Pallontallaajat.net
Valikko

Nirso ruokailija Thaimaassa

Kirjoittanut Inka 18.1.2017

Ennen Thaimaan-reissua odotin ruokia todella malttamattomana, sillä mun mielessä siinsi ihanat kookospohjaiset curryt ja tiuha maapähkinän käyttö. Paikan päällä jouduin kuitenkin toteamaan, että en tosissaan tiennyt thaimaalaisesta ruuasta oikeastaan mitään ennen matkaa, sillä maut oli todella jotain muuta kuin mitä olin odottanut.

Historia de Viajes -blogin Kaksu kirjoitti hulvattoman postauksen siitä miten hän nirsona ruokailijana pärjäsi lomallaan Hongkongissa, ja postausta lukiessani koin monta kertaa suurta sielujen sympatiaa ja samaistumisen hetkiä tilanteissa, kun nirsolle ei vaan oikein ole mitään eksoottista tarjolla. Ja eipä sillä, eipä nirso kovin montaa uutta asiaa suostuisi edes maistamaan.

Mun rakkaus ruokaan tuskin on jäänyt kenellekään tätä blogia lukevalle epäselväksi, mutta siitä huolimatta oon ihan äärimmäisen nirso ruokailija. En siedä muun muassa tulista ruokaa, korianteria, uusia outoja makuja, äyriäisiä tai sieniä. Meidän perheessä onkin kuultu useampaan otteeseen vitsailuja siitä, miten mulla on lapsen makuaisti siitäkin huolimatta, että en taatusti oo klaanin nirsoin ruokailija. Siihen kun lisätään vielä se että mua on melkeinpä mahdotonta saada edes maistamaan mitään uutta, puhutaan jo hienosta ruokaseurasta.


Pysähdytään hetkeksi tuohon maistamiseen, sillä olin muun muasssa Thaimaassa monissa tilanteissa, joissa mun oma käytös ihmetytti mua itseänikin. Esimerkiksi kalakastikkeen tai katkaraputahnan maistaminen, siis ihan vaan nopea ja lyhyt maistaminen, ei tullut kuuloonkaan. En yksinkertaisesti suostu laittamaan suuhuni mitään mikä voisi potentiaalisesti olla ällöttävää. Samalla katselin silmät suurina kun Karim maisteli kaikkea, siis ihan kaikkea. En vaan voi ymmärtää.

Mutta palataan siihen thaimaalaiseen keittiöön, jonka perusmaut sai siis minussa aikaan lähinnä yökötyksen. Onneksi maasta löytyi myös runsaasti vaihtoehtoja, ja yksittäisten raaka-aineiden maistamisen sijaan suhtauduin kyllä hyvin avoimesti uusiin ruokalajeihin (ainakin tiettyyn pisteeseen saakka). Varsinkin reissun alkupuolella jaksoin vielä olla hyvinkin avoin nokan eteen kannettuja aterioita kohtaan.

Mitä syömistä sieltä sitten löytyi? No, alkureissusta pyrin tilaamaan vähän kaikkea ja säilyttämään avoimen asenteen. Ensimmäisen viikon aikana tulikin maisteltua vähän kaikkea: kookospohjaista kanakeittoa, kanavartaita, kana-pähkinäpohjaisia ruokia, nuudeleita, paistettua riisiä, tofua ja papaijasalaattia. Mulla oli kovat odotukset thaimaalaista keittiötä kohtaan ja ensimmäisen viikon jälkeen jouduin myöntäämään itellenikin, että ensimmäisten reissupäivien aikana koettu pieni pettymyksen tunne piti kuin pitikin kutinsa, ja nämä maut vaan ei olleet mun nirsoja makunystyröitä varten.

Toisen viikon pysyttelinkin melko turvallisissa ruoissa, ja söin pääasiassa pad thaita ja pad see ewia eli nuudeliannoksia sekä joskus myös riisiä. Maut oli tosi mietoja – välillä ehkä liiankin – mutta toisaalta annoksissa ei ollut sitten mitään nirsoa yököttäviä makuja. Korianterista ei päässyt eroon oikeastaan missään mikä oli iso harmi, mutta toisaalta ehkä sitäkin on mahdollista oppia joskus syömään, joten otin sen kouluttavana kokemuksena varsinkin, kun mitään makuelämyksiä ei tuolla matkalla ollut enää luvassa.

Erityisesti pad see ew jäi mietojen makujensa puolesta mieleen, sillä nuudeliannos kasviksilla, soijakastikkeella ja kananmunalla oli jotain, mitä myös mun lapsen makuaisti osasi arvostaa. Koko reissun paras annos tuotiin kuitenkin sopivasti eteen viimeisenä iltana, kun tilasin paistettua riisiä, kanaa ja ananasta. Se kombinaatio räjäytti pankin, mutta toisaalta samalla kertoo aika paljon mun vajavaisuudesta makujen suhteen.

Jälkiruokapuolella ei onneksi tarvinnut paljoa valittaa, sillä tuore mango, ananas ja passiohedelmä toimivat täydellisesti. Maistelin  myös kuuluisaa mango-kookosriisiä ja olihan se hyvää, mutta täytyy myöntää että siitä huolimatta otan mangon mangona.

Muutama sananen täytyy mainita myös aamiaisista, sillä kyllä kaavoihin kangistuneella nirsolla teki välillä tiukkaa aamiaisella, kun tarjolla oli paistettua riisiä. Myös toki paahtoleipää tai (joka kerta raa’aksi jätettyjä) kananmunia olis saanut, mutta pitihän se nyt kuitenkin opetella syömään riisiä aamiaisella. Aluksi se tuntu lähinnä pöljältä, mutta todettiin nopeasti että mikäs siinä. Tosin jätin riisikeitot aamulla välistä suosiolla, ja mussuttelin paistetua riisiä ketsupin kanssa. Se jos mikä oli paluu lapsuuteen.

Omaksi puolustuksekseni vielä täytyy mainita se, että kertaakaan kahden viikon aikana ei tullut mielen viereenkään tilata länkkäriruokaa, vaikka sitä oli saatavilla melkeinpä jokaisessa ravintolassa missä käytiin. Jouluaaton intialainen oli riittävä harha-askel paikallisesta keittiöstä ja ruokakokemuksen oltua sen verran kehno opittiin, että paikan päällä kannattaa syyä sitä paikallista ruokaa ja etsiä siitä keittiöstä ne kaikkein miellyttävimmät maut.

Lopputulemana sanottakoot, että nirso pärjäsi thaimaassa oikein hyvin, eikä nälissään tarvinnut olla. Vaikka thaimaalainen ruoka on tunnettu juuri vahvoista mauista sekä runsaasta chilin ja korianterin käytöstä saa maassa kyllä ihan yhtä lailla mietoja makuja, meidän kaikkien nirsojen onneksi.

20 Kommenttia

Jonne Kilponen 18.1.2017 at 13.28

Vaikka itseironia onkin kirjoituksessa läsnä, niin myötähäpeän tunne iskee silti.

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.27

Höh, no se on kyllä harmi sillä myötähäpeä on ehkä hirveimpiä fiiliksiä mitä blogien lukeminen voi tuoda… Ens kerralla paremmin!

Vastaa
Lillukka89 18.1.2017 at 17.20

Nirso ei ehkä ole ihan oikea sana kuvaamaan tätä :) Nirsot ovat yleensä hyvin valikoivia, laatutietoisia – tämä on enemmän pelkoa ja urautumista, uuden karsastamista.

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.29

Ootas, korjaan ensin lasejani vähän korkeammalle… Mjoo, tässä vaiheessa täytyy tunnustaa että en etsinyt sanakirjasta nirson todellista määritelmää vaan menin enemmänkin puhekielisellä merkityksellä. Eiköhän ajatus kuitenkin välity tekstistä! Ja pelko, urautuminen sekä uuden karsastaminen – allekirjoitan ehottomasti nuo kaikki!

Vastaa
Janika 18.1.2017 at 19.30

Pakko sanoa että aika ironista miten kuvaat blogin sivupalkissa itseäsi henkilöksi joka etsii kaikkein parasta katuruoka-annosta jos et pysty edes kokeilemaan mitään uusia makuja :D

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.36

No moikka Janika! Tavallaan ihan validi pointti, mutta toisaalta mikä on oikea tai hyväksyttävä tapa etsiä niitä katuruokaelämyksiä? Jos mulla on runsaasti ruokarajoitteita tarkoittaako se sitä, että on oikeastaan mahdotonta tosissaan etsiä katukeittiöstä mitään hyvää?

En oo ihan varma luitko tätä postausta oikeasti, mutta kuten mainitsen niin ensimmäinen viikko oli täynnä uusia makuja, sillä maisteltiin joka päivä jotain uutta kunnes oli pakko todeta, että tää makumaailma ei oo mua varten.

Jäätävien kommenttien nakkelu on toki siistiä ja tuo itelle semmoisen astetta paremman ihmisen fiiliksen, mutta kantsii ihan tosissaan lukea postaus kokonaan läpi ens kerralla, ennen kuin lähdet aukomaan. On paljon uskottavampaa naureskella ylimielisesti jollekin, jota ei kumota jo varsinaisessa blogitekstissä heti alkuunsa. Ja siitä myös toinen osapuoli voi oikeasti saada jotain kehitettävää, joten se olis myös sen kannalta aika jees.

Vastaa
Katja 18.1.2017 at 22.41

Jes inka! Aina sitä vaan ruokaa löytyy kaikkiin makuihin! Mites tuo liha tuolla, oliko se sellaista jänteistä/läskistä vai pystykö sitä ihan syömään? Ja hedelmät, ne on vaan aina niin hyviä tuolla tropiikissa <3

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.37

No niinpä, aina löytyy jotain! Välillä liha oli aika jäätävää, söin oikeastaan vaan kanaa, ja silloin ko sitä ei oltu käristetty nahkoineen oli se tosi hyvä, ei mitään valittamista. Hedelmät oli kyllä huippuja!!!

Kiitti vielä sulle huipusta postauksesta! :)

Vastaa
Ripuli 20.1.2017 at 16.26

Surkee blogi surkee ja mielenkiinnoton kirjoittaja..ei jatkoon

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.37

Kiitos kommentista Ripuli!

Vastaa
Jenni 21.1.2017 at 20.19

Kiva ja rehellinen kirjoitus! Ei kaikkien tarvi kaikesta tykätä, ja on mukava lukea juttuja myös niistä asioista jotka ei oo mennyt matkalla ihan niinkuin on etukäteen itse kuvitellut :) Itse en oo vielä Thaimaassa käynyt, mutta olen kyllä miettinyt miten mun nirsot lapset siellä pärjäisi ruuan puolesta!

Vastaa
Inka 23.1.2017 at 7.38

Kiitti Jenni! Mun kokemuksen perusteella maasta siis löytyy ihan hyvin evästä myös lapsen makuaistilla varustetuille reissaajille, joten ronskisti matkaan vaan sitte! Ja kiva kuulla, että postaus miellytti. :)

Vastaa
AnnaKatri 23.1.2017 at 15.33

Mulla itselläni nirsoilu ulkomailla liittyy järkyttävään ruokamyrkytyspelkoon. Viime keväänä Nicaraguassa söin yhdessä kohteessa vain yhtä tiettyä supertirisevän kuumaa annosta, kun pelkäsin mahatautia kuin ruttoa (hohhoh, kirjaimellisesti). Oliko teillä ongelmaa löytää “turvallisen” oloisia ruokapaikkoja, jossa kuitenkin fiilis oli vahvasti paikallinen? Entä mikä on sun nirsoilutaso/suhtautuminen turistimahatautiasioihin ruokailuja suunniteltaessa? Sun blogi on aivan ihana ja inspiroiva, kiitos siis! :)

Vastaa
Inka 26.1.2017 at 21.30

Oho, nää oot kyllä aikamoinen by the book -menijä, ainakin mitä tulee ruokaan! Me ei itseasiassa ihan hirveästi kiinnitetty huomiota tuohon turvallisuusseikkaan, kunhan tsekattiin että kaikki kokataan paikan päällä ja ovat kuumia tarjottaessa niin se riitti, tosin huomasi että reissun loppupuolella salaatti alkoi löytää tiensä meidän lautaselle entistä useammin, joten se siitäkin. Mää en ihan hirveästi stressaa turistimaha-asioista, sillä mun vatsa ei kestä juuri mitään, joten saan oireita joka tapauksessa joten en jaksa vetää siitä stressiä.

Ja kiitti ihanasta kommentista!! :)

Vastaa
SS 24.1.2017 at 7.08

No jopas on ollut ihme kommentoijia liikkeellä :D
Täällä toinen nirso ja ymmärrän varsin hyvin sun tuntemukset yms! Itse rakastan thaimaalaisesta keittiöstä red curry chicken ja cashew chicken! Siinä ne sit taitaakin olla, ja se riittää mulle. Ei kaikesta tarvii tykätä.

Vastaa
Inka 26.1.2017 at 21.31

Jes, ihanaa että muitakin nirsoilijoita löytyy, vuhuu! Mää koitin ettiä semmosta täydellistä cashew chicken -annosta, mutta muutaman hudin jälkeen annoin periksi. Toivottavasti löytyy ens kerralla!! Ja ei tosiaan, ei tartte tykätä kaikesta, oon niin samaa mieltä! Oma vika sitten, jos ei nirsoilujen takia löydy mitään syötävää.

Vastaa
Destination LOMAn Satu 26.1.2017 at 23.22

Mukavan rehellinen postaus! Vaikka itse rakastankin thaimaalaista ruokaa ja olen ensimmäisenä yleensä testaamassa sitä käärmeen virtsalta näyttävää soppaa, löytyy perheestä myös se nirsompi tapaus, joka inhoaa sieniä ja valitsee lähes aina sen tutun ja turvallisen phad thain Siksi tuntuukin aina melkein suurelta voitolta, kun saa miehen testaan jotain uutta ja se tykkääkin uudesta makuelämyksestä. Ei kaikista ruoista tarvitse tykätä vaan mielestäni tuo “testaus” on nimenomaan se key word.

Vastaa
Inka 27.1.2017 at 6.28

Yhhhhhh, kiitos mielikuvasta. :D Joskus se maistaminenkin on kyllä työn ja tuskan takana, mutta mahtavaa jos miehesi innostuu aika ajoin kokeilemaan uutta. Vielä hienompaa on se, että hän on kuitenkin löytänyt oman suosikkinsa thaimaalaisesta keittiöstä, oli se muiden mielestä miten tylsää tahansa.

Ja mää en kyllä nyt pääse yli tuosta tokasta lauseesta, haha apua!

Vastaa
Ulkosuomalainen6 7.2.2017 at 13.07

Rohkeutta tutustua jatkossakin thaimaalaiseen ruokaan, vaatinut itselta mm juttelua ja kyselya myos kotimaamme thai-ravintoloissa kun sukulaiset tottuneet siella etta tuo syokoon mita syo.
Curry on yksi suosikeistani, Chili menee jo kivasti – entiselle “peruna&jauhelihakastike” syojalle.
Vatsatautia varoen Thaimaassa, en ole sairastanut mutta ainakin kerran hormonilihaa nahtavasti sain ja iho mm kasvoissa reagoi/ tuttavat siella paattelivat syyn. (Thaimaa mainitaan suureksi antibioottien ja hormonien kayttajaksi lihatuotannossa, rikkakasvien myrkkyja kertoo paikalliset myos kaytettavan. Muutamista hedelmista varoittivat, etta varia ja makua keinotekoisesti lisatty.)
Maaseudulla soisimme viikkoja vain riisia ja nuudelia jos emme osta mm isommista kaupoista loytyvia kaurahiutaleita aamupuuroksi. Leipaa & jugurttia saa nykyaan aika hyvin minimarketeistakin.

Makunautintoja ja mausteiden rikkauksia toivotellen.

Vastaa
Inka 9.2.2017 at 6.42

Kiitos tästäkin kommentista, tosi mielenkiintoista lukea sun kokemuksista! Tuosta hormonilihasta en edes tiennyt, eli pitää tulevilla matkoilla olla vähän varuillaan sen suhteen.

Harva lomailija haaveilee kuvailemastasi yksinkertaisesti riisi-nuudeli-ruokavaliosta Thaimaan-lomalla, mutta jos se on sitä mitä paikalliset syö, niin miksei.

Vastaa

Jätä Kommentti