Pallontallaajat.net
Valikko

Kahden kulttuurin sulatusuunissa

Kirjoittanut Inka 19.10.2013

Kyllä blogimaailma vaan on niin mahtava, ja blogiystävät enemmän kuin inspiroivia. Tämän aamun inspiroivin hetki tuli jälleen kerran Stilettikorkokanta-blogin upealta Ullalta, joka ylisti kansainvälisyyden ilosanomaa. Päivä ei siis olisi voinut alkaa enää yhtään paremmissa merkeissä, sillä meillä on tänään edessä Eid al-Adha -dinneri. Eid mubarak siis teille kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle!

Eid-dinneri ei oo mulle aivan vieras, mutta ei kuitenkaan aivan tuttukaan juttu. Oon tainnu osallistua syöminkeihin parisen kertaa aikaisemmin näiden seitsemän vuoden aikana, ainakin niin hämärästi muistelen. Kyseessä on siis muslimien uhrausjuhla, jota juhlitaan profeetta Ibrahimin kunniaksi, sillä tämä profeetta uhrasi ensimmäisen poikansa Abrahamin lammasuhrin sijaan allahille. Muslimit toistavat uhrauksen, mutta lapsostensa sijaan uhrataan rahavarojen niin salliessa kallisarvoinen eläin. Kyseessä on siis valtava massateurastus, kun näiden parin päivän aikana uhrataan noin sata miljoonaa eläintä lehmistä kameleihin ja vuohiin. Eläinten liha jaetaan kolmeen osaan: yksi itselle, yksi perheelle ja ystäville ja kolmas köyhille.

Libanon (74) LIBANON (83) Libanon (1078) Libanon (1083)

Mutta joo, voitte arvata että suomalaiset tapamuslimit ja Karimin tapauksessa suomeen muuttaneet libanonilaiset ateistit jättävät nuo teurastukset välistä ja keskittyvät siihen, että perhe kootaan kerrankin yhteen libanonilaisten herkkuruokien äärelle. Vaikka Karimin mielestä tuo Eidin juhliminen on tietysti ihan perusjuttu joka kuuluu perheen perinteisiin, on se mun näkökulmasta hirveän mielenkiintoista, kun se poikkeaa perinteisestä suomalaisesta kulttuurista.

Tämän päivän ohjelma yhdistettynä Ullan postaukseen saikin mut miettimään, miten paljon rikkaammaksi mun elämä on tullut armaaseen tulevaan aviopuolisooni tutustumisen myötä. Miehessä kuitenkin on sisäänrakennettuna kaksi, jopa kolme kulttuuria, mistä jokainen on tuonut pienen osasensa meidän arkipäivään. Koska se on niin pientä ja siihen on tottunut, enpä minäkään siihen enää kiinnitä huomiota.

Aloin kuitenkin mietiskellä, mitä pieniä kansainvälisiä juttuja Karimin myötä on tullut myös mun elämään. Hmm.. Näkyvimmät asiat koskevat varmasti kieliasioita. Esimerkiksi valtaosa meidän kavereista tietää, että meillä ei toivoteta hyvää ruokahalua, vaan kaikilla aterioilla sanotaan sen sijaan sahteen. Sama juttu kun aivastetaan, kuuluu sahha. Lisäksi syntymäpäivälaulut lähtee multakin jo aika suvereenisti ainakin neljällä kielellä. Myös muita pieniä arabiankielisiä sanoja ja ilmaisuja on onneksi luikertanut tiensä arkipäiviin niin, että niistä on tullu mulle tutumpia kuin vastaavista suomenkielisistä ilmaisuista. Itse arabiaa en osaa vieläkään juuri ollenkaan, mutta oon melko hyvä seurailemaan sitä ja aika monesti saan siitä kiinni, mikä aiheena on ja milloin puheenaihe muuttuu. Vähän aikaa sitten olin hurjan ylpeä kun seurasin Karimin ja tämän isän arabiankielistä keskustelua ja kykenin osallistumaan jutusteluun suomeksi. Niitä onnenhetkiä!

Libanon (75) Libanon (1110) libnan1 libnan 140

Tästä päästäänkin siihen kaksikielisyyteen, mikä on usein vallalla näissä perhetapahtumissa. Silloin kun tulin kuvioihin mukaan, oli kahden kielen sijaan kolme kieltä, kun pojat puhuivat äidilleen suomea, isälleen arabiaa ja vanhemmat keskustelivat keskenään saksaksi. Nyt saksa on meikän (epä)onneksi jäänyt melkolailla vähemmälle, ja keskusteluissa kuuluu enää suomea ja arabiaa. Voitte kuitenkin kuvitella miten haltioissani silloinen minä, 18-vuotias koko ikänsä pienessä kahden tuhannen ihmisen kylässä kasvanut, olin tässä kaikessa kansainvälisyydessä.

Toki kansainvälisyydessä on valitettavasti huonojakin puolia, mutta toistaiseksi niitä ei ole onneksi juuri näkynyt. Esimerkiksi tällä mun arkipäivän kansainvälisyydellä on ollut tosi halpa hinta, sillä oon saanu kaiken melkein ilmaiseksi. Koska Karim on elänyt myös suomalaisessa kulttuurissa ja se on sille tuttu, ei meille ole ikinä tullut yhtään kulttuuritörmäyksiä, vaan kaikki on sujunut todella sujuvasti. Lisäksi se, että Karim näyttää suomalaiselta ja murtaa oulua joskus leveämmin kuin minä, on tehnyt kaikesta todella helppoa.

Tosin yksi asia on, jonka joudun laittamaan valitettavan usein suomalaisen kulttuurin piikkiin, ja se on epäkohteliaisuus! Karim on kasvattanut mua ihan hillittömästi, ja saatoin esimerkiksi ennen ruokapöydässä aloittaa aterioinnin ennen kuin muut on saaneet ruuan lautaselle, ja lähtä sitten kun lautanen on kaluttu tyhjäksi. En tiiä onko nää vaan meidän perheen juttuja, mutta nykyään istun tiukasti haarukka pöydällä siihen asti kunnes kaikki pöydässä on saaneet aterian, eikä persus liikahdakaan penkistä ennen kuin viimeinen kaveri on vetaissut lautasensa tyhjäksi. Suurin murheenkryyni on kuitenkin esimerkiksi juhlissa, kun paikalle tulee paljon ihmisiä. Libanonilaisten tapojen mukaan paikalle saapuva henkilö käy kättelemässä jokaikistä paikalla olevaa ja kyselemässä vähän kuulumisia, mutta kaikki te varmasti tiedätte, että suomalaiset ei todellakaan tee näin. Lisäksi monet perusjutut, kuten vaikkapa silmiin katsominen ja tervehtiminen unohtuu tosi monesti, ja sitten saa selitellä, että ei tuo tyyppi oo mitenkään dorka, se on vaan suomalainen.

libnan 038 Libanon (1664) libnan2 Libanon (1141)

Toki ongelmat olisi varmasti suurempia jos miehen hipiä olis reilusti tummempi ja oulun murteen sijaan puheessa kuuluis aksentti. On jotenkin huvittavaa, miten ahdasmielisiä ihmiset on vielä tänäkin päivänä. Mitään suuria rasistisia yhteydenottoja ei Karimin tielle ole onneksi koskaan sattunut, mutta kävipä kerran niin, että mies haki töitä kaupan kassana ja vei hakemuksen omakätisesti perille asti. Kaupassa sattui olemaan myymäläpäällikko paikalla, ja jutustelua jatkui puolisen tuntia. Kun myymäläpäällikko sitten katsoi Karimin nimen ansioluettelosta vielä tämän puolituntisen keskustelun päätteeksi kysäisi tämä järjen jättiläinen, että mites on tuon miehen suomen kielen laita. Jutustelu tapahtui siis suomeksi, leveällä paikallisella murteella. Ei irronnut työpaikkaa ei.

Uusi Silminnäkijä-jakso herätti pohdintaa myös meillä siitä, mitenköhän monta työpaikkaa Karimilla on mennytkään arabinimen vuoksi ohi suun. Aivan varmasti useita, sillä vaikka työnantajien rasismi hakijoita kohtaan on laitonta, todisti tuo ohjelmakin sen, että sitä esiintyy.

Ens vuonna alkaakin mulla mielenkiintoinen, loppuelämän kestävä empiirinen koe. Arabisukunimi yhdistettynä mun melko kansainväliseen etunimeen on varmasti sellainen kombo, että siitä rasistiripulista ja lentokenttien “lisä”tarkastuksista saan minäkin varmasti osani. Jos se kuitenkin on se hinta, joka maksetaan siitä että voin ylpeästi olla monikulttuurisen miehen vaimo, niin bring it on.

Ja pakko vielä lisätä, että vaikka pyrin hengailemaan vain fiksujen ja filmaattisten ihmisten seurassa, on Karim valitettavasti joutunut kokemaan pientä arkipäivän rasismia myös muutamien mun tuttujen toimesta. Eräs ei esimerkiksi suostunut ikinä katsomaan Karimia päinkään, ja heitti mulle sitten myöhemmin ehkä harmittomaksi tarkoitettua mutta todella ahdistavaa karvakäsiläppää, mutta voitte arvata, että se kaverisuhde muuttui tosi raskaaksi todella nopeasti, ja on onneksi enää pelkkä ikävä muisto.

Mutta mitä mää haluan tällä postauksella sitten sanoa? Viesti on sama kuin Ullalla: kansainvälisyys on upea asia! Rasismi taas ei. Uhratkaa puoli tuntia tuon Silminnäkijän katsomiseen ja voin taata, että alkaa savu nousta korvista.

Ihanaa, kainsainvälistä ja suvaitsevaista lauantaita rakkaat avarakatseiset ystävät!

Lisää tästä aiheesta

17 Kommenttia

Salla 19.10.2013 at 11.52

Mä katoin kans eilen ton Silminnäkijän ja hieman ihmettelin sitä hommaa. Täytenä yllätyksenä se rasismi ei tullu – koska sitähän on – mutta se suoruus todellaki kauhistutti! Kukaan haastattelija ei saa sanoa hakijalle, että ketkä muut työtä on hakenu! Samaten se ajokortti henkilökorttina jupaska oli ihan tuulesta temmattua. Uskomatonta, että tollasta oikeesti tapahtuu..

Tuo Karimin työnhakupaikkajuttu ihmetytti myös. Mitäköhän se mies on oikeen aatellu?!

Kirjotan tätä kännykällä niin en jaksa sepustaa pidempään, mutta asiaa kirjotit! Ja onneksi ihan kaikki ihmiset ei oo niin… vähä-älyisiä?

Vastaa
inkkap 20.10.2013 at 9.59

Joo, multa kans pääsi pieni parkaisu siinä vaiheessa kun se nainen kertoi niistä muista työnhakijoista, ihan käsittämätöntä!! Ja tuo ajokortti henkkarina pisti kans vihaksi, ei oo kyllä koskaan tullu mielen viereenkään että baariin lähtiessä pitäs varustautua passilla, huhhuh!

Ja veikkaan että Karimia haastatellut kaveri ei ajatellut juuri mitään, niin käsittämätön tuo juttu on!

Vastaa
Kea 19.10.2013 at 12.17

Ensinnäkin erittäin hyvä kirjoitus! Nää on asioita joita ajattelen usein, mutta en osaa pukea sanoiks ja lisäks en jotenkin koe että oma blogi olis oikea paikka tälläselle pohdinnalle. Mutta hienoa että sä kirjotat ja että avaat keskustelun.

Voitko kuvitella että muakin on “nimitelty” romaniks ja ties miks mun sukunimen perusteella? Kyselty että oonko syntyny Suomessa ja missä mun sukujuuret oikein on kun en kerta ole oikein suomalainen (etunimenkin perusteella). Ihmiset on kyllä valitettavasti niin ahdasmielisiä välillä.

Ja kyllä oon samaa mieltä noista käytöstavoista. Niissä olis monella parantamisen varaa. Siinä oliskin sanoma monelle: Ole kohtelias, ystävällinen ja avulias lähimmäisiä ja vieraitakin kohtaan – se ei ole keneltäkään mitään pois!

Onneks kuitenkin oma ystäväpiiri on suhteellisen kansainvälistynyttä ja ymmärtäväistä eri kulttuureja ja tapoja kohtaan. Ja maailma muuttuu koko ajan pakostakin kansainvälisemmäks. Jopa Suomi.

Vastaa
inkkap 20.10.2013 at 10.01

Kiitti Kea! Aika jännä homma että sua on ajateltu Romaniksi, ei kyllä ekana tulis mulla tuosta nimestä se mieleen.. Ja kiva kun sanotaan että et ole oikein suomalainenkaan, pisteet sille!

Ja onneksi täälläkin ollaan pikkuhiljaa kansainvälistymässä, se ei tosin kyllä vielä meikän kotihuudeilla näy mutta ehkä vielä joku päivä sielläkin osataan olla tuijottamatta vähän erinäköistä sakkia.

Vastaa
Annika 19.10.2013 at 13.19

Tosi mielenkiintonen teksti. Vaikka ootkin maininnut Karimin libanonitaustasta, niin harvemmin kirjoittelet teidän kulttuurien sulatusuunista, mikä on kuitenkin mun mielestä oikein mielenkiintoinen aihe :) Kuulostaa aika hurjalta teidänkin kokemukset. Nimenomaan sen takia, että nimi voi olla joku “ongelma”. Vaikka rasismia en hyväksy missään nimessä, niin mun mielestä kuulostaa silti uskomattomalta, että jopa suomalais-libanonilainen (jos ymmärsin oikein!) joutuu sellasta kokemaan. Kyseessä kun ei siis ole kokonaan “ulkomaalainen”, vaikkei tietenkään siinäkään tapauksessa syrjintää voi sallia.

Itselläni on myös ulkomaalainen sukunimi, vaikkei elimistössä mitään suomalaista eksoottisempaa verta virtaakaan. En siltikään onneksi ole ainakaan tietoisesti Suomessa ikinä kokenut saaneeni erilaista kohtelua nimeni perusteella. Onneksi. Jos sitten joskus vaihdan sukunimeni Nicon sukunimeksi, niin se tuskin muuttaa mitään.

Kiitos vielä, että linkkasit tuon ohjelman, se näyttää toimivan myös ulkomailla. Täytyy katsoa se ajan kanssa.

Vastaa
inkkap 20.10.2013 at 10.04

Kiva kuulla että aihe kiinnostaa! Tuo nimiasia on kyllä jännä, sillä veikkaan että just arabinimet on niitä jotka herättää sen huomion erityisesti lentokentillä mutta varmasti myös muissa tilanteissa, jos vertaa esimerkiksi vaikkapa espanjalaiseen nimeen. Terroristeja kun ovat kaikki, tai sitten ei.

Mahtavaa että ohjelma näkyy sielläkin, muista kattoa!

Vastaa
Annika 20.10.2013 at 18.22

Joo, veljeni suomalaisen kaverin sukunimi sattuu olemaan Hussein. Arvaa vaan pääsikö 18-vuotias poika mun perheen kanssa ongelmitta Jenkkeihin NYCin lentokentällä. “Miksi sun sukunimi on Hussein?” oli ensimmäinen lentokenttävirkailijan kysymys.

Mielenkiintoinen ohjelma, sain sen vihdoin katsottua. Uskomatonta nimenomaan työnantajien ja portsarin käytös. Mua vaan jäi hämäämään, että kun Lieksassa suomalainen pyysi lainaan kännykkää, niin se meni suoraan korvalle, eikä numeroa tarvinnut edes näppäillä. Oliko sittenkin lavastettu juttu?!?

Vastaa
Annika 20.10.2013 at 18.24

Mulle on muuten viime vuosina tullut yllätyksenä, että niin vain se argentiinalainen passikin jää “haaviin” kun suomalaisella pääsee kätevästi kulkemaan porttien läpi. Jopa sellasissa paikoissa, missä passintarkastuksia ei “pitäisi” olla, kuten Schengen alueella.

Vastaa
inkkap 21.10.2013 at 20.35

Huh, varmaan ollu pojalla aika tiukat paikat siinä vaiheessa, varsinkin jos reissu oli ensimmäinen jenkkeihin kohdistuva ja tiukat turvatarkastushaastattelut uutta!

Sulla on kyllä aikamoinen haukankatse, en nimittäin ite todellakaan hoksannu tuota että suoraan iski luurin korvalle. Nyt mietittää lavastus muakin, ehkä sitten, sillä eipä tuossa muuta selitystä ole.

Ja jännä juttu että argentiinalainenkin passi kiinnostaa, älytöntä! Ja Schengenin sisällä, vhaat!?

Ulletin 19.10.2013 at 13.31

Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Olen tosi otettu, että meikäläisen eilisillan tajunnanvirta on voinut tuoda inspiraatiota näin mahtavaan postaukseen! :)

Tämä herätti monenlaisia ajatuksia. Kyllähän minäkin olen valitettavasti sen huomannut, että Suomessa ollaan vielä tosi rasistisia ja se on kuvottavaa. En olis silti jotenkin osannut ajatellakaan, että joku ei näkis Karimia tavallisena rehtinä miehenä jonku nimen tai kansallisuuden takia! Tuo kielitaidosta tiedustelu vielä, omg!

Teillä on ihana monikulttuurinen perhe ja ihanaa, että saadaan välillä kuulla siitä täällä! Ylpeyttä tuolle saa ja pitää antaa! Mullekin te ootte “vaan” te, ettäkä esim. joku erikoistapaus pariskunta muuta ku ehkä ihanien persoonienne ja elämäntapanne vuoksi. Todella outoa, että joku määrittää ihmiset kansallisuuden tai nimen perusteella!

Amerikka ja vaikka New York on kyllä siitä just ihana, että se on niin eri skaalassa monikulttuurinen kuin Suomi. Sieltä on paljo oppimista! :)

Vastaa
inkkap 20.10.2013 at 10.06

Kiitti kommentista Ulla! Se on kyllä niin naurettavaa että täällä jaksetaan vielä ajatella negatiivisesti siitä, jos joku on vähän eri taustoista ja nokka vähän erinnäköinen kuin muilla. Mutta naurettavinta on kyllä just se että puheesta kuuluu selvästi että on paikallinen niin sitten takerrutaan johonkin niinkin naurettavaan yksityiskohtaan kuin nimeen, en oikeesti voi ymmärtää.

Ja tää monikulttuurisuus on kyllä ihan hauskaa, eilenkin pääsin treenaileen arabianymmärrystä ihan isolla kädellä!

Vastaa
Katariina Koski 19.10.2013 at 18.13

Hyvä kirjoitus.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että rasismia on kaikkialla maailmassa, jokaista uskonto/kansalaisuutta kohtaan, ei vain Suomessa. Ja monasti paljon laajempaa ja vahingoittavampaa.

Pöytätavat lienevät jokapaikassa samanlaisia. Eli otetaan toinen huomioon – etenkin vanhempi ihminen, katsellaan silmiin kun nostetaan maljaa, ei syödä lautasta ekana tyhjäksi, tarjoillaan muille, jutustellaan, ja persus pysyy penkissä kunnes isäntä/emäntä antaa luvan nousta. Ne on sellaisia juttuja, jotka lienee selviä vähän vanhemmille suomalaisille(kin), mutta joita ei enää opeteta nuorille kotona tai koulussa ja se on sääli :(

Ja tervehtiessä katsotaan silmiin :) Aina ! Joku vaan voisi kertoa minulle, miten sitä arabimiestä katsotaan silmiin naisena, niin että tilanne on OK kummallekin ? Itse tihrustelen johonkin silmien väliin tai hitusen ohimosta ohi kainosti.

Mielenkiintoisen vaihtoehdon olet valinnut, eli siis miehesi ulkomaalaisen nimen, etkä yhdistelmänimeä. Toivottavasti maailma muuttuu avarakatseisemmaksi. Toisaalta on sellainen tunne, että ette ehkä Suomeen lopullisesti jää ja silloin tietenkin miehen nimen kantaminen on tärkeää.

Liikaa en kuitenkaan lähtisi lentokenttien turvatarkastuksia ym. miettimään. Olet vaaleaihoinen Suomipassilla matkustava nuori nainen, eli et kuitenkaan mikään potentiaalinen täystarkastettava :)

Mutta siis edelleen. Mielenkiintoinen juttu.

Vastaa
inkkap 20.10.2013 at 10.09

Kiitti kommentista! Rasismi on kyllä ihan surkea asia ja tietysti sitä on kaikkialla, mutta omaa ympäristöä on helpompi käydä kritisoimaan kuin muita maita.

Mää koitin kysellä tuosta arabimiehen tervehtimisestä mutta sitä lienee turha kysyä libanonilaiselta, sillä maa on kuitenkin kaikkein vähiten konservatiivinen arabimaa, joten jos joskus saat selvitettyä tuon kättelyasian, niin kerro toki mullekin! Tosin mulla ei oo ollu tiukkoja tilanteita sen suhteen, kun libanonilaiset on tosiaan niin hirvittävän lepposia. :)

Ja joo ehdottomasti otan miehen nimen, en sekuntiakaan miettinyt yhdysnimihirvitystä sillä ne on mun mielestä aivan kamalia. Lentokentillä taas tulee vähintään joka toinen kerta noita ylimääräisiä tarkastuksia huolimatta suomalaisesta passista, joten valmistaudun henkisesti siihen, että niitä sattuu myös mun kohdalle tulevaisuudessa. Ellei, niin se on sitten mukava yllätys.

Vastaa
Annika 26.10.2013 at 16.30

Tosi mielenkiintoinen teksti, itsekin näitä asioita paljon mietin ja myös tajusin että se helpottaa kyllä kun mies on kansainvälisestä perheestä (australia-nigeria). Jos toinen osa olisi suomalainen se helpottaisi varmastivielä enemmän, mutta tuokin yhdistelmä on tehnyt meidän monikulttuurisesta suhteesta helpomman.

Ja toi Silminnäkijän dokumentti… Mä oon aina nähny Suomen todella rasistisena maana joten sinänsä mikään ei tullut yllätyksenä, mutta jotenkin sitä toivoisi että nykypäivänä se ei olis ihan noin räikeetä…

Mielenkiintoista varmasti nähdä että muuttuko sulla omalla kohdalla mikään kun sukunimi muuttuu…! Toivottavasti ei. Ainakaan huonompaan suuntaan :)

Vastaa
inkkap 27.10.2013 at 9.34

Kiitti kommentista Annika! :) Ootan kyllä vähän mielenkiinnolla (ja ehkä myös vähän kauhulla), että miten se sukunimen vaihto vaikuttaa käytännössä. Ainakin tulee olemaan mahdotonta että nimi menis ainakaan suomessa perille ekalla kerralla, vaan sen joutuu varmasti aina luettelemaan kirjain kirjaimelta. Noh, halpa hinta jos muuta tuu eteen.

Vastaa
Sarkku K 7.11.2013 at 22.11

Olipa mielenkiintoinen postaus, sattuneesta syystä vähän yhtäläisiä juttuja olen tullut pohdiskelleeksi. ;) Enkä edes (sinisilmäisenä) tajunnut lapseni nimeä valitessa ees ajatella, millaisia kauaskantoisia seurauksia, kuten tuo työnhaku, saattaa arabialaisella nimellä olla. Mutta toivon kovasti, että maailma ja perähikiä-Suomi muuttuisi tulevien vuosien varrella suvaitsevammaksi!

Vastaa
inkkap 7.11.2013 at 23.07

Toivotaan parasta, ja jostain sen muutoksen on lähettävä, eli jos ei muusta niin siitä että alkaa nuo arabinimet yleistyyn suomessakin! :)

Vastaa

Jätä Kommentti