Pallontallaajat.net
Valikko

Food is like black humor: everyone does not get it

Kirjoittanut Inka 16.3.2016

Sain haasteen osallistua tuoreimpaan #reilutblogit-blogikamppikseen jo aikoja sitten, mutta siihen tarttuminen on tuntunut tällä kertaa jotenkin erityisen haasteelliselta. Oon käsitellyt reilua matkailua blogissa niin yleisellä kuin yksityiskohtaisemmallakin tasolla aika monta kertaa, mistä syystä uuden itseä koskettavan aiheen löytäminen vaati ajatuksen lepuuttamista pääkopassa. Viime aikoina tää asia on kuitenkin tullut vastaan niin monessa paikassa, että mun on pakko tarttua siihen.

Ja se on ruoan haaskaaminen. Mää oon se tyyppi, joka nuolee kaverinkin lautasen puhtaaksi jos vaan kehtaa, enkä heitä ruokaa koskaan roskiin. Karim on vielä muakin pahempi biojäte, ja ihan tosissaan meillä syödään monesti kiivit kuorineen, porkkanat kantoineen ja omenat kotineen, ananaksen keskiosasta puhumattakaan. Itsestään selvää on myös se, että vähän nuutunut kaalinpää käytetään tavalla tai toisella kokkailussa, eikä päiväysvanha maitotuotekaan päädy roskiin. Matkailijan kannalta tämä on myös erityisen kätevää siitä näkökulmasta, että kun maha tottuu jo kotioloissa melko mielenkiintoiseen bakteerikantaan, ei vatsapöpöt pääse iskemään niin helposti reissussakaan (tai ainakin teoriatasolla, sillä lokakuussa olin just ruokamyrkytyksen kourissa reissussa…).

Miten tämä sitten liittyy matkailuun? Kuten Pingviinimatkat-blogin kamppispostauksesta voi lukea, näkyy matkailijoiden porsastelu ruoka-asioissa erityisen hyvin hotelliaamiaisella, missä keskimäärin jokaikinen ruokailija jättää lautaselle yhden banaanin verran ruokaa. Eli mun puhtaaksi nuoltua lautasta vasten joku toinen jättää sen kaksi banaania, eli reilut 200 grammaa syömäkelpoista ruokaa. Se on aivan liian paljon maailmassa, missä ruoka ei kuitenkaan ole jokaiselle itsestäänselvyys.

Balkan Balkan-2

Tämän reilutblogit-kierroksen teemana oli myös ruotia itseä ja yrittää parantaa omia epäreiluja matkailutottumuksia.

Tähän ruoka-asiaan liittyen tunnistan itessäni kyllä myös parannettavaa, erityisesti reissulla. Eväiden kanssa on aika selvä peli ettei niitä juurikaan jää yli, sillä mukaan voi napata just niitä omia lemppareita, mutta joskus ravintoloissa on vähän niin ja näin. Se on aika hullua, sillä vois just kuvitella kun ostaa kalliilla ravintolaruokaa, niin viimeistään munkaltainen nuukailija söis kaiken ruoan viimeistä murua myöten.

Niin mää yleensä teen, mutta selkeästi mun niin rakastamien hampurilaisten kohdalla on monesti pari juttua, joista en syö ihan kaikkea ja ne on just hampparisämpylä ja ranet, niin naurettavaa kuin se onkin. Tulevalla Amerikan-reissulla on onneksi monta mahdollisuutta valita niiden tilalle jotain muuta, joten ne kerrat kun päätän ne tilata, katoavat ne aina jatkossa myös lautaselta. En oikeasti tajua sitä logiikkaa että syödään eka valtava hamppariannos ja sitten jätetään viis ranskalaista lautaselle, kun “ollaan jo aivan täynnä”. Siis kamoon, viis ranea? Käsi pystyyn virheen merkiksi ja lautanen tyhjäksi.

Toinen juttu on edustusillallisilla tarjoiltavat äyriäiset. Aina silloin tällöin vastaan tulee tilanteita jolloin ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa ite siihen, mitä omalle lautaselle tulee. Periaatteestakaan en syö sikaa tai juo alkoholia, mutta muiden ruoka-aineiden kohdalla pidän käytöstapoja omia mieltymyksiä tärkeämpinä erityisesti, kun puhutaan juurikin noista edustustilaisuuksista.

Aika monta kertaa onkin tullut syötyä simpukoita, mustekalaa, katkiksia ja muita juttuja ainoastaan sen verran että dinneriseuralle jää fiilis että jotain on nyt syöty, mutta näissä tapauksissa lautaselle jää kieltämättä aina aika valtava kasa ruokaa. Äyriäisistä tuun tuskin koskaan pääsemään eroon, niin useaan otteeseen mulle on niitä tyrkytetty, joten ruokahävikin minimoimiseksi omalta osaltani en voine tehä muuta kuin opetella edes sietämään meren makua, niin mahdottomalta kuin se tällä hetkellä tuntuukin.

Espanja-2 Espanja-3 Espanja

Yritän olla liberaali monissa asioissa ja huomioida muiden näkemykset, mutta ruoan heittäminen roskiin on yksinkertaisesti juttu, jota en voi käsittää millään tasolla.

Tää varmasti tuntuu monelle teistä pieneltä jutulta, mutta ite koen tämän aivan yhtä tärkeänä kuin esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin tai roskaamisen aiheuttamat ongelmat. Otsikossa oleva, mun eilen kuulema vitsi summaa tämän aiheen aika täydellisesti.

Hyvää ruokahalua kaverit, niin reissussa kuin kotonakin!

Eng: How do you feel about food leftovers especially when travelling? My point of view is the same where ever I am, and I try to make sure that food does not go to waste because of me.

Lisää tästä aiheesta

12 Kommenttia

Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi 16.3.2016 at 8.47

Todella hyvä näkökulma reiluun matkailuun! Arvostan ja mua vieläki naurattaa se Karimin kiivien syönti kuorineen (meillä niin ne kuin porkkanoiden kunnatkin syö koirat) ja ihan samoihin periaatteisiin täälläkin pyritään! Ruokaa ei laiteta hukkaan. Jos joskus jotain jää just reissussa syömättä niin ihan nolottaa..

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.47

Haha, meinasin revahtaa nauruun äsken kun se söi omenan kodasta sen tikunkin. Todellinen biojäte! :D Ja koirat on kyllä huippukeksintö, ei paljo tartte kyllä varmasti huolehtia ruokahävikistä. :)

Vastaa
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 16.3.2016 at 8.54

Tää oli hyvä. Joskus tekee ihan pahaa esim. laivojen buffet pöydissä kun sitä ruokaa otetaan vaikka kuinka ja paljon ja silti iso osa jätetään syömättä. Tähän kyllä kannattaa kiinnittää huomiota niin kotosalla kun reissussakin.

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.48

Laivabuffat on kyllä ehkä siitä pahimmasta päästä tuon hukkaamisen suhteen, huh huh.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle 16.3.2016 at 16.31

Multa jää kyllä lähes aina sekä vähän hampparia että niitä ranskiksia yli. Syön aika pieniä annoksia ja oikeastaan aika harvoin ravintolassa jaksan syödä koko annosta (onneksi tuo armas aviomieheni sitten yleensä viimeistelee sen munkin lautasen ;)). Mutta en mä suostu siitä huonoa omaatuntoa kokonaan itselleni ottamaan, vika on annoskoissa ja valikoimissa. Pitäisi olla vaihtoehtona eri kokoisia annoksia. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Buffat on sitten asia erikseen. Niissä tosiaan monella silmä syö enemmän kuin maha vetää ja sitä ruokaa syydetään roskiin. Se ei ole hyvä kenenkään kannalta. :( Kotona onneksi vanhaksi menevät ruoat menee usein hyötykäyttöön koirille.

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.50

Heh, no onneksi sullaki on oma biojäte joka huolehtii ettei lautanen jää aivan täyteen tavaraa. :) Ja on kyllä outoa, ettei ravintoloissa oo huomioitu pieniruokaisia, tai tietty monissa paikoissa varmasti on mutta että jos et melkeen koskaan jaksa syödä koko annosta niin kuulostaa kyllä siltä että eri kokoisille annoksille on todellakin tarvetta. Mulla taas jää lähes aina nälkä, joten sitä vois kompensoida. :D

Koirat on kyllä huippuja!

Vastaa
Pingviinimatkat 16.3.2016 at 21.54

Meidän tarttee vaan alkaa syömään niitä hamppareita useammin yhdessä, niin mä voin syödä ne sunkin ranet :D Aivan mahtavaa! Mutta aivan tosissaan, kiva et juttumme herätti ajatuksia. On tässä tosiaan itselläkin vielä paljon petrattavaa. Onneksi hirmu usein ei joudu tilanteisiin, joissa kannettaisiin merestä nostettuja herkkuja nenän eteen, sillä niiden syöminen tekisi tiukkaa.. Mutta just samoilla linjoilla, että sitten on vaan niitä tilanteita, että on vaan syötävä vaikka kuinka pahaa tekis. Hyvä postaus!

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.51

No niin, se olis sitten burgeritreffien paikka!

Vastaa
Terhi / Muru Mou 17.3.2016 at 14.08

Hyvä näkökulma! Oon samoilla linjoilla kuin Elina, että annoskoot vaan on usein aivan liian suuria. Jos vatsa ei vedä, niin se ei vedä, väkisin en voi syödä lautasta tyhjäksi. Poikaystäväni on kuitenkin opettanut sen, että ravintolassa ei kaikkea tarvitse tilata kerralla. Monesti olemme aloittaneet tilaamalla vain alkupalat ja huomanneetkin sen jälkeen, että emme tarvitsekaan lisää syötävää, tai sitten pääruoka vaihtuukin suunnitellusta jättipihvistä pienempään annokseen kun ei olekaan enää niin nälkä. Kotona kokkailemme harvoin, sillä poikkis ottaa joka päivä kotiin työpaikkansa lounasbuffetista jäljelle jäänyttä ruokaa. Tuntuis tyhmältä kokkailla ruokaa itse kun tietää että siellä menee todella hyvää ruokaa joka päivä roskiin.

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.52

Hei tuo tilausten portauttaminen onkin kyllä fiksu idea! Voin kuvitella että ravintolat ei ehkä oo mielissään, mutta pääasia että asiakas on tyytyväinen. :) Ja vähän mahtavaa, että sun poikaystävän työpaikalla on tuommoinen systeemi, iso peukku sille!

Vastaa
Mipa 17.3.2016 at 16.07

Olipas hyvä aihe! En oo ihan niin extreme kuin te mutta kyllä joka kerta tekee pahaa, kun joutuu heittämään jotain pois. Yleensä mulla on aika hyvä ruokahalu mutta tunnen piston sydämessäni noiden hotellin buffa-aamiaisten kohdalla. Siinä on mullakin vielä petrattavaa, kiitos muistutuksesta!

Vastaa
Inka 17.3.2016 at 21.53

Siis Mipa mitä ihimettä? Nää oot mun hotelliaamiaisguru, enkä voi uskoa että tuo kommentti tuli sulta! :D No ei sentään, mutta odotan mielenkiinnolla seuraavaa hotelliaamiaista sun kanssa!

Vastaa

Jätä Kommentti