Pallontallaajat.net
Valikko

Ei todellakaan mikään nynny enää – Angels Landingin valloittajat

Kirjoittanut Inka 10.4.2016

Mulla on ollut tässä elämässä hieman taipumusta nynnyilylle. Koko homma kulminoitui viime kesänä tapaukseen, jota en kyllä kovin mielelläni enää muistele. Jos siitä kuitenkin seurasi jotain hyvää niin se, että aloitin elämänmittaisen kamppailun omia pelkojani vastaan, ja nyt liki vuosi myöhemmin huomaan, että se on todellakin kannattanut. En tosin väitä satavarmasti, etten enää koskaan tuu joutumaan vastaavaan tilanteeseen, mutta ainakin edellisten kuukausien aikana oon tehnyt valtavasti töitä sen eteen, että pääsisin elämässäni mahdollisimman kauas korkean paikan kammosta.

Yks koetinkivi oli jenkkireissulla, kun vierailtiin Utahin osavaltiossa sijaitsevassa Zion National Park -kansallispuistossa. Yksi puiston suosituimpia vaellusreittejä on noin kahdeksan kilometrin mittainen Angles Landing. Kuten jo nimestä voi päätellä, ei kyseessä ole pelkästään tasamaalla oleva reitti, vaan maaston korkeuserot tuovat eteen aikamoisia haasteita.

Lyhyesti kerrottuna Angels Landing on parin kilometrin korkeudessa sijaitseva huippu, josta on noin 450 metrin pudotus. Huipulle päästäkseen on paitsi vaellettava hyväkuntoista mutta hemmetin jyrkkää reittiä myös pitkin kalliota, joka on paikotellen niin jyrkkää ja kapeaa että siihen on täytynyt kiipeilijöiden turvaksi pultata kiinni ketju, josta voi pitää kiinni lipeämisen varalta. Kuulostaa just mun paikalta, eikö?

Zion National Park-36 Zion National Park-30 Zion National Park-35 Zion National Park-34 Zion National Park-31

Sitä se kyllä juuri oli, sillä Angels Landing loi täydelliset puitteet mulle testata, onko viimekuukausina tehty henkinen työ ollut minkään väärti vai vieläkö puntti alkaa tutista heti, kun tilanne äityy hieman kovemmaksi.

Pakattiin siis Karimin kanssa reput täyteen evästä ja vettä ja otettiin suunnaksi Zionin kansallispuiston vierailijakeskus, mistä linja-autot reitin alkupisteelle lähtevät. Satuttiin kansallispuistoon just tosi nättinä sunnuntaina joskus alkuiltapäivästä, joten saatiin etsiskellä parkkipaikkaa melko hyvän tovin. Lopulta se kuitenkin löytyi, ja mun usko reitin suorittamiseen palasi. Ei muuta kuin bussiin ja menoksi!

Liikkeellä oli todella paljon muitakin vaeltajia, mutta reitillä oli onneksi hyvin tilaa. Kahdeksan kilometrin reitille on annettu viitisen tuntia ohjeajaksi, ja me laskettiin että jos siinä ajassa päästään huipulle ja takaisin alas, ehditään mainiosti liikkeelle ja kohti seuraavaa majapaikkaa vielä ennen pimeää.

Yksi asia mistä huomasi että ollaan taatusti jenkkilässä oli muiden vaeltajien varusteet. Ei mulla nyt rehellisyyden nimissä oo ihan hirveän usein tapana arvostella muiden vaeltajien varusteita, pääasia että lähtee, mutta täytyy sanoa että sandaalit, nahkasaappaat ja ballerinat näkyi sen verran monen jaloissa, että täytyi vähän ihmetellä. Kyseessä oli kuitenkin melko rankka ja vaativa reitti, jossa hyvät kengät on painonsa arvoiset kullassa. Ilmeisen hyvin nahkasaappaillakin kuitenkin tuntui pärjäävän, joten mikäs siinä.

Zion National Park Zion National Park-2 Zion National Park-3 Zion National Park-4 Zion National Park-5 Zion National Park-6

Reitin ensimmäinen lyhyt osuus oli melko tasaista, ja siinä pystyikin ihastelemaan edessä avautuvaa vuorimaisemaa melko rauhassa ihan vaan tajutakseen hetken päästä, että nyt sinne vuorelle on lähdettävä kiipeämään. Me noustiin melko tiiviillä tahdilla ja pidettiin ekan nousun aikana vaan pari lyhyttä taukoa, mikä tuntuikin hetken päästä koko kropassa.

Aluksi vaikutti siltä että ei nousu nyt niin pahasti käy kunnon päälle, mutta kyllä se kävi täysin treenistä. Vieressä avautui aika upeat maisemat, mutta oli kieltämättä aika vähissä ne hetket kun katse osui maan sijasta maisemiin, sillä jatkuva nousu ja vieressä oleva satojen metrien pudotus oli sen verran kova, että harha-askelille ei todellakaan ollut varaa.

Nousu huipentui melko raskaaseen siksak-polkuun, jonka mää vedin ihan täysin sinnillä ylös. Siinä vaiheessa oltiin onneksi jo kallioiden syleilyssä, joten suoritusta häiritsemässä ei ollut mitään erityisen komeita maisemiakaan, joten pystyin keskittymään täysillä siihen pakaralihakseen, joka nosti mun ruhon aina vaan ylemmäs.

Lopulta päästiin ylös, ja oli ensimmäisen tauon paikka!

Zion National Park-7 Zion National Park-8

Jos juuri oli ohitettu reitin fyysisesti vaativa osuus, oli seuraavana luvassa henkisesti kaikkein raskain reitinpätkä, sillä nyt oli määrä tarttua tukikettinkiin ja lähteä kipuamaan parhaimmillaan vaan alle metrin levyistä kalliota pitkin vieressä useiden satojen metrien suora pudotus. Nynnyllä olis voinut alkaa puntti tutista, mutta onneksi mää olin päättänyt jättää ne ajat elämässäni jo ohitse, ja keskitin energiani turvalliseen nousuun ja maisemista nauttimiseen.

Koska oli tosiaan sunnuntai-iltapäivä, oli reitillä paikoitellen aika paljonkin ruuhkaa, ja välillä saatiin odotella ja väistellä muita vaeltajia ihan kunnolla. Eipä se mitään haitannut, sillä kaikki oli liikkeellä melko solidaarisella asenteella, joten tilaa annettiin ja saatiin vähän väliä. Ja tulipahan ainakin kunnon taukoja, joiden aikana pystyi taas hetken verran yrittää käsittää ympärille avautuvaa upeutta!

Zion National Park-11 Zion National Park-13 Zion National Park-10 Zion National Park-14 Zion National Park-12 Zion National Park-9

Nousussa kesti ja kesti, ja reitin vieressä oleva pudotus vaan nousi valtavammaksi ja valtavammaksi, kunnes edessä oli enää viimeinen nousu. Vastaan tuli paljon vaeltajia jotka olivat juuri lähteneet palaamaan takaisin huipulta, ja vakuuttivat meille maisemien olevan enää yhden nousun takana ja todellakin kaiken sen nähdyn vaivan arvoiset. Sillä jakso viimeiset nousut!

Ja lopulta sitä sitten oltiin ylhäällä.

Zion National Park-16 Zion National Park-20 Zion National Park-26 Zion National Park-15 Zion National Park-21

Siinä noustessa viimeisiä askeleita tajusin, että tuolta pitää tulla vielä omin voimin alaskin. Siinä vaiheessa kun ymmärsin oikeasti olleeni riittävän rohkea ja kivunneeni tuonne huipulle aloin kuumotella laskeutumista. Kun nousu ei ihan hirveältä tuntunut, niin se kauheus iskee varmasti sitten laskeutumisvaiheessa. Onneksi huipulla oli kuitenkin muutakin puuhaa kuin pelätä etukäteen edessä olevaa laskeutumista, kuten esimerkiksi vaikkapa noiden maisemien ihastelua. Ja sitä lajia riitti!

Koska porukkaa oli niin valtavasti, meillä oli oikeasti työ yrittää löytää edes vähän rauhallinen kohta eväitä varten. Saatiin palata uloimmalta kärjeltä hetken verran takaisin päin, sillä ei ollut mitään saumaa että suomalainen olis huolinut mitään jenkkien valtaamaa paikkaa. Vaikka ei siinä, kun edessä on puolen kilometrin pudotus, aika huikeat vuorimaisemat ja ympärillä kirittää maaoravia, ei ensimmäisenä kyllä huomio kiinnity vieressä paasaaviin jenkkeihin.

Zion National Park-23 Zion National Park-19 Zion National Park-25

Lopulta oli lähdettävä alas, vaikka millään ei olis malttanut. Karim lähti laskeutumaan ensimmäisenä ja piti tahdin aika tiiviinä, varsinkin kun palatessa vastaan ei tullut enää muin muutama hassu vaeltaja, eli väistämisten takia ei tarvinnut juurikaan pysähdellä.

Rivakka tahti oli tosi hyvä, sillä sen takia ei ehtinyt keskittyä ollenkaan siihen että alkaako vai eikö ala pelottaa, ja ei mennyt kyllä kauaa, kun laskeutumisen ensimmäinen eli ketjutettu osuus oli takana päin, ja homma melkein paketissa! Täytyy tunnustaa että tuossa vaiheessa jo onnittelin itseäni melko roimasti, sillä tuntui melko siistiltä tajuta nousseensa ja laskeutuneensa Angels Landing -reitin vaativimmat osuudet. Jipii!

Loppumatka olikin melko helppoa alamäkijuoksua sekä ripeää askelta alaspäin, kunnes oltiin takaisin laakson pohjalla.

Zion National Park-27 Zion National Park-28 Zion National Park-29 Zion National Park-32 Zion National Park-33 Zion National Park-37 Zion National Park-38

Shuttle-bussi saapui paikalle just sopivasti, ja päästiin takas autolle nelisen tuntia vaelluksen aloittamisen jälkeen. Huolimatta siis meidän melko mojovasta evästauosta reitin laella alitettiin ohjeaika reippaasti tunnilla, vaikka ei nyt ihan hirveää kiirettä pidetty.

Voin suositella tätä elämystä kyllä satanolla kaikille, jotka noilla nurkilla vierailevat. Ja kannattaa lukea myös Kean samasta kokemuksesta kirjoittama postaus.

Kuvissa näkyvät Haglöfsin huppari ja reppu saatu blogin kautta.

Eng: Angels Landing in Zion National Park in Utah is an amazing experience!

Lisää tästä aiheesta

16 Kommenttia

Maarit Johanna 10.4.2016 at 15.17

Nostan hattua sulle! Meillä menis varmaan koko päivä tuolla reitillä ja ihan varmaan siksi, että pelottais, ja toiseksi, että olis niin surkiassa kunnossa. Näyttää tosi vaativalta reitiltä, joten tosiaan ihmettelen niitä ballerinavaihtoehtoja! WHAT. Mitä ihmiset oikein ajattelee. :o
Tosin, siskon miehen sukulaiset oli viime vuonna Lapissa vierailulla ja he halusivat ehdottomasti lähteä maastopolkua pitkin ametistikaivokselle. Jalassa sitten korolliset sandaalit, koska “pidän näitä muutenkin kaikkialla”. Mitäpäs siihen nyt oikein voi sanoa sitten. :D
Mulle tulee joka kerta aina yllärinä, miten alastulo onkaan vaikeampaa kuin nouseminen. Vaikkei se yhtä rankkaa ole, niin vaikeampaa silti. Kyllä noiden maisemien ja itsensä voittamisen fiiliksen vuoksi lähtisin silti samalle reissulle!

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.28

Kiitos Maarit!! Haha, toisten ihmisten kenkävalinnat on kyllä semmoinen asia mitä ei pitäs ihmetellä, mutta niin vaan sitä tulee välillä kohtauteltua kulmia sille… :D

Nyt kun kattoo näitä kuvia tuntuu hullulta että kaikista maailman ihmisistä minä oon uskaltanu tuon mennä, mutta vissiin sitä ihminen kykenee vaikka mihin kun on tarpeeksi halua ja asennetta.. Katotaan mitä seukkina sitä keksis!

Vastaa
Kea / Deep Red Blues 10.4.2016 at 15.47

Näitä sun kuvia kattellessa tulee fiilis että haluaisin mennä taas uudestaan! Meillä tais mennä alle kolme tuntia, mutta aamukuudelta ei tarvinnu odotella ketään missään… ja ainoastaan paluumatkalla tuli joitakin muita vastaan. Upeat kuvat! Ps. ja kiitos maininnasta :)

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.29

Huh, varmaan aika ihana käydä kun ei tartte pysähdellä muiden takia. Tosin oli ihan hyvä pitää välillä maisemataukoja. :)

Vastaa
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 10.4.2016 at 15.54

Vau, onpas maisemat. Ja onnittelut kapuamisesta sekä ylös että alas. Itse en korkeanpaikan kammoa pode, mutta ei tuo reitti ihan leikinteolta silti vaikuttanut.

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.29

Kiitos! Ei todellakaan ollut leikkiä, vaan tosi vaativa reitti. Huh huh, hikinoro alkaa valua selässä kun vaan ajattelenkin suoritusta!

Vastaa
Leena 10.4.2016 at 16.26

Upeita kuvia ja maisemia !

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.29

Kiitos Leena!

Vastaa
Annika - home & away 10.4.2016 at 19.18

En tiedä uskaltaisinko tonne, kun rupes melkein huippaamaan jo pelkästään Kean videota katsellessa. Noi maisemat on kyllä upeat ja kuvat myös!

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.30

Ei kyllä ollu mullakaan huimaus kaukana, mutta jotenki sitä mentiin. Ihan hullua ajatella kyllä nyt tässä vaiheessa, tukevasti kotisohvalla, että tuolla tuli käytyä!

Vastaa
Pingviinimatkat 10.4.2016 at 22.27

Huh noita maisemia! Ja vitsi nainen, et todellakaan mikään nynny enää, whoop! Se, että olet tuon reissun tehnyt ja vieläpä kekkaloinut noilla reunoilla, niin voidaan hyvin sanoa, että pelko selätetty. Eikä kyllä parempaa paikkaa maan päällä siihen olisi varmaan heti ollutkaan :) -Milla

Vastaa
Inka 11.4.2016 at 21.31

Kiitos Mila! Katotaan, jos se kammo nyt pysyis kaukana! Tosin seikkailupuistosta en menis vieläkään takuuseen. :D

Vastaa
Vintagella 13.4.2016 at 10.16

Mahtava vinkki ja hienosti reippailtu!

Vastaa
Inka 14.4.2016 at 23.15

Kiitos!

Vastaa
Sanna I Siveltimellä 18.4.2016 at 11.47

Mä pääsin nyt vasta lukemaan näitä sun huikeita Amerikka-seikkailuja ja tää oli varmasti mahtava kokemus! Onnittelut rohkeudesta! :) Vaikuttaa mukavalle haikille ja sellaiselle että mekin varmasti tykättäis. Täytyy laittaa korvan taakse :)

Vastaa
Inka 18.4.2016 at 22.10

Kiitos Sanna, tää vaati multa kyllä aika paljon mutta hyvin meni. :) Suosittelen kovasti, tykkäisitte taatusti!

Vastaa

Jätä Kommentti