Pallontallaajat.net
Valikko

Kävelyretki hämyisässä satumetsässä

Kirjoittanut Inka 29.4.2015

Edellisen postauksen kuvakollaasissa vilahti kuva metsästä, jossa taivallettiin toisen Sveitsin-päivän minivaelluksen päätteeksi. Se kyseinen, kuvassa näkynyt metsä herätti valtavasti ajatuksia, ihan vaan olemalla käsittämättömän upea. Monesti sitä nimittäin tuntuu ainakin itestä siltä, että mitä enemmän maailmaa matkoillansa koluaa ja erilaisia paikkoja näkee, sitä enemmän sitä jollain tavalla turtuu upeisiin paikkoihin ja maisemiin. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan, kun se ensimmäisen ulkomaanmatkan kaikkea ihmettelevä asenne on tipotiessään ja jäljellä on pahimmillaan kiilusilmäinen kyynikko, jota on lähes mahdoton miellyttää.

Ite lasken olevani ehkä tuossa noiden kahden ääripään välimaastossa, vaikka kieltämättä intoilisin mieluusti hurjasti jokaisesta vähänkään koreasta rakennuksesta ja mäennyppylästä. Sveitsiläinen satumetsä muistutti kuitenkin upeudellaan, kuinka tarunhohtoisen upeita paikkoja maapallo onkaan pullollaan, metsä nimittäin hurmasi aika täydellisesti ja oli hieno huomata, että niinkin tavanomainen ja tuttu asia kuin metsä onnistui niin tekemään.

Sveitsi Sveitsi-19 Sveitsi-24 Sveitsi-20 Sveitsi-23 Sveitsi-25 Sveitsi-22 Sveitsi-28

Ensin jankutin lakkaamatta kuinka ihanan vihreitä tuoreet, vasta silmuista ulos puskeneet lehdet olivat erityisesti auringonvaloa vasten. Sitten tajusin että isot kastanjapuut loivat täydellisen satumaisen lehtikaton metsän ylle, ja lopulta hoin vaan olevani satumetsässä. Siinä olisi voinut olla kavereilla hermot kireällä, elleivät ne olis olleet samaa mieltä – fiilisteltiinkin yhdessä ympärille avautuvan metsän upeutta samalla, kun väisteltiin maassa olevia paksuja juuria.

Kuten Mirkka kommentoi eiliseen postaukseen, oli kyseessä todellinen satumetsä. Pystyin niin kuvittelemaan Hannun ja Kertun tai vaikappa Punahilkan tepastelemassa pitkin luonnon muovaamia juuriportaita tai korkeiden puiden reunustamaa polkua. Metsä oli juuri sellainen, mitä olin kuvitellut satukirjoissa olevan silloin, kun niitä reilu vuosikymmen sitten innoissani lueskelin.

Sveitsi-32 Sveitsi-29 Sveitsi-30 Sveitsi-33Sveitsi-27 Sveitsi-34

Tiina ja Flavio, joiden luona Sveitsissä majailtiin, ovat vähän hurahtaneet geokätköilyyn. Ovat kuulemma harrastaneet sitä erityisesti myös ulkomailla reissatessaan, sillä kätköt on tavallisesti piilotettu paikkoihin, jotka ovat muutenkin näkemisen arvoisia. Siispä oli itsestään selvää, että tuollakin reissulla tsuumailtiin pari kätköä. Molemmat oli piilotettu metsään ja minä, jolla on puusilmät oikeiden paikalla, onnistuin jopa bongaamaan ensimmäisen. Toinen oli piilotettu ovelasti kantoon, johon oli asennettu sarana. Aika nokkelaa, ja vieläpä antoisaa kun juuri tuon kyseisen kannon kohdalla oli todellinen satumetsä-tunnelma.

Jos siis kaipaat joskus oikean elämän satumetsään, suosittelen ottamaan suunnaksi Sveitsin! Löydettiinpä me sieltä pieni vesiputouskin, kuten viimeinen kuva paljastaa.

Eng: How about a visit in fairytale forest? I recommend this one in Switzerland.

Lisää tästä aiheesta

10 Kommenttia

Anni 29.4.2015 at 23.28

ihana mettä! meillä on vähintään yhtä erikoinen mettäpläntti lapsuudenkodin lähistöllä. Vaikka se on pieni (tietä ja pihaa ihan molemmin puolin), on se jotenki niin hiljanen ja hämynen ku ne puut on ihan valtavia eikä aurinko taho oikeen yltää puitten läpi :) joissakin metiköissä on just sellanen vaikeesti selitettävä lumo, jossa mieli vaan lepää. Ehkä se on se hiljasuus, tuoksu ja erikoinen valo mikä kiehtoo :)

Vastaa
Inka 1.5.2015 at 9.30

Ihanaa, että sulla on kotinurkilla vastaava oma satumetsä! :) Ei tarvi aina lähteä Sveitsiin asti.

Vastaa
Jenni 30.4.2015 at 5.53

Ihanan näköistä, mulla tulee tarve aina vähän tän tyyppisissä paikoissa alkaa laulaa “korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn kolo…” lapsista se on hullunhauskaa, ei Suomenkielinen aikuis matkaseura usein naureskelee että nyt sekosin täysin, mutta se on impulssi jota ei voi estää. Suomenkieliset on yleensä yhtyneet lauluun. hahah

Ymmärrän kyllä miten luonnon upeuteen turtuu, mutta onneksi itellä helpottaa kun noi polven korkuset kantaa mitä ihmeellisimpiä kiviä, käpyjä ja risuja aarteinaan jokaiselta pikku vaellukseltakin, sitten aina muistaa taas ihastella niitä maisemiakin.

Vastaa
Inka 1.5.2015 at 9.29

Haha, arvaappa mikä korvamato jäikin sitten loppupäiväksi soimaan päässä? :D Ja ihana miten lapset varmasti tuo sen luonnon taas paljon lähemmäksi itteä, just Tiinan kanssa mietittiin tuolla reissulla kun yritettiin arvuutella puita, että miten nää kaikki puulajikkeetkin oli paljo paremmin hallussa sillon lapsena. Johonkin on hävinny se valtava luontainen kiinnostus kaikkea ympärillä olevaa kohtaan, tai ainakin lieventynyt.

Vastaa
Ninni 30.4.2015 at 8.53

Oi mikä metsä! Juuri palasin aamulenkiltä “omasta” metsästäni, ja kevään aurinko paljasti sieltäkin taas ihan uusia ulottuvuuksia. Juuri kun ajattelin jo hieman kyllästyneeni siihen, vaihtuva vuodenaika anta taas uutta ihmeteltävää :)

Vastaa
Inka 1.5.2015 at 9.28

Ihana kommentti Ninni, on ne neljä vuodenaikaa vaan niin kova juttu! :)

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle 30.4.2015 at 16.52

No satumetsä ihan selvästi! Näytätte pieniltä muurahaisilta siellä isojen puiden keskellä :D Mahtava tuo pieni vesiputous.

Vastaa
Inka 1.5.2015 at 9.27

Hah, no muurahaisolo tuolla kieltämättä olikin. Ja vesiputous oli kyllä just semmonen pieni extra, jonka huomasin vasta loppumetreillä ja joka ilahdutti ihan valtavasti tuon seikkailun päätteeksi.

Vastaa
Rimma - matkablogi 30.4.2015 at 21.10

Siis toi vika kuva!!! Onneks enää kaks viikkoa ni ollaan Sveitsissä taas <3 Oi että nuita satumetsiä!

Vastaa
Inka 1.5.2015 at 9.27

Se on kyllä munki suosikki, ihana Sveitsi! Ja jee teidän lähenevälle reissulle! :)

Vastaa

Jätä Kommentti