Pallontallaajat.net
Valikko

Mitä jos jokainen reissu olis unelmamatka?

Kirjoittanut Inka 21.10.2015

Muistattako sen käsittämättömän onnen tunteen, joka vallitsi silloin kun ihka ekan kerran pääsi matkustamaan unelmakohteeseen? Sen kun ennen reissua matkaa suunnitteli kuukausitolkulla, teki hyvissä ajoin pakkauslistan, huomioi kohteen sään ja pakkasi jopa viikkoa tai kahta etukäteen? Lentokentälle matkustaminen tuntui supererikoiselta, ja jokainen ajettu kilometri oli ihanan kutkuttava. Turvatarkastusjonossa vähän jännitti että olikohan nyt tullut pakattua nesteet oikeaan paikkaan ja missäs se läppäri olikaan. Lentoaseman ylihinnoitellusta kahvilasta pystyi hyvinkin ostamaan mehun lisäksi muffinssin, vaikka se maksoikin kahdeksan euroa, kun oltiin lomalla! Lentokoneruokakin tuntui aika jännältä jutulta, noususta, laskeutumisesta ja itse lentämisestä puhumattakaan!

Aika moni noista jutuista on edelleen, muutaman tehdyn matkan jälkeen, mukana jokaisessa reissussa. Osa taas ei, ja se on ehkä vähän harmi. En oikeasti voi sanoa matkustavani mitenkään erityisen paljon kun verrataan moniin muihin superreissaajiin joita tunnen, mutta jollain tavalla matkailusta on kuitenkin tullut arkipäiväistä. Ainakin sillä tasolla, että lentokentän turvatarkastuksessa ei todellakaan tarvitse enää jännittää ja matka Helsinki-Vantaalle on käynyt hyvinkin tutuksi.

Montenegro-17

Muistan viime kesänä kun kuuntelin melekoisen kateellisena, kun mun pikkuveli avovaimoineen selitti silmät suurina, suu loppumattomassa hymyssä ja koko keho onnea huokuen matkastaan Madeiralle. Reissu kuulosti olleen kaikin puolin todella mahtava, ja kokemukset toinen toistaan upeampia. Lomasta puhuessa silmissä oli semmoinen palo, joka kertoi ainutlaatuisesta, täydellisen onnistuneesta reissusta.

Sen jälkeen oon jääny tosi monesti pohtimaan sitä, että oonko mää päässyt tuohon samaan mielentilaan viime aikoina omien reissujeni suhteen. Älkää käsittäkö väärin, mun menneet matkat on olleet todella upeita, ja oon kiitollinen joka ikisestä hetkestä, myös siitä, kun laattasin pari viikkoa sitten abudhabilaisen moottoritien varrella kaiteeseen nojaten. Jotenkin munsta kuitenkin tuntuu, että tuo kiihko ja palo ei roihua aivan samanlaisella liekillä kuin hieman harvemmin matkailevalla veljelläni kesän Madeira-seikkailun jälkeen.

Mitä siis tehdä? Mää rakastan palavasti matkailua, uusien paikkojen näkemistä, erilaisiin kulttuureihin tutustumista ja seikkailua. Jotenkin siitä on kuitenkin tullut jollain tavalla niin tuttua, ja vaikka joka kerta jännittääkin, on luotto asioiden järjestymiseen todella kova, sillä niinhän siinä aina käy.

Montenegro-12

Ehkä tähän asti suurimman rakkausreaktion munssa on aiheuttanut meidän ensimmäinen matka New Yorkiin, jota suunniteltiin pitkään ja hartaasti, pakkauslistat tehtiin sääennustusten mukaan jo viikkoja etukäteen ja joka ikisestä matkahetkestä otettiin kaikki irti. Siltä reissulta palattiin sydän täynnä tarinoita suu pulputen ja silmät innostuksesta kiiluen. Muitakin superseikkailuja on toki koettu, esimerkiksi Libanonin-matkat ja Amerikan road tripit, meidän Balkanin-seikkailuja unohtamatta.

Olisi kuitenkin aivan mahtavaa, jos joka ikinen reissu herättäisi samanlaisen seikkailufiiliksen. Elekää käsittäkö väärin, on ihan mahtavaa päästä vaikkapa tulevana viikonloppuna piipahtamaan Kuopiossa, tai reissu Tallinnaan, Tukholmaan tai vaikkapa Lontooseen nostaa samanlaisen hykerryttävän onnentunteen, mutta täysin eri volyymillä kuin aikaisemmin.

Fiilistely on mulle matkoilla todella tärkeää, niin ennen reissua, matkan aikana kuin sen jälkeenkin. Toisten mielestä se on aivan turhaa ja ehkä jopa keinotekoista, mutta mun kohdalla se auttaa saamaan reissusta eniten irti sekä virittäytymään sopivaan matkatunnelmaan. Fiilistelyn lisäksi noista ihan postauksen alussa mainituista matkailuriiteistä mullakin on tapana tehdä pakkauslistat vähintään mielessä ja pakatakin suht hyvissä ajoin (tai ainakin pestä pyykit niin, että ne ehtii kuivua!).

Montenegro-11

Enpä sano, että en arvostaisi mun reissuja, mutta uskon että niitä vois arvostaa vielä enemmän. Yritänkin vähän opetella siihen, sillä onhan tää nyt aivan uskomaton mahdollisuus päästä matkustamaan usean kerran vuodessa. Toisten mielestä se on todella vähän ja toisten mielestä taas vastuuttoman paljon. Ite oon kuitenkin onnellinen joka ikisestä reissusta minkä saan, ja yritän jatkossa saada joka ikisestä reissusta sen saman pilkkeen silmäkulmaan.

Saittako ollenkaan kiinni ajatuksesta?

Ja muuten, aivan loistava esimerkki siitä miten innoissaan ja täydellä sydämellä matkasta voi nauttia, on Amerikka-sisko Ulla, joka seikkailee tällä hetkellä Kaliforniassa. Näistä postauksista ei siirappia puutu, ja se on mun mielestä just sitä, mitä mää kaipaan tähän hetkeen. Tästä fiilistelystä ja aidosta ilosta jos mistä tulee ottaa mallia!

Eng: I am trying to learn to appreciate travelling more. Any tips?

Lisää tästä aiheesta

16 Kommenttia

Maarit Johanna 22.10.2015 at 8.40

Viimeksi eilen mietin just tällaisia! No voin kyllä sanoa, että Huippuvuoret oli sellainen unelmakohde, että Tromssassa kädet tärisi kun piti ulkokautta kiertää koneeseen. Tajuta siinä, että se kone lähtee oikeasti kohti pohjoista ja se on nyt just se paikka, mistä olen haaveillut vuosia.
Koko reissun hoin Markulle, että me ollaan ihan oikeasti TÄÄLLÄ. Siitä fiiliksestä on vaikia pistää paremmaksi, vaikka onkin pian menossa Pietariin ja Lontooseen ja Prahaan ja vaikka mihin muuhun ihanaan kohteeseen.

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.19

Ei vitsi, kyllä meillä kaikilla taitaa olla just se ykköskohde, mikä on se kaikkein kovin ja sen parempaa ei oo, ja muut yrittää vähän pysyä perässä. Tunnistan kyllä heti tuon fiiliksen, onhan se onneksi itsekin koettu! Vitsi voin kyllä uskoa miten mielissäs oot ollu siellä, ihan unelmareissussa!!!

Toivottavasti Pietari, Lontoo, Praha ja muut paikat ihastuttaa jos ei yhtä paljon, niin edes vähän sinne päin. Seki on varmasti jo hurjasti!

Vastaa
Ulla 22.10.2015 at 10.21

Hihiii ihana postaus! Hyvää pohdintaa. Mää sanoisin, että matkusta aina Amerikkaan, niin tää olotila on taattu! ;DD

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.19

:D No todellakin!

Vastaa
Laura R. / Laura let's go 22.10.2015 at 10.29

Hyvää pohdintaa! Tuttuja ajatuksia täälläkin päässä. Totuushan vaan on, että kaikki aina jossain määrin arkipäiväistyy, kun sitä tekee tarpeeks paljon, ja tää koskee niin pitkää parisuhdetta, unelmaduunia kuin reissaustakin. Mutta en silti usko, etteikö sitä voisi edelleen innostua sillä samalla innolla uusista matkoista kuin silloin joskus aiemmin, kun ei ollut vielä niin monia reissumaileja tallattuna. Se vaan vaatii aina vähän sen jonkun jännemmän kohteen, kun niitä ruksittuja paikkoja alkaa olla jo hyvin kasassa :) Itteni kohdalla veikkaan, että aikamoinen game changer tulee oleen tää lapsen syntymä, ja kun päästään reissaamaan enemmän mukelon kanssa. Kun päästään katsomaan kaikkia paikkoja sen lapsen innostuneiden silmien kautta, päässee varmaan taas ihan uudelle innostuslevelille itsekin! :)

Niin, ja sit joku kaunis päivä kun mä pääsen toteuttamaan vielä niitä omia eeppisiä reissu-unelmia, oon varmasti ihan yhtä tärinöissäni kuin aikoinaan maailmanympärimatkalle lähtiessäni olin :)

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.21

Äh, mää niin inhoan arkipäiväistymistä, vois ihan hyvin olla pelkkää serpentiiniä ja ilotulitusta jatkuvasti! :D Voin kyllä uskoa että teille tulee mukulan myötä ihan uudet kuviot, ja nyt pieniltä tuntuvat reissukohteet näkee tosiaan sitten ihan eri silmin. Se on kyllä mahtavaa!!!

Ja todellakin toteutatte vielä ne kaikki unelmat, onhan tässä aikaa ja yks onnellinen reissaaja enemmän nauttimassa eeppisistä reissuista!!!

Vastaa
Marikaw 22.10.2015 at 13.30

I feel you! Ennen tein pakkauslistat ja pakkasin viikkoa etukäteen, nyt mä edellisenä iltana heitän kamat laukkuun. :D

Lentokentällä mulla on aina ihan superhyvä fiilis, oon melkeen kaikilla lentokentillä tosi onnellinen ja fiiliksissä. Mulle fiilistely varsinkin ennen reissua on tosi tärkeetä, rakastan suunnitella mitä aion tehdä ja missä syödä jne. Kesäreissulla olin kyllä ihan jokaisesta uudesta asiasta superfiiliksissä ja nautin joka sekunnista, mutta ehkä se vähän riippuu kohteesta. Tuttuihin kohteisiin matkustaessa ei aina tuu sitä samaa mahtavaa fiilistä. Esim. Tuhkolman risteilylle on aika hankala hypettää ittensä fiilistelemään sitä ihan megana. :D Mun jutut on kanssa aina supersiirappisia varsinkin jenkeistä, mutta minkäs sitä voi että on niin onnellinen. :D

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.22

:D Haha, mää en kyllä usko että nää pakkaat teidän ENS KUUN (!!!!!!) Jenkkireissulle vikana iltana. :D Ja ihana, mää niin nään sut hymy korvissa Helsinki-Vantaalla. Ja joo, ehkä se Tukholma ei tosiaan oo niin jännä ko esim Amerikka. Mutta ehkä sitä pittää lähtä sinne amerikkaan sitte!

Vastaa
Pingviinimatkat 22.10.2015 at 19.03

Sain kiinni, tai ainakin uskoisin niin :) Oli tuossa syksyn koittaessa aika kiittämätön ja pilalle hemmoteltu fiilis, kun viikonloppu ihan vaan kotona alkoi tuntumaan luksukselta. Mitä tulee siihen, että aina ei jaksa intoutua uudesta paikasta tms. niin ei sekään tosiaan välttämättä aina niin huono ole, alkaa vaan ns. suosikit nousemaan esiin joukosta. Vieläkin tosin silti useimmiten totean jättäneeni palan sydäntä jonnekin, vaikkakin välillä ehkä vähän pienemmän kuin toisiin paikkoihin. -Milla

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.23

Heh, no ihan taatusti oli, mutta hyvä jos hoksasit sen ite! :D No ei, teillä on kyllä ollu semmoinen reissutahti että huhhuh, ja varmasti kotiviikonloppu oli enemmän kuin tervetullutta vaihtelua!

Ja tuo on kyllä aika hyvin ilmaistu, että kaikkiin voi ihastua, toisiin vaan ehkä vähän enemmän (AMERIKKA!!!!!!!!).

Vastaa
Maarit 22.10.2015 at 20.43

Ymmärrän oikein hyvin ja ihanasti puit asian tekstiksi, mulla on ollut meidän kahden viimeisen matkan aikaan ja jälkeen samat fiilikset. Meidän vuoden takanen jenkkireissu oli just se unelma johon säästettiin ja oltiin sitä ennen yli kaks vuotta matkustamatta ollenkaan. Se oli vaan niin älyttömän mahtava se reissu kaikkine suunnitteluineen ja valmistetuineen – itse reissuun ja sen purkamiseen blogiin. Mulle kaksi matkaa vuodessa on jo ihan tosi paljon varsinkin jos puhutaan yli viikon reissuista. Ollaankin nyt aika hukassa kun mietitään seuraavaa reissukohdetta, haaveita olis niin paljon ja nyt tekis taas mieli tehä jotain vähän isompaa haavettta todeksi.

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.25

Mulla oli ihan sama juttu ekan jenkkireissun kanssa. Sitä ei oikeen edes voinut uskoa todeksi, että se oikeasti tapahtuu ja sitten kun siellä oli niin kaikki oli kyllä ihan uskomattoman mahtavaa koko ajan. Ja sen jälkeen… Niin, aika hankalaahan sitä samaa fiilistä on ollut saada, ainakaan joka reissulla. Onneksi niitä huippukohtiakin on kuitenkin ollu!

Mää pidän teille peukkuja että saatte toteutettua jonkun suuren haaveen, vaikka tiiän kyllä iteki että ei sitä malttais olla tekemättä niitä pikkureissujakaan. :D

Vastaa
Alex 22.10.2015 at 20.59

Tunnistan tämän kyllä ihan selvästikin; kuten tuossa jo edellä todettiin, hohto haihtuu kun jotain tekee usein. Jonkin verranhan tuohn mielestäni voi itsekin vaikuttaa omalla asennoitumisellaan ja ajattelemalla, että jokainen reissu voi.näyttää tutustakn kohteesta jotain uutta – toki pitää itse aktiivisesti myös hakea sitä uutta!
Maailma on ihmeellinen paikka, ja kuten pktkässä parisuhteessakin pitää vaan yrittää olla kadotamatta (lapsenomaista) innostusta reissaamisesta.

Vastaa
Inka 22.10.2015 at 22.26

Nimenomaan tuo oma asennoituminen on sitä mitä peräänkuulutan ainakin itellä! Onneksi sitä tosiaan voi reenata, ja ens matkalle pitääkin ihan ajatuksen kanssa muistaa, että miten siistiä oikeasti on se mahdollisuus, että voi reissata.

Vastaa
mipa 24.10.2015 at 7.22

Kivaa pohdintaa! Kolahti ehkä siksikin, että viime päivät on ollu armoton Reisefieber. (Vaikka just olinki reissussa).
Ite ajattelen asian niin, että ei joka reissusta tarvi olla samalla tavalla fiiliksissä. Mä nautin siitä, että lentokentät ja lentäminen on tuttuja. Niistäkin oon tosin oppinut paljon uutta jännää kiitos other halffini, nimim. konetyypit tulleet tutuiksi. :)
Oltiin just Aurinkorannikolla ja sinne menossa oli kivaa se, että ei juuri tarvinu valmistautua kun paikat on tutut. Voi vaan huolettomasti lähteä hengailemaan.
Itsellä Nykki-reissu on fiilistyttänyt paljon erityisesti jälkikäteen, ehkä just siks että siellä vaan kaikki oli niin uutta ja jännää. Toisaalta viime kesän 1,5 päivän Sveitsin roadtrip jäi mieleen aivan huikeana elämyksenä, kun en ollut mitenkään varautunut enkä jotenkin ollut tajunnut kuinka järisyttävän kaunista siellä on.
Mulla ei valitettavasti etukäteispakkailut onnistu, joka ikinen kerta huomaan, että tyyliin kahdelta yöllä vielä pohdiskelen asuvalintoja kun herätys on kello 6… Yks juttu mistä en tingi on että kämppä jää siistiks ku lähden reissuun – matkafiilis alkaa siitä kun tavarat on paikoillaan ja laukku viimein nököttää pakattuna ulko-oven vieressä :)

Vastaa
Inka 25.10.2015 at 16.52

Mielenkiintoisia ajatuksia Mipa! Hehe, voin uskoa että sulle on avautunu aivan uus lentomatkustamisen maailma other halffin myötä! Ja hei ihana kuulla että nää tykkäsitki Nykistä, mulle jäi jotenkin semmonen kuva että et ihan hirviästi nauttinu siitä, mutta ehkä se tosiaan johtuu siitä sun rottakuvia näytelleestä puoliskosta. :D

Ja mää kans koitan aina pistää kodin tiptop kuosiin ennen reissua, on pikkusen kivempi myös palata siistiin kotiin!

Vastaa

Jätä Kommentti