Pallontallaajat.net
Valikko

Rappioromantikon Detroit

Kirjoittanut Inka 12.8.2013

Kun kuultiin ennen reissua, että Detroitin kaupunki on hakeutunut konkurssiin, alkoi kaupunki kiinnostaa entistä enemmän. Eipä meillä mitään pitkää visiittiä ollu missään vaiheessa Detroitiin suunnitteilla, mutta erityisesti noiden mielenkiintoisten uutisten jälkeen lyhyt vierailu oli entistä kiinnostavampi.

Heitettiin hyvästit Kanadalle perjantaiaamuna, enkä voi sanoa että kukaan meistä olis vaikuttanu mitenkään surumieliseltä sen takia. Rossailtiin kanadalaisilla moottoriteillä muutaman tunnin verran ennen kuin edessä oli rajatarkastus. Jos Kanadaan meno oli helppoa ja leppoisaa, jenkkien rajalla tietysti kuumotteli senkin edestä, eikä tilannetta helpottanu yhtään hivenen kärkäs rajatarkastaja, joka kuitenkin lopulta päästi Pennyn liukumaan takaisin Yhdysvaltain puolelle.

MICHIGAN (3) MICHIGAN (11)

Jo raja-aseman läheisellä sillalla ehdittiin fiilistellä Detroitin skylinea, ja melkein heti rajan jälkeen edessä häämötti kaupungin vanha jo autioitunut rautatieasema. Ei päästy kurvaamaan aivan aseman eteen sillä siellä oli ilmeisesti menossa jotkut kuvaukset, mutta ihasteltiin rustiikkista asemaa viekkaasti viistosta käsin Detroitin superkuuman auringon alla.

Samalla ihmeteltiin pikkuruisia helikopterintapaisia lentäviä esineitä, joita kuvausryhmä ohjasi lentämään aseman lähelle.

MICHIGAN (15) RD1

Rautatieaseman ihastelun jälkeen käytiin vielä ajelemassa pitkin Detroitia ja todettiin, että eipä siellä ihan niin hurja meininki ollut mitä esimerkiksi uutisoinnista oli saattanut päätellä. Oikeastaan ainaki mun mielestä kaupunki näytti vaan supersympaattiselta vähän kuluneine asfaltteineen ja rapistuvine taloineen.

Käytiin keskustan lisäksi tsekkaamassa vielä yks art deco -rakennus ja ihmettelemässä GM:n mainoskylttejä ja suunnattiin takaisin motarille, sillä edessä oli reissun toinen ruokahaaste.

MICHIGAN (32) MICHIGAN (33) MICHIGAN (38)

Jos ensimmäinen suurempi sapuska-annos vedettiin viiteen pekkaan ja pirkkoon jätskiä suuhun kauhoen, nyt tämä toinen haaste jouduttiin tekemään neljästään. Tilattiin nimittäin pöytään kymmenen paunan eli vajaan viiden kilon jättihampurilainen, jota sitten mussuteltiin Karimin, Juhon ja Pasin kanssa Jannen naureskellessa vieressä tyytyväisenä mussutellen omaa pientä vegeburgeriaan.

Yli kilo burgeria per nassu oli melko kova haaste, mutta omasta puolesta täytyy sanoa, että en kalvennut poikien suoritusten rinnalla, vaikka välillä teki aika tiukkaa. Nyt saa ruokahaasteet riittää mun osalta, ja tästä lähin keskitynkin tsemppaamaan muita, sillä edessä taitaa olla ainakin yks melko suuri challenge.

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Kea 13.8.2013 at 15.30

Aikas muhkee toi teidän purilainen!

Vastaa
inkkap 17.8.2013 at 6.19

Jep, oli kyllä ihan hillitön! Pitää kirjoittaa vielä oma postauksensa tuosta, sen verran iso oli että ansaitsee sen. :D

Vastaa

Jätä Kommentti