Pallontallaajat.net
Valikko

Valtavat kyläjuhlat vai pienen piirin bileet?

Kirjoittanut Inka 14.4.2013

<

Lähestyvä kesä ja hurja hääkausi on saanut mut toivomaan että olispa ne meidän häät jo tulevana kesänä! Tuntuu että ei millään malttais odottaa vielä yli vuotta, että ne bileet viimein koittaa. Mutta vaikka ens kesälle ei ookaan tulossa yhtiäkään häitä, odottaa kesän loppupuolella semmoinen palkinto, joka on ainakin naimisiinmenoon verrattavissa. :)

Kiinnostuneena oon lueskellu viime ajat hääblogeja, ja oon kiinnittäny hurjasti huomiota siihen, miten suuret tai pienet häät kullakin on tulossa. Toiset tykkää kutsua juhliin koko tuttavapiirinsä, jotkut taas ainoastaan läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet.

Oon käyny lapsena aika paljon häissä, sillä useat äidin sisarukset menivät naimisiin mun lapsuuden aikana, ja kuten kulttuuriin kuuluu, kutsutaan näihin karkeloihin myös sisarukset suloisine lapsosineen. Nämä juhlat oli aina aivan valtavia kun mukaan kutsuttiin melkein koko kylä. Porukkaa oli helposti 100-200, mikä tuntuu nyt omia häitä järjestellessä aivan järjettömältä määrältä. Miten ihmeessä niitä läheisiä riittää niin paljon? Ja kuka ne häät kustantaa?


Ensimmäisiin pieniin häihin osallistuin joskus 2004, kun mun serkku meni naimisiin. Sittemmin kaikki kaverihäät on ollu melko pieniä eli 50-70 vieraan häitä, ja tunnelma on ollut sen mukainen eli tosi kiva, intiimi ja lämmin.

Meillä lähtökohtana on pitää niin pienet häät kuin vain mahdollista, ja kutsua paikalle ainoastaan ne kaikkein läheisimmät ystävät ja sukulaiset. Toistaiseksi hahmotellulla vieraslistalla on 40 nimeä, mikä saattaa kuulostaa aika vähältä, mutta oikeasti haaveilin jossain vaiheessa 20 ihmisen pikkuhäistä. Todellisuudessa määrä kuitenkin on lähempänä tuota neljääkymmentä, sillä on yllättävän paljon ihmisiä, joita ilman hääjuhlat tuntuisivat jotenkin valjuilta.

Ja sitten on myös ne avecit. Toki me tullaan rikkomaan etikettiä sen verran, että laitetaan ainoastaan nimellisiä kutsuja, eli kukaan meidän vieraista ei tuu saamaan + avec -kutsua. Tuntuis jotenkin surkealta alkaa esitellä itseään yhtään kenellekään omissa häissä, joten me pyritään tapaamaan ne muutamat ystävien uudet kaverit ennen bileitä, jotta kaikki olis siinä vaiheessa vähintään tuttuja.

Ja entäs sitte lapset? No niitä ei meidän häissä nähdä, sillä juuri kenelläkään meidän läheisellä ystävällä ei oo vielä lapsia. Ainoastaan yhdelle pariskunnalle on tulossa pikkuinen nyytti nyt tänä keväänä, ja heidän kanssa keskustellaan tästä asiasta etukäteen, jotta kutsun saamishetkellä vältyttäisiin pahalta mieleltä.

Sitten on vielä ne sukulaiset, jotka pitäis kaiken järjen mukaan kutsua: tädit ja sedät ja enot ja isovanhemmat ja serkut ja ja ja… Tämä vaatiikin aikamoista karsintaa, sillä mulla on serkkuja tällä hetkellä varmaan lähemmäs 200, joten ehheh. Oikeastaan suurin karsinta on jo tehty, ja juhliin kutsuttavat serkut on aika selvät: mun puolelta kutsutaan ainoastaan neljä läheisintä. Todennäköisesti Karimin puolen sukulaisia häissä on ainoastaan lähin perhe eli vanhemmat, sisarukset ja vaari, sillä ollaan aika skeptisiä sen suhteen, että Libanonista kukaan meidän häitä varten tänne asti matkustaisi. Ei olla vielä päätetty että miten tehdään niiden kanssa, että kutsutaanko ketään, laitetaanko kaikille kunnon kutsut vai kyselläänkö vaan puhelimessa tms, että olisko sieltä ketään tulossa. Lähtökohta kuitenkin on se, että Karimin sukulaisia ei juuri juhliin tule, joten vastapainoksi munkaan sukulaisia juhliin ei hirveästi kutsuta. Tästä onkin taidettu vetää jo aimo annos hernaria nokkaan, mutta johonkin se raja on tosiaan vedettävä.


Nyt mua kiinnostaisi kuulla teidän ajatuksia tästä aiheesta! Mites, haaveiletteko/onko tulossa/menikö jo/ isot vai pienet häät? Ja miksi?

The Cherry Blossom Girl -blogin Alixin hääkuvat täältä.

Lisää tästä aiheesta

4 Kommenttia

Jenni-täti 14.4.2013 at 14.05

Minä haaveilen pienistä häistä! Prosessi on suunnitelmissa tässä vuoden muutaman sisällä ja ennen kaikkea taloudelliset asiat ohjaavat väkimäärän karsimiseen – vaikka toisaalta en myöskään ymmärrä, miksi niitä isotätejä ja kumminkaimoja, joita ei ikinä muutenkaan näe, pitäisi sitten häihinkään kutsua.

Olen kanssasi niin samoilla linjoilla, että jopa vieraslistan nimimäärät ovat täsmälleen samat! Itsellä probleemaa aiheuttaa uusperheisyys, joka heittää lähiperheenkin määrän ihan uusiin sfääreihin: sen sijaan, että olisi vain kaksi vanhempaa, on niitä käytännössä neljä. Sama pätee sitten tietysti isovanhempiin, sisaruspuolista puhumattakaan. Lisäksi poikakaverini suvussa on tapana, että tällaiset juhlat nähdään jonkinlaisena oman statuksen kohottamisen ja leveilyn paikkana, mikä tarkoittaa, että kaikki kaukaisimmatkin serkut on kutsuttava katsomaan, miten hyvin meillä menee. Pelkään jo etukäteen sitä tukkeutuneiden sierainten määrää, kun käy ilmi, ettei tämä ajatusmalli oikein käy yhteen omien näkemysteni kanssa…

Vastaa
Inka 14.4.2013 at 18.23

Hah, aika hauska sattuma, että vieraslistat on meillä tismalleen saman kokoiset! Aika hauska ajatus, että juhlat olis paikka missä leveillään, kun päätarkoitushan on kuitenkin juhlia ihanaa päivää niiden rakkaiden kanssa. Tosin ehkä jollain tavalla ymmärrän tuon, mutta en onneksi oo niin kaheli että kävis edes mielen vieressä alkaa toteuttaa.. ..

Sain muuten aika hyvät naurut tuosta tukkeutuneet sieraimet -ilmaisusta. :D

Vastaa
ellu 15.4.2013 at 9.24

Hellurei! Minä aikanaan halusin pienet häät. Olisin halunnut käydä jossain ravintolassa syömässä vain perheiden ja ehkä jopa kummien ja isovanhempien kanssa. Ex-mies kuitenkin halusi isot häät. Hänellä on pieni suku ja halusi kaikki paikalle. Oman sukuni kohdalla jouduin rajaamaan, koska tilat oli rajalliset. Halusin kaikkien kuitenkin mahtuvan samaan tilaan. Koska olin nuori ja tyhmä, rajasin kutsutut sukulaiset täteihin ja setiin. Nyttemmin kutsuisin sukulaisista ja ystävistä vain ne, joiden kanssa olen läheinen. Koska purnausta tuli joka tapauksessa.

Vastaa
Inka 15.4.2013 at 9.55

Tuo on kyllä paha että jälkeenpäin hoksaa sitten, että niiden etäisten tätien ja setien sijaan olis voinu kutsua niitä oikeasti läheisiä serkkuja! Ja en kyllä oikeasti voi käsittää sitä että joku kehtaa valittaa tai suuttua siitä, että kutsua häihin ei tule. Sehän on vaan selvä viesti siitä, että ei olla oltu riittävästi tekemisissä, joten angstaamisen sijaan vois kyllä kattoa peiliin. Älytöntä, mutta niin käy varmasti meidänkin kohdalla (ellei oo jo käyny)!

Vastaa

Jätä Kommentti