Pallontallaajat.net
Valikko

Minkä roolin sitä ottaisi tänään?

Kirjoittanut Inka 4.9.2015

Meikäläisellä, kuten varmaan teikäläiselläkin, on aika monta roolia. Seikkailija-Inka, Herkkupeppu-Inka, Nynny-Inka, Ninja-Inka ja Köyhäilijä-Inka on varmasti tullu kaikki teille tämän blogin myötä tutuiksi. Siihen päälle on vielä aika monta muuta roolia, jotka eivät oo blogin puolella koskaan vilahtaneet. On muun muassa Opettaja-Inka ja Päällepäsmäri-Inka, ja sitten vielä liuta muita hahmoja. Nyt oon kuitenkin päättänyt sanoa hyvästit yhdelle noista, jonka tekin olette oppineet tuntemaan. Tai ellei kertarysäyksellä heippaa, niin ainakin ajattelin pikkuhiljaa vähän ottaa pesäeroa siitä tyypistä, sillä sen näkyminen ei koskaan tiedä hyvää.

Ajattelinkin aloittaa tässä tulevien vuosien mittaisen projektin, jonka aikana sanon goodbye Nynny-Inkalle. Oon nimittäin päättänyt, että omista peloista on mahdollista (ja mikä tärkeintä tässä tapauksessa, mun on mahdollista) päästä eroon. En taida jaksaa alkaa luetella sitä kilometrin mittaista listaa niistä kaikista asioista jotka saa nynnyn sisälläni heräämään ja meikäläiset paniikinkaltaiseen jähmetystilaan, mutta listan päässä on kaks juttua, joiden en kovin kauaa enää toivoisi olevan osa mun elämää: korkean paikan kammo ja vesipelko.

Teletorn-12 Teletorn-4 Teletorn-3 Teletorn-2 Teletorn

Teletorn-7

Sympaattiset fobiat (jos sellaisia vois edes sanoa olevan olemassa) on ihan kivoja tiettyyn pisteeseen saakka, mutta jossain vaiheessa niitä voi erehtyä ruokkimaan liikaa, jolloin ne saa ei-toivotut mittasuhteet. Muistan vieläkin sen hetken kun sanktpölteniläisen huonekaluliikkeen portaissa antauduin korkean paikan kammon vietäväksi maaliskuussa 2009, ja sen jälkeen kammo on estänyt mua tekemästä monia siistejä juttuja ihan vaan sen takia, että pelottaa. Muistan vielä miettineeni siinä hetkessä että pelottaakohan mua nyt vai ei, ja todennut että pelottaa. Aika monta kertaa oon sen jälkeen löytänyt itteni pohtimasta mitä olis tapahtunu, jos olisinkin päättänyt olla pelkäämättä. Ehkä se olis iskeny kahta kauheampana seuraavassa korkeassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti koko kammo olis jääny syntymättä. Mene ja tiedä, mutta yks asia on selvä ja se on se, että tuosta kaverista on päästävä eroon.

Sama tilanne on myös mun vesipelon kanssa. Oon oikeastaan aina ollu hirveän kova polskija ja lapsena parasta kesässä oli tietysti uinti. Jossain vaiheessa tajusin etten juuri koskaan ui siellä kaikkein kauimpana rannasta, vaan aina oli joku mun ja ulapan välissä. Eihän sitä koskaan tiiä vaikka merihirviö hyökkää, joten piti olla katsokaas varuillaan. Viimeisen sinetin mun vesipelko sai Key Westissä vuonna 2011, kun en osannut käyttää snorkkelia (sekin on mahdollista kun on riittävän maalainen) ja vedin sukelluksissa merivettä vähän väärään paikkaan. Sen jälkeen en oo edes uskaltanut haaveilla surffaamisesta, sukeltamisesta puhumattakaan. Snorklailukin jäi siihen ekaan kertaan.

Teletorn-9 Teletorn-11 Teletorn-6 Teletorn-10 Teletorn-14

Taannoinen virolaisen männyn takana märiseminen herätti aikamoisen itsetutkiskelun, joka lopulta on nyt johtanut siihen lopputulemaan, että nuo kammot rajoittaa mun elämää (ja matkustelun tuomia superseikkailuja) aivan liiaksi, joten ne on heitettävä jonkun toisen harmiksi. Tai mieluiten tietysti ihan vaan pois häiritsemästä yhtään ketään.

En vielä tiiä miten sen teen, mutta jotakin kautta aion päästä eroon noista kammoista tämän elämän aikana. Ensimmäisenä vois varmaan opetella sukeltamaan ilman että pitää nenästä kiinni ja kiivetä talon ylimmän tuuletusparvekkeen reunalle katselemaan maisemia ilman, että puntti alkaa tutista (siinä taas yksi sanonta, jota toivon ettei mun tartte käyttää omalla kohdallani enää koskaan).

Suurin syy, miksi uskon siihen että noista peloista on mahdollista päästä eroon, piilee juuri noissa rooleissa. Uskon siihen, että mää jollain tavalla oon valinnut, että nyt tällä hetkellä mua pelottaa nää korkeat paikat tai että just nyt tää vesi ei tunnukaan kauheen kivalta tuolla alapuolella. Siihen asti kun en anna itelleni lupaa pelätä, kaikki on aivan fine. Siinä vaiheessa kun taas annan pelolle vallan, homma on menetetty. Jos jokin on varmaa, niin se että Nynny-Inkan seuraa en valitse enää koskaan.

Teletorn-13 Teletorn-15 Teletorn-17 Teletorn-18 Teletorn-20 Teletorn-19 Teletorn-21

Ekan kerran hylkäsin nynnyilevän alter egoni seuran noin kuukausi sitten Tallinnassa, kun onnistuin voittamaan itseni ja yksinkertaisesti kieltämään korkean paikan kammon tuoman kauhufiiliksen. Tallinnan teletornissa tepastellessa ei nimittäin pelottanut, vaikka reunallakävely vei meikäläiset 175 metrin hurjaan korkeuteen! Se oli vaan valinta joka tuli tehtyä, ja koska mukana oli myös toinen korkean paikan kammoaan julistanut, koin että ei meitä voi olla siellä kahta, ja niin päätin jättää Nynny-Inkan pois tuolta kierrokselta. En mää ensimmäisenä ehkä vielä uskaltais reunan yli laskeutua, mutta kävely ei tuottanut sen suurempia vaikeuksia. Ehkä se on merkki lupaavista tulevista seikkailuista ja siitä, että tuostakin kammosta on mahdollista päästä eroon. Maisemat ainakin olivat sen hetkellisen rohkeuden arvoisia.

Nyt kaipaisin vähän vertaistukea: onko sulla mitään kammoja tai pelkoja, jotka häiritsee seikkailuja? Vai ootko kenties onnistunut pääsemään niistä irti?

Kuvat meikäläisestä on napannut reissukaverini Rimma, joka myös kirjoitti tuosta vierailusta korkean paikan kammoisen näkökulmasta.  Myös mukana olleet Pingviinimatkalaiset kirjoittivat kokemuksesta omasta vinkkelistään.

Pääsyn televisiotorniin mahdollisti Visit Tallinn, ja meidän hupparit sponssasi Haglöfs.

Eng: I just decided to become more brave. Let’s see how that’ll work.

Lisää tästä aiheesta

8 Kommenttia

Katja 4.9.2015 at 21.46

Täällä on toinen nynnyilijä, joka parhaansa mukaan yrittää tsemppailla. Mun pahin pelko on aina ollu tuli. Aina on ahdistanut kun kynttilät on palaneet ja nuotion äärestäkin on ollu kiire poissa. Pahimpia hetkiä tän pelon suhteen koin ehkä yläasteella kun kemian tunneilla ois pitöny tulitikuilla sytytellä niitä polttimia. Minähän itsepäisenä ja pelon seassa kieltäydyin tästä muiden lempipuuhasta ja jäin sitten tämän myötä opettajan kanssa juttusille tunnin jälkeen, tästä polttimen sytytyksestä ja tulitikun raapaisusta… :D
Edelleenkään en koske sytkäreihin saatika tulitikkuihin, mutta kynttilöitä jotka on sellaisessa tiiviissä astioissa voin sietää ja nuotiollakin viettää aikaa ilman, että koko ajan mietin mitä teen jos syttyy tulipalo.

Sitten tietenkin veden kanssa oon myös ollu aina arka kaikista eksoottisista ruokamauista puhumattakaan. Kyllä näistä pikkuhiljaa vierottuu kun antaa vaan aikaa eikä kuitenkaan vaadi itseltään aivan liikoja. : )

Vastaa
Inka 6.9.2015 at 8.38

Oh, apua! Tuommoinen pelko tuo varmasti haasteensa. Voin kuvitella, että kynttiläillalliset ei varmaan oo sun käsitys ihanan romanttisesta tavasta ruokailla, huh. Ja oot kyllä oikeassa, ei pitäs vaatia liikoja.

Vastaa
Marikaw 4.9.2015 at 22.44

Uskon että voitat pelkojas! Jos oot noin hyvin jo alottanu korkeuksissa hengailun niin sitä vaan jatkamaan. :D Seuraavaks vaan sit snorklailemaan vaan uudestaan.

Mun elämää ja välillä reissuja häiritseviin pelkoihin kuuluu kaikki lentävät ötökät. Siis ihan kaikki. Jäätävät kammot ampiaisia ja kaikkea pistävää kohtaan. Punkit on mun yks ykköspelko ja ihan paniikissa googlettelin onko Kilpisjärvellä punkkeja. Myös hyttyspelko aiheutti sen, että piti hamstrata reissuun kolmea eri hyttysmyrkkyä, hyttysverkko naamalle sekä paria jälkihoitorasvaa… Ite oon tottunut jo pelkoon, mutta matkaseuralaisia välillä joko huvittaa tai ärsyttää sekoiluni. Autoon lens yhellä roadtripillä lentomuurahainen ja mä huusin ja heiluin niin paljon… Että joo. :D Ja sit se, että en pysty ees murhaamaan näitä ötököitä koska sekin ällöttää mua tosi paljon. Ei oo helppoa. Sit taas esim. hämähäkit ja käärmeet ei aiheuta yhtä pahoja reaktioita, mutta ne ei voikkaan lentää sua päin yhtäkkiä!! >:( Ja siis en varmasti tuu pääsemään tästä pelosta ikinä yli. Vedessä mua pelottaa kalat, snorklaillessani en tosiaan ui kaloja kohti vaan lähinnä poispäin niistä. :D

Vastaa
Inka 6.9.2015 at 8.41

Kiitti tsempistä Marika!

Hyönteiskammo ja Lappi ei varmaan ollu se kaikkein paras kombo, mutta siellä ei kuitenkaan tainnu olla punkkeja? Lentävät hyönteiset on kyllä inhottavia, voin hyvin samaistua tuohon. Viimeistään siinä vaiheessa kun Albaniassa ravintolan terassilla semmonen jäätävän kokoinen heinäsirkka lensi suoraan mua päin, meinas ruokahalu lähtä!

Ja kalat, yh! Neki lasketaan merihirviöiksi ja en todellakaan ui niitä kohti. Saattavat vaikka hyökätä!

Vastaa
Unnukka 7.9.2015 at 9.36

Mä pelkään lentämistä. Se iski jotenkin salakavalasti jossain vaiheessa, ja tällä hetkellä pienetkin ilmakuopat ja kaarrokset saa mut puristamaan silmät kiinni ja tarrautumaan käsinojiin. Kaikista kamalin kokemus oli kun lensimme Laosista Kambodzaan pienellä potkurikoneella…istuin siinä kaksi tuntia aivan jäykkänä, itku kurkussa ja puristin rystyset valkoisina J:n kättä.
Vaikka inhoan lentämistä, niin halu matkustaa ajaa mut yhä uudestaan lentokoneeseen. Joudun siis kohtaamaan tämän pelon toistuvasti enkä jätä reissuja tekemättä sen takia, että pelottaa. Seuraava haaste olisi kyetä rentoutumaan edes välillä lennon aikana…

Vastaa
Inka 8.9.2015 at 21.44

Eikä, kuulostaa kamalalta. Onneksi sulla oli tuolla reissulla kaveri vieressä, jonka tsemppi toivottavasti jeesasi. Toivottavasti se alkaa helpottaa ajan kanssa!

Vastaa
Heli / Auringonkalastaja 17.9.2015 at 22.36

Jee, hyvästi Nynny-Inka, tervetuloa Seikkailijatar-Inka! Mulla menee ihan toistepäin. Nuorempana en pelännyt suurinpiirtein mitään, mutta mitä vanhemmaksi tuun, sen enemmän streissailen ja pelkään kaikkea mahdollista. Hyvästi siis Seikkailijatar-Heli ja tervetuloa Nynny-Heli (on tää vanheneminen vaan kovaa – -) :D :D

Vastaa
Inka 21.9.2015 at 16.37

Haha, no elä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, et nää niiiiin vanaha vielä oo! :D Ja olispa hyvä jos meikä oliski vaan pelkkä seikkailijatar tästä lähtien. Ehkä mää oon jos vaan päätän. Ja sama toimii kans sulla, senki uusnynny!

Vastaa

Jätä Kommentti