Pallontallaajat.net
Valikko

Kun reissukohteen valinta epäonnistuu täysin

Kirjoittanut Inka 22.9.2016

Onko sulle käynyt koskaan niin, että lähdet innoissasi johonkin reissuun ja aika nopeasti matkakohteeseen päästyäsi huomaat, että nyt ei mennyt nappiin, eikä oikeastaan edes siihen viereen? Se fiilis hiipii aika vaivihkaa mutta kuitenkin määrätietoisen nopealla tahdilla ja valtaa mielen salamannopeasti, vaikka sen tunnistamisesta onkin tosi pitkä matka siihen, kun lopulta antaa periksi ja tunnustaa paitsi itselleen myös ihan ääneen, että persiilleen meni. Satojen eurojen edestä lomasäästöjä valui nyt vähän kuin hukkaan kohteessa, joka ei nyt sitten aivan ollutkaan sitä mitä oli mielikuviin maalailtu.

Niin käy joskus, ja ehkä nyt uskallan jopa tunnustaa itellenikin, että meidän kesälomareissulla kävi vähän näin. Azerbaidžan näytti ja kuulosti kartalla niin eksoottiselta kohteelta, että sen oli pakko olla siisti, mieletön ja unohtumaton. Että siihen ei oikeastaan ole kunnon syytä miksi maasta ei oo noussu mitään suosittua matkailukohdetta. No niinpä ei käynyt, sillä matkailijoiden kaipaamat palvelut, palvelun taso ja infrastruktuuri ei yksinkertaisesti oo ihan vielä sillä tasolla mitä suuret matkailijamassat toivoo. Siitä syystä siellä ei niitä myöskään juurikaan näy.

Lisäksi meidän valitsema ajankohta ei todellakaan ollut kaikkein paras Bakun-vierailua ajatellen. Elokuussa kaupungissa oli aivan tajuttoman kuuma, ja polttavassa betoniviidakossa likaisilla kävelykaduilla (kun niitä paikoin oli) kävellessä oltiin kyllä aika kaukana siitä leppoisasta lomatunnelmasta, jonka vallassa ajattelin meidän matkan aikana olevan. Mielenkiintoisia kohteita tai jännittävää tekemistä ei vaan löytynyt, ja päädyttiin lopulta tekemään viimeisenä päivänä se, mitä kukaan matkailija ei haluaisi joutua tekemään: hengailtiin käytännössä koko päivä hotellihuoneessa, kun ei oikeen kiinnostanut käydä enää missään. Aamupäivällä sentään käytiin muutaman tunnin verran ulkona, juurikin tietysti päivän kuumimpien tuntien aikaan, kuinkas muuten.

baku-17 baku-13 baku-16 baku-18

Bakusta jäi mieleen kuva kaupungista, jossa vois piipahtaa ehkä muutaman päivän vierailun verran, mutta meidän valitsemat neljä-viis päivää oli ehdottomasti liikaa, sillä tekemistä ei vaan löytynyt. Toki siellä olis ollu valtavasti museoita, upeita ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksia, mutta ei mitään mikä olisi jollain tavalla vedonnut meihin. Täytyi siis myöntää, että tuli tehtyä virhearvio ja isosti.

Koko homma kulminoitui oikeastaan tuohon viimeiseen päivään. Jossain vaiheessa tajuttiin että meiltä loppuu näkeminen kesken, ja päätettiin tietoisesti säästää jotain viimeiselle päivälle. Se jotain oli suuren moottoritieristeyksen keskellä sijaitseva Heydar Alijevin museo, jonka moderni arkkitehtuuri sai hieraisemaan silmiä useaan otteeseen. Vitivalkoinen ja todella erikoisen muotoinen rakennus tarjosi kyllä aika paljon katseltavaa, ja oli ehdottomasti paikka missä halusin Bakun-vierailun aikana käydä.

Sinne me sitten kipsuteltiin kaupungin siveysohjeiden mukaisesti pitkät farkut jalassa auringon porottaessa noin 40 lämpöasteessa. Käveltiin vielä oikein motarin vartta, kun mistään ei löytynyt jalkakäytävää. Ei sentään menty paikallisten tavoin keskellä motaria, vaikka ei sekään ollut kovin kaukana sillä suojateitä oli sen verran harvakseltaan, että sen jälkeen kun oltiin selvitty motarin varrella kävelemisestä, jouduttiin kävelemään vielä puoli kilsaa museon ohi ennen kuin löydettiin suojatie, joka takasi meille suht turvallisen tien ylityksen.

baku-14 baku-15 baku-19 baku-12 baku-20 baku-21

Lopulta kun päästiin rakennukselle oltiin molemmat aika valmista kauraa. Edes tuo melko erikoinen ja hauskannäköinen rakennus ei saanut meidän hymyjä juurikaan irtoamaan, ja siinä vaiheessa kun kulautettiin vesipullosta viimeiset lämmenneet kuplavedet kitusiin todettiin, että eiköhän tämä oo nyt nähty, ja ollaan valmiita viettämään loppumatka hotellihuoneessa. Ei auttanut muu kuin tunnustaa että nyt kävi näin, ja toivottavasti ens kerralla paremmin.

Mutta kyllähän tästä jäi käteen paljon hyvääkin. Azerbaidžan oli mielenkiintoinen matkakohde, ja Bakussa oli jännittävä käydä. Lisäksi tuo museorakennus on ihan huikean hieno, kuin suoraan tieteiselokuvasta. Ja mikä tärkeintä, tässä sitä sai itsestään taas kerran aika arvokkaan oppitunnin, ja tietää taas tulevaisuudessa astetta paremmin mitä sitä oikein matkoiltaan lopulta haluaakaan.

Ja ei, se ei oo ainakaan sitä, että vois sanoa käyneensä eksoottisen kuuloisissa paikoissa.

Nyt olis aika vertaistuen, onko sulle joskus käynyt vähänkään samalla tavalla? Kaikki tarinat otetaan avosylin vastaan sillä tuntuu, että muiden on lähes yhtä hankala myöntää valinneensa väärän matkakohteen kuin mulla.

28 Kommenttia

SunRiseGirl 22.9.2016 at 23.06

On mulle käynyt noin, että joku kohde vain jättää aika kylmäksi ja tylsistyn ihan parissa päivässä. Mieleen tulee ainakin
– Slovenia. Ihan kaunista joo, mutta musta tuntui koko ajan ihan kuin olisin ollut Suomessa.
– Marseille. Likainen rottia vilisevä törkypesä. Vietin kaupungissa 3 päivää ja käytännössä istuin kaksi viimeistä päivää rannalla koska kaupunki ei inspiroinut mua millään tavalla.
– Lontoo. Odotin liikaa. Odotin, että mulle olis tullut se tunne, että haluan muuttaa tänne ja tää on I-h-a-n-a. No ei tullut, ei sinne päinkään. Keskusta kyllästytti, vietin aikaa puistoissa ja odotin koko ajan, että kello olis niin paljon, että kehtaisin mennä hostelliin lukemaan kirjaa :D Hengailin kaupungilla jopa parin paikallisen kaverini kanssa, mutta en silti saanut siitä irti sitä mitä odotin.

Hostellissa ja dormissa yöpöymissä on sellainen “paine” että ei muka ikäänkuin kehtaa viettää sängyssä maaten koko päivää. Olen monessa paikassa miettinyt, että jos mulla olis ollut oma huone, niin olisin varmaan viettänytkin enemmän aikaa hotellilla.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.07

Voi ei, mitä kokemuksia sulle on sattunut! Erityisen järkyttynyt oon Lontoosta, sillä ite rakastan sitä kaupunkia. Mutta kieltämättä on tosiaan tunnustettava että tuo ajan kulumisen odottelu on kyllä reissussa tuttua, tosin ei sentään Lontoossa! Mutta ihmiset ei lämpene samoille jutuille, ja se on varmasti vaan hyvä juttu.

Ja joo ymmärrän tuon hostellipaineen, hotellihuoneessa on kuitenkin itekseen niin ei oo kukaan kyttäämässä vaikka viettäisikin koko reissupäivän sängyssä maaten. Onneksi!

Vastaa
Annika - Tarinoita Maailmalta 22.9.2016 at 23.29

Happens to the best of us ;) Joo onhan noita virhevetoja tullut tehtyä, mm. koiran ottaminen mukaan Montrealin citylomalle. Siis sinänsä hyvä idea, mutta olis kannattanut a) valita viileämpi ajankohta ja b) pitäytyä puistoissa ja muissa väljelmmillä alueilla eikä vanhan kaupungin vilinässä. Couchsurffaaminen on vienyt myos vähän kyseenalaisiin paikkoihin kiinnostavuuden puolesta, mutta koko matkan kohde ei sentään ole mennyt pieleen!

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.09

No selvästi! Ja kiva kuulla että näin käy muillekin ihan sillä tasolla, että sen kehtaa tunnustaa. Uskon kyllä että koiran kanssa reissaaminen on osaltaan tosi haastavaa, mutta varmasti niitä hyviäkin kokemuksia on kovasti!

Vastaa
Meri / Syö Matkusta Rakasta 22.9.2016 at 23.30

Näitä sattuu! Joskus siitä syystä, että paikka on yksinkertaisesti tylsä. Joskus siksi, että on ollut jo pitkään reissussa eikä jaksa taas yhtä monumenttia ja museota ja ostoskeskusta. Ainakin tietää, minne ei tarvitse enää mennä. Hienoja kuvia ainakin saitte hei, ette nyt ihan turhaan tonnekaan tallustelleet! ;)

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.09

Joo, mää uskon että miellä osaltaan tuohon vaikutti se että viimeisenä päivänä kulminoitui kaikki kyrsiintyminen, ja mikään ei oikein kiinnostanut. Ja haha, jos ei muuta niin onpahan sitten tosiaan ne kuvat. :D

Vastaa
Pirkko / Meriharakka 23.9.2016 at 1.31

Me olimme Bakussa kolme päivää, tosin itse kaupungissa ilman ohjelmaa vain päivän, mutta mielestäni maa ja kaupunki olivat kyllä ehdottomasti näkemisen arvoisia.
Tulitemppelit ja palava maa olivat meille ihan uusia juttuja, jopa uskontona
http://meriharakka.net/2014/05/23/liekkeja-ja-oljya-bakussa/
ja Unescon maailmanperintökohteet niin kaupungissa kuin Qobustanissa olivat samoin mielenkiintoisia
http://meriharakka.net/2014/05/24/kalliopiirroksista-putiikkikaduille/
Ilman paikallista opasta kävimme mm. Kaspian meren risteilyllä, joka sekin oli minusta kiehtovaa ajatellen sitä, että kyseessä on maailman suurin järvi.
Mutta ehkä osa näistä eksoottisemmista kohteista ovat juuri sellaisia, että niiden löytäminen ja niiden avautuminen vaatii tuon paikallisen oppaan :-) – monessa maassa sellaisen kanssa olemme käyneet tosi mielenkiintoisia keskusteluja niin historiasta kuin nykypäivästä.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.12

Me kierreltiin noita sun mainitsemia paikkoja ja täytyy myöntää että ei valitettavasti sykähdyttänyt. Qobustan kuitenkin jätettiin välistä, sillä luojan kiitos tunnetaan itsemme eikä tungettu sellaiseen paikkaan, joka ei varmasti olis sykähdyttänyt. Paikallinen opas olis varmasti avannut elämystä huomattavasti, mutta toisaalta taas en välttis koe sen sopivan omaan reissutyyliin.

Vastaa
Johanna Hulda 23.9.2016 at 2.30

Harmi että kävi noin, mutta tuskinpa sellaista reissaria onkaan, joka tykkäisi ihan joka paikasta!

Mulle kävi vähän samoin tämän Brasilian Curitiban kanssa, tosin sillä erotuksella että asun täällä kokonaista neljä kuukautta. Odotin varmaan jotain eksoottisempaa (ja ainakin lämpimämpää), vaikka tiesinkin kaupungista yhtä ja toista jo etukäteen, mutta tämähän on kuin jossain päin Keski-Eurooppaa olisi. Säätkin muistuttaa parhaimmillaan Suomen kesää. :D Meinasin lähteä alle viikon jälkeen kotiin, mutta onneksi kumminkin jäin, koska pääseehän täältä välillä reissaamaan ja näkemään niitä oikeasti siistejä paikkoja. Itse kaupunki ei kyllä vieläkään ihan täysin sytytä, mutta on tämä sentään sen verran ok, että eiköhän täällä vielä pari kuukautta lusita.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.14

Eiikä, tosi ikävä olla tosi pitkään semmoisessa paikassa mistä ei oikeasti saa mitään irti. Onneksi kuitenkin päätit jäädä, sillä ihan varmasti elämys on ainakin jälkikäteen hymyjä nostattava. Tsemppiä!

Vastaa
Suvi 23.9.2016 at 7.36

Mä olin haaveillut jo pitkään leppoisasta rantalomasta yhdistettynä hyvään ruokaan. Yleensä käyn ainoastaan kaupunkilomilla, joille teen aina jonkin tasoisen päiväaikataulun.

Viime keväänä kaverini sitten ehdottikin, että lähdetään pariskuntamatkalle Rodokselle. Mä ajattelin, et kuulostaapa mukavalta. Ainoa asia mitä mun pitää matkan eteen tehdä on vaan maksaa.

Kyllähän mä tiesin, että mitä tuleman pitää, mutta eihän mulla aika kulunut alkuunkaan, rannalla jaksoin olla yhtenä päivänä peräti 2 tuntia. Ruuan suhteen odotukset olivat myös viritetty aivan liian korkealle. Mä käytin ravintolakartoitukseen aika paljon aikaa, mutta lopputulema oli, et mikään ruoka ei yltänyt edes Crecianin tasolle. Ehkä olen vain nirso tai sitten siinä ruuassa oli oikeasti vikaa. Parasta koko reissussa oli, kun vuokrattiin skootteri ja ajeltiin vuorilla vuohien seassa ja syötiin gyrosta jossain pienessä kylässä.

Ei se auta kuin todeta, että kyllä nää kaupungit on vaan mun juttu. Onneksi enää viikko aikaa Hollanti- Saksa- Belgia- Luxemburg roadtripille ja joulukuussa taas ihana Lontoo! Ootan jo sun seuraavaa Lontoon matkaa, jos sieltä löytyis mullekin uusia vinkkejä!

Tykkään sun blogista tosi paljon ja kehun sitä aina kaikille, jotka saavat kuunnella mun matka ja Lontoohypetystä :) Mukavaa syksyä Helsinkiin!

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.20

Apua, kuulostaa aika jäätävältä! :D Pariskuntamatka Rodoksella kyllä on varmasti aika lailla mukavuusalueen ulkopuolella, joten isot tsempit että selvisit! Ja mahtavaa, että kivojakin elämyksiä oli. Eipä nuo koskaan hukkaan mee, vaikka monesti siltä saattaa tuntuakin. Täytyy kyllä myöntää että on aika järkyttynyt tuosta ruoan tasosta, sillä Crecian ei nyt varsinaisesti ehkä ajatuksissa oo se maailman ykköskreikkalainen… :D

Road trip sen sijaan kuulostaa mahtavalta! Me käytiin vastaava reissu kuus vuotta sitten viikossa, ja se oli tosi raskas mutta tajuttoman antoisa. Erityisesti Hollanti oli ihana! Ja et usko millaiset paineet oot asettanu mulle hyvien Lontoo-juttujen löytämisen suhteen, oon ottanu sun kommenttien perusteella siitä oikean mission että nyt on pakko löytää vähintään yhtä siistejä juttuja ku viimeksi. Katotaan miten käy, parin viikon päästä oon jo siellä!

Ja ihana Suvi, kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!! Kivaa syksyä myös Ouluun! Mää tuun viikon päästä tsekkaileen kulmia, toivottavasti ei oo aivan jäätävää.

Vastaa
Virve 23.9.2016 at 8.43

Mulle kävi just näin aikanaan kun reilasin Euroopassa muutaman viikon. Olin odottanut ihmeellisen Venetsian näkemistä ja se oli täydellinen pettymys minulle. Likainen ja ränsistynyt kaupunki, ja niin sokkeloinen että olin koko ajan hukassa. Viimeisen päivän makoilin hostellissa, olin jo niin täynnä “ihanaa Venetsiaa”. Tuossa vaiheessa reissu oli lopuillaan joten voi olla että olin jo väsynyt kaikkiin nähtävyyksiin. On kuitenkin elävästi jäänyt mieleen ettei paikka vastannut omia mielikuvia.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.22

Täydellinen pettymys on kyllä ilmaisu jota en ihmettele liitettävän Venetsiaan. Siinä kohteessa on niin paljon potentiaalia ja siihen kohdistuu valtavasti odotuksia, mutta harvoin kaikki kohtaa. Tosi ikävä, että sullakaan ei ollut täydellinen vierailu Venetsiassa. Ei mullakaan, kummallakaan kerralla. Ehkä vielä joskus! Ja pitää kyllä alkaa suunnitella reissukohteet niin että se ns. varma nakki jää viimeiseksi, sillä siinä vaiheessa kun reissuväsymys iskee, on parempi olla kohteessa joka takuuvarmasti miellyttää.

Vastaa
Unnukka 23.9.2016 at 9.54

Kuullostaa tutulta! Etukäteen ajateltuna Laos kuullosti hurjan siistille ja jännälle paikalle, mutta kun paikanpäällä köyhyys, turistien huijaaminen jne. löikin vasten kasvoja, niin siitä oli jännyys kaukana. Muistan kun pääsimme vihdoin lähtemään Kambodzaan, olin niin helpottunut! Nyt jälkeenpäin ja kuvia katsellessa ei pettymys enää vaivaa niin vahvasti, mutta silloin tuntui että haluan vain kotiin :D ihan hullua, mutta niin se vaan reissuissakin tulee erilaisia fiiliksiä, jotka ei aina selity oikein järkevvästi.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.24

Huh, kuulostaa aikamoiselta kokemukselta. Ja miten pahalta tuntuuki ajatella matkalla että pääsispä kotia täältä supereksoottisesta paikasta mihin on haaveillut pääsevänsä tosi pitkään. Ainaki siitä oppii! Täytyy painaa mieleen, että joskus kun noille nurkille päädytään, kannattaa Laosin kanssa miettiä pariin otteeseen.

Vastaa
Jenni 23.9.2016 at 20.11

Todella harmi, että tuo reissu ei ollut se onnistunein kohdevalinnaltaan. :( Ehkä vielä siirrän vähän myöhemmäksi sinne matkustamista omalta kohdaltani, vaikka se on toiveissa ollut. Georgiassa ainakin riitti nähtävää useaksi päiväksi, joten suosittelisin suuntaamaan sinne. Saa sitä pientä eksotiikkaakin.

Valitettavasti noita virhearvioita on tullut omallekin kohdalle. Monet paikat ovat olleet pettymyksiä, koska odotukset ovat vaan olleet liian korkealla (mm. New York, Barcelona, Pariisi), mutta noita muita virhearvioitakin on tullut tehtyä. Esim. Varsova oli pettymys. En siltä odottanut kauheasti, mutta mielestäni kaupunki oli vaan ruma neuvostoarkkitehtuureineen ja tekeminen loppui kesken parissa päivässä. Myöskään maaliskuu ei ajankohtana ollut onnistunein tälle reissulle, kun kaikkialla oli vaan harmaata.

Toinen pettymys oli Kiina (matkakohteina Chengdu, Jiuzhaigou ja Ya’an). Savusumuinen kerrostalohelvetti töykeine ihmisineen ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin, kun bookkasin mukavaa pandojen ja luonnon katselemismatkaa. Toki luontoakin näkyi ja niitä pandoja, mutta suurin osa ajasta tuli kuitenkin vietettyä siellä kaupungissa. Yleensä hoen reissuilla mantraa “maassa maan tavalla”, mutta Kiinassa ja kiinalaisissa tavoissa oli aika paljon sulattelemista, varsinkin reissukaverilleni. Hänen mielestään Kiinan reissu on edelleen hänen kamalin matkansa. Kieltämättä toisen selkeä negatiivisuus paikkaa ja ihmisiä kohtaan vaikuttaa myös omaan fiilikseen reissussa. En kuitenkaan kadu yhtäkään reissua. Jokainen kokemus on rikkaus, vaikka olisikin välillä pettymyksiä.

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.26

Georgia on mun haavekohde, vaikka Azeri oli mitä oli. Meillä olikin aluksi määrä vaan piipahtaa Azereissa ja tehdä pidempi reissu samalla matkalla Georgiaan, mutta viisumien kanssa ei tosiaan mennyt aivan kuten piti. Se haave pysyy kuitenkin edelleen, joten toivottavasti sinne päästään joskus.

Ja tosi kiva että jaoit tuon sun Kiina-kokemuksen! Mulla on aika paljon ennakkoluuloja sitä kohdetta kohtaan, ja kaikki tarinat mitä siitä kuulee opettaa jollain tavalla. Ja kuten sanoit, kaikki kokemukset rikastaa!!

Vastaa
Jenni 24.9.2016 at 15.18

Kiva, jos voi olla jotenkin hyödyksi. :) Jos tosiaan haluaa eksotiikkaa, niin Kiina on kuitenkin mainio valinta. Harvemmin sitä tulee “normaaleissa” turistikohteissa käytyä kampaamossa sanakirjan kanssa pesettämässä hiuksensa, kun majapaikassa ei ole ollut sähköjä kolmeen päivään ja näin ollen suihkusta ei tule lämmintä vettä. Tai kuinka monesti voi kertoa käyneensä valitsemassa ruokansa ravintolan keittiöstä tuotteita osoittamalla, kun tarjoilijan kanssa ei löydy muuten yhteisymmärrystä sanakirjasta huolimatta. Nää oli sellaisia kohokohtia siltä reissulta, joista on hauska kertoa nyt, mutta jotka vähän turhautti silloin reissun aikana.

Vastaa
Inka 26.9.2016 at 21.46

Nyt kun noin laitat, niin kohde kuulostaa jopa kiehtovalta! Mutta tosiaan, kokonaiskuva on varmasti ollu vähän eri ja fiilis siellä paikan päällä täysin toisenlainen. Ehkä nuo on niitä juttuja, joita osaa arvostaa vasta sitten matkan jälkeen, kun ei enää se paikan päällä oleminen kyrsi enää niin pahasti.

Vastaa
sannero/lempihetkiä. 23.9.2016 at 20.56

Mulle kävi reilatessa vähän sama Marseillesin suhteen, siellä oli hieno satama ja noh siinä se. Koko kaupunki jäi vallan arvoitukseksi eikä tekemistä juuri löytynyt, loppupeleissä ei haitannut, että ne päivät meni lähinnä flunssan kourissa.

Mutta silloinkin, olin kohteessa vain pari päivää. Oon niin mieltynyt reilaamisen tyyliseen “päivä siellä, pari täällä” -reppureissumeininkiin. Siinä virhearvioinnitkaan eivät ehdi osoittautua virhearvioinneiksi, koska suunta on pian jo uuteen kohteeseen. Ja sitten niihin joihin ihastui voi myöhemmin suunnata uudelle pidemmälle reissulle jos siltä tuntuu (y)

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.30

Heh, nyt tunnistin peukkuhymiön vaikka emojit ei näykään! :D

Mutta joo, reilireissatessa ei nuo flopit niin tunnu pahalta, kun voi ottaa sitten rauhassa iisiä siellä huonommassa kohteessa. Enkä muuten tiiä mitä se kertoo Marseillesta että tässä kommenttilootassa se mainitaan jo toisen kerran floppikohteena. Ei vissiin tosiaan kantsi mennä?

Ja välikommenttina pakko myöntää, että nää oot mun reilaajainspiraatio! Mää oon rakastanut sun seikkailuja ja niistä on niin kiva lukea, puhumattakaan sun huaskoista ja oivaltavista kuvista. Go Sannero!!

Vastaa
Ili 24.9.2016 at 10.24

Reissuvalinta voi tietysti mennä niin monella lailla pieleen. Paikan ja seuran voit valita, keliä et. Toisille reissu on mennyt kuitenkin pieleen, jos ilmat eivät ole suosineet. Tunnen paljonkin näitä ”No kelit oli vähän huonot” – mielensäpahoittajia. Matkustamalla unelmakohteeseen ”väärään” vuodenaikaan saattaa reissu tuntua pieleen menneeltä = pieleen mennyt reissuvalinta. Tuossa joku juuri kertoi ja kommentoi, että Varsova oli kylmä ja tyly, talvella. Ystäväni kehuivat sitä taas vuolaasti käytyään siellä pikavisiitillä kesällä. Milano on varmasti luotaantyöntävä talven kosteudessa ja koleudessa harmaana synkeänä vesisateisena talvipäivänä, mutta kesällä asia on just toisin. Itsellekin on sattunut useita ”pieleen menneitä” matkoja, jos tuota kriteeriä käytetään.

Tietyt paikat ovat jostain syystä suosittuja. Ne eksoottisimmat kohteet taas, no jostain syystä siellä ei sitten juuri käydä. Sellaiseen kun matkustaa, ei koskaan tiedä mitä sieltä löytää. Joku pikku kaupunki on yllättäen kuin koru, toisinaan eksyn teollisuuskaupungin tympeään keskustaan tai niin hiljaiseen maaseutu tuppukylään, ettei sieltä meinaa ravintolaa löytää. Näin käy erityisesti silloin, kun olen autolla liikkeellä. Eikä ennakkoon tutustuminenkaan aina auta. Eihän näitä pikkupaikkoja edes missään oppaissa luetella.

Toki myös se kulloinenkin matkaseura ja elämäntilanne määrittelee se tuntuuko reissu onnistuneelta vai ei. Rimini, Riccionen ja Cattolica muodostavat kuin helminauhan, joka on asettunut hiekkarantakaistaleen äärelle. Italian parhaat ulkoilmadiscot Gabbice Maressa (ainakin aikonaan). On vesipuistoja, lämmintä ja miljoona aurinkopetiä vierivieressä. Lomahelvetti parhaimmillaan ja pahimmillaan. Olen ollut kolme kertaa. Viimeisestä käynnistä yli viisitoista vuotta. Eka kerralla tuntui nuorena parikymppisenä 80-luvun puolivälissä taivaalta. Toisella kerralla nautittiin lasten ollessa pieniä 90-luvulla leppoisasta rantalomasta. Kolmannella kerralla paikka tuntui vuosituhannen vaihteessa jo suorastaa helvetin esikartanolta. Miksi? No olimme olleet pari viikkoa Apenniinien toisella puolella vuokramökissä Toscanan maaseudulla. Pulikoineet omassa altaassa ja nauttineet siitä kauneudesta, mitä Toscana vain voi tarjota. Sit ajomatka Apenniinien yli ja pannukakun tasaiselle rantahietikolle. Kolmentähden hotellit vailla ilmastointia ja perhehuoneessa mahtui just just kulkemaan sänkyjen välistä. Kuumaa oli. Parveke oli postimerkin kokoinen. Hikinen viikko tuntui kuukaudelta. Lapsilla oli kivaa ja hauskaa, mutta me päätettiin, ettei tänne palata enää ikinä.

Perheen voimin oltiin liikkeellä myös lasten ollessa jo isoja. Viikko elokuussa Belekissä. Aurinkoa ja golfia ja turkkilaista hyörinää ja pyörinää? Belek on siis golfareiden paratiisi. Syksyllä ja keväällä. Kymmenet viiden tähden hotellin muodostavat yli kymmenen kilometrin vyöhykkeen, joka kurottaa pitkin rantaa. Hotellit ovat huikeita. Golfkenttiä löytyy ympäristöstä yltympäriinsä. Mitään muuta ei sitten löydykään. Ei mitään. Belekin kylä, No jaah. Hotellialueeet ovat valtavia, ja hotelleista löytyy kaikki mahdolliset ja mahdottomat palvelut. Jos pidät allinclusive lomasta ja haluat maata vain altaalla tai rannalla poistumatta hotellista, on paikka kuin luotu sinulle. Jos olet tullut golfaamaan kaveriporukalla, on Belek yksi parhaista lomagolfpaikoista Euroopassa. Mutta jos haluat myös käydä katsomassa nähtävyyksiä, ei Belekillä ole mitään tarjottavaa. Just näin kävi meille. Minä menin joka aamu pelaamaan, ja perhe jäi hotellin hulppeille altaille. Ajatus oli tietty, että iltapäivisin tehtäisiin jotain kivaa. Käytäisiin tutustumassa alueen nähtävyyksiin yms. Kolmannen, neljännen päivän iltana rouva sanoi : Tää on nyt niin nähty tämä paikka. Tänne ei kyllä tulla enää ikinä. Mun mielestä paikassa ei ollut mitään valittamista. Golf oli hyvää, ja iltapäivisin saattoi lillua altaalla. Koko muu perhe kuitenkin hinkui iltapäiviksi jo jotain muuta kuin sitä. Jos olisin ollut liikkeellä kaveriporukalla, niin paikan valinta olisi osunut nappiin.

Kun on tullut paljon reisattua, niin virhevalintojakin on tullut tehtyä aina silloin tällöin. Yleensä ne ovat kuitenkin enemmänkin huonoja hotellivalintoja. Huono sijainti tms. Aina noista harhalaukauksistakin on kuitenkin jäänyt mieleenpainuvia muistoja. Pieleen mennyt reissuvalinta? Enpä osaa kuitenkaan sanoa, että yksikään reissu olisi ihan pieleen mennyt. Kaikki reissut on hyviä, toiset vaan parempia

Vastaa
Inka 24.9.2016 at 10.34

Ei vitsi mikä kommentti, kiitos! Tosi hyvää pohdintaa ja ihan mahtavaa että jaksoit paneutua noin pitkään tekstiin. Oli ilo lukea sun reissuista!

Siellä tuli esiin tosi monia tosi hyviä pointteja, ja sepä kait reissaamisessa onkin niin ihanaa ja samalla niin kamalaa: kaikki on tuurista ja just siitä hetkestä kiinni. Yks juttu voi pilata kaiken mutta ihan yhtä lailla yks juttu voi myös pelastaa kaiken.

Kiitos vielä kommentista!

Vastaa
Heidi / Auringon alla 24.9.2016 at 13.35

Pieleen mennyttä matkakohdevalintaa ei tule mieleen, mutta sitten näitä pienempiä asioita: väärä vuodenaika tiettyyn kohteeseen, huono majoitusvalinta, omatoiminen päiväretki paikkaan, jossa ei ole oikeasti mitään nähtävää. Ja ei voi kuin syyttää itseään, jos ei ole tajunnut jo varausta tehtäessä, että Rooma saattaa olla pätsi heinäkuussa ja New York jäätävän kylmä (ja kallis) uuden vuoden aikaan. Tai sitten se, että lähdetään umpimähkään jonnekin seikkailemaan, ilman oikeastaan mitään tietoa paikasta, ja sitten huomataan, että perillä ei ole yhtään mitään ja aikaa meni kokonainen päivä pois lyhyestä lomasta. Silloin tulee kyllä sellainen olo, että miksi me tultiin tänne. Onneksi näitä sattuu harvoin :)

Vastaa
Inka 26.9.2016 at 21.45

Hehe, kuulostaapa tutulta. :D Onneksi tosiaan ei oo ihan jokareissuista, vaan nimenomaan aika harvinaista. Ja toivottavasti vähenee vielä jatkossakin!

Vastaa
Berry 28.9.2016 at 20.07

Onpa se nyt kumma kun ei tuo Azer ollutkaan niin kaksinen paikka vaikka aiemmissa postauksissa sieltä maata ja Bakun kaupunkia kehuttiinkin.

Eivät kaikki hae reissuiltaan samoja asioita. Toinen ei välitä nähtävyyksistä yhtään vaan vain ylipäätään on jossain “muualla”.

Kuumuus ja kylmyys on ennalta selville otettavissa.

Vastaa
Inka 6.10.2016 at 7.05

Onneksi asiat ei oo ihan niin mustavalkoisia, ja vaikka yhdessä postauksessa kehutaan ja toisessa kerrotaan niistä ikävistä puolista ei se tarkoita sitä, että kohde olis vaan joko tai. Tosin tottakai blogin lukijalle jää helposti sellainen kuva että maa on sitä mitä viimeisimmässä postauksessa kerrotaan, ja mun mielipide on sen mukainen. Eipä sillä mitään mahda, ja se on ihan ok.

Ja viimeinen lauseesi on kyllä aivan totta!

Vastaa

Jätä Kommentti