Pallontallaajat.net
Valikko

Vuosisadan rakkaustarina

Kirjoittanut Inka 23.8.2012

Sieltä lukijoiden suunnalta tuli jokunen tovi sitten kyselyä, josko jakaisin teidän kanssa mun ja Karimin rakkaustarinan. Nyt lienee se hetki, kun suuret uutiset on julkistettu täällä bloginkin puolella.

Me ollaan tavattu ensimmäistä kertaa Karimin kanssa niinkin tylsästi kuin harrastuksen parissa. Joskus alkuvuodesta 2004 Karim oli keltainen vyö ja näki mut ekaa kertaa. Mulla oli sillon punainen vyö ja olin kuulemma vaan hymyilly vastaukseksi sen morotukseen, mistä Karim oli päätelly, että onpa tuosa ylimielinen ylempi vyö kun ei etes moikkaa takas.

Joskus vuotta myöhemmin mää oikiasti ekaa kertaa huomasin Karimin. Maaliskuussa 2005 meillä oli leirikisat, ja koska olin jokunen kuukausi aikaisemmin saanu mustan vyön, istuin siellä tuomarin penkillä liput kädessä, kun Karim näytti matsiskilssinsä kehässä. Muistan katselleeni lumoutuneena tuota tuntematonta ylempää vihreetä jolla oli ihan tajuttoman nopeat kädet ja notkeat jalat. Jotain siitä taitotasosta kertoo se, että mun oli pakko kattoa myös muiden tuomareiden ilmeitä, että oliko ne yhtä ällistyneitä Karimin taidoista ku minä, ja tais ne olla. Tuosta lähtien se oli mulle se ylempi vihreä, joka matsas mustan vyön tavoin.

Lopulta me sitten tutustuttiin kuukauden päästä huhtikuussa, kun Karimilla tais olla jo ylempi sininen ja kohalle sattui taas leiri. Tuon leirin aikana tutustuin moniin muihinkin hyviin tyyppeihin, kuten esimerkiksi meidän Road Trip -tiimin Ismoon ja Juhoon. Samalla taidettiin myös Karimin kanssa esitellä toisemme, sen kummempia ystävystymättä. Se vuosi sitten nähtiin aina treeneissä ja leireillä ja joskus vapaa-aikanakin, kun kokoonnuttiin kaveriporukalla.

Karim lopetti Taekwon-Don punaisella vyöllä joskus vuoden 2006 alussa, ja huomasin harmittelevani sitä melko lailla. Kuten kaikki teinit siihen aikaan, mekin juteltiin siinä kevään ja alkukesän aikana mesessä, enemmän ja vähemmän päivittäin. Heinäkuun puolella sitten jotkut suunnittelivat illanviettoa Taekwon-Do -porukalla ja kuullessani Karimin olevan mukana, oli munkin päästävä. Sen illan seurausta oli se, että soitin Karimille parin päivän päästä ja kysyin sitä treffeille, ja sehän lähti. Vaikka onkin jälkeenpäin tunnustanut, että meinas jännityksen vuoksi perua ne treffit useaan otteeseen. Onneksi ei kuitenkaan.

Ja tässä sitä nyt ollaan, reilut kuus vuotta myöhemmin. Meillä on alusta asti ollut yhteinen kaveriporukka mikä on ollu aivan mahtava juttu, sillä se on mahdollistanu valtavan kasan maailman parhaita iltoja ja tietty sen yhen eeppisen reissun. Kun sain Karimin houkuteltua takaisin treeneihin reilun parin vuoden tauon jälkeen vuonna 2008, ollaan me pystytty taas koko kaveriporukalla treenaamaan yhessä, ja onhan se tietty ihan puhdistavaa päästä välillä lyömään ja potkimaan myös sitä rakasta poikaystävää. :)

Nyt jälkeenpäin kun miettii, niin mehän oltiin aivan lapsia kun alettiin seurustella. Karim oli 17 ja asui vielä kotona, minä 18 ja just muuttamassa pois vanhempien huomasta. Vuosi ehdittiin tutustua toisiimme ennen kuin Karimin piti lähtä inttiin, ja sen jälkeen muutettiin saman katon alle tähän kämppään, missä asutaan edelleen. Välillä minä oon asunu Itävallassa ja sitten meillä oli se yks Helsingin keikka. Muuten ollaan pidetty tukikohtaa samoilla seuduilla.

Ja onhan tähän mahtunu tietty sitä reissaamistakin. Karimia ei tarttenu kauaa houkutella kiertämään maailmaa, sillä kolmessa eri maassa asuneena miehestä löytyy sisäänrakennettuna kiinnostus vieraita paikkoja ja kulttuureita kohtaan. Tietenkin kun tuota kielitaitoakin on, helpottuu reissaaminen huomattavasti. Laskettiin, että ollaan yhessä käyty 22 maassa!! Ihan älytöntä. En voi kuitenkaan muuta kuin olla iloinen, että minut sormustanut kaveri ei tuota matkailua vierasta vaikka välillä kuuluukin vähän nurinaa, jos lähen reissuun iliman sitä. Mutta ehkä se on hyvä just niin päin.

Jospa tämä nyt hillitsi kaikkien urkkijoiden uteliaisuutta, vaikka eipä tuossa meidän tarinassa mitään ihmeempiä ole, niinkuin ei välttämättä pidä ollakaan.

Kuvituksena meidän kihlakuvat, jotka otettiin meidän mökkimaisemissa Pudasjärvellä heinäkuussa. Kuvat on ottanut Veera Immonen.

Lisää tästä aiheesta

19 Kommenttia

Eveliina 23.8.2012 at 20.27

Ihania kuvia! Tosi kivaa kun on yhteinen harrastus! Mäkin mielelläni vähän mätkisin tota toista… mut meidän yhteiset harrastukset rajoittuu leffojen katseluun :D Mutta yhteinen kaveriporukka on meilläkin ollut tosi vahva tekijä, se on mahtava juttu.

Vastaa
Inka 24.8.2012 at 13.11

Joo tuo väkivalta parisuhteessa on kyllä meikästä ihan hyvä juttu, niin kauan kun se on molemminpuolista ja tapahtuu saliolosuhteissa. :D

Vastaa
Nella 23.8.2012 at 21.08

Mä en ihan oikeasti kestä näitä kuvia. Ja teitä! Ja sun hiuksia, ne on niiiin ihanat! Oikeesti jos ikinä edes harkitset kasvattavasi pitkät takaisin, tuun ja leikkaan ne pois :D Noi on niin makeet ja käy sun kasvoille niin sairaan hyvin <3

Tällaiset rakkaustarinat on ihania, ei niiden tarvitse olla sen “ihmeellisempiä”. Ja niin komppaan tuota, että yhteinen kaveriporukka on aivan kreisin siisti juttu. Meilläkin on sellainen ja se on mahdollistanut niin monta upeeta juttua että <3

Vastaa
Inka 24.8.2012 at 13.13

:D Tervetulua Ouluun, täsä on nimittäin suunnitteilla kasvatella tätä vähän pitemmäksi. Mutta onneksi se kynnyt leikata takas lyhyeksi ei tuu ennää koskaan olemaan kovin iso, kun nyt on muistissa että ne lyhyet hiukset on kans meleko kivat (ja helepot!!!).

Nimenomaan, juttuja on kiva tehä kahestaan mutta kivvaa on kans ko on iso kaveriporukka josa kaikki tullee juttuun keskenään, mikäs sen parempaa. :)

Vastaa
Nella 28.8.2012 at 9.06

Eli meillä on sattunut miesten suhteen ihan valtaisan hyvä tuuri <3 Ihanat murut ja parhaat kaveriporukat, jes!

Vastaa
Inka 29.8.2012 at 7.28

Niinpä! :)

Vastaa
Ulla 23.8.2012 at 23.49

Hih, voisin kopioida tuon edellisen kirjoittajan Nellan kommentin :) Aivan upeita kuvia ja ihana rakkaus <3 Onnea teille söpöläisille vielä kerran! Happy 4 u!

Vastaa
Inka 24.8.2012 at 13.14

Lyhyttukkaset pitää kiinni omistaan kynsin ja hampain. :D Aika hyvä, katotaan miten tän kans käy, uskallanko ees kasvattaa.

Kiitti hulluna! :) Sitä sun hääpostausta odotellessa…

Vastaa
Nana 24.8.2012 at 9.07

Hihii oon salainen rakkaustarinoiden fanittaja ja vielä tällasilla kuvilla! Ootte söpöjä! :)

Vastaa
Inka 24.8.2012 at 13.14

:D Haha huippua!

Vastaa
Laura 24.8.2012 at 10.30

Awww! <3 Ootte söpöi. :)

Vastaa
Inka 24.8.2012 at 13.15

Joo melekeen alakaa itelläki valua kohta siirappia silimistä, niin monta kertaa oon noita kuvia kattonu. Ens kerralla sitten jotain turpiinvetomenoa, ihan vaan jotta totuus ei unohtuisi… :)

Vastaa
Anonymous 27.8.2012 at 11.03

Upeita kuvia!!!!
T. Miipa

Vastaa
Inka 29.8.2012 at 7.26

Kiitti Mipa! :)

Vastaa
Anonymous 4.9.2012 at 18.44

Oon sanaton. Inka, aivan ihania kuvia, tuli tippa linssiin :) <3

t. Rollon Henna :)

Vastaa
Inka 4.9.2012 at 22.15

Voi Henna, vähän nää oot ihana!<3 Oon kyllä tosi mielissäni että tuli otettua nuo kuvat, voi sitte vanahana katella. :)

Vastaa
Laura 22.2.2013 at 0.19

Voi että, nääkin on ihania!! Ihana tarinankin ja kaikkea! <3 Kaikki on taas niin ihanaaaa! :D

Vastaa
Inka 22.2.2013 at 11.54

:D Ihanaa!

Vastaa
Kymmenen vuotta yhdessä - Archie gone Lebanon - Matkablogi 21.7.2016 at 8.59

[…] keskenämme eri paikoissa kolme vuotta ja matkustettu yhdessä yli 30 maassa. Kuten kirjoitin neljä vuotta sitten paljastetun rakkaustarinan yhteydessä, en vois edelleenkään olla onnellisempi siitä, että mun kanssa elämän jakaa […]

Vastaa

Jätä Kommentti