Pallontallaajat.net
Valikko

Instagram Travel Thursday: rakkautta Wienissä

Kirjoittanut Inka 30.1.2014

Heti kärkeen pahoittelut siitä, että luvassa on toinen instagram-kuvilla höystetty postaus peräjälkeen. Olosuhteiden pakosta, mutta ei tapahdu uudelleen, toivottavasti. En kuitenkaan kehdannut jättää lempipostauspäivääni torstaita välistä sen vuoksi, että eiliseen postaukseen ei tuntunut löytyvän sopivia kuvia muualta kuin luurin uumenista.

Tänään oon muistellut jälleen tuota reissurikasta vaihtokevättä 2009, jonka aikana koin paitsi valtavia surun ja ikävän tunteita, myös hirvittävän määrän onnellisia, ikimustoisia ihania hetkiä. Yksi vaihdon kamalimpia asioita oli yksinkertaisesti se, että olin erossa Karimista. Ennen vaihtoa toivoin, että ei kait se oo kovin paha mutta jo ekana iltana tajusin, että seuraavat neljä kuukautta tulee olemaan vaikeita. Ja niinhän ne oli, mutta niistä selvittiin.

Koska osasin ounastella että erossa oleminen voisi olla hieman hankalaa, ostin armaalleni lentoliput Wieniin muutama viikko siitä, kun itse pakkasin rinkkani ja lähdin. Se oli loistava päätös, sillä se  paitsi helpotti Itävallassa olota, mutta tuo viikko oli oikeastaan myös meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, jos niin voi sanoa.

wienisä1Opetin kaverin heti ensimmäisten päivien aikana Itävallan tavoille, eli vein herkkuruokien äärelle. Mariahilfer Strassella sijaitsee aivan käsittämättömän hyvä gelateria, jonka antimia käytiin nauttimaan heti ensimmäisenä. Myöhemmin päivällä taidettiin noutaa Ankerista pari munkkia nautittavaksi – itävaltalaiseen tyyliin tietysti kadulla kävellessä. Tässä vaiheessa lienee aiheellista mainita, että vaihdon jälkeen housut ei enää mahtuneet jalkaan..

Ekat päivät menikin tiukasti Wienissä, sillä kelit oli komeat ja elämä oli ihanaa. Arki Sankt Pöltenissä ei juuri houkuttanut, joten vietin mieluummin aikaa siellä tunnin junamatkan päässä oikeasti upeassa kaupungissa.

Lomogram_2014-01-30_10-06-05-PM wienisä2

Lopulta tehtiin Wienissä tosi paljon perus turrejuttuja: kierreltiin museoissa, otettiin miljoonasti valokuvia ja ihmeteltiin upeaa arkkitehtuuria. Aivan viikon ekoina päivinä käytiin luonnontieteellisessä museossa missä muistan turhautuneeni siitä, että miehen kameran linssi osoitti miltei jokaisen lasivitriinin läpi. Toisaalta nyt on hauska muistella, miten sitä silloin reissutaipaleen alussa jaksoi kuvata joka ikisen vähänkään kotoisista oloista poikkeavan tai muuten vaan mielenkiintoisen jutun. Nyt on suljinsormi vähän laiskistunut, ja se on ihan hyvä se.

Vaikka maaliskuun alun Wien helli meitä mukavalla auringonpaisteella, loppuviikosta satoi sitten vettä senkin edestä. Kun otettiin viimeinen päiväreissu Wieniin, meni koko päivä vesisateessa tallustellessa. Yritettiin toki kierrellä ympäriinsä, mutta lopulta luovutettiin ja mentiin taidehistorian museoon. Se kannatti, sillä siellä näin elämäni ensimmäisen Vermeer-maalauksen. Meillä oli luokkakaverin kanssa kisa, kumpi ehtii nähdä enemmän Vermeerejä, mutta totesin Haagissa Turbaanipäinen tyttö -maalauksen nähtyäni että se riittää.

Ja voin kertoa että ei ollut helppoa tuon viikon päätteeksi saatella Karimia takaisin lentokentälle.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta, joka on kansainvälinen tempaus. Suomessa sitä vetävät Destination Unknown -blogin Satu sekä Kaukokaipuun Nella ja Running With Wild Horsesin Veera. Munt löytää Instagrammista nimimerkillä @inkkap.

Eng: Sorry no translation this time, I gotta get some sleep!

Lisää tästä aiheesta

10 Kommenttia

Mari 1.2.2014 at 0.09

Hieno postaus Wienistä, ja oottepa söpö pari! ;)
Tuli tässä aivan mieleen oma vaihtarikevät Hollannissa 2009, pitääpä joskus muistaa kirjoitella siitäkin :)

Vastaa
Inka 3.2.2014 at 8.24

Kiitti Mari! Ja joo kirjoita ihmeessä, mua kiinnostaa aina muiden vaihtokertomukset! :)

Vastaa
Satu VW / Destination Unknown 1.2.2014 at 0.57

Hyvältähän nämä IG-kuvilla höystetyt postaukset näyttävät, vaikka itsekin yritän rajoittaa nämä siihen yhteen kertaan viikossa. Aina en kuitenkaan ihan onnistu… :)

Wieniin pitäisi kyllä joskus kanssa palata, jos ei muuta niin syömään mainitsemiasi munkkeja! Kaupunki tuli ohitettua kovin nopeasti reili-reissulla monta vuotta sitten.

Ja erossa oleminen ei ole koskaan helppoa, mutta meillä se kuuluu arkipäivään joten siihen on jotenkin tottunut. Nykyään tosin pyrimme siihen että 3 viikkoa on maksimiaika eri puolilla Eurooppaa (tai maailmaa). Onneksi on Skype!

Vastaa
Inka 3.2.2014 at 8.27

Kiitti Satu! :) Haha, Wien on kyllä just semmoinen kaupunki että munsta ainakin tuntuu että siellä ei oo oikeen mitään niin suurta ja ihmeellistä mikä vetäisi nimenomaan sinne, ellei sitten oo ihan superkiinnostunut itävaltalaisesta kulttuurista. Mutta hyviä munkkeja ne kyllä osaa tehdä. :D Ja suklaata!

En kyllä käsitä miten kukaan pystyy elämään jatkuvasti lyhempiä ja pidempiä aikoja erossa, mutta kai sekin on sitten tottumuskysymys. En vaan jaksa uskoa että tottuisin ite ikinä… Kolme viikkoakin on kyllä ihan superpitkä aika! Ja Skype on kyllä hyvä, tosin mulla tulee nykyään jo siitä hälytysäänestä niin vahvat (negatiiviset) vaihtofiilikset että aina kun pitää hoitaa jotain juttuja skypen kautta fiilis ei oo kyllä mikään maailman paras.

Vastaa
Kea 1.2.2014 at 14.48

Nyt ootte molemmat niin söpöjä ja nuoria näissä kuvissa. Ihanat!

Vastaa
Inka 3.2.2014 at 8.28

Haha, mää kyllä repesin ko näin nää kuvat ekaa kertaa pitkästä aikaa, ollaan kyllä niin vauvoja! :D

Vastaa
Veera Bianca 5.2.2014 at 13.00

Söpöt! Olen kuullut viimeaikoina niin paljon hyvää Wienistä, että sinä on varmaan kohta pakko lähteä :D

Vastaa
Inka 5.2.2014 at 19.30

Kyllä se kannattaa jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa, superkaunishan se kaupunki on!

Vastaa
Anni 7.10.2014 at 14.12

Heippa! Mitäs jäätäviä tipsejä nakkaisit näkemisen ja tekemisen suhteen, jos aikaa on vain 1 päivä? Paljoahan siinä ei kerkee kun iso kaupunki, mutta jos palan sacher-kakkua ja pintaraapasun kaupungin atmosfääristä :D

Vastaa
Inka 8.10.2014 at 17.47

No yks päivähän riittää! Suosittelen aloittamaan kierroksen Mariahilfer Strasselta, jos vaikka tuutte Westbahnhofille niin sieltä pääsee kätevästi kun se on suoraan sen tien edessä. Mariahilfer Strasse on siis ostoskatu ja sitä pitkin kun kävelee kohti koillista kohdalle sattuu ihan simona voileipäkauppoja, Anker tai Der Mann -nimisiä. Jos on nälkä niin aito itävaltalainen tapa on noutaa niistä joku valmiiksi täytetty herkkubrötcheni ja syödä se kadulla samalla kun kävelee eli samaan tapaan kuin paikalliset.

Mariahilfer Strasse päättyy lopulta Museumsquartierille, mikä on aika hauska modernien museoiden keskittymä. Ellei museot kiinnosta niin suosittelen piipahtamaan ainakin sisäpihalla, sillä siellä on yleensä ollu ihan hauskoja istuimia, missä on kiva hengata jos kohdalle sattuu mukava sää. Aivan vastapäätä museumsquartieria on lissää museoita, luonnontieteellinen ja kulttuurihistorian museo. Rakennuksina ne on hienoja, ja museoiden välinen puistoalue on aika hauska.

Museoiden jälkeen kantsii ottaa suunta vasemmalle kohti Wienin kaupungintaloa, mikä sekin on melko hieno. Sen jälkeen vuorossa on Wienin yliopisto, mihin kannattaa lompsia rohkeasti sisään ja hyödyntää sitä faktaa, että siellä voi käydä vessassa. Ite ihmettelin aikoinaan sitä, miten porukka poltti tupakkaa yliopiston aulassa, mutta toivottavasti itävaltalaiset on kehittyneet tässä vuosien aikana sen verran, etteivät polta enää sisällä.

Vessatauon jälkeen voikin seikkailla sitten pikkukatuja pitkin Stephansplatzille, missä sijaitsee kuuluisa Stephansdomin kirkko ja huikea määrä kauppoja, jos shoppailu kiinnostaa. Aukiolla on myös perinteinen Hotel Sacher, josta saa sitä alkuperäistä torttua, mutta aukiolla on myös vaaleanpunaisin markiisein koristeltu ketjukahvila, en muista sen nimeä mutta sen kyllä tunnistaa, niin sieltä saa myös vähintään yhtä autenttista itävaltalaista Sacheria murto-osalla hotel sacherin hinnasta.

Siinä sitten kellonajasta riippuen voi vaikka jatkaa vielä matkaa koilliseen, missä kohta tulee vastaan itse tonava kaunoinen. Jos taas jortanian ihmettely ei napostele, niin toinen vaihtoehto on kipitellä takaisin kohti Mariahilfer Strassea ja tsekata samalla Hotel Sacherin vieressä oleva Wienin kaupunginooppera, joka sekin ilmeisesti on aika tunnettu – ja samalla väistellä kymmeniä Mozarteja, jotka tyrkyttää lippuja kaiken maailman esityksiin.

Ei mulla kai muita vinkkejä… :D Sori vähän innostuin!

Vastaa

Vastaa käyttäjälle Inka Peruuta