Pallontallaajat.net
Valikko

Vierailulla Masai-heimon luona

Kirjoittanut Inka 4.12.2016

Kenian-työmatkan aikana pääsin vierailemaan perinteisessä kenialaisessa masai-heimon kylässä. Mun ajatukset vierailusta on olleet tosi ristiriitaisia, mistä syystä en oo aikaisemmin jo kirjoittanut visiitistä, räiskyvissä punaisen sävyissä helottavista valokuvista huolimatta.

Vierailu jätti hyvin sekavat ajatukset, sillä toisaalta nautin vierailusta valtavasti, ja sen aikana humalluin eksotiikasta, väreistä, hymyistä ja siitä erilaisesta elämästä, jota kyläläiset viettivät. Jälkikäteen kuitenkin ajatukset turistikulissista sekä epäaidosta teemakylästä nousivat pintaan, enkä oikeastaan vieläkään tiedä, mitä mieltä vierailusta olisin.

Me kurvattiin paikalle safarin päätteeksi, sillä tuo kylä missä me vierailtiin, sijaitsi Masai maran kansallispuistossa. Meitä oli vastassa punaisiin masai-kankaisiin verhoutunut miesjoukko, jotka vastasivat tervehdykseen iloisesti englanniksi, tai ehkä enemmän ja vähemmän iloisesti.

Ennen kylään astumista miesjoukko esitti perinteisen, kaikille turisteille näytettävän tanssinumeron. Joukko punaisiin kankaisiin pukeutuneita ja värikkäisiin helmikoruihin kietoutuneita miehiä asettui riviin, ja kukin esitti vuorollaan oman hyppynumeronsa samalla kun muut lauloivat taustalla. Tuttu kaava, jonka kaikki masai-kylässä vierailleet ovat varmasti kokeneet.

masai-kyla-keniassa masai-kyla-keniassa-2 masai-kyla-keniassa-12 masai-kyla-keniassa-3

Koska lähes kaikki kenialaiset puhuvat kolmea kieltä ja yksi niistä on englanti, oli kyläläisten kanssa kommunikointi helppoa. Saatiin kuulla perinteisistä masailaisista tavoista ja nähdä, miten kylissä eletään vielä tänäkin päivänä.

Kun miehet olivat esiintyneet, oli naisten vuoro. Punaisten viittojen sijaan heillä oli yllään supervärikkäät vaatteet, ja korut oli samaa lajia: upeita, värikkäitä ja iloisesti kilkattavia. Esitys oli tosi samankaltainen kuin miehillä paitsi ilman hyppimistä, ja heihinkin oli tosi helppo ottaa kontaktia.

masai-kyla-keniassa-4 masai-kyla-keniassa-13 masai-kyla-keniassa-5 masai-kyla-keniassa-7 masai-kyla-keniassa-9 masai-kyla-keniassa-6 masai-kyla-keniassa-8

Vierailun päätteeksi oli luvassa vielä jotain, joka on välttämätöntä masai-kylävierailulla mutta kokemus, jota varmasti monet meistä oli odottaneetkin, nimittäin piipahdus kylän pienellä torilla.

Siellä naiset kauppasivat koruja ja koriste-esineitä vierailijoille, ja kaupanteko taisikin olla turistivierailujen edellytys. Eipä siinä, värikkäitä tuotteita oli enemmän kuin ilo katsella, ja ostin kyllä tosi mielelläni itelleni tuliaisen juuri noilta masai-naisilta, joihin vierailun aikana ehti ottaa myös pientä kontaktia. Hintoja ei ollut, ja kun turisti oli päättänyt mitä haluaa, neuvoteltiin maksusta miehen kanssa, joka sopi hinnasta lopulta myyjättären kanssa. Lopulta turistit saivat ostoksensa, ja masait heiluttivat kiitollisina hyvästiksi.

Vaikka vierailu jätti tosi ristiriitaiset fiilikset ja runsaasti kysymysmerkkejä, oli se kokemus, josta pääsin osalliseksi oikein mielelläni. Aitoa tai ei, näin Afrikan-ensikertalaisena oli jännittävää päästä vierailemaan kylässä ja näkemään, millaista elämä siellä on. Ja kieltämättä sen kuuluisan hyppytanssin näkemin vain muutaman metrin päässä oli tosi kiehtovaa.

masai-kyla-keniassa-14 masai-kyla-keniassa-15 masai-kyla-keniassa-10 masai-kyla-keniassa-11

Vierailun aikana meidän ympärillä pörräsi masai-sotureita, ja aika kovasti ilmassa lensi läppä pohjoismaisten toimittajanaisten ostamisesta vaimoiksi. Miehillä kun voi paikallisen tavan mukaan olla useitakin vaimoja, ja mitä enemmän on lehmiä, sitä enemmän on valuuttaa vaimojen ostamiseen. Nuoret, sympaattiset ja englanninkielentaitoiset masai-miehet varmasti herättävät kiinnostuksen kylissä vierailevissa kimuleissa, eikä tuskin ole kovin erikoista, jos joku narahtaa syöttiin.

Nopeasti vierailun jälkeen leffalistalle päätyikin Valkoinen masai -elokuva, joka kertoo juurikin naisesta joka kylävierailun päätteeksi päätyikin jäämään kylään rakastuttuaan päätäpahkaa nuoreen masai-mieheen. Vielä en oo leffaa nähnyt, mutta nyt kun visiittiä on ehtinyt sulatella jonkin aikaa, vois olla jo aika!

Mitä ajatuksia tällaiset kohteet herättää, onko tää vaan turhaa turrehömpötystä, vai luuletko että näillä vierailuilla on jotain oikeaa kulttuurillista arvoa? Itse koitan vielä koota ajatuksiani, ja olisi kiva kuulla muidenkin näkemyksiä.

18 Kommenttia

Elina | Vaihda vapaalle 4.12.2016 at 12.13

Me käytiin vähän vastaavanlaisella vierailulla Perussa. Tämä kuului ennalta järjestetyn kiertomatkan ohjelmaan, yleensä ei tuollaisilla käydä. Vierailtiin kelluvilla saarilla asuvien paikallisten luona, jotka lauloi ja oli perinteisissä asuissa, käytiin heidän kodissaan yms. Yksi eläkeläismies oli sitä mieltä, että tämä oli reissun parasta antia, minusta se oli aika kamalaa. Oli vähän sellainen tunne kuin olisin ollut “ihmisten eläintarhassa”. Tottakai se oli tietyllä tapaa mielenkiintoista, mutta se oli myös vaivaannuttavaa ja epäaitoa. Uskon, että samanlaisilla fiiliksillä olisin varmaan ollut tuolla Masai kylässäkin. Hienot puvut ja tanssiesitykset, mutta… Ymmärrän hyvin, että olet joutunut vähän jäsentelemään ajatuksia tämän suhteen.

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 17.26

Nää on vähän semmoisia kokemuksia että vähän nolottaa tunnustaa, ainakin mulla, mutta toisaalta taas sitten aika moni näitä tuntuu kokeneen. Hullua kuitenki ajatella, että on oikeasti ollut jollekulle se kaikkein paras kokemus, mutta ei kait se väärin oo, hyvä vaan jos joku siitä saa jotain iloakin irti.

Vastaa
Terhi / Muru Mou 4.12.2016 at 13.16

Tämä sentään on edes joten kuten aitoa verrattuna minun kokemukseen Kuubassa: menimme taino-intiaanikylän replikaan, jossa meille esitettiin tainojen tanssia. Oli hieman absurdia katsoa esitystä tietäen, että eurooppalaisten tulo tappoi kaikki tainot ja kyseiset tanssijat ovat eurooppalaisten jälkeläisiä. Ei siitä koko paikasta tullut muuta kuin paha mieli :(

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.48

Apua, aika jäätävä kokemus teillä!

Vastaa
Jasmin | Wanderwall 4.12.2016 at 13.35

Mun ajatukset tällaisesta turismista on varmaan ihan yhtä sekavat kuin sulle. En oo käynyt tuolla kyseisessä Masai kylässä, mutta oon käynyt todistamass mm. tibetiläisten tanssien esitystä Pekingissä mikä oli Kiinan ja Tiibetin välit huomioon ottaen aika utopinen juttu. En rehellisesti sanottuna edes tiedä olivatko esiintyjät oikeasti tiibetiläisiä vai oliko esitysten takana vain joukko kiinalaisia jotka oli opettelleet tansseja. Jokatapauksessa, ymmärrän mitä tarkoitat turrehömpötyksellä ja kokemus olisi varmaan sata kertaa mahtavampi jos kyseessä ei olisi nimenomaan turisteille suunnattu esitys. Toisaalta taas alkuperäiskansojen asema ei Keniassa mun tietääkseni ole kauhean hyvä ja köyhyyttä on sen verran paljon että turismi on varmasti tosi tärkeä tulonlähde. Kai joku saa tästä myös niitä kuuluisia ahaa-elämyksiä että elämä voi olla muutakin kuin niitä länsimaisia ihanteita?

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.48

Oho, kuulostaa aika hullulta tuo esitys! Ja joo, varmasti noilla paikoilla on myös toinen puolensa, vaikka kyseessä olisikin turreja varten kyhätty kulissikokemus. Kait niistä aina jotain saa irti…

Vastaa
Maarit 4.12.2016 at 18.50

Hmm, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun törmään samankaltaisiin ajatuksiin vierailusta Masai-kylään. Meitä jäi ehkä harmittamaan vähän ettei omalla Afrikan reissulla päästy tällä tavoin paikallisten pariin, mutta toisaalta nähtiin elämää muuten paljon automatkoilla ja yövyttiin paikallisten leirintäelueilla missä tietysti tavattiin heitä. Varsinaisiin heimoihin ei kuitenkaan tutustuttu, mutta varmaan ne joihin isommassa määrin turisteja vierailee on myöskin nimenomaan kaupallisuuden ympärille rakentunut. Näin muuten viikko sitten kirpparilla tuon Valkoinen Masai dvd:n ja pyörittelin pitkään sitä käsissä kun elokuvan ympäristö vaikutti kiehtovalta, sitten menin imdb arviot katsomaan ja jätin leffan nappaamatta mukaan. Nyt kun nostit sen tässä esiin jäin vähän harmittelemaan, että olisko sittenkin pitänyt ottaa se. .)

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.47

Niin, toisaalta tuo oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, mutta sitten taas jotain mikä olisi ihan taatusti jäänyt omalla lomalla välistä. Aika ristiriitaista!

Vastaa
Annika - home & away 5.12.2016 at 0.03

Ymmärrän, että vierailu herättää ristiriitaisia ajatuksia, koska itsekään en oikein tiedä mitä ajatella. Voisin kuvitella, että oloni olisi aika epämukava tuollaisessa tilanteessa. Mulle tulee vähän mieleen joku sirkuksen ja eläintarhan välimaasto, jonne (kärjistetysti ilmaistuna) valkoiset turret tulevat ihmettelemään paikallisten esitystä.

Itse asiassa Meksikossa mulle tuli ajoittain vähän sellainen olo, että onko asiat kuitenkaan muuttuneet 500 vuoden aikana siitä kun Kolumbus valloitti Amerikan. Kolonialaistyylisissä ravintoloissa alkuperäisväestön edustajat palvelevat länsimaisia turisteja yrittäen täyttää kaikki heidän toiveensa, Maya-raunioilla he kyydittävät näitä samoja kävelykyvyttömiä turreja pyörätakseilla. Tuntui välillä vähän siltä kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin. Toisaalta, kai he nykyään saavat työstään palkkaa.

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.46

Joo, voin samaistua tuohon sun fiilikseen! En sitten tiiä toisaalta mikä sillekin olisi korvaava tapa, kuitenkin turreista halutaan varmasti saada kaikki hyöty irti, ja sitten ainoa järkevä ratkaisu on palkata tietysti paikallisia. Ei siinä mitään väärää pitäisi olla, mutta siitä huolimatta tuntuu jokseenkin hölmöltä.

Vastaa
Andrina / andante 5.12.2016 at 12.19

Valkoinen masai on kirjana tosi mielenkiintoinen, eli se kannattaa lukea vaikkei leffa niin kiinnostaisikaan :) Mulla olisi varmasti yhtä ristiriitaiset fiilikset vierailusta – varmasti tosi kiinnostava kokemus, mutta samalla varmaan nousisi väkisinkin mieleen ajatukset kolonialismista ja valkoisista valloittajista. Meksikossa ja Ausseissa mua itseä häiritsi se, kuinka alkuperäiskansojen taidetta ja kulttuuria hyödynnetään ja niistä ollaan myös ylpeitä, mutta samalla alkuperäiskansojen edustajia kohdellaan usein toisen luokan kansalaisina :/ Sama keskusteluhan on esillä myös Suomessa saamelaisten kanssa.

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.44

Joo, tuo on kyllä ilmiö joka on nähtävillä oikeastaan kaikkialla. Tosi harmi, mutta täytyy kyllä tunnustaa että harvemmin siihen on kuitenkaan kiinnitänyt kovin suuresti huomiota.

Vastaa
Johanna Hulda 5.12.2016 at 12.29

Mulla on se kokemus, että Afrikan maissa kaikenmoiset tanssiesitykset on muutenkin suosittuja kuin pelkästään valkoisia turisteja varten. Esimerkiksi Sambiassa yliopiston kulttuuripäivässä perinteinen tanssiryhmä oikein villitsi katsojia, jotka tietty olivat melkein kaikki paikallisia. Me ja pari turkkilaista vaihtaria siellä vain edustimme Eurooppaa.
Sansibarilla taas juttelin jonkin verran sinne muuttaneiden masaiden kanssa, ja he käyttivät sielläkin ylpeydellä perinteisiä asujaan ja kauppasivat koruja ja käsitöitä turisteille lähettäen rahat kotikyläänsä. Jos nuo tapaamasi masait asuvat pysyvästi kylässään harjoittaen perinteistä karjaelinkeinoaan niin en mä näkisi että homma on täysin turisteille tehtyä, vaikka siitä varmasti tärkeitä lisätienestejä saakin. Kulttuuri koruineen tansseineen päivineen kumminkin elää vahvana vaikka masaita taidetaan valtaväestön taholta syrjiäkin. Mutta uskon, että ristiriitaisia tunteita heräsi, onhan ihmisten elämän “tirkistely” turismikontekstissa aina vähän sellaista. Tosin sekin on jotenkin hassua että turistien kuvitellaan haluavan just tietynlaisia juttuja ja kaikki tekee ne just samalla tavalla. Esimerkiksi sellaset maalaukset missä on niitä venytettyjä afrikkalaisia ihmishahmoja. Löytyy joka puolelta ihan samanlaisina!

Ihania kuvia olet kuitenkin ottanut, masailla on mielestäni niin kauniit piirteet!

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.43

Hyviä pointteja, ja en mää kyllä jaksa uskoa että se oli vaan lumekylä, mutta toisaalta kun ei oo vertailukohdetta niin aika vaikea tehdä johtopäätöksiä.

Kiitos kommentista! :)

Vastaa
Johanna Hulda 5.12.2016 at 12.33

Niin ja Valkoinen masai ei ollut leffana kovin kummoinen, mutta tarina on ehdottomasti kiinnostava! Kyllä se kerran kannattaa katsoa :)

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.42

Jes, täytyy kyllä katsoa!

Vastaa
Pirkko / Meriharakka 7.12.2016 at 11.03

Valkoinen masaihan ei ole oikeastaan masaista vaan samburuista – ja leffan ohella, jos tarina alkaa oikeasti kiinnostaa, kannattaa lukea kirjat. Leffahan kertoo vaan tarinan alun, kirjoja on useampia ja niissä tarina jatkuu kertoen mm. Corinnen ja samburusotilaan tyttären tapaamisesta tyttären ollessa jo aikuinen.
Luin taannoisen Kenian vierailuni jälkeen nämä sarjan muutkin kirjat, en nyt muista montako niistä on suomennettu, mutta englanninkielisinä ainakin löytyy, ihan pääkaupunkiseudun kirjastoistakin. Tekijänä siis Corinne Hofmann.

The White Masai (Die weiße Massai, 1998).
Back from Africa (Zurück aus Afrika, 2003).
Reunion in Barsaloi (Wiedersehen in Barsaloi, 2005).
Africa, my passion (Afrika, meine Passion, 2011).

Vastaa
Inka 11.12.2016 at 14.40

Mielenkiintoista, kiitos selvennyksestä Pirkko!

Vastaa

Jätä Kommentti