Pallontallaajat.net
Valikko

Nää rinteet on vaan meitä varten – laskupäivä Iso-Syötteellä

Kirjoittanut Inka 24.2.2016

Yhteistyössä Iso-Syöte

Talvilomaviikko on etelässä parhaillaan käynnissä, ja lähenee pikkuhiljaa myös pohjoisen nurkkia. Mun talviloma oli jo parisen viikkoa sitten, ja ohjelmistossa oli tietysti myös laskemista, sillä mikäs olisi sen parempi tapa viettää pohjoisen lumilomaa? Mun sääkarma piti tosin huolen siitä, että pikkupakkasista ei ollut meidän laskupäivänä tietoakaan, sillä kun asteltiin Iso-Syötteen välinevuokraamoon, ilmoitti lämpömittari ilman lämpötilaksi nolla astetta. Ei sen väliä, sillä se tarkoitti vaan sitä että rinteissä ei olis paljon ruuhkaa, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin.

Käytiin nappaamassa Syötteen välinevuokraamosta sopivat kamat mukaan, ja pienen neuvottelun jälkeen Karim päätyi lopulta mun tavoin lautaan. Harkintaa tämä vaati siksi, että miehellä on takanaan vuosien laskettelutausta, mutta laudan päälle se on noussut vaan kerran aikaisemmin, useita vuosia sitten, ja sekin mun ohjauksessa. Saattaa olla että Taekwon-Do-opettajana mulla on jonkin verran kykyjä, mutta laskuopetuksen soisin jättäväni niille jotka sen hallitsee. Karim nimittäin päätti sen kerran jälkeen ettei koskaan enää kipua laudan päälle. Onneksi päätös ei kuitenkaan ollut pysyvä.

Iso-Syöte-15 Iso-Syöte-25 Iso-Syöte-24
Jahka oltiin saatu sopivat vermeet koipiin, oli ensimmäisen mäen aika. Me oltiin varattu lautailuopetusta Iso-Syötteen Veikon ohjauksessa, mutta kello näytti sen verran, että ehdittiin hyvin käydä laskemassa yks mäki ennen tunnin alkua. Tosin jo hisseillä meinas tulla tenkkapoo, kun edessä oli nousu ankkurihissillä. Kaikkien näiden lautailukertojen jälkeen en vieläkään osaa olla jännittämättä ankkurin kyydissä! Lopulta pienten pöllähdysten jälkeen päästiin kuitenkin rinteen laelle saakka, ja saatiin vähän fiilistä ensimmäisen laskun myötä. Karim kertoi harkinneensa vermeiden vaihtoa suksiin jo puolimatkassa alas, mutta onneksi meillä oli opetustuokio vasta edessä.

Rehellisesti sanottuna en juuri paljoa odottanut lautailuopetuksesta, sillä uskoin opettajan keskittyvän pääasiassa Karimiin ja meikäläisen saavan laskea siinä sivussa. Kuinka väärässä olinkaan, sillä se sataminuuttinen mikä vietettiin Veikon ohjauksessa, toi mullekin ihan järjettömän läjän uutta muistettavaa. Totesinkin jo siinä tunnin aikana, että mulla on oikeastaan huonommat lähtökohdat uuden oppimiselle, sillä vuosien aikana opitut maneerit ja ei nyt varsinaisesti väärät mutta ei oikeatkaan laskutavat pysyy aika tiukassa, toisin kuin Karimilla, jolla oli takana vaan yks laskukerta.

Sainkin siinä aika paljon uutta omaan laskuun, ja ensimmäisenä lähdettiin korjaamaan mun laskuasentoa. Laskin (ja lasken todennäköisesti edelleen vielä pitkään) yläkroppa ihan mutkalla, kun oikea laskuasento olisi niin, että yläkroppa pysyisi laudan suuntaisesti eikä kääntyisi kohti alamäkeä. Samoin haavanlehtityylisessä laskussa mulla meinas vauhti loppua liian tiukkojen käännösten vuoksi, joten erityisesti rauhallisuutta piti opetella. Sain myös jeesiä hetkessä jumiutuviin pohkeisiin, joten laskuopetus kieltämättä yllätti! Tosin tajusin hetkeä ennen tunnin alkamista miten siistiä onkaan päästä oikeasti pätevän kaverin ohjaukseen varsinkin, kun meitä ei ollut tunnilla ketään muita kuin minä ja Karim. Ainakin itelle jäi fiilis, että otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti!

Ja miten sen Karimin laskemisen kanssa? Noh, väittäisin että sen sadan minuutin jälkeen mies oli laskujensa kanssa samalla tasolla meikän kans, ellei jopa maneerien puuttuessa paremmalla. Vertailukohtana mainittakoot, että meikäläinen on ollut ensimmäistä kertaa laudan päällä 16 vuotta sitten… :D

Iso-Syöte-4 Iso-Syöte-3 Iso-Syöte-6 Iso-Syöte-8 Iso-Syöte-14 Iso-Syöte-2 Iso-Syöte

Kun laskuopetus oli ohitse, oli tositoimien aika. Meillä oli kova yritys päästä yhdessä ankkurihissiin, ja vaikka kaaduttiin päivän aikana hissipaikalla varmaan ainakin kymmenen kertaa uskoisin, että nyt ehkä osataan, ainakin vähän aikaa. Oltiin tosi onnellisia ettei hisseillä ollu ruuhkaa, sillä siinä tilanteessa meidän jatkuva könyäminen olis voinu vähän nolottaakin, mutta nyt noustiin vaan kerta toisensa jälkeen ylös ja haettiin sitä tasapainoa.

Myös rinteilläkään ei ollut juuri muuta porukkaa, ja valtaosan ajasta rinteet olikin vaan meidän. Huonosta säästä huolimatta oli ihan mahtava laskufiilis, kun ei tarvinnut väistellä ketään tai pelätä, että joku laskisi päälle.

Ja vaikka alhaalla olikin nollakeli, tunturin laella hissit, aidat ja muut rakennelmat oli täysin lumen peitossa, joten taikatalvifiilis oli taattu. Koska ollaan aika aloittelijoita, jätettiin offarit sun muut boksit kovemmille laskijoille, ja pysyteltiin ihan vaan rinteessä. Se riitti meille ihan mainiosti erityisesti, kun oltiin tosiaan käytännössä kaksistaan liikkeellä. :)

En edes muista milloin olin viimeksi laskenut Syötteellä, ehkä joskus reilusti yli kymmenisen vuotta sitten, joten oli superkiva päästä jälleen katselemaan noita tunturimaisemia ja laskemaan pitkin tuttuja rinteitä. Maisemat näytti nimittäin vuosista huolimatta tutuilta, ja tuo lieneekin se mulle kaikkein tutuin laskumaisema, joka on piirtynyt muistiin jo siltä ekaluokan laskureissulta lähtien. Ja eipä muuten silloinkaan nuo ankkurihissit olleet mun ylimpiä kavereita..

Iso-Syöte-10 Iso-Syöte-16 Iso-Syöte-19 Iso-Syöte-13 Iso-Syöte-11 Iso-Syöte-18 Iso-Syöte-17 Iso-Syöte-20 Iso-Syöte-21 Iso-Syöte-22 Iso-Syöte-23 Iso-Syöte-24

Laskupäivän jälkeen oli voittajafiilis, kuten aina laskiessa. Tosin tällä kertaa poikkeuksena oli se, että kaatumiset tais olla ihan muutamassa ja mitään kipeitä kaatumisia ei ees sattunut! Yleensä tuntuu, että laskupäivän aikana tulee könähdettyä ainakin kerran melko pahasti niin, että on kipeä monta päivää sen jälkeen, mutta nyt oli poikkeuksellisesti ehjä fiilis myös seuraavana päivänä. En tiiä oliko tähän syynä orastava nynnyys vai pätevä laskuopetus, mutta tähän lopputulokseen täytyy olla kyllä tyytyväinen.

Päivän onnistumisesta kertoo aika paljon myös se, että vielä laskupäivän aamuna lautavalintaa kironnut Karim on useaan otteeseen tuon jälkeen ehtiny ehdottaa seuraavaa laskukertaa, joten nappiin meni! Ja hyvä fiilis jäi kyllä mullakin, ja täytyy toivoa että saadaan aikaiseksi järkätä vielä toinen laskupäivä tälle talvikautta. Se onneksi jatkuu vielä  monta kuukautta, erityisesti pohjoisessa!

Jos Syötteen laskukokemukset kiinnostavat, suosittelen tsekkaamaan myös ystäväni Rimman postauksen samaisesta laskettelukeskuksesta.

Kuvissa näkyvä Helly Hansenin laskuasu on saatu blogin kautta.

Eng: How about a snowboarding experience in northern Finland? I highly recommend my home slope Iso-Syöte, which is located only about a two hours drive from my hometown Oulu.

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Marikaw 24.2.2016 at 21.12

Mun niin pitäis ottaa joku lautailuopastustunti! Viikonloppuna taas Talmaan, ehkä siellä meen johonkin vauvojen ryhmään opettelemaan. :D Kaverit tosiaan joka kerta yrittänyt opettaa, mutta ne ei kuitenkaan just oo ihan ammattilaisia, joten tulee ehkä turhautumista molemmista suunnista. Mun kaatumiset on ollut aika lahjakkaita tänä vuonna ja vieläkään en oo ihan toipunut kuukauden takaisesta reissusta… Mut joo nyt teki mieli lähteä johonkin kunnon laskupaikkaan fiilistelemään olemattomilla taidoillani! :D

Vastaa
Inka 25.2.2016 at 7.07

No ehottomasti kantsii ottaa opetusta!! Mää en oikeasti tiiä mitä ajattelin kuvitellessani voivani opettaa Karimia lautailemaan, kun en aiheuttanu sille mitään muuta kuin traumoja. Apua. :D Oot kyllä aika sinnikäs, siitä on pakko nostaa hattua!

Vastaa

Jätä Kommentti