Pallontallaajat.net
Valikko

Ruokaa kolmen ihmisen edestä 15 ruokalajin illallisella

Kirjoittanut Inka 15.3.2015

Niinpä, luit otsikon aivan oikein. Åren reissulla mulla oli mahdollisuus syödä elämäni suurin illallinen, joka sisälsi melkoisen hurjat 15 ruokalajia! Etukäteen mietin että mitäköhän siitäkin tulee, ja odotin dinneriä valehtelematta aika kauhulla, mihin tosin oli syynä tuolloin viimeisillään ollut kisalaihdutus. Reissulla annoin kuitenkin huutia ruokarajoitteille, sillä noin erikoislaatuisten annosten edessä en kyllä muuta miettinyt kuin sitä, että näistä ruokaelämyksistä on todellakin nautittava.

Dinneri tarjoiltiin årelaisessa Ölbaren-ravintolassa, ja nimestä huolimatta intiimi ruokapaikka oli kaikkea muuta kuin perinteinen kaljakuppila, tosin fine diningin sijaan ravintolassa painotettiin, että kyseessä on enemmänkin fun dining, ja sitä se ainakin meidän kohdalla oli. Tuona iltana keittiössä hääräsi kaksi naiskokkia, ja oli varsin mainiota päästä syömään mimmien tekemää supertaidokasta ruokaa, ravintolamaailmassa kun tuntuu pääasiassa mieskokit pärjäävän.

Illallinen oli ajoitettu ensimmäisen laskupäivän päätteeksi, ja kun asteltiin myrskyisänä iltana hämyisään ravintolaan, paikan tunnelma vangitsi kyllä kaikki salamannopeasti. Illan ruokalistat oli aseteltu jokaisen ruokailijan eteen ravintolan omalla sinetillä suljettuna. Jostain syntyi idea, että pidettäisiin omat menut suljettuina ja arvuuteltaisiin jokaisen annoksen kohdalla, mitä raaka-aineita siinä olikaan käytetty. Meidän kanssa illallista oli nauttimassa Åren matkailutoimiston edustaja, joka oli jokunen päivä aikaisemmin käynyt syömässä samat 15 ruokalajia, ja hän paljastikin sitten aina meidän arvausten jälkeen, kenellä meni nappiin ja mitä oltiin todellisuudessa juuri vedelty nassuihin.

ölbaren åre ölbaren åre ölbaren åre

15 ruokalajin illallinen alkoi neljällä ruokalajilla, kun samalla lautasella meille tarjoiltiin veitsisimpukkaa, nautaa taimenen mädillä, kampasimpukkaa ja osteria. Annokset oli superpieniä ja siinä vaiheessa mietittiin, että pitääköhän noiden 15 ruokalajin jälkeen painella kämpille hampurilaisravintolan kautta..

Kauaa ei tarvinnut asiaa pohtia, sillä viides ruokalaji kannettiin kohta jo naaman eteen, ja taas oli aika ihmetellä, mitä siinä oikein olikaan. Tämän kohdalla arvaukset taisi mennä aika pieleen, sillä kivilautasella meille tarjoiltiin uppopaistettua osteria merilevällä ja sipulisiivellä. Erityisesti tuo sipulisiipi oli mun mielestä varsin nerokas, sillä sen valmistukseen on käytetty sitä superohutta harsomaista kerrosta, mikä sipulissa on varsinaisten sipulikerrosten välissä. Nää pienet annokset oli muuten katettu jaettavaksi kahdestaan, ja me syötiinkin Even kanssa aika monta annosta samalta lautaselta, mikä sekin oli kyllä aika hauska idea.

ölbaren åre

Pienet alkuruoat jatkuivat, ja ruvettiinkin jossain vaiheessa miettimään, että kasvaakohan suupalojen koko jossain vaiheessa vai saadaanko todellakin mennä sinne burgerilaan tämän päätteeksi.

Seuraavana oli luvassa pienet annokset savustettua nieriä, punajuuripyreetä, savustettua poroa ja hummeria. Mielenkiintoisin näistä annoksista oli ehdottomasti tuo savustettu poro, joka tarjoiltiin kylmäsavustettuna pieninä muruina jonkinlaisen kylmän vaahtokeiton päällä. Erikoiselta kuulostanut koostumuskombinaatio toimi kuitenkin mainiosti, ja tuossa vaiheessa olikin jo itsestään selvää, että kaikki annokset tulis olemaan superherkullisia siitäkin huolimatta, vaikka ne saattaisivat paperilla vaikuttaa hivenen epäilyttäviltä.

ölbaren åre

ölbaren åre ölbaren åre

Siinä olivat tämän dinnerin alkuruoat, yhteensä yhdeksän annosta! Annoskoot alkoivat selvästi kasvaa pikkuhiljaa alun suupaloista fork and knife job -tyylisiksi annoksiksi. Tässä vaiheessa ruokahalu oli kyllä kasvanut huippuunsa, ja vaikka takana oli tosiaan jo niin monta annosta, oli seuraaville ruokalajeille varsin hyvin tilaa.

Ensimmäinen pääruoka oli piikkikampelaa, jonka kanssa tarjoiltu kastike oli niin hyvää että olisin varmasti nuollut lautasen, jos seurue olisi koostunut ihmisistä, jotka olin tuntenut kauemmin kuin reilun päivän (Eveliinaa lukuun ottamatta tietysti). Samat aatokset tuntui olevan myös muilla, sillä liemimäinen kastike katosi viimeistä pisaraa myöten lusikoiden kautta lautaselta.

ölbaren åre ölbaren åre

Ruokalajien välissä ehdittiin mainiosti fiilistellä ravintolan ihanaa tunnelmaa, ja meidän pöydän vieressä oli tosiaan ikkuna, joka oli ihan lumen peitossa ja oikein korosti sitä lämmintä fiilistä, mikä ravintolan sisäpuolella vallitsi. Tuolla hetkellä en tosiaan olis ollu mieluummin ulkosalla lumipyryssä, vaan istuskelin ihan mielelläni marmorisen ruokapöydän äärellä.

Toinen pääruoka oli ehkä kaikkein epäilyttävin annos näistä kaikista – tai siis olis ollu, jos olisin etukäteen tienny mitä siinä oikeastaan on. Mustekalan tunnistin tietysti lautaselta heti, mutta esimerkiksi annoksessa ollut nahka (???!!!?) jäi ihan täysin tunnistamatta, onneksi. Kaverina tarjoiltiin muun muassa musteesta valmistettua aiolia ja kanaa. Söin kaiken kuksaan aseteltua sipulikeittoa myöten.

ölbaren åre

Kolmannen ja viimeisen pääruoan pääraaka-aine oli savustettu lammas, joka oli varsin mainiota. Kokonaisuudessa annos koostui lukuisista komponenteista, joista mielenkiintoisimpia olivat mun näkökulmasta tryffeli ja vaahtomainen kastike.

Kiintoisaa oli myös se, että vaikka takana oli jo 12 ruoka-annosta joista kaikki olivat kadonneet lautasilta melkeinpä viimeistä murua myöten, ei kukaan valitellut ähkyä. Siihen tosin saattoi vaikuttaa myös se, että niiden 12 ruokalajin nautiskeluun oli kulunut tuossa vaiheessa vaatimattomat neljä tuntia.

Edessä oli kuitenkin vielä illallisen paras osuus, eli jälkiruoka.

ölbaren åre ölbaren åre ölbaren åre

Tai siis kolme jälkiruokaa! Ensimmäisenä jälkkärinä tarjoiltiin grillattua omenajäätelöä mantelimaidolla, mikä oli kieltämättä vähintään mielenkiintoinen kombo. Toinen jälkiruoka oli valehtelematta ehkä parasta maistamaani, sillä 14. ruokalajina tarjoiltu annos maitosuklaata, karpaloita, lakritsia, marenkia ja hasselpähkinää oli vaan niin taivaallista, että en ollu sillä hetkellä varma olinko koskaan syönyt mitään niin hyvää.

Viimeistä jälkkäriä odoteltiin varmaan tunti, ja mietittiin moneen otteeseen olikohan se sittenkin siinä. Lopulta pöytään kannettiin vielä kulholliset paikallisia suklaalaatuja, jotka maistuivat kyllä ihan jäätävän hyviltä. Eve oli onneksi hövelillä tuulella ja antoi mulle luvan ahnehtia melkein kaikki suklaapalat meidän kulhosta, ja nautin kieltämättä jokaisesta suupalasta ihan järkyttävän paljon, vaikka takana olikin jo ne 14 muuta ruokalajia.

Reilun viiden tunnin mittainen 15 ruokalajin illallinen oli siis todellakin mieleenpainuva kokemus, joka toimi vallan mainiosti yhtenä merkittävänä ohjelmanumerona tuolla meidän muutaman päivän mittaisella matkalla.

Se, että päätettiin arvuutella aterioiden varsinainen sisältö oli aivan loistava idea, sillä mun lisäksi joukossa oli myös toinen henkisesti hyvin ruokavammainen, ja päädyttin lopulta syömään ja jopa nauttimaan useista sellaisista raaka-aineista, joiden kohdalla oltaisiin tavallisesti nyrpistetty nokkaa ja todettu että hyi en syö. Ehkä jotain edistystä on siis nähtävissä, ja mullakin on vielä toivoa jäljellä!

Miltä meidän dinneri näytti, oliko överiäkin överimpää?

Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Eng: Restaurant Ölbaren in Åre, Sweren offers a 15 course dinner which is more fun than fine dining, yet the food is still high-quality and made of the finest ingredients.

Lisää tästä aiheesta

6 Kommenttia

Marikaw 15.3.2015 at 15.52

No huh, ihanan överiä tosiaan. :D Viis tuntia! Propsit siitä et pystyit jättämään ruokavammailut välistä, mä en tiiä miten oisin onnistunu. Jälkkärit kyllä näyttää ihan uperhyvältä ja toi kampela nam!

Vastaa
Inka 15.3.2015 at 19.57

Kiitti Marika! Voin kertoa että ei taatusti olis menny mäti saati osterit alas jos olisin tienny oikeesti mitä oon syömässä.. Tai olis menny aika paljo nopeammin alas. :D

Vastaa
Jenna 15.3.2015 at 18.27

Melkoinen dinneri! :D Näyttää aika överiltä, mutta tosi hyvältä. 5 tuntia, huh. Jäi varmasti mieleen.

Vastaa
Inka 15.3.2015 at 19.57

Joo, enpä oo koskaan aikaisemmin syöny viittä tuntia ainakaan tuolla pahalla. Ei kyllä unohu heti!

Vastaa
Maarit Johanna 15.3.2015 at 22.18

Ei mitään muutaku että mieki haluan. Tuon kokoisia söisin vaikka kolmekymmentä! :D

Vastaa
Inka 16.3.2015 at 17.46

:D

Vastaa

Jätä Kommentti