Pallontallaajat.net
Valikko

Hemavanin ensimmäinen laskupäivä

Kirjoittanut Inka 27.4.2016

Yhteistyössä Visit Sweden

Talvi on jo pitkän aikaa sitten ollut Helsingin nurkilla mennyttä kalua, ja reilun viikon takainen Hemavanin laskureissu toikin aika mukavan paluun lumimaisemiin. Huristeltiin siis Eveliinan ja Kean kanssa koko Ruotsin läpi Tukholmasta Ruotsin Lapissa sijaitsevaan Hemavanin laskettelukeskukseen pariksi päiväksi verestämään laskutaitoja, tai siis minä verestin, Eve ja Kea kun on tainneet laskea harva se viikonloppu männätalven aikana.

Hemavanin hiihtokeskus toimii yhteistyössä parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Tärnäbyn hiihtokeskuksen kanssa. Vaikka hissiyhteyksiä hiihtokeskuksen välillä ei ole, pääsee samalla lipulla molempiin keskuksiin. Yhteensä Hemavan-Tärnäbyssä riittää laskettavaa liki 50 rinteen verran. Ekana laskupäivänä me kuitenkin pysyttiin visusti Hemavanissa, sillä meillä oli käytössä oma opas Anton, joka vei meidät keskuksen parhaille offareille.

Hemavan Hemavan-4 Hemavan-10 Hemavan-2

Niinpä, offareille! Mää oon sen verran noviisilaskija että en oo elläissäni päässyt kunnon offareille laskemaan, sillä Syötteen mettäreittejä ei ehkä aivan oteta tuohon kategoriaan mukaan. En siis oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa, kun kuulin päivän suunnitelmista. Päätin kuitenkin lähtä hommaan avoimin mielin, sillä etukäteen pelkäämällä ei mistään oo koskaan ennenkään tullut mitään, joten offareita oli turha kuumotella ennen varsinaisia laskuja.

Hypättiin rinteeseen mukavasti suoraan meidän majapaikan pihasta, ja olikin tosi kiva aloittaa laskupäivä hissinousun sijasta laskulla. Otettiin alle aluksi muutamia rinteitä että päästiin vauhtiin ja saatiin tuntumaa Hemavanin rinteistä. Anton opasti meitä rinteiltä toiselle, ja vaikka näkyvyys olikin tosi kovan tuulen vuoksi liki nollassa, saatiin välillä aina pieniä aurinkokaistaleita näyttämään, miten upeat maisemat Hemavanista vois mahdollisesti avautua, jos kelit sattuis kohdilleen.

Laskupäivään kuuluu tietysti myös tauko, ja me vietettiin se tauko rinteen kupeessa sijaitsevassa kahvilassa, johon sai vielä kaiken hyvän lisäksi tuoda omat eväät. Me oltiin napattu oppaan ohjeiden mukaisesti eväät mukaan hotellin aamiaiselta, ja mutusteltiin niitä samalla kun Anton viritteli lumivyöryn varalta mukaan ottamiaan piippareita ennen offareille menoa. Siinä vaiheessa kieltämättä hieman kylmäs, mutta jätin ajatukset lumen alle hautautumisesta siihen ja päätin luottaa siihen ettei mitään ikävää sattuisi.

Hemavan-5 Hemavan-6 Hemavan-7

Eväiden jälkeen oli luvassa päivän fyysisin ohjelmanumero, kun meidän oli määrä kivuta rinteen edustalla sijaitsevalle kukkulalle. Hissillä ylös, lauta irti ja roudaamaan. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitäkään, ja täytyy kyllä nostaa laskijoille hattua, sillä hemmetti vie laudan kantaminen ylös oli rankkaa! Kean puhelimen mukaan me kivuttiin vajaa 40 kerrostalon kerroksen mittainen matka laudan kanssa lumista rinnettä ylös, ja kyllä se lautailukengissä ihan kovasti tuntuikin. Ylhäällä odottavat maisemat oli kyllä jokaisen askeleen väärti, puhumattakaan siitä mikä odotti seuraavana.

Odotettiin sään selkenemistä ylhäällä hetken aikaa, mutta lopulta jouduttiin toteamaan ettei se siitä parane, ja iskettiin monot kiinni lautaan ja annettiin palaa. Ensimmäinen kerta offareilla, en voi sanoa muuta kuin huh huh. Valo oli sen verran haastava että lumesta ei nähnyt yhtään mitään muuta kuin valkoista, joten oli ihan täysin mahdotonta arvioida miten kovaa vauhtia sitä mentiinkään eteenpäin. Mulla oli kiintopisteenä ainoastaan Antonin keltainen takki, jota kohti laskin yrittäen välillä melko epätoivoisestikin pysytellä pystyssä.

Oli kyllä uskomaton fiilis laskea laudalla täydellisen valkoisessa lumimaisemassa hillitöntä kyytiä ja huomata olevansa kaatumaisillaan, mutta koska tilaa ja puuteria riitti, sujui asennon ja tasapainon korjaaminen liki itsestään eikä paljoa tarvinnut kaatuilla. Harvoin sitä pääsee kokemaan vastaavanlaista vapauden tunnetta, eikä kova vauhtikaan paljoa pelottanut varsinkaan, kun sitä ei kyennyt hahmottamaan millään lailla.

Hemavan-11 Hemavan-12 Hemavan-8 Hemavan-15width=width=Hemavan-19 Hemavan-16
Vedettiin tuon lisäksi vielä muutama lyhyempi offarilasku, ja moro miten siistiä hommaa se olikaan, ainakin näin innokkaan ensikertalaisen silmissä. Lautailijana joutuu tietysti kärsimään siirtymillä, mutta kun homman ottaa urheilun kannalta niin haitanneeko tuo.

Aika nopeasti oltiin laskujen jälkeen sen verran rikki, että viimeisessä rinteessä meikämimmi kaatuili vähän väliä, kun ei vaan tasapaino enää riittänyt pystyssä pysymiseen, ankkurihissinousuista puhumattakaan. Eipä sillä, sain niin unohtumattomia laskukokemuksia tuon päivän aikana, että jo ne olis riittäneet laskureissuksi. Meillä oli kuitenkin vielä toinen päivä edessä, ja kieltämättä vähän jännitti, miten rikki sitä seuraavan päivän aamuna olis.

Osa kuvista on Eveliinan ja Kean ottamia.

Eng: Winter is not over yet! Even though it looks a bit like that here in the south, the view was completely different in the Swedish Lapland just a week ago. I had my second and third days of snowboarding for this winter in Hemavan, and also was lucky enough to finally have my first ever off point snowboarding experience. That was beyond amazing, and I loved every second of it!

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Sara I Sara's Fab Life 27.4.2016 at 16.43

Tarkottaako “Offareilla” merkittyjen rinteiden ulkopuolella? Ite haluisin saada taas monot jalkaan, kun pikkusen jäänyt sen jälkeen kun kaaduin. Pitää eräs kaveri suostutella ottamaan yhdessä laskettelu tunti, ja toinen kaveri voi laskea meidän kanssa laudalla. Kunhan me kaksi sukseilijaa saadaan kerättyy rohkeutta pääsemään rinteille asti.

Vastaa
Inka 28.4.2016 at 21.08

Juuri sitä tarkoitan offareilla! Suosittelen kyllä rohkaistumaan, ja ota vaikka hiihdon opettaja mukaan opastamaan, niin ei jää uskalluksestakaan kiinni. Tsemppiä!

Vastaa

Jätä Kommentti