Pallontallaajat.net
Valikko

Helsinkiläisin tapa katsella auringonlaskua

Kirjoittanut Inka 13.9.2016

Oon asunut nyt reilut kaks vuotta Helsingissä, ja näiden vuosien aikana on murre keventynyt ja uudet kulmat tulleet tutuiksi samalla, kun vanhat rakkaat kotinurkat jäävät unholaan. Mulla on pitkä Helsinki to do -lista, johon kuuluu asioita, joiden tekemisestä ehkä jollain tasolla haaveilin tai jotka kuuluivat mun mielikuviin Helsinki-elämästä silloin, kun asuin vielä Oulussa. Yks niistä oli katsella auringonlaskua juurikin niin helsinkiläisittäin kun vain mahdollista, ja viimein sattui kohdalle sopiva lauantai-ilta, ja se onnistui.

Treenien jälkeisen suihkun raikkaana, tukka märkänä ja mukavimmat kollarit jalassa kiivettiin nimittäin Karimin kanssa tämän meidän 1930-luvulla rakennetun talon vinttiin, ja sieltä sitten huteria puutikkaita pitkin aina katolle saakka. Olin bongannut kattoluukun kesäkuussa, mutta nyt vasta vähän aikaa sitten uskaltauduin ehdottamaan kattovierailua, ja se odotti tuohon hetkeen saakka. Sinä päivänä meitä odotti katolla kaunis auringonlasku, ja kaupunki näytti kieltämättä melko erilaiselta tuosta perspektiivistä nähtynä.

Asutaan tosi liikennöidyn tien vieressä lähellä keskustaa, ja olikin aika silmiä avaavaa tajuta, että tuossa on paikka jonne voi mennä melkein mihin kellonaikaan tahansa, ja aina on taatusti rauhallista. Siellä sitä istuttiin koko kaupungin yläpuolella katsomassa, kun aurinko laski Helsingin edustalla. Toisella puolella näkyi kuu ja keskustan maamerkit, mutta missään ei ollut ketään muita kuin vaan me kaksi.

auringonlasku-helsingissa auringonlasku-helsingissa-8 auringonlasku-helsingissa-6 auringonlasku-helsingissa-2 auringonlasku-helsingissa-13 auringonlasku-helsingissa-14 auringonlasku-helsingissa-3 auringonlasku-helsingissa-10 auringonlasku-helsingissa-4 auringonlasku-helsingissa-15 auringonlasku-helsingissa-12

Ja täytyy vielä sanoa, että sen jälkeen kun viime vuonna päätin lopettaa nynnystelyn ja päästä irti mun ankeasta korkean paikan kammosta, on hienoja juttuja tullut eteen! Vielä on pitkä matka, mutta kyllä siitä päästään vielä irti.

Loppuun vielä lisättäkööt että talonmies (haha kyllä, meillä on sellainen!) ei välttis arvostaisi tuota meidän seikkailua jos tietäisi, joten en tietenkään kehota ketään vastaavanlaiseen hurjasteluun.

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti