Pallontallaajat.net
Valikko

Eka päivä Berliinissä

Kirjoittanut Inka 18.11.2012

Meillä on reissuissa vähän semmoinen tyyli, että kaikki pakollinen pitää nähdä ensimmäisenä päivänä. Kun sanon kaikki pakollinen, tarkoitan siis noita must see -nähtävyyksiä. Kun ne on nähny ekana päivänä, muina päivinä voi keskittyä siihen päämäärälliseen haahuiluun ja semmoisiin paikkoihin, minne ei ihan joka jätkä reissuillaan eksy. Eka päivä oli siis varsin suorituspainoinen, mutta eipä se ekan reissupäivän innolla varustettua matkailijaa paljon hidasta!

Venäjän -reissulla ihmeteltiin taas, että miten me päädytään joka ikisellä reissulla kävelemään sateessa kilometritolkulla, ja Berliinin reissun kävelykilometrejä haluttiin jotenkin vähentää. Ei keksitty siihen muuta ratkaisua kuin metrokortti, jota ei ostettu kuitenkaan ekalle päivälle, sillä kaikki nuo nähtävyydet sijaitsi ihan järkevien kävelymatkojen päässä.

Lähdettiin siis aamulla läpsyttelemään hostellilta kohti nähtävyyksiä, ja käytiin ensimmäisenä tsekkaamassa kirpputori Mauerpark. Saksassa (kuten Itävallassakaan) ei voi juuri missään kaupassa maksaa meidän korteilla, eli Visalla tai Visa Electronilla. Kirosin Itävallan vaihtokuukausieni aikana melkoiseksi junttilaksi tämän takia, enkä nyt arvannut, että myös Saksa on mukana tässä junttiudessa. Voittekin arvata, että meidän 20 euron käteisvarannot hupesi jo saapumispäivänä, ja jo ekana kokonaisena reissupäivänä oltiin vailla rahaa.

Saksalaisissa on siis oma korttisysteeminsä, EC eli Electronic Cash, josta ne toivoi saavansa maailmanlaajuisen. Ei aivan onnistunut, mutta Itävalta otti homman käyttöönsä. EC:n valtaa vahvistaakseen he ilmeisesti loivat kortinmaksumasiinat, joissa ei toimi nuo kansainvälisimmät kortit kuten Visa tai MasterCard. Koska samankin valuutan nostaminen maksaa ulkomailla, kiroilutti vähän joutua nostamaan sitä melko muhkeat määrät, mutta samalla pystyi olemaan varma, että ainakin ens Saksan -reissulle osaa varautua paremmin.

Mutta niin, pointti oli siis se että mentiin kyllä Mauerparkiin, mutta vastaan ei tullut pankkiautomaattia joten käytiin sitten kirpparilla ilman käteistä. Vähän kyyläilin värikkäitä nahkahanskoja, mutta eipä niitä ilman käteistä hankittu, joten sinne jäivät. Mauerpark oli ihan kiva, mutta parasta sillä reissulla oli kuunnella Karimin muisteloita sen lapsuudenreissuista noille trödelmarkteille.

Mauerparkista käveleskeltiin sitten erinäisten mutkien kautta (en oikiasti muista ennää meidän reittiä) Berliinin Hauptbahnhofille eli päärautatieasemalle, joka on mun mielestä yks upeimpia rautatieasemia, joita oon nähny! Aivan valtavan iso asema, jossa on useita kerroksia ja sieltä löytyy niin vaatekauppoja, ruokakauppoja ko tietty myös dunkin’ donuts! Sinne oli siis päästävä vähän fiilistelemään aseman upeutta, ja käytiinpä siellä sitten myös sunnuntain kunniaksi ruokakaupassa, kun ne kaikki muut oli kiinni, kun oli se sunnuntai (tätäkään junttiutta en millään tajunnut Itävallassa, enkä osannut arvata että se tulis vastaan myös Saksassa).

Toki käytiin tsekkaamassa myös Brandenburger Tor, mikä oli kuulemma Karimin mukaan ollut 90-luvun alussa semmoista aluetta, minne lapsilla ei juuri ollut asiaa. Oli muuten tosi mukavaa, kun mukana tuolla reissulla oli tuommoinen elävä historiankirja. :) Ei Karim tietenkään hirveän tarkasti noita paikkoja tai juttuja muistanut, sillä se oli Berliinissä asuessaan vasta lapsi, mutta heti kun saa jonkun läheisemmän kosketuspinnan noihin asioihin, tuntuu ne olevan paljon lähempänä itteäkin.

Aukiolta jatkettiin matkaa paikalle, mitä ei ollut vielä silloin, kun Karim porukoineen Berliinissä asui, nimittäin holokaustimuistomerkille. Se on varmaan yksi kaupungin kuvatuimpia paikkoja, sillä nuo harmaat betonineliöt on kieltämättä melko hauskoja ja kuvauksellisia. Samoin kuin valtaosa muista paikalla olleista turisteista, myös me unohdettiin melko nopeasti paikan todellinen sanoma ja keskityttiin ottamaan labyrinttimaisessa neliömeressä hupikuvia.

Täytyy muuten sanoa sananen tuosta säästä! Berliiniin oli nimittäin luvattu kymmenen lämpöastetta, ja aivan viime metreillä päätin ottaa talvitakin sijaan mukaan ohuen syystakin ja talvikenkien tilalta tennarit. No, kenkävalinta osoittautui ihan hyväksi, mutta takki olis saanut olla reilusti lämpimämpi. Vaikka se kymmenen astetta lämmintä tuntuu näillä keleillä melko lämpimältä, on se tosi viileä kun kävellään tuulessa tuntikausia ulkona. Eli ens kerralla jos on myöhään syksyllä (tai olisko tää kohta jo alkutalvea?) pluskymppi, talvitakki mukaan!

Käytiin myös Potzdamer Platzilla, missä oli menossa jo jonkinlaiset weinachtsmarktit, kun kaikkialla muualla niitä vasta pystyteltiin. Käytiin tsuumailemassa miten porukka veteli naamoihinsa Glühweinia eli hehkuviiniä ja ostelivat lapsilleen noita överikoristeltuja piparkakkusia, jotka oli tuttuja jo yläasteen saksankirjoista.

Porukka veteli myös onnellisesti naamoihinsa kaiken maailman makkaroita ja muita, joita kieli pitkällä ihasteltiin. Ei varsinaisesti siattomia makkaroita myyty noissa puljuissa, joten ostettiin omamme sitten ihan kaupasta. Miten siistiä olikaan löytää kaupasta semmosta makkaraa, mitä voi syyä? (Tämä toki vasta sen jälekeen, kun oltiin saatu metsästettyä sitä kaikkialla kaivattua käteistä ja odoteltu maanantaihin, että kauppa oli auki.)

Lopulta löydettiin itsemme Museuminseliltä, ja ilta alkoi jo vähän käydä pimeäksi. Aurinko laski Berliinissä jo puoli viiden pintaan, eli melkein yhtä aikaisin kuin täällä, eikä sen jälkeen kuvia juuri napsittu. Nykäistiin vielä Alexanderplatzille, minkä lähistöllä meidän hostelli sijaitsi oikein mukavasti.

Aukiolla tsuumailtiin illalla kaikki kaupat, missä käytäisiin seuraavana päivänä, sillä tajuttiin jossain vaiheessa ennen matkaa, että nyt meillä oli otollinen tilaisuus hankkia joululahjat tuolta. Maanantaiaamuna oli siis luvassa sitä ah niin Karimin rakastamaa shoppailua.

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti