Villin lännen hengessä

Eräs elokuinen sunnuntaiaamu meillä soi kello luvattoman aikaisin lomalaisen makuun, ja pingottiin ylös jo viiden jälkeen. Edessä oli koko amerikan road tripin jännittävin tai ainakin nähtävyysrikkain päivä, ja siihen piti varata aikaa. Koko päivä oli oikeastaan yhtä upeiden maisemien ilotulitusta, ja muutaman tunnin ajamisen jälkeen, aamuyhdeksän maissa alettiin oivaltaa, että tuona päivänä pää todellakin pyörisi pääasiassa ympyrää.

Yksi päivän must see-listan odotetuimpia juttuja oli Utahin kaakkoisnurkalla sijaitseva Monument Valley, joka vei meidät suoraan Lucky Lukesta tuttuihin maisemiin.

Ylitettiin aamulla Utahin osavaltion raja, ja hetken päästä edessä oli kylttejä, jotka kertoivat meidän ajeleskelevan alueella, jossa niin lehmät kuin heppasetkin laidunsivat vapaina. Kaasua piti höllätä melkein heti kyltin näkemisen jälkeen, sillä siellä jolkotteli rauhakseen muutama hevonen. Hetken päästä ohitettiin asfaltilla tepasteleva lehmä.

Siinä vaiheessa kun tuntui että ajettiin pikkuteitä keskellä ei mitään, eikä siellä varmasti vois olla minkäänlaista asutusta muutamia farmeja lukuunottamatta, tuli vastaan tietysti siihen paikkaan melko suuri kristillinen yhteisö. Ilosanomaa toitotettiin amerikkalaiseen tyyliin suurin elkein niin kovasti, ettei varmasti ohiajavaltakaan jäisi huomaamatta, missä jengissä tuolla keskellä erämaata oikein ollaan.

Eikä tuo ollut ensimmäinen kerta, kun kirjaimellisesti keskellä erämaata tuli vastaan yhtäkkiä pieni kyläyhteisö. Ilmeisesti sitä populaa riittää paitsi noihin valtaviin miljoonakaupunkeihin kuin myös keskelle erämaata.

Lopulta me päästiin ihastelemaan sitä kalliota, mikä tekee Monument Valleysta maailmankuulun. Näkemät oli jokaisen hehkutuksen arvoiset, sillä harvemmin noin kauniita juttuja pääsee omin silmin todistamaan (paitsi tietysti päivinä, jotka on yhtä maisemailotulitusta aamusta iltaan).

Meillä meni parisen tuntia ajellessa noissa maisemissa, sillä vähän väliä piti tietysti pysähtyä ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Niin teki monet muutki, ja pysähteleminen oliki tehty tosi helpoksi, sillä levennyksiä ja pysähdyspaikkoja oli vähän väliä. Vaikka oli vielä melko aikainen aamu, liikenteessä oli monta muutakin porukkaa meidän lisäksi, joten oli ihan hyvä ajatus lähteä liikkeelle aamutuimaan.

Monument Valleyn alueella on vielä ihan erikseen National Park, jonne olis päässy ajelemaan vaivaisella 15 dollarin autokohtaisella sisäänpääsymaksulla. Meillä kuitenkin oli jo tässä näkemistä ihan riittämiin, eikä oiken keksitty mikä noista maisemista olis tehny vielä paremman, ja päätettiin tällä kertaa olla menemättä drive thru -kansallispuistoon, sillä sille päivälle oli edessä vaikka mitä nähtävää.

Jatkettiin siis vähintään tyytyväisinä matkaa Utahista kohti Arizonaa, ja kovin kauas ei edes päästy, kun osavaltion vaihtumisesta kertova kyltti tuli vastaan. Vietettiin siis Utahissa ehkä kolme tuntia, mutta ne vakuutti sen verran, että tuohon mormoniosavaltioon on vielä joskus päästävä vähän paremmalla ajalla.