Pallontallaajat.net
Valikko

Kiipeilyä Oulussa

Kirjoittanut Inka 26.2.2014

Korkean paikan kammosta aika pahasti kärsivä nynny-Inka täällä moro! Tänään paukkui meikäläisen rohkeusmittarit, kun otin valtavan harppauksen mukavuusrajojeni ulkopuolelle, eli just sinne, minne aina kehotetaan menemään mutta minne kukaan ei oikeasti haluaisi mennä, sillä sohvalla on paljon kivempaa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että oon aina halunnut kokeilla kiipeilemistä. Kun pari viikkoa sitten sain sähköpostia opinahjoni alumniyhdistykseltä, että lähtisinkö testaamaan Oulun uutta kiipeilykeskusta vitosella (normaalisti 16e), olin tietysti heti mukana! En vaan ihan siinä innostuksessa muistanut, että mullahan oli aika paha korkean paikan kammo ja se saattaa ehkä aiheuttaa muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen tuon aktiviteetin lomassa.

_DSF4135 _DSF4140Tänään tuo tosipaikka sitten koitti, ja mun korkean paikan kammo sai kyytiä, ainakin teoriassa. Yritin lähestyä hommaa kuten alkoholistit konsanaan: kieltämällä koko asian. Ei, mulla ei oo mitään kammoa, nyt popot jalkaan ja kiipeilemään. Aloitettiin homma helpoimmasta eli boulderoinnista, ja kiivettiin matalia seiniä ilman valjaita. Alas pääsi siis joko hyppäämällä tai sitten nynnykerholaisten tyyliin kiipeämällä takaisin alas. Arvaatte varmaan jo tässä vaiheessa, kumpaan minä kallistuin, ainakin sillä ekalla kerralla…

Noh, en päässyt aivan sinne korkeimman seinän päähän edes tuolla matalalla (max 4,5m) boulderointipuolella ennen kuin alkoi pelottaa ja kunnolla. Se siitä kieltämisestä siis, korkean paikan kammo oli ja pysyi. Lisäksi ajatus siitä että sieltä olis pitäny hypätä alas, oli mulle vähän turhan hurja. Onneksi boulderoitiin kuitenkin hetki, joten siinä ehti mainiosti treenailla hyppäämistä yhä korkeampaa ja korkeampaa.

_DSF4155 kiipeilemäsä _DSF4139

Sitten puettiin valjaat ja mentiin testailemaan miltä se kiipeily oikeasti tuntuukaan! Oulun kiipeilykeskuksessa on perus kiipeilyseinien lisäksi automaattivarmisteiset seinät, missä ei tarvi kaveria varmistamaan köyden päähän, vaan sen hoitaa masiina. Tuo seinä ei oo ku 12 metriä korkea ja siinä on myös melko helppoja pätkiä.

Sattumalta juuri kun satuttiin paikalle siellä oli eräs kiipeilykeskuksen vakkarikävijä, alle kymmenvuotias pikkumimmi kiipeilemässä, joka näytti meille vähän mallia kuinka se kiipeily hoituu. Sitten lähettiin perään. Uskalsin kiivetä ehkä noin neljä metriä kunnes alkoi pelottaa sen verran, että oli pakko pysähtyä hengittelemään ja ajattelemaan mukavia. Se kuitenkin riitti ja kiipesin alas. Mutta siitä huolimatta olin hemmetin ylpeä, että uskalsin edes sen verran! Kiipeiltiin automaattivarmisteisella seinällä vaan hetki, kunnes oli aika alkaa tositoimiin!

_DSF4145 _DSF4143

Kaverin varmistaessa kiipeäminen oli jotenkin paljon turvallisempaa, tosin en voi varmasti sanoa samaa niistä, joille meikäläinen varmisti… Mutta ite tykkäsin huomattavasti enemmän siitä, että siellä on joku oikea ihminen, jolta voi ennen laskeutumista varmistaa, että kaikki on ok. Ja tarvittaessa tehä sen useampaan kertaan, jos siltä tuntuu.

Ehdin nousta tuon puolentoista tunnin aikana kiipeilyseinää pitkin ehkä viitisen kertaa, ja joka kerta pelotti aina vähemmän. Viimeisellä kerralla olisin ehkä uskaltanut sinnillä vetää vähän korkeammalle, mutta totesin että väsyneenä ei kannata, varsinkaan kun vieressä kiipeillyt kaveri oli just pudonnut kesken kiipeämisen.

Vaikka mua pelotti hulluna, oli tuo kiipeilykokemus ihan super ja harkitsen vakavasti, että kokeilisin sitä vielä uudelleen. Puhuttiinkin tuossa, että käytäisiin kokeilemassa joskus omin nokkinemme tuota kiipeilykeskusta, sinne kun pääsee kiipeilemään automaattivarmisteiselle seinälle ja boulderointipuolelle myös ilman kokemusta.

Eng: I went climbing today and it was a huge deal to me, since I am pretty scared of heights.

Lisää tästä aiheesta

10 Kommenttia

Mirkka 27.2.2014 at 9.45

Jos haluut kiipeilykaveria niin mut saa pyytää mukaan :) Mä oon käyny muutaman kerran boulderoimassa ja tykkään siitä ihan hulluna! Mikko on tällä hetkellä vähä poissa pelistä niin mulla ei oo kiipeilykaveria. Eli jos kaipaat kaveria korkeanpaikan kammon selättämiseen niin I’m in! :) Ja voitais samalla fiilistellä vähä Meksikoa ku meidän reissusta on pikkasen jo aikaa, hups :D

Vastaa
Inka 27.2.2014 at 11.52

Uu, onpa houkutteleva ajatus! Erityisesti tuon Meksiko-fiilistelyn vuoksi, siinä lomassahan saattais jopa unohtaa että pelekään ihan hulluna. :D Joo!

Vastaa
Mirkka 27.2.2014 at 20.52

Joo, voidaan pölötellä ja huomaamatta kiivetä sinne 12 metriin! Ehkä ei kuitenkaan :D Mutta sovitaanpa vaiks treffit Fb:n puolella :)

Vastaa
Inka 28.2.2014 at 8.39

Joo kuulostaa hyvältä! :D

Vastaa
Ulla Alakangas 27.2.2014 at 10.16

Voi ei määki haluan teidän kans kiipeileen tonne, näyttää niiiiiin siistiltä! Tästä lähtee heti linkki Makelle, että meidän pitää ettiä Helsingistä tommonen samanlainen paikka ja mennä kokeileen!

Vastaa
Inka 27.2.2014 at 11.52

Ihana Ulla, mahtavaa! Otetaan joskus kiipeilytreffit ko oot Oulussa, täsähän on poppoo jo kasassa!!!

Vastaa
Mari 27.2.2014 at 19.07

Me käytiin joskus koulun kanssa pariinkin kertaan seinäkiipeilemässä osana seikkailumatkailukurssia, ja siitä ei valitettavasti jäänyt kauhean hyviä muistoja allekirjottaneelle, joka ei myöskään erityisemmin viihdy korkeissa paikoissa! Asiaa ei kauheasti helpottanut se, että siellä alapuolella oli kyllä varmistamassa ihan oikea ihminen automaatin sijaan, mutta tämä tyyppi oli mua reilusti pienempi ja kevyempi, joten luotto ilmassa pysymiseen oli siinä vaiheessa kyllä vähän koetuksella :D

Omien pelkojen kohtaaminen ja voittaminen on kuitenkin ihan mieletön tunne, hyvä Inka! :)

Vastaa
Inka 28.2.2014 at 8.37

Seikkailumatkailukurssi kuulostaa aika eksoottiselta, vau! Ja mulla oli tosi iso haaste varmistaa mua isommille tyypeille, mutta hyvin se onnistui ainakin Karimille, joka painaa 15-20 kiloa enemmän ku minä. Aluksi jännitti ihan sikana mutta siinä vaiheessa ku se lähti laskeutumaan niin ei ollu mitään hätää. Kiva sille sun kaverille varmaan ollu varmistaa jos oot ollu ihan paineissa, apua!

Ja taijan pysytellä tuon seikkailun jälkeen vähän aikaa turvallisesti sohvalla, sen verran kovasti pelotti kyllä paikoin!

Vastaa
Anne 27.2.2014 at 20.47

Jee, kiipeily on kivaa! Terveisin minihämähäkki. En kyllä oo käyny kun vaan kerran viime syksynä kiipeilyä harrastavan kaverin yllyttämänä, mutta se oli kyllä tosi hauskaa ja pitäis mennä ehdottomasti uudestaan – tuntuu vaan jotenkin tyhmältä lähteä sellasen kaverin kanssa, joka voi varmistaa mua mutta mä en sitten voi sitä (kun siihen tarttee ne “luvat” ja käydä joku kurssi). Mutta onhan niitä tosiaan noita seiniä, missä on ne automaativarmisteiset köydet. Kiipeäminen tuntui kyllä munkin mielestä jotenkin helpommalta tai “varmemmalta”, kun oli kaveri varmistamassa (kokeilin siis myös noita automaattivarmisteisia).

Mullakin on aika kamala korkeanpaikankammo ja kiipeilin muina miehinä hirveän ylös, jossain vaiheessa sitten menin vilkaisemaan alas ja kyllähän siinä valahti jalat spagetiksi ja naama valkoiseksi. Mutta pari kertaa kun oli jotain kämmännyt ja lähtenyt putoamaan, niin huomasi että narun varassahan tässä ollaan eli ei hätää. Siitä tuli vähän turvallisempi olo eikä korkealla enää pelottanut niin kauheasti. Mutta mun korkeanpaikankammo on kyllä sitä luokkaa, että en hirveän lähelle pysty mitään reunoja menemään (en kyllä tajua miten pystyin kapuamaan sinne vuorelle siellä Jordanian Petrassa, tuuli olisi voinut hetkenä minä hyvänä tempaista tämmösen heiveröisen pikkutytön alas sieltä.. empä tullut onneksi sitä miettineeksi) enkä esim. pysty vierailemaan jossain vanhojen kerrostalojen tuuletusparvekkeilla, kun ne on sellasia postimerkin kokoisia, irti seinästä ja kaide on joku 20 senttiä korkea. Hrr.

Jos sua on päässyt kiipeilykärpänen purasemaan, niin rohkeasti sit vaan kapuamaan ja eiköhän se korkeanpaikankammokin siitä ajan myötä sitten helpota :) Kun vaan uskoo, ettei ole putoamassa kuolemaan.. :D

Vastaa
Inka 28.2.2014 at 8.39

Haha, viikon paras termi tuo minihämähäkki, ihana! :D Joo tuo oli aika jännä ku me saatiin varmistaa tuolla kun oli valvotut olosuhteet, mutta että ihan kurssi pitäis käydä jos haluais varmistaa muutenkin, mitähän muuta siellä opetellaan ku se solmun tekeminen… Ei sillä, on taatusti hyödyllinen! Ihana että muitaki löytyy, jotka kammoaa korkeita paikkoja! Mää olin niin paineissa että en antanu itteni kämmätä, olis varmaan pitäny niin olis tullu samalla testattua se turvallisuus. Ja niinkai se täytyy uskoa, että ei seillä kiipeilykeskuksen turvallisissa valjaissa voi kuolla. :D

Vastaa

Jätä Kommentti