Pallontallaajat.net
Valikko

Voi pojat mikä juhannus

Kirjoittanut Inka 25.6.2012

Mun juhannus piti sisällään vaellusta 35 kilsan verran. Mietittiin reittiä pitkään ja hartaasti, sillä noita noin 30 kilometrin rengasreittejä oli aivan tajuttoman hankala löytää. Haluttiin ehottomasti Lappiin, joten jouduttiin tutkiskelemaan noita karttoja useampaan otteeseen, sillä eteläisemmässä Suomessa noita lyhkäsiä reittejä tuntui olevan vaikka kuinka, mutta Lapissa ne loistivat poissaolollaan. Lopulta onnistuttiin löytämään Pallastunturin lähistöltä reittejä, joista sai muodostettua just meille sopivan lenkin.

Torstaina startattiinkin sitten laina-auto kohti Muoniota, ja viiden tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä. Meillä oli tarkoituksena viettää ensimmäinen yö Punainen hiekka -nimisellä autiotuvalla, ja noin puolen tunnin edestakaisin ajelun jälkeen oikea mökki viimein löytyi. Siinä vaiheessa kello oli jo lähemmäs iltayksitoista, joten melko nopsasti heitettiin kamiina lämpimäksi, makuualustat levälleen ja tungettiin itsemme tiukasti makuupusseihin. Mökki sijaitsi rannalla, ja maisemat oli aivan täydelliset!

Ruokajuttuja mietittiin ennen reissua kaikkein pisimpään, sillä ei haluttu ottaa messiin mitään roskaa sisältäviä pussikeittoja, vaan sitä real dealia. Lopulta päädyttiin tekemään kuivalihaa, ja ensimmäistä aamua varten keitettiin vielä muutama kananmuna kaveriksi. Tehtiin kuivalihaa ihka ensimmäistä kertaa, ja lopulta siitä tuli ehkä hivenen turhan mausteista, mutta aamiaisella se toimi mainiosti kananmunan kaverina. Prosessi oli niin jännä, että kirjoitan siitä varmaan vielä erikseen!

Tuommoisen perinteisen kuivalihan kaveriksi Karim kuivas myös jauhelihaa, mitä onnistui sitten käyttää ihan tuoreen jauhelihan tavoin, aivan loistava juttu!

Ensimmäisen yön jälkeen kurvattiin auto Pallastunturin luontokeskuksen pihaan ja aloitettiin se varsinainen vaellus. Kierrettiin ensin aivan tunturin laelle ihastelemaan maisemia, jotka oli sen kaiken kiipeilyn arvoiset. Vaikka ylös kipuaminen vaati muutaman levähdystauon ja valtavien irtokivien välissä tanssahtelun, ylös päästyämme ei voinu muuta ku ihmetellä sitä, ettei aina tartte lähteä kovin kauas löytääkseen henkeä salpaavia maisemia. Tai no, miten sen nyt ottaa, onko Muonio kovin kaukana…

Tunturin laella käveleskellessä meiltä meinas loppua vesi, ja alettiin olla jo vähän huolissaan siitä, tuleeko niitä kuuluisia tunturipuroja vastaan vai ei. Lopulta jo siinä vaiheessa kun oltiin tulossa alas tunturin laelta alkoi kuulua veden lotinaa, ja onnistuttiin paikallistamaan puro. Jos totta puhutaan niin mulle ei tullut mielen viereenkään ettei tuo vesi välttämättä olis maailman puhtainta, sillä yks juttu, mitä olin tuolta reissulta oottanu eniten oli se, että pääsisin juomaan raikasta vettä suoraan purosta. Ja olihan se hyvää. Ja ei, ei tullu ripulia.

Vesipullot täytettyinä jatkettiin matkaa alas tunturia, ja lopulta löydettiin itsemme muutaman sadan metrin päässä siitä pisteestä, mistä aamulla lähdettiin. Kierrettiin siis luontokeskuksen vieressä ollut tunturi, ja vaikka ympyrää pyöriminen voi tuntua vähän turhalta, oli se jokaisen askeleen arvoinen, sillä tunturilta avautu koko reissun parhaat maisemat.

Tunturilla tepastelun jälkeen käveltiinkin sitten metsässä. Pitkään. Aloin olla jo melko kyllästynyt katselemaan metsää, sillä tismalleen samanaisia tarpomisnäkemiä löytyisi myös kotikonnuilta. Muutaman tunnin jälkeen alkoi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä, ja perus mäntymetsämaisema vaihtui vähän komeampiin maisemiin. Ja olihan siellä tietty niitä vaivaiskoivujakin, joiden huvittavan pientä kokoa piti käydä naureskelemassa.

Tomaattikeitto oli peruskuivalihan lisäksi meidän reissun toinen bravuuri. Ulukonahan kaikki maistuu kymmenen kertaa paremmalta, ja sama totuus toimi myös tämän annoksen kohdalla. Kuivajauhelihat heitettiin veteen, annettiin kiehua ja sekaan laitettiin vielä purkillinen tomaattipyreetä ja vähän mausteita. Simppeliä mutta ulkotiloissa luhalla metallimukista nautittuna aivan taivaallista.

Juhannusaattoiltana päästiin perille autiotupaan jo joskus seitsemän aikaan, kun vaellusta oli takana 15 kilometriä. Vaikean maaston takia tuo matka tuntui ihan superraskaalta, ja oltiinkin aivan poikki tupaan saapuessamme. Johtuiko se sitten väsymyksestä vai mistä, mutta nuo mökin katolta kasvavat puskat rupes vähän naurattaan. :)

Aattoilta meni melko rauhallisissa tunnelmissa käen kukuntaa kuunnellen ja makkaraa paistellen. Meillä on ollut hirveät ongelmat noiden makkaroiden kanssa, sillä kumpikaan meistä ei syö sikaa, ja siattomia makkaroita on Suomen markkinoilla melko hintsusti, varsinkin kun ne 0% lihapitoiset kevytbroilerilenkit ei enää jaksa paljon lämmittää. Apuun tuli tapolan nautakeppi, jonka lihapitoisuus oli huikeat 75%. Otettiin paketti mukaan vaellukselle ja kyllä sekin maistui! Kerrankin makkaraa, joka ei oo täyttä roskaa, jes!

Viileähkön yöttömän yön jälkeen matkaa oli taitettavana vielä 20 kilsaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lauantaina kävellä 15 kilsaa, viettää yö autiotuvassa ja seuraavana aamuna kävellä ne loput viis kilometriä ja ajaa takaisin Ouluun.

Maasto oli kuitenkin todella helppokulkuista, ja löydettiin itsemme autiotuvasta jo neljältä. Parin tunnin rentoilun jälkeen päätettiin jatkaa matkaa, ehkä viettää yö samassa autiotuvassa kuin eka yökin, ja sitten aamulla huristella Lapista kohti Oulua. No, lopulta ahneus voitti ja kipiteltiin viis kilsaa niin nopeasti, että päätettiin samalla vauhdilla ajaa vielä kotiin asti. Paluumatka oli oikeastaan aika leppoinen, sillä vastaan tuli ehkä kolme autoa ja kotona oltiin sunnuntaiaamuna yhdeltä. Ja tarviiko ees sanoa miten ihanalta se oma sänky tuntu makuualustalla nukkumisen jälkeen? :)

Meillä kävi melkoinen munkki, sillä sääskiä ei ollu juuri nimeksikään (puin ylleni tyylikkään sääskihatun ehkä kahdeksi tunniksi), lämpötila ei menny pakkasen puolelle eikä vettäkään satanu. Ihmisiä tuli koko reissulla vastaan kahdeksan, joten varsinaista väentunkua ei noilla huudeilla ihan ollut. Maisemat ei tosin ehkä ollu niin hienoja mitä odotin, eli ens kerralla sitten Kuusamoon ja karhunkierrokselle.

Tämmönen vaihtoehtojuhannus tällä kertaa, ehkä ens vuonna taas jenkeissä.

Lisää tästä aiheesta

6 Kommenttia

Nana 26.6.2012 at 0.07

Moi! Kiitti kivoista matkailutarinoista, oon täällä jo jonkun aikaa stalkkaillut (en muista tähän hätään oonko koskaan ennen mitään kommentoinut). Nyt pitää kyllä kysyä että miks te ette syö sianlihaa?

t. utelias :)

Vastaa
Inka 26.6.2012 at 7.48

Moikka, mukava kuulla että reissujutut kelepaa! :)

Me ei syyä sikkaa sen vuoksi, että mun poikaystävä Karim on puoleksi libanonilainen eikä sen kotona oo koskaan syöty sikaa. Kyseessä ei oo siis mikään uskonnollinen juttu, vaan ihan käytännön syistä oli mullakin helepompi jättää se sianliha kokonaan pois, kun toinenkaan ei sitä syö.

Vastaa
Herra Sulhanen 26.6.2012 at 14.02

Loistavat eväät ja varmasti upea juhannus teillä! Jaksaisipa itsekin lähteä joskus tuolla lailla vaeltamaan…

Vastaa
Inka 27.6.2012 at 8.19

Herra Sulhanen, suosittelen! Meillä kävi nyt kyllä aivan armoton munkki kun kelit oli hyvät eikä sääskiäkään ollu, mutta olis se varmaan ollu melekonen kokemus vesisateessa myös.

Että sadeviitta ja hyttyslakki messiin ja kohti Lappia. :D

Vastaa
Kotimaan juhannuselämys | archie gone lebanon 24.6.2013 at 9.45

[…] Viime vuonna taivallettiin Pallas-tunturilla, ja tänä vuonna otettiin vähän helpommin. Vaellussuunnitelmia sotki hieman mökkeily, jota onnistuttiin ujuttamaan juhannukseen myös tällä kertaa, mutta eniten odotettu juttu oli kuitenkin pienen karhunkierroksen vaellus, jos sitä 12 kilometrin valmiiksi tallattua polkua voi vaellukseksi kutsua. Kierroksen lähtöpaikka kuitenkin sattui sijaitsemaan kätevästi parin tunnin ajomatkan päässä meidän mökiltä, joten molemmat kokemukset oli sama yhdistää yhteen reissuun. […]

Vastaa
Ensimmäistä kertaa Leville - Archie gone Lebanon - Matkablogi 13.3.2017 at 20.32

[…] Nyt seuraa nolo tunnustus: en oo koskaan käyny Rolloa pohjoisempana. Huutelen toki jokaisessa käänteessä pohjoisista juuristani ja jauhan Oulun murteella niin paljon että kukaan ei jaksa enää edes kuunnella, mutta siitä huolimatta muulla on aivan valtava Lappi-aukko sivistyksessäni. (Edit: paitsi että ei ookaan! En muistanutkaan käyneeni Pallastunturilla juhannusvaelluksella viis vuotta sitten.) […]

Vastaa

Jätä Kommentti