Pallontallaajat.net
Valikko

Ulos vaikka väkisin – lokakuun ulkoiluelämykset Ahvenanmaalla

Kirjoittanut Inka 1.11.2016

Yheistyössä Visit Åland

Syksy on monelle suomalaiselle vihollinen, ja sitä se on kovasti myös mulle. Rakastin ennen syyssateita, ruskan tuomaa tunnelmaa ja sitä että sää toi mahdollisuuden pukeutua lämpimiin villapaitoihin ja suuriin huiveihin. Jotain kuitenkin tapahtui kymmenen vuotta sitten, sillä sen jälkeen syksy on tuntunut aika vastenmieliseltä ajatukselta. Kukaan muu kuin minä ite ei kuitenkaan voi muuttaa omia ajatuksia ja asenteita, mistä syystä oon yrittänyt vuositolkulla opetella taas tuntemaan palavasti myös syksystä. Kesän loppu voi olla myös jonkin uuden alku. Yeah right!

Ei sillä, edelleenkin tekis eniten mieli kääriytyä kuukausiksi sohvalle viltinmutkaan kutomaan sukkaa, mutta aina silloin tällöin tulee sellainen fiilis että pitää pitää aktiivisen ihmisen kulissia yllä ja lähteä ulos. Siispä kaiken järjen vastaisesti matkustin Suomen kesäparatiisiin silloin, kun kelit oli hyytävät ja lämpö oli tiessään. Ja sen hyvän lisäksi vielä päätin käydä ulkoilemassa ja nauttimassa saariston kauneudesta säästä välittämättä. Näin niitä omia asenteita muutetaan!

ulkoilu-ahvenanmaallaulkoilu-ahvenanmaalla-3

Lokakuun viileys tuntuu erityisesti saaristossa, mutta se ei todellakaan estä ulkoilua. Vaikka se pehmeällä sohvalla kutsuvasti nimeä huutava viltti voisi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, tosiasiassa ihminen kaipaa kipeästi ulos. Raitista ilmaa, kauniita maisemia ja kasvoilla tuntuvan tuulen. Jos oltaisiin vietetty koko loma sisällä mökissä mököttäen, ei reissusta olisi irronnut mitään sanottavaa. Ja minä kaipaan elämyksiä! Toivat ne sitten luissa ja ytimissä tuntuvan hytinän ja melkein tunnottomat sormet, ovat mieleenpainuvat elämykset kaiken kärsimyksen arvoisia.

Tunnustettakoot vielä näiden muiden tunnustusten lomassa, että reissun varustelu meni meillä molemmilla pieleen: mulla oli mukana lämpimämmän sääolosuhteen vaatteet, ja Karimin talvitakkia katellessa tuli hetkessä kademieli kropan tutistessa hyisessä viimassa. Karim taas oli unohtanut valmistautumiskiireessä koko ulkoilusuunnitelmat, ja pakkasi mukaan vaan farkut ja nahkakengät. Hyvin lähti siis!

Ulkoilu ei kuitenkaan onneksi oo pelkästään varusteista kiinni vaan asenteella pääsee pitkälle, joten puettiin päälle niin paljon vaatetta kuin vaan suinkin ja paineltiin ensimmäisenä aamuna kohti saariston punaisia kallioita. Majoituttiin yhteistyön kautta Dånö Strandvillorin mökissä aivan Ahvenanmaan pohjoisrannikolla, ja mökin terassilta avautui huikeat kallioiset metsämaisemat, joiden takana häämötti ranta. Päästiin siis kymmenessä minuutissa kävelemään metsän poikki kallioille, mutta tässä vaiheessa täytyy mainita, että kylmä viima hytisytti jo ensimmäisillä minuuteilla.

ulkoilu-ahvenanmaalla-24 ulkoilu-ahvenanmaalla-25 ulkoilu-ahvenanmaalla-26 ulkoilu-ahvenanmaalla-7 ulkoilu-ahvenanmaalla-4 ulkoilu-ahvenanmaalla-9 ulkoilu-ahvenanmaalla-5 ulkoilu-ahvenanmaalla-6 ulkoilu-ahvenanmaalla-11 ulkoilu-ahvenanmaalla-10 ulkoilu-ahvenanmaalla-8 ulkoilu-ahvenanmaalla-12

Mutta mites ne maisemat? Jäkäläpeitteisen metsän takana odotti kallionäkymä, joka sai hetkessä unohtamaan kylmyyden ja oman asenteen syksyä kohtaan. Se muistutti miksi Suomen luonto on kaikkina vuodenaikoina sääolojen uhmaamisen arvoinen: näitä maisemia ei kannata jättää väliin. Ei vaikka kuinka laiskottaisi, ei vaikka miten tekisi mieli valittaa. Sillä ilman tuota retkeä punaisen kiven päälle tasaisesti asettunut kirkkaanvihreänä loistava levä ja sen luoma aika upea näkymä olis jäänyt näkemättä, samoin kuin rantakalliolle tarkkaan toistensa päälle asetellut kivet. Ne toi fiiliksen että nyt ei todellakaan olla Suomessa, ja parasta siinä tilanteessa oli se, että todellakin oltiin. Tämä kotimaa ja sen luonto on täynnä yllätyksiä.

Viikonlopun ohjelmassa oli myös jotain, mihin en olis ehkä ensimmäisenä ryhtynyt lokakuussa, nimittäin melontaa. Noviisina liitän sen leppoisiin kesäpäiviin jolloin pelko veteen putoamisesta ei ole ihan niin valtava kuin pakkasten lähestyessä, mutta mitäpä elämä olis jos ei kokeilisi uusia juttuja? Ja Ahvenanmaan saaristo jos mikä olis sopiva kohde melontaretkelle.

Itä-Ahvenanmaalla sijaitsevalla Vårdön saarella toimiva Sandösund Camping tarjosi meille melontavermeet,  ja hypättiin kajakkeihin. Se vapauden tunne, jonka pieni kanootti tuo, on kyllä uskomaton. Vesi on mulle melko tuntematon elementti, ja mahdollisuus kulkea vesiteitse sinne minne haluaa, on aika vieras ajatus. Lähtökohtaisesti saaret on mun listalla saavuttamattomia, ja niinhän ne tavallisesti onkin, mutta meloessa kaikki on yhtäkkiä toisin. Ja vaikka nyt ei rantauduttukaan saarille, tuntui se ilmassa roikkuva mahdollisuus siihen tosi vapauttavalta.

ulkoilu-ahvenanmaalla-14 ulkoilu-ahvenanmaalla-17 ulkoilu-ahvenanmaalla-16 ulkoilu-ahvenanmaalla-18 ulkoilu-ahvenanmaalla-15

Vastatuuleen melominen piti kropan lämpimänä, ja toi lisäaikaa seurailla kaikessa rauhassa vieressä uivia joutsenparvia. Kovin pitkään ei kuitenkaan lopulta tarettu meloa, vaan reilun tunnin jälkeen palattiin takaisin rantaan. Kannatti kuitenkin käydä, sillä melominen on kyllä hauskaa, vaikka kelit ei ehkä aivan täysillä hellineetkään.

Melontaseikkailun jälkeen kutsunut lämmin sohvannurkka ja takkatuli vetivät kuitenkin puoleensa niin vahvasti, että niiden vastustaminen kävi mahdottomaksi. Tosin elämyksiäkään ei kannata haalia liikaa, joten loppuillan laiskottelu tasapainotti päivää tosi mukavasti.

Näin sitä taas kirmailtiin nokkapunaisena oman mukavuusrajan ulkopuolella! Ja vaikka kyseessä oli melko pieni asia, ei sen merkityksellisyyttä voi kuitenkaan sivuuttaa.

2 Kommenttia

Riikka 2.11.2016 at 15.46

Kivoja kuvia! Suomi on kyllä kaunis maa vuodenajasta riippumatta! Mä just haaveilin mökkireissusta, en edes muista milloin viimeksi olisin käynyt talvella meidän mökillä, vaikka se on alle tunnin ajomatkan päässä.. Jotenkin vaan on liian kiinni siinä ajatuksessa, että ei siellä kylmällä ilmalla voi edes ulkoilla.. Miksei voisi!

Vastaa
Inka 3.11.2016 at 6.09

Kiitti kommentista Riikka! :) :) Ja mökkireissu olis kyllä ihana, ankea ku nyt mulla on ajomatkaa mökille 700 km niin tulee ihan liian harvoin käytyä, talvivierailuista nyt puhumattakaan. Ehottomasti lähe kylmällä ilmalla, sehän on ihana käydä eka ulkoileen ja sitten mennä vaivalla lämmitettyyn mökkiin missä takka pauhuaa. Ah, nyt alko tekeen mieli tosissaan mökille!

Vastaa

Jätä Kommentti