Pallontallaajat.net
Valikko

Sadetta pitelemässä Versaillesissa

Kirjoittanut Inka 21.6.2012

Palataan hetkeksi vielä kuukauden takaiseen (miten ihmeessä siitä voi olla jo niin kauan!?) Pariisin -reissuun, sillä tajusin juuri, että on vielä valtava määrä kuvia, mitä mulla on siltä reissulta tarkoituksena teille esitellä. Reissun viimeinen päivä suunniteltiin viettävämme kaupungin ulkopuolella upeissa puitteissa, ja aamulla suunnattiinkin kohti juna-asemaa ja Versaillesia. Noin puolen tunnin junamatkan ja kymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen oltiin Versaillesin edessä.

Ja voi moro sitä jonoa! Tultiin ilmeisesti samaan aikaan kaikkien muiden turistien kanssa, joten siinä sitten jonotettiin. Se onneksi veti aika nopeasti joten eipä se kauheasti haitannu, siinä oli vaan vähän epäselvyyksiä siitä, ollaanko nyt lippu- vai missä jonossa. Kuten vaikkapa Louvreen, myös Versaillesiin pääsee sisälle ilmaiseksi, jos on alle 25 -vuotias ja EU:n kansalainen. Mulla oli tuolloin käytännössä viimeinen mahdollisuus noille ilmaisille sisäänpääsyille, sillä tänä vuonna mittariin napsahtaa se 25. Ajoitus oli siis täydellinen, ainakin iän puitteissa. Passia vilauttamalla pääsiin sisään, ja pieni pettymyksen aalto meni meidän yltämme kun hartaasti valmistetut eväät piti jättää säilytyslokeroon vierailun ajaksi, joten se siitä puistolounaasta.

Mites sitten se itse Versailles? No ei nähty juuri mitään siitä valtavasta kompleksista vaikka kierreltiin tuntitolkulla ja ihmeteltiin, pyöriskeltiin ja tuijoteltiin ympäriinsä niska vääränä, niin valtava se on. Olihan linna toki aivan upea, mutta fiilistä söi hieman ne kuus miljoonaa muuta turistia, jotka päättivät vierailla linnassa juuri tuona päivänä. Ihmisvirta imaisi mukanaan täysin, kun astuttiin ensimmäiseen huoneeseen, ja vaikka kuinka välillä oikein pysähdyttiin odottelemaan, ei se ihmisten tulo vaan lakannut, saati vähentynyt. Annettiin sitten periksi ja mentiin vaan mukaan massan imuun.

Linna oli täynnä upeita yksityiskohtia, ja kaikki oli todellakin vedetty överiksi. Aurinkokuningaskin oli ilmeisesti noudattanut “parempi overit kuin vajarit” -ajattelutapaa ja tehny varmasti kaikille selväksi, kuka olikaan se suuri pomo. Mikäs siinä, punalippispäisten koululaisryhmien joukossa oli mukava ihastella linnan taidokkaita yksityiskohtia, mutta ei voitu olla ihmettelemättä sitä, miten ne opettajat on voinu uskaltaa ottaa mukaan kokonaisia luokkia tuommoseen linnaan, missä kaikki menee varmasti hukkaan. Ei toimis Suomen kouluissa..

Jännittävimpiä asioita oli tietysti nuo sängyt! Päästiin käymään sekä kuningattaren että kuninkaan makuusopeissa, ja niitä ne nimenomaan oli! VALTAVIA hökötyksiä painavine kullattuine verhoineen, puuhkineen, korokkeineen ja mitä vielä! Mulle ei aivan avautunu, miksi noiden sänkyjen edessä oli aidat. Ajattelin että ne oli rakennettu siihen jälkeen päin turistien hätyyttämiseksi mutta ei niin tainnut ollakaan. Ehkä se on ollu tapa pitää liian alhaiset ihmiset kauempana ylhäisistä.

Oon lukenu aika monta blogipostausta Versaillesista ja aina oon olly yhtä kyrsänä siitä, miksi ihmiset on ettiny sen linnan likaisimman peilin ja ottanu sen eessä sitten kuvia. No, linnassahan on siis valtava peilisali (alla olevassa kuvassa), ja kaikki peilit on aivan tasan yhtä likaisia, kuin yllä olevassa kuvassa – how nice! Yritettiin kovasti ottaa toisistamme kuvia tuolla linnassa, mutta niiden muun miljoonan vierailijan joukossa se vaan yksinkertaisesti oli melko mahdotonta. Ehkä ens kerralla sitte.

Meidän vierailusta tuli supertunnelmallinen siinä vaiheessa, kun alkoi aivan valtava kaatosade. Lopulta taivaalta tuli hirviä kasa rakeita, ja sanoipa Salla nähneensä jopa salamia linnan ikkunoista. Saatiin nimittäin ängettyä itsemme ikkunan eteen ihastelemaan sitä kuuluisaa puutarhaa oikein vesisateella, ja olihan se melkoisen näköstä. Samasta syystä jouduttiin kuitenkin jättämään se puutarhavierailu aivan toiseen kertaan, sillä meillä ei varsinaisesti sattunut mukaan kurakamppeita.

Vaikka se, mitä odotin ehkä kaikkein eniten jäi tällä kertaa kokematta, oli vierailu silti aivan mainio. Linna on vaan niin upea.

Jätä Kommentti