Pallontallaajat.net
Valikko

Matkalla mustan vyön kanssa eli vaikuttaako kamppailutausta reissaamiseen?

Kirjoittanut Inka 14.11.2014

Terve, olen Inka ja mulla on musta vyö Taekwon-Dossa. Se ei ole itseasiassa mitenkään tuore juttu, sillä sen värinen vyö mulla on ollut lanteilla 12 päivää vaille kymmenen vuotta. Kokonaisuudessaan mulla on 14 vuoden kamppailulajitausta ja kymmenen vuoden kokemus kamppailu-, taistelu- tai itsepuolustuslajin opettamisesta.

Kavereiden ja erityisesti uusien tuttavuuksien kesken on siis kuultu aika monet vitsit siitä, kuinka meikäläiselle ei kannata alkaa ryppyileen tai että mun kans nyt ainakin uskaltaa lähteä pimeillekin kujille, kun mukana on kätevästi henkilökohtainen ihmiskilpi.

Pitkähkö lajitausta ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että mää oon 163-senttinen ja 50-kiloinen, ja että kun mut laitetaan vastakkain parimetrisen satakiloisen nistin kanssa, ei voi tietää, kuka tilanteesta selviää ja kuka ei.

turpaan

Miten tämä sitten liittyy matkailuun? Mun mielestä kaikella tavalla. Kun lähin ensimmäistä kertaa reilaamaan 19-vuotiaana, ei mun vanhempien tarvinnut miettiä hetkeäkään mun matkaturvallisuutta, sillä ne oli varmoja, että silloin jo jonkun vuoden treenanneena mun taidot auttaisi, jos jotain sattuisi.

Jotain vuosikausien enemmän ja vähemmän ahkera treenaaminen on siis matkailuunkin tuonut, ja ellei muuta, niin ainakin itsevarmuutta. Mää en oo koskaan joutunut käyttämään mun kamppailutaitojani tositilanteessa eli en oo kokeillut niitä käytännössä ja toivon ettei tarvi koskaan kokeillakaan, mutta se mikä on testattu ja toimivaksi todettu on tieto, että oon tehny realistisesti kaikkeni, jotta selviän myös matkoilla vastaan tulevista uhkatilanteista. Uskon myös, että lajitaustalla on osuutensa noiden tilanteiden välttämiseen, sillä se helpottanee uhkaavien tilanteiden ennustamista ja ihmisten lukemista tai ainakin oikeisiin aisoihin huomion kiinnittämistä.

Tärkein kamppailukokemuksen tuoma asia on kuitenkin se ajatus, että jos jotain tapahtuu, niin todennäköisesti mulla on taidot selvitä siitä tilanteesta hengissä, jos onnea on mukana. Lisäksi mulla on hyvinkin tiedossa omat rajat ja asiat, jotka on mulle haastavia itsepuolustustilanteissa ja uskon että niiden tiedostamisesta on hyötyä.

En sano, että mun reissaaminen olisi jotenkin toisenlaista ilman sitä taitojen tuomaa itsevarmuutta, mutta oon ihan saletti siitä, että matkustusmukavuus on parantunut moninkertaisesti verrattuna siihen, ettei mitään skillssejä olisi. Pidetään vaan peukut pystyssä, että vastaisuudessakin mun kamppailutaitojen käyttö tositilanteessa rajoittuu siihen mielikuvaharjoitteluun uhkatilanteesta, mitä harrastan aina, kun tilanne on potentiaalisesti uhkaava.

Se kaikkein tärkein itsepuolustuskeino on kuitenkin onneksi melkein jokaisella meistä hallussa, ja se on pakoon juokseminen ja avun huutaminen. Niillä pärjää jo aika pitkälle, mutta oon kieltämättä todella iloinen siitä, että jos tilanne vaatii, uskon voivani tehdä myös jotain muuta.

Mua kiinnostaisi kuulla sun ajatuksia matkailuturvallisuudesta. Löytyykö itsepuolustusskilssejä ja onko sillä merkitystä? Ja onko vastaan tullut vähältä piti- tai ihan todellisia tilanteita, jolloin olisi ollut hyvä olla taskussa pari liikettä, jolla uhan olisi saanut torjuttua? Tiiän että siellä ruutujen toisella puolella on myös yksin reissaavia mimmejä ja olisikin kiinnostavaa kuulla, millaiseksi koette turvallisuustilanteenne matkatessa?

Kuvassa meikä ja Jani valamiina antaan turpaan. Tai ottaan, tilanteesta riippuen. Kuvan on ottaneet Katja Dianoff ja Marja Saarijärvi.

Eng: I have some self defense skills, and they give me some confidence when I am travelling alone.

Lisää tästä aiheesta

19 Kommenttia

Jaana 14.11.2014 at 18.43

Kiinnostava aihe ja täytyy kyllä vähän ihailla sun skillsejä!

Mä en kauheesti ole omalla kohdallani ees miettinyt asiaa, vaikka matkustankin paljon yksin. Ehkä jopa vähän tyhmää olla miettimättä. Terve järki ja pysytteleminen ihmisten ilmoilla ovat toimineet aika hyvin tähän mennessä. Ehkä en kävelisi aamuyöllä yksin baarista kotiin Belgradissa, vaikka toisaalta Helsingissä niin teenkin ja yhtälailla turvatonta se kai on. Yleisesti ottaen uhkaavia tilanteita on ollut tosi vähän, jos ollenkaan.

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.43

Toisaalta ehkä ihan hyvä olla miettimättä turhia! Varsinkin jos sen seurauksena iskee paniikki öisellä kadulla ja sitten näyttää haavoittuvalta uhrilta, joka oikein houkuttelee niitä hyökkääjiä. Ja täytyy sanoa että näin uushelsinkiläisenä joskus vähän jännittää kävellä pimeällä yksin jossain puistossa, kun ei vielä oikeen tunne huudeja eikä ole kotiutunut. Sama tunne se on monesti reissussakin.

Vastaa
Jenni / Globe Called Home 14.11.2014 at 22.40

Mulla on oranssi vyö judosta, eli käytännössä itsepuolustusskillsejä ei ole, mutta mulla pelon tunteeseen vaikuttaa, että en ole erityisen pieni tyttö, ja olen varustettu kovalla itsevarmuudella ja ripauksella pöhköä naiiviutta. En siis pelkää matkustaessa vaikka olisin liikkeellä yksin, koska monessa maassa olen saman kokoinen tai isompi kuin keskivertomies, ja uskon, että yksin kokoni tekee minusta epätoivottavan kohteen hyökkäykselle. Lisäksi jostain luin, että jo se, kuinka itsevarman näköisenä kävelee kadulla, vaikuttaa riskiin joutua ongelmiin – helpommin kohteeksi valikoituu joku, joka jo valmiiksi näyttää pelokkaalta ja epävarmalta.

Millään tällä ei tietenkään ole vaikutusta, kun vastapuolella on tarjolla kättä pidempää. Kerran olen joutunut Pietarissa tilanteeseen, jossa eräs sanaharkka päättyi siihen, että pimeän taksin kuljettaja heilutteli kirvestä, ja kiitos tuon pöhkön naiiviuteni, olisi saattanut käydä huonommin, ellei kaverit olisi kiskoneet minua kauemmas äijästä. Minun ensireaktioni kun oli, että äijän jalkojen juuressa olevat ruokaostoskassit pitää pelastaa, koska entä jos se pöllii meidän vastaostetut vesimelonit?

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.41

Kova itsevarmuus ja ripaus pöhköä naiiviutta kuulostaa aika hyvältä kombolta! Mää oon kuullu jostain että jostain syystä itsepuolustusta opettavat naiset näyttävätkin siltä, että niitä ei paljo kannata lähestyä. En tiiä miten tää toimii omalla kohalla, mutta ihan varmasti se itsevarmuus näkyy jotenkin, kun illalla taapertaa tuolla kaduilla, sillä mitään ei oo toistaiseksi sattunut, vaikka ulkoisesti oonkin varmasti tosi helpon näköinen kohde.

Ja siis what kirvestä!? Ihan käsittämätön tilanne, onneksi mukana oli tosiaan kaverit! Meilläkin ensimmäisiä asioita mitä mulle on opetettu oli se, että annatko kaverille mieluummin pankkikortin vai syyn puukottaa. Siinä ei tartte järjen kans kauaa miettiä, mutta naiivina itse tilanteessa vois ihan hyvin toimia juuri väätällä tavalla.

Tosi kiva kun kommentoit Jenni!

Vastaa
eve 14.11.2014 at 23.49

Oon kyllä kade sun taidoistas!! Siis silleen hyvällä tapaa tietty, ylpee lähinnä! :D Ois niin kiva nähdä sun muuvseja vaikka videolta, kai teillä on kauheet kasat videomateriaalia vuosien varrelta? ;)
Mitä uhkatilanteisiin tulee, mun kohdalla ne on olleet lähinnä sellasia että itsepuolustusliikkeet ois vaan olleet pahaksi. Asetta vastaan kun on vähän huono tanssia… parhaaksi keinoksi välttää moisia tilanteita kuljen edelleen koruitta ja kasseitta ja jopa ilman aurinkolaseja (vaikka ne saattais välillä kyllä auttaa näkyvyyttä…) mutta mitään raiskaajia tai muita vastaavia ei oo onneksi kohdalle osunut ja jos osuis niin sill8n varmasti toivoisin olevani sinä.

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.38

Haha, joo ei oo videota. Tai on mutta en tiiä kannattaako niitä kenenkään kattoa. :D

Joo, meillä käydään aika paljon itsepuolustusjuttuja myös asetta, puukkoa ja pamppua vastaan ja täytyy sanoa että se on kyllä henkisesti niin raastavaa että huhhuh. Ja mua kiinnostaa kyllä kuulla lisää tuosta sun aseellisesta uhkatilanteesta, muista kertoa tää tarina kohan seukki kerran nähhään!!

Ja koruitta ja kasseitta on kyllä paras kulkea, määki tykkään kantaa mukana aina mahdollisimman vähän tavaraa, jos joutuu illalla kävelemään jossain. Ja hyvät kengät että pääsee karkuun!

Vastaa
Sukellus Asiaan 15.11.2014 at 8.11

Mielenkiintoinen aihe. Turvattomuuden tunne saa varmasti monet jättämään unelmansa toteuttamatta. Itsepuolustustaidot antavat henkistä kanttia, mutta sen pitäisi myös lisätä ymmärrystä omasta kuolevaisuudesta. Aina ei välttämättä ole mahdollista välttyä yhteenotoilta vaikka tekisi mitä, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että siinä vaiheessa jotain on mennyt pahasti pieleen. On myös hyvä muistaa, että monilla kaduilla kasvaneilla nuorilla voi olla kamppailulajitausta aseistuksesta ja miesylivoimasta puhumattakaan.

Eniten matkaturvallisuutta lisää meille se, että näytämme enemmän rantapummeilta kuin rikkailta länkkäreiltä. Sitten voikinkädet taskussa luikkia pakoon mikäli ilmapiiri alkaa kiristyä. Tässä asiassa kannattaa luottaa omaan vaistoon. Liian seksiksiin ei pidä myöskään päästää itseään.

Kiitos vielä kerran.

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.35

Se, mikä itsepuolustuslajeissa on mun mielestä kaikkein hienointa, on juuri tuo mainitsemasi ymmärrys omasta kuolevaisuudesta ja rajoista. Jos ei huomioida tositilannetta, niin siinä kai sitä parhaiten ymmärtää, missä pärjää ja mitä kannattaa vielä parantaa. Ja totta on sekin, että ei tosiaan tämmöinen länsimaalainen vellihousu taida mahdata mitään slummissa tai kadulla kasvaneelle jengiläiselle, jonka koko elämä on yhtä tositilannetta. Veikkaan kuitenkin, että kaikki jotka ovat vähänkään pidempään kamppailulajeja harrastaneet, ymmärtävät sen vähän turhankin hyvin ja ylimielistä uhoamista on vaan semmosilla tyypeillä, jotka on ehkä reenannu vuoden tai pari ja todennut olevansa maailman kuninkaita. Niitäkin valitettavasti näkee.

Ja tuo rantapummilta näyttäminen on niiiin hyvä keino! Meikältä iso peukku sille. :)

Vastaa
amamba 15.11.2014 at 8.14

Reissaan lähes aina yksin ja näin pienikokoisena naisena tulee mietittyä mahdollisia vaaratilanteita sekä Suomessa että ulkomailla. Missään muualla ei ole pelottanut paitsi Jenkeissä. Sielläkin lähinnä sen takia, kun paikalliset koko ajan varoittelivat, ettei kannata kävellä pimeässä yksin yms. Noo meitsihän silti käveli noin 20 minuutin matkan melkein joka ilta yksin paikassa, jossa ei ollut edes kunnon valaistusta. Kyllä siinä mielikuvitus laukkasi, mutta mitään ei onneksi sattunut. Mitään itsepuolustustaitoja mulla ei ole enkä osaa kuvitella, miten oikeasti käyttäytyisin, jos jotain sattuisin. Olen kyllä aika vikkelä jaloistani, niin ehkä pääsisin karkuun.

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.32

Oho, aika rohkea oot kyllä jos oot uskaltanut varoituksista huolimatta kulkea tuon matkan joka ilta! Mutta toisaalta maalaisjärjellä ja nopeilla jaloilla pääsee yllättävän pitkälle. Ja ehkä se on ihan hyväkin että vähän mielikuvitus laukkaa kun kävelee yksin pimeillä kujilla, niin on ainakin aistit terävänä ja henkisesti valmiina juoksemaan pakoon.

Vastaa
Anu Johanna 15.11.2014 at 14.47

Tosi mielenkiintoinen aihe, oli mukava lukea! En ole tainnut koskaan pohtia matkustelua tästä näkökulmasta, mutta sitä kylläkin, että ihan fiksua olisi ihan tavallista arkea vartenkin hankkia jotain itsepuolustustaitoja.

Teininä oisin halunnut alkaa harrastaa taekwondoa, kun semmoinen mahdollisuus oli jopa meillä Ranualla, mutta se sitten jäi kun ryhmään ei ensiyrittämällä mahtunut mukaan. Harmittaa vähän vieläkin, mutta ehtiihän sitä aikuisenakin oppia uutta.

Äidiltä olen oppinut jo lapsena, että jos joku käy kimppuun, kannattaa yrittää vetää solisluu pois paikoiltaan. Se vinkki on jäänyt elävästi mieleen, mutten onneksi ole joutunut koskaan sitä kokeilemaan.

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.30

Mahtavaa, jos postaus antoi uutta vinkkeliä reissaamiselle! :)H

Ja eikä, aika hauskaa että oot miettiny Ranuan TKD-peruskurssia, siellä oli nimittäin tuohon aikaan saman seuran treenejä, missä määki oon aloittanu, joten oltais varmaan törmäilty tai ainakin osallistuttu samalle leirille jos olisit sitten lopulta päässyt treenaamaan. :) Ja kuten Annika sanoi, Taekwon-Don voi aloittaa aivan hyvin vielä aikuisenakin, meillä on Helsingin yliopistolla aikuisille oma peruskurssi ja hyvin kaikki omaksuu juttuja vielä kypsälläkin iällä. :D

Heh, ihan hyvä oppi tuo solisluu-juttukin! Mun äiti opetti että täysillä haaroihin, ja samaa suosittelen minäkin.

Vastaa
Anu Johanna 17.11.2014 at 10.56

Vitsit, miten pieni maailma! Harmi kun se oli Ranualla niin suosittu harrastus, kun aika vähän siellä mitään hiihtoa ja yleisurheilua erikoisempaa pystyi harrastamaan. Ihan mahtavaa, että aikuisenakin ehtii vielä mukaan, tämä täytyy pitää mielessä. :)

Jep, haarakikka toimii aika varmasti, se oli toinen mitä mietin. :D

Vastaa
Inka 17.11.2014 at 19.33

No pidä ehottomasti mielessä ja jos kiinnostaa reenailla Helsingissä niin paa mulle viestiä, voin selevittää sulle paikat! ;)

Vastaa
Annika 15.11.2014 at 17.37

Mielenkiintonen aihe. Itse asiassa mun isä laitto aikoinaan lukiovaihtoon lähdön ehdoksi, että kävisin sitä edeltävän vuoden itsepuolustuskurssilla, niinpä sitten harrastin vuoden hapkidoa ja yhden vyökokeenkin läpäsin :) enpä ole sen jälkeen niitä oppeja miettinyt.

Taekwondon voi tosiaan alottaa isonakin – isäni alotti kymmenisen vuotta sitten nollasta ja hänelläkin on tosiaan musta vyö ollut jo pitkään. Anulle vaan viestinä, että koskaan ei ole liian myöhästä :)

Vastaa
Inka 16.11.2014 at 18.27

No aika hyvä ehto, kyllähän siinä aina jotain oppii, vaikka ei yhtä vyökoetta pidemmälle käykään. Mun mielestä ainakin se tunne, kun ensimmäisen kerran löi toista ihmistä naamaan, on aika tärkeä mahdollisissa ip-tilanteissa.

Ja aika hauskaa että sun isä reenaa myös Taekwondoa! Vai Taekwon-Doa? Eipä sitä tiiä vaikka olis tuttu mies, kun meillä on niin pienet piirit!

Vastaa
Anu Johanna 17.11.2014 at 10.57

Hyvä vinkki, kiitos siitä! :)

Vastaa
Mari 19.11.2014 at 18.37

Moni on jo täällä kommentoinutkin että erittäin mielenkiintoinen postaus!

Oon välillä miettinyt etenkin yksin reissatessa itsepuolustustaitoja ja niiden tarpeellisuutta, ja kieltämättä ne toisivat itsevarmuutta vieraassa ympäristössä liikkumiseen. Mullahan ei ole minkäänlaisia tällaisia skillsejä ja onnekseni en ole toistaiseksi joutunut niitä vaativaan tilanteeseen. Pyrin aina reissussa näyttämään siltä, ettei mun kolkkauksesta ole mitään hyötyä (vaatimaton pukeutuminen, turhat korut pois, tukka usein kiinni jne.) ja yksin ollessa tarkkailen ympäristöäni tietoisena mielellään kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. En myöskään ole ihan pienimmästä koosta, vaikka sillähän ei ole mitään väliä jos vaan sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Jenkeissä taitaa olla osana koulunkäyntiä, että jossain vaiheessa käydään jonkin sortin itsepuolustuskurssi? Ja mun kaveri joka harrastaa brasilialaista jujutsua täällä Helsingissä suosittelee sitäkin ehdottomasti, vaikka en ehkä jotenkin osais kuvitella itteäni painimatolle pyörimään :) Mutta eihän sitä tiiä, ehkä vielä joku kaunis päivä innostun!

Vastaa
Inka 19.11.2014 at 23.25

Pakko sanoa että nää olit mun mielessä tätä kirjoittaessani! Mutta sinä jos kuka oot oiva esimerkki siitä että maalaisjärki riittää tosi pitkälle, ja tuo että näyttää siltä ettei hyökkäyksestä irtoa oikeen mitään on varmasti viksuinta, mitä voi tehä potentiaalisten tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi. Sehän se lopulta on kuitenkin se tärkein!

Jenkeistä en tiiä, mutta ainakin Etelä-Koreassa taidetaan harrastaa WTF Taekwondoa ihan koulussa asti, vähän niinku meillä pesistä. Ja painiminen on aika kivvaa, suosittelen! :D

Vastaa

Jätä Kommentti