Pallontallaajat.net
Valikko

Hyvää huomenta libanonilaisittain ja maan muut herkut

Kirjoittanut Inka 25.5.2016

“Here in Lebanon we don’t eat to live, we live to eat!”, on Karimin tädin miehen lentävä lause, jonka hän muistaa sanoa joka ikinen kerta, ja sitä seuraa aina ystävällinen kehotus ottaa lisää ruokaa. Lauseella on vinha perä, sillä jokainen paikallista ruokaa maistanut tietää, että libanonilaiset osaavat todellakin nauttia syömisestä. “Yalla, kool!”, kuuluu sekin vähän väliä kehottaen syömään, olit sitten kieltäytynyt ruoasta jo lukuisia kertoja. Yks ensimmäisiä asioita mitä opin sanomaan arabiaksi olikin ilmoitus siitä, että nyt ollaan sen verran täynnä ettei vatsaan mahdu enää pientä murustakaan.

Mulla on monia lempiasioita libanonilaisessa keittiössä, vaikka kieltämättä kuluikin useampi vuosi, että opin tykkäämään ruoasta. Yks herkullisimpia ateriakokonaisuuksia on ehdottomasti aamiainen, johon kuuluu Libanonissa aika usein ne samat tutut jutut.

IMG_20160503_220229

Libanonilainen aamupala maistuu kaikkein parhaalta tietysti teetalan eli Libanonin mummulan keittiön muovijakkaroilta syötynä, parvekkeen oven raosta tulevan ilmavirran lämmittäessä yön aikana viilentynyttä keittiötä. Loppujen lopuksi aamiainen koostuu aika yksinkertaisista jutuista, ja ruokapöydällä pääosassa ovat arabialaiset maitotuotteet, joita maassa muuten syödään loppujen lopuksi melko vähän.

Rasvaisen jogurtin kaltainen labneh asetellaan perinteisesti lautaselle ja päälle kaadetaan loraus oliiviöljyä. Ainoa oikea tapa (ainoa mulle opetettu) syödä sitä on repiä pieni pala ohutta arabialaista leipää ja ottaa labnehia kunnolla leivän mutkaan ja kuljettaa ääntä kohti. Aluksi vähän vierastin kombinaatiota, mutta nykyisin voisin nuolla labneh-lautasen tyhjäksi.

Labnehin lisäksi pöydällä on usein keltaista juustoa, joka muistuttaa vähän suomalaista perusedamia. Myös sitä syödään tavallisesti leivän mutkassa, ja parhaina päivinä perusjuuston tilalta tarjolla on halloumia, joka maistuu kaikkein parhaalta tietysti paistettuna. Näiden lisäksi tarjolla voi olla vielä kolmatta juustoa, jotain fetan kaltaista, jota napsitaan samaan tapaan kuin muitakin, tietysti arabialaisen leivän kanssa. Arabialainen leipä onkin enemmän ruokailuväline, ja Libanonin valtio tukee leipää niin, että sen hinta on aina sama. Ison pussin saa noin eurolla mikä takaa, että leipä ei ainakaan lopu keneltäkään kesken.

Libanonilainen ruoka Libanonilainen ruoka-4

Maitotuotteiden ja leivän lisäksi libanonilaiseen aamiaiseen kuuluu perinteisesti myös kasvikset, kaudesta riippuen. Nyt viimeisimmällä reissulla me herkuteltiin aika paljon kauden hedelmillä: akadenioilla, mansikoilla ja kirsikoilla. Lisäksi tarjolla on lähes poikkeuksetta myös oliiveja.

Näistä jutuista koostuu perusaamiainen, mutta näiden lisäksi maassa syödään myös muutamia vain aamiaisella tarjottavia erityisruokia, kuten esimerkiksi manoushea. Se on pizzapohjan tapainen lättymäinen leipä, jossa päällä on oliiviöljyä ja za’ataria eli libanonin vuorilla kasvavaa timjamia muistuttavaa maustetta. Manoushen voi syödä myös juustolla täytettynä tai sekä juuston että za’atarin kanssa.

Libanonilainen ruoka-8 Libanonilainen ruoka-9

Toinen erikoinen, juuri aamiaisella nautittava herkku on kneefe. Sitä me nautittiin nyt yhtenä aamuna teetalan keittiössä, ja herkku maistui kieltämättä yhtä hyvältä kuin aina. Hauskan muotoisten seesaminisiemenleipästen kanssa syötävää, maito- ja mannapohjaista leivosta on hankala kuvailla, mutta hyvältä se maistuu. Rakenne on hieman venyvä, vähän kuten sulaneessa juustossa. Kneefestä leikataan paloja, jotka syödään seesaminsiemenleipäsen sisällä. Tavallisesti päälle kaadetaan vielä loraus siirappia tuomaan lisämakeutta, mutta kombo toimii vallan mainiosti myös ilman, erityisesti aamulla jolloin kaikkein makeimmat herkut ei välttämättä uppoa.

Libanonissa juodaan kahvina useimmiten arabialaista eli turkkilaista kahvia. Pienen pienissä kupeissa tarjottava tuju maustekahvi on monille liikaa aamutuimaan, mistä syystä useimmat juovat aamiaisella mustaa teetä.

Ja parasta libanonilaisessa ruoassa, tai enemmänkin tavassa hankkia ruokaa, on se että hedelmät ja kasvikset hankitaan usein katukauppiailta. Loistavaan palveluun tottuneiden beirutilaisten ei kuitenkaan todellakaan tarvitse vaivautua mihinkään torille tai kauppahalliin, vaan katukauppiaat tulevat itse asiakkaiden luo. On tosi tavallinen näky nähdä kauppiaiden työntelevän hedelmillä ja vihanneksilla täytettyjä valtavan kokoisia kärryjä muistuttavia laitoksia pitkin Beirutin autoteitä. Kärryt parkkeerataan tien viereen, ja asiakkaat tulevat tekemään kauppoja.

Libanonilainen ruoka-6 Libanonilainen ruoka-7 Libanonilainen ruoka-2 Libanonilainen ruoka-3

Yhtenä reissuaamuna pääsin tirkistelemään parvekkeelta, kun vihanneskauppias huuteli ilmeisesti yläkerran naapurille tarjouksiaan, ja hetken päästä hän oli täyttämässä kassia ja juoksemassa ostoksia yläkertaan. Monilla on myös tapana pitää parvekkeella naruun köytettyä koria, jonka voi laskea alas rahojen kanssa ja nostaa ylös vastavuoroisesti täynnä tuoreita kasviksia.

Valikoimasta päätellen meidän toukokuun vierailun aikana kaudessa olivat akadenioiden, kirsikoiden ja mansikoiden lisäksi muun muassa kurkut ja maa-artisokat. Myös meidän aamiaispöydän kasvikset oli peräisin katukauppiaiden kärryistä, joten noista jos mistä kasvisvarasto kannattaa täydentää. Ja kuten kaks viimeistä kuvaa todistaa, voi ruokaostoksia tehdä vaikka keskellä yötä, sillä naapuruston kojut ovat kyllä vielä auki!

4 Kommenttia

niinpä 26.5.2016 at 21.18

Muistuupa vallan ihanat ajat mieleen…me vaan istuttiin lattialla ja siinä liinan päälle tuotiin sitten iso tarjotin,jolle oli kasattu pitkälti noita samoja herkkuja.. anoppi piti huolen et naiset söi ensin eiliset leivän jämät ja sitten vasta sai tuoretta..kova tätsy

Vastaa
Inka 31.5.2016 at 21.14

Eikä, ihana muisto! Leipä on kyllä kova juttu. :)

Vastaa
Pirkko / Meriharakka 27.5.2016 at 15.01

Mahtaakohan tällaista “oikeaa” libanonilaista aamiaista löytyä paikallisista paremmista hotelleista – siis sikäli paremmista, että kun etsit hotellia Booking.comista tms. paremmin niitä tuntematta ja valitset vaan kuvien perusteella jonkun keskimäärin 4 tähden paikan? Vai pitääköhän osata paikalliseen kuppilaan?

Vastaa
Inka 31.5.2016 at 21.16

Jaa-a, vaikea sanoa. Veikkaan että kv-ketjuhotelleissa on vähän vähemmän, mutta eivätköhän ne respassa osaa ohjata oikeaa aamiaista tarjoavaan kahvilaan. Onnea yritykseen!

Vastaa

Jätä Kommentti