Pallontallaajat.net
Valikko

Rajanylitykset Balkanilla

Kirjoittanut Inka 6.9.2015

Ennen meidän Balkanin-seikkailua jännitin matkan tulevia rajanylityksiä aika paljon. Meillä oli edessä kahdet rajanylitykset molempiin suuntiin: Kroatia-Montenegro sekä Montenegro-Albania. En löytänyt oikein mitään kunnon infoa ulkoministeriön tai autoliiton sivuilta, joten dokumenttien kanssa piti mennä aika lailla varman päälle, mikä paljastui tällä kertaa täysin oikeaksi ratkaisuksi.

Meillä oli siis alla vuokra-auto, joka valittiin puhtaasti halvimman hinnan mukaan. Jos totta puhutaan, niin mulla ei käynyt edes mielen vieressä, että sillä ei sais ajaa joidenkin maiden rajojen yli, vaan ekana ajatuksena oli että näissäkin maissa taatusti rahalla saa ja hevosella pääsee. Tähän postaukseen tulleet kommentit herätti kuitenkin aika vahvan epäilyn, ja otettiinkin heti yhteyttä autovuokraamoon selvittääksemme rajanylitysten mahdollisuuden. Kroatialaisessa Oryx-vuokraamossa totesivat vaan, että 39 euron hintaisen lisävakuutuksen (green card) ostamalla pääsee rajan yli, ja kaikki nuo meidän ilmoittamat maat Albaniaa myöten olivat ok. Ainoastaan Kosovoa varten olis tarvinnut oman lisävakuutuksensa, mutta koska me ei oltu sinne menossa, oli green card riittävä.

Balkan Balkan-2 Balkan-8

Huojentuneina jatkettiin matkan suunnittelua, ja autoa noutaessa mainittiin noista rajanylityksistä. Lisävakuutus maksettiin nuodon hetkellä, ja saatiin mukaan kirjaimellisesti green card, eli vihreä lappu jossa oli tiedot vakuutuksesta. Helppoa ja näppärää, eikä lisästressille ollut lainkaan tarvetta.

Eka rajapiste Kroatiasta Montenegroon oli jo Kroatian puolella, ja naapurimaahan mennessä rajavartioita ei tietenkään juuri kiinnostanut. Kerättiin jännitystä ekalla pisteellä oikein roppakaupalla: paperit oli valmiina kourassa, kamera piilotettuna reppuun ja muutenkin meininki varsin vakava. Tyyppi tuijotti meitä ehkä puoli sekuntia ja viitilöi sitten jatkamaan. Ei paljoa passit kiinnostaneet!

Hetken päästä oli edessä Montenegron raja, jossa jouduttiin jo vähän jonottamaan. Siellä riitti pelkät passit ja green card, saatiin nopeasti leimat ja oltiin uudessa maassa. Not bad! Oltiin kuitenkin ennen reissua kuultu kauhutarinoita julmetun pitkistä rajajonoista, jotka valtaa alueen elokuussa. Ehkä meillä vaan kävi hyvä tuuri, mutta ei taidettu seisoa jonossa kymmentä minuuttia kauempaa.

Samana iltana koittanut Albanian ja Montenegron välinen raja ei sitte ollukaan ihan yhtä helppo. Ensinnäkin raja-asemalle päästäksemme oltiin valittu pukkuisen turhan kapea oikotie, joka näytti mun kartassa ihan tavallisen kokoiselta tieltä, mutta oli tosiasiassa Yli-Iin pyöräteiden kokoinen kärrypolku. Ei siinä vielä mitään, mutta paikalliset suhailivat tiellä sen kapeudesta huolimatta sata lasissa, joten jatkuvasti sai olla sydän syrjällään. Päästiin toki perille ehjin nahoin ja ilman minkäänlaisia onnettomuuksia, mutta kuskin stressitasot oli jo aika korkealla ja tunnelma melko väsynyttä.

Raja-aseman lähestyessä jono alkoi jo kilometriä ennen rajaa. Pysähdyttiin muutaman kymmenen metrin päähän hedelmäkauppiaan kojusta ja jäätiin odottelemaan. Tien vieressä parveili kymmenisen lasta kerjäämässä, ja täytyy sanoa että tää oli eka kerta meille molemmille, kun autoa kiertää noin kymmenvuotias pikkumimmi käsi ojossa suukotellen menopelin jokaista kulmaa. Kylmäs aika paljon.

Lapsia oli vieressä koko joukko, ja ne jäi tietysti parveilemaan just siihen meidän auton viereen. Jossain vaiheessa alkoi kuulua aikamoisia tappelun ääniä, ja jo valmiiksi aika ahistavalta tuntuva tilanne kulminoitui siihen, kun kuultiin sisälle aika selvästi, kuinka meidän vuokra-auton perään osui kivi. Nice.

Karim lähti selvittään tilannetta, ja kiviä heitelleet lapset oli aivan kauhuissaan. Ilmeisesti ne oli heitelly kiviä toistensa päälle tappelun tuoksinnassa, mutta yks oli kolahtanut meidän autoon. Eipä siinä muuten mitään, mutta ei huvittanut alkaa maksumiehiksi tuommoisesta aivan ylimääräisestä, joten hymy ei ollu siinä tilanteessa aivan herkässä. Mukulat alkoi itkeä ja syytellä toisiaan, mutta onneksi autoon ei ollu tullu mitään jälkiä, niin ne luikki aika vauhdilla karkuun siinä vaiheessa, kun ne tajus että mitään rangaistuksia ei meiltä todellakaan ollut tulossa. Olisivat ilmeisesti odottaneet selkäsaunaa.

Balkan-4

Hypättiin takas autoon ja yritettiin saada fiilistä vähän nousemaan, mutta se oli tuossa tilanteessa kieltämättä hivenen haastavaa. Autojono mateli ja eteneminen kesti kauan. Noin tunnin jonotettamisen jälkeen alettiin oikeasti olla jo raja-asemalla, ja otettiin oma kaista tarkastuspisteelle. Siinä vaiheessa meidän edessä oli ehkä 20 autoa. Hetken päästä rajavirkailija tuli viittilöimään meille, että auto pitäis ajaa kahden jonon väliin. Oletettiin että siihen tehdään kolmas tarkastuspiste, ja vähän ihmetellen sekä kieltämättä aika vastahakoisesti ohjattiin auto jonojen välissä olevalle superkapealle kulkureitille. Oltiin aika kummissamme kun meidän perään ei tullutkaan muita autoja, vaan rajatarkastaja ohjasi ainoastaan meidät eteenpäin melkein kaikkien autojen ohi. Siinä vaiheessa kun jonossa oli enää pari autoa meidän edessä, viittilöi se meidät ajamaan jonossa odottavan auton eteen niin, että oltiin melkein seuraavia jonossa. Ei muuta, sitten se häippäsi. Ja me oltiin just ohitettu noin 20 auton jono rajaviranomaisen ystävällisellä avustuksella täysin ilman syytä. Sanottakoot vielä että ei oltu ainoita ulkomaalaisella autolla liikkuvia, sillä Kroatian rekkareissa olevia autoja oli muitakin.

Tällä rajalla oltiin vähän tarkempia, ja lasin toisella puolella oleva mies totesi passit ja green cardin annettuamme vaan tiukasti haluavansa “autodocuments”. Heitettiin sille sitten hanskalokerosta löytynyt muovitasku kokonaisuudessaan, ja sieltä se kaivoi haluamansa paperit.

Balkan-5 Balkan-6 Balkan-7

Muut rajanylitykset sujui sitten huomattavasti helpommin ja ilman jännitystä. Albaniasta kun palattiin Montenegroon jonotettiin ehkä kymmenen minuuttia eikä kerjäläisistä ollut tietoakaan, ainoastaan raja-asemalla vapaana kuljeskellut lehmä herätti hieman ihmetystä. Myös Montenegrosta Kroatiaan mennessä homma sujui myös varsin sutjakkaasti.

Mitä papereita piti siis olla mukana, jotta rajanylitykset Balkanilla sujui ongelmitta? Passien lisäksi green card ja auton omat paperit (muun muassa vuokraustosite). Niillä pärjäsi ilman sen kummempia kommervenkkejä!

Eng: I get a bit nervous always when I am crossing a border, but in the Balkans it was extremely exciting. Luckily we had all the documents they needed.

Lisää tästä aiheesta

8 Kommenttia

Elina | Vaihda vapaalle 6.9.2015 at 17.37

Kuulostaa sopivan iisiltä. EU:n ulkopuolella rajanylitykset on aina pieni stressi, mutta onneksi teillä sujui kaikki mallikkaasti. Aika mahtava juttu, että teidät ohjattiin tuosta vain etuilemaan :D

Vastaa
Inka 7.9.2015 at 6.45

Joo, lopulta oli jännittämisestä huolimatta vallan helppoa. Ja elä muuta sano, vieläki ihmetellään, miks just meidät ohjattiin ohittamaan kaikki muut..

Vastaa
Esa | Reissuesan matkablogi 6.9.2015 at 20.07

Olen käynyt kaikissa Balkanin maissa omalla autolla Kosovoa lukuunottamatta. Sen verran on vuokra-autoiluun eroa, että kotimaisesta vakuutusyhtiöstä saatu Vihreä kortti kelpaa joka maassa (paitsi Kosovossa). Pari vastenmielistä rajanylitystä on ollut, Makedoniasta ja Albaniasta poistuttaessa autoni joutui aikaavievään huumeratsiaan.

Vastaa
Inka 7.9.2015 at 6.45

Huh, voin kuvitella että huumeratsiassa aikaa tosiaan menee… Juuri näin määki olen ymmärtänyt, että sitä korttia vilauttamalla pääsee sisään melkein kaikkialle. Kätevää!

Vastaa
Maarit 6.9.2015 at 21.12

No onhan ollut hassua tuolla Albanian rajalla. Meillä meni kans oikein sutjakkaasti rajan ylitykset, mutta oltiin jo autoa vuokratessa varmistettu että saa liikkua rajojen yli. Ei ollut onneksi jonojakaan, mutta bosnia-herzegovinan puolella kuljettiin kans oikeeta kärrypolkua. On se vaan niinkuin eri maailma sielläpäin, mutta ei silti huono sellainen. :)

Vastaa
Inka 7.9.2015 at 6.47

Teidän reissun ajankohta oli kyllä fiksu, määki matkustan seuraavalla kerralla kauden ulkopuolella jos vaan mahdollista. Nimenomaan erilaisia kokemuksia, mutta ei missään nimessä huonoja. :)

Vastaa
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar 3.10.2015 at 14.03

Tuo Goodbye Montenegro-kyltti on tuttu juttu, tosin mä ylitin rajan eri kohdassa ja kävellen. Sekin siis selvisi, että Montenegrosta on sallittua kävellä Bosnian ja Hertsegovinan puolelle :). Ja arvaas mitä Inka? Mä myönnän, etten ole muka kiireisenä juurikaan lukenut sun(kaan) blogin juttuja. Nyt kun kävin kurkkimassa, niin täältähän löytyi vaikka ja mitä jännää. Nyt yritän tsempata lukemisen kanssa!

Vastaa
Inka 5.10.2015 at 9.36

Oho, me ihmeteltiinkin niitä kävelijöitä, jotka menivät rajan yli ilman kulkuneuvoja. Aika siisti! Kivaa jos täältä löytyy kiinnostavia juttuja! Ja määkään en ehdi lukea puoliakaan niistä blogeista mitkä kiinnostais, mut onneksi aina välillä on aikaa paneutua sitten tarkemmin. :)

Vastaa

Jätä Kommentti