Ilta Bakun rantabulevardilla ja auringonlasku

Nyt kun syksy tekee tuloaan, karkaa mieli väistämättä kesän kuumimpiin hetkiin. Monet niistä koettiin tänä kesänä Azerbaidžanissa, missä lämpömittari kohosi komeasti hellelukemiin ja niiden yli joka päivä. Matkan ensimmäinen ilta oli yks koko reissun maagisimmista, sillä takana oli pitkähkö päivä maan pääkaupungissa Bakussa, ja kaikki oli vielä uutta sekä jännää, ja energiaakin seikkailuun riitti vielä vaikka kuinka.

Ensimmäisenä päivänä kierrettiin Bakun tärkeimmät nähtävyydet ja seikkailtiin niin vanhassakaupungissa kuin Bakun tunnelmallisilla ostoskaduillakin, ja päätettiin palata takaisin hotellille rantabulevardin kautta. Oli kaupunki mikä tahansa, niin rannalla sijaitsevat kävelyalueet on lähes aina mun suosikkeja, ja niin oli myös Bakun kohdalla. Auringon laskiessa ja illan viiletessä Kaspianmeren rannalla sijaitseva kävelykatu houkutteli valtavasti ihmisiä, ja edessä kohoavat komeat liekkitornit näyttivät hetki hetkeltä näyttävämmiltä.

Me päätettiin istahtaa hetkeksi fiilistelemään Bakun iltatunnelmaa, sillä eipä sitä tosiaan aivan joka päivä pääse aivan Kaspianmeren rannalle. Edessä kohosi kaupungin euroviisuareena sekä maailmanpyörä, joka oli muuten juurikin samaa mallia kuin Helsingissä sijaitseva Finnair Sky Wheel, tosin ilman niitä sinisiä laseja. Azerin valtava lippu liehui lempeässä iltatuulessa vähän matkan päässä ja poskipäillä kuumotti päivän aikana saatu aurinko. Päivän nihkeyskin alkoi jo helpottaa, aivan kuten tilauksesta.

Se mikä Bakussa oli harmillista oli rantojen puute. Lämmin ilmasto nimittäin melkein kuin houkutteli pulahtamaan uimaan, mutta rantoja ei näkynyt missään. Pelkkä vilkaisu Kaspianmereen kertoi miksi, sillä tuon mereksi nimetyn järven (sama epälogiikka havaittavissa kuin pähkinöiden nimeämisessä) vesi oli niin tajuttoman likaista, että siinä ei kyllä uisi sikakaan. Kun katseen tarkensi edes hetkeksi veden pintaan, huomasi kelluvat öljyläikät heti. Siihen ei todellakaan tehnyt mieli mennä uimaan.

Rantabulevardilta oli lyhyt matka hotellille, missä meidän parvekkeelta avautui aivan loistava näkymä juuri eikä melkein suoraan liekkitorneihin. Siinä sitten odotettiin valtavalla jännityksellä, milloin azerin liput alkavat liehua moderneissa pilvenpiirtäjissä. Ja alkoihan ne, ja vaikka ennen reissua nuo tornit tuntuivatkin aika kitcheiltä, oli ne lopulta tosi siistit.

Ja täytyy myöntää, että se elämys kun sai katella Bakun legendaarisissa liekkitorneissa liehuvia lippuja oman hotellihuoneen sängyltä käsin, teki rakennuksista vielä moninkertaisen upeita!