Pallontallaajat.net
Valikko

Kotorinlahden ympäriajo

Kirjoittanut Inka 8.9.2015

Montenegrossa sijaitseva upea Kotorinlahti jakaa siinä mielessä mielipiteitä, että sen kiertäminen tuo nannaa verkkokalvolle mutta samalla myös lisää matka-aikaa huomattavasti varsinkin, kun vähän väliä on pysähdyttävä maisemien vuoksi. Menomatkalla etelään me (kartanlukijan päätöksestä, köh) skipattiin lahden ylittävä lauttamatka ja ajettiin lahden ympäri.

Ensimmäisen ajopäivän uhmalla ja upeiden vuoristomaisemien nälällä oli osuutta asiaan, sillä muutaman tunnin ajo ensimmäisenä päivänä tuntui vähän liiankin helpolta. Kotorinlahden ympäriajo piti ainakin huolen siitä, että matka ei loppuisi liian lyhyeen ja että maisemiakin varmasti nähtisiin.

Tuolla matkalla saatiinkin ensimmäinen kosketus turkoosiin, superkirkkaaseen rantaveteen, joka tuntui aika uskomattomalta. Pysähdeltiin aluksi vähän väliä erilaisille maisemapaikoille, kunnes edessä olevat kilometrit (ja tuleva Albanian rajan ylitys) sai ymmärtämään, että ehkä sitä aikaa ei niin paljon hukattavaksi ollutkaan, jos haluttiin päästä perille majapaikkaan vielä valoisaan aikaan.

Kotorinlahti-3 Kotorinlahti-5 Kotorinlahti-2 Kotorinlahti-6

Rakastan ensimmäisten reissupäivien jännitystä, innostusta sekä energiaa, ja ne kaikki näkyivät myös tuona päivänä. Vaikka eteen avautuisi kuinka upeita maisemia, alkavat ne tietysti jossain vaiheessa näyttää hieman tutuilta, eikä niihin enää sen jälkeen välttämättä osaa suhtautua yhtä innokkaasti. Samoin kävi myös Balkanilla.

Meidän lento oli perillä alkuillasta, ja siinä lentokentältä majapaikkaan ajellessa kumpikaan mistä ei oikeastaan voinut muuta kuin katsella suu auki ympärille avautuvaa näkymää. Hihkaisin siinä innosta piukeana, että toivottavasti me ei tämän matkan aikana kyllästytä näihin maisemiin missään vaiheessa.

En sano, että me oltaisiin kyllästytty (onko se edes näiden näkymien kohdalla mahdollista?), mutta onhan se väistämätöntä, että samanlaisia onnentansseja ei ihan jokaisen tulevan maiseman kohdalla enää tehdä. Se on kyllä harmi, sillä olis ihan mahtavaa pysyä yhtä innokkaana myös siitä viidennestä ja kuudennesta upeasta näkymästä kuin ekasta. Onneksi tällä reissulla ei ollut vänkärinkään varaa ottaa päivätorkkuja, joten maisemat kyllä sai reissun alusta loppuun ansaitsemaansa huomiota.

KotorinlahtiKotorinlahti-9KotorinlahtiKotorinlahti-8Kotorinlahti-4

Toisaalta nyt kun noita maisemia kattelee noin kaks viikkoa reissun jälkeen ja ikkunan toisella puolella on pelkkiä kerrostaloja, ei kyllä haittaa tippaakaan että ensimmäinen ajopäivä venähti vähän pitkäksi, ainakaan jos syynä oli nämä maisemat Kotorinlahdella.

Kuinka pitkään teillä riittää innostus uusien upeiden maisemien kohdalla? Turtuuko niihin jossain vaiheessa vai jaksaako ne ihastuttaa kerta toisensa jälkeen yhtä paljon?

Eng: The views around the Kotor Bay were magnificent!

Lisää tästä aiheesta

14 Kommenttia

Noora 9.9.2015 at 10.08

Mä voisin kyllä katsella vuorimaisemia varmaan ikuisesti! Kroatiassa ja Bosniassa pari vuotta sitten pääsin niitä ihastelemaan ensimmäistä kertaa kunnolla (siellähän niitä riitti koko sille viikolle), viime vuoden kesällä taas kiertelin pari viikkoa Alpeilla, eivätkä vuoret sielläkään puuduttaneet. Päinvastoin. Sama toistui nyt viime kuussa viikon Islannin visiitillä. Vähintään sama riemuidiootti ilme naamallani tuijotin niitä vuoria (ja toki muitakin maisemia, koska ne vaan oli niin parhaat!) niin reissun viimeisenä päivänä kuin ensimmäisenäkin.
En sitten tiedä, turtuisiko vuoriinkin jossain välissä. Ehkä jos muuttaisi asumaan jonnekin vuorimaahan ja tuijottaisi niitä kuukausitolkulla putkeen?

Upeita maisemia on ollut myös teidän reissulla! Toivottavasti pääsen itsekin taas mahdollisimman pian Balkania kiertämään :)

Vastaa
Inka 9.9.2015 at 22.56

Ihana kommentti, nousi kyllä hymy korviin näistä mielikuvista. :) Hyvä riemuidiootit! :D Ja ah, sun Islanti-kuvat välitti kyllä semmoisia maisemia, joihin ei taatusti kyllästy. Ainakaan heti.

Vastaa
Fisu 9.9.2015 at 13.07

Etenkin vuoristo- ja merenrantamaisemia jaksaa katsella pitkään, koska valon ja säämuutokset vaikuttavat niin paljon siellä. Autoreissuilla maisemat tietty vaihtuvat jatkuvasti ja kuskina ollessa harmittaa kun ei ehdi katsella maisemia kunnolla ajaessaan kapeilla teillä kieli keskellä suuta. Heinäkuulla katselin Kroatian puolella lähes yhtä samaa maisemaa kymmenkunta päivää. Kun maastonpiirteet on rekisteröityneet muistiin, aloin katselemaan millaisia värejä ja sävyjä kallioissa, kasvillisuudessa ja Adrianmeressä on.

Vastaa
Inka 9.9.2015 at 22.57

Aika mahtava taito tuo, että löytää samasta maisemasta jatkuvasti uusia. Muutenkin kuulostaa ihan upealta maisemafiilistelyltä kertakaikkiaan! Kuskina olossa on kyllä se huono, että maisemat jää ihan toissijaisiksi varsinkin noilla teillä. Ite olin onneksi vänkärinä, niin ehdin katella maisemia kuskinkin edestä. Ja täytyy ens kerralla ottaa sunsta mallia ja tiirailla myös yksityiskohtien sävyjä ja värejä.

Vastaa
Arna / Cocoa etsimässä 9.9.2015 at 20.16

Ah, noi Balkanin maisemat on kyllä upeita! Mä oon periaatteessa luonteeltani (joidenkin asioiden suhteen) nopea innostuja ja nopea kyllästyjä, mutta maisemien osalta pystyn kyllä ajamaan itseni sellaiseen fiilistelymoodiin, että sitä ihastelua jaksaa jatkaa aika loputtomiin :).

Vastaa
Inka 9.9.2015 at 22.58

Mää voisin opetella tuon loputtoman fiilistelymoodin, sillä sille olis kyllä tarvetta. Askel kerrallaan!

Vastaa
Pingviinimatkat 9.9.2015 at 22.39

Mahtavat maisemat, joten kannatti todellakin kiertää ympäri! Upeisiin maisemiin ei kyllä yhdellä lomalla jaksa vielä tympääntyä tai niistä tulla “arkipäiväisiä”. Pitkällä reissulla silloin aikoinaan ei Ausseissa ja Uudessa-Seelannissakaan tullut maisemiin kyllästymistä, vaikka tosin ihan joka nyppylälle ei jaksetty jossain vaiheessa kiivetäkään tai jokaisen maiseman perässä ylipäätään vaeltamaan. -Milla

Vastaa
Inka 9.9.2015 at 22.59

No kannatti kyllä, vaikka Karim ei enää loppumatkasta ollutkaan aivan sitä mieltä… Tuo on kyllä totta että vaikka ei jaksaisikaan lähtä valloittamaan joka vuorta, niin ei se silti tarkota sitä, etteikö maisemia arvostais. Välillä on parempi ihastella näkymiä vaan kaukaa.

Vastaa
Sanna / From London 10.9.2015 at 10.19

Onpa aivan upeita kuvia, VAU! :)

Itse jaksan katsella kauniita maisemia vaikka kuinka pitkään enkä varsinaisesti kyllästy ollenkaan. Usein kanssamatkustajilla menee hermo, kun huvittaisi päästä eteenpäin ja itse voisi vain istahtaa alas ja tuijotella. :D

Vastaa
Inka 10.9.2015 at 16.08

Kiitti Sanna! :) En kyllä tosin tiiä onko mulla varaa ottaa itelleni mitään kehuja noiden kuvien suhteen, sillä noista maisemista liehee lähes mahdotonta saada huonoja kuvia. :)

Mää jollain tavalla samaistun tuohon tuijotteluun, mutta sitten tulee jossain vaiheessa stoppi ja alkaa riittää. Tosin se on sinällään ihan hyvä, sillä monesti ehin ottaa ihastelun lisäksi vielä muutaman kuvankin maisemasta ennen kuin kaverit haluaa jatkaa matkaa. :)

Vastaa
Laura R. / Laura let's go 10.9.2015 at 10.26

Täytyy sanoa, että mulla on samaa vikaa. Kun nyt esim. ajettiin Dubrovnikin lentokentältä Mliniä kohti pari viikkoa sitten, kiljuin innosta jo siinä kohti kun ekaa kertaa se turkoosi meri pilkahti jostain välistä. Palatessamme oli joku peruskaunis Kroatian rannikkomaisema, Lauri kysyi haluanko pysähtyä ottaan kuvia. “Nääh, onhan näitä tässä nyt kuvattu, ajetaan nyt vaan” oli mun vastaus :DD Okei, ilma oli myös pilvinen, eikä merivesi näyttänyt ihan niin maagiselta kuin aurinkoisella ilmalla, mutta silti. Kyllähän niihin maisemiin jollain tapaa vähän turtuu, vaikka arvostaakin tietty ihan sikana sitä, että ylipäätään pääsee reissuun ja katselemaan niitä uusia maisemia! Ehkä meidän pitää opetella yhessä pitämään kiinni siitä alkupäivien innosta ja huumasta! Pitäisköhän Milla meille oppitunnin? :D

Vastaa
Inka 10.9.2015 at 16.09

Haha, voin niin samaistua tuohon! :D Vaikka kieltämättä vähän hävettääki tunnustaa… Milla joo vois vähän kouluttaa meitä!

Vastaa
Jenna 14.9.2015 at 10.23

Siis nuo maisemat <3 Se on muuten jännä, miten joihinkin maisemiin tavallaan "tottuu" eli vaikka ne on kuinka ihania, niin ei enää innostu niin paljon. Mä taidan kans lukea itseni nopeaksi kyllästyjäksi ja innostujaksi.
Sun toppi on ihana, mistä se on?

Vastaa
Inka 14.9.2015 at 17.05

No elä muuta sano, nuo maisemat on kyllä ihan huiput! Rakastuin sekunnissa, mutta tosiaan kohta totuinkin jo.

Ja kiitti! Se on muutaman vuoden takainen löytö Dorothy Perkinsiltä, ihan huippu!

Vastaa

Jätä Kommentti