulla, että saisin kunnian noutaa laukkuni itse kentältä, sillä se lemusi niin karmealle, ettei sitä kukaan ottaisi kyytiin (nuo kuljetukset hoidetaan ilmeisesti taksikuskien voimin, joten ihan ymmärrettäväähän se kai on). Harmi vaan että mulla ei ole autoa, joten miekkonen puhelimen toisessa päässä lupasi vielä selvittää asiaa ja palata myöhemmin luurille.

Tämän puolen tunnin aikana ehdin jo maalailla jos minkälaisia skenaarioita siitä, miten se pikkuruinen juustopaketti on muuttanut muotoaan ja sulanut paketin läpi muodostaen satoja pikkuruisia ötököitä juoksentelemaan pitkin tavaroitani, muhkeaa lemua unohtamatta. Nää maalailut katkes kuitenkin soittoäänen rinkutukseen, ja mies langan päässä ilmoitti, että kentän omat pojat toisivat laukkuni puolentoistatunnin kuluttua – jes!

Lopulta sain laukun käsiini ja olin vähän ihmeissäni. Odotin karsealta lemuavaa hajupommia joka veisi vähintään tajunnan, mutta eipä laukku kuin vähän haiskahtanut juustolle. Joskus pimeässä menneisyydessäni työskentelin Stockmannilla siivoojana, ja usein mun iltarutiineihin siellä kuului jynssätä ruokakaupan juustotiski puhtaaksi, eikä se laukun haju ollu mitään siihen verrattuna. Ihme neitejä ne siellä lentokentällä.

Loppu hyvin siis, nyt mulla on hivenen juustolle tuoksuva matkavaatetusto odottamassa pääsyä pesukoneeseen, ja mainiot tuoksut parvekkeella. Tästä se kesä lähtee!

2 Kommenttia

sartsa 4.6.2012 at 13.53

Ihania juonenkäänteitä tässä matkalaukkudraamassa :D
Mikähän siinä Pariisin lentokentässä oikein on kun sinne tuntuu nuo matkalaukut katoavan. Mulla kans pari vuotta sitten jouluna jäi matkalaukku Pariisin kentälle ja joululahjat sit tietysti siellä matkalaukussa odottelemassa ja sain lahjat jaettua vasta uutenavuotena.

Vastaa
Inka 4.6.2012 at 22.30

Joo, ei sitä ilman draamaa selvitty. :D

Aika kivasti sullekin käyny, ehkä sitä pitää vaan uskoa, että sillä kentällä ei kannata kantaa muuta ko käsimatkatavaroita.

Vastaa

Jätä Kommentti