Pallontallaajat.net
Valikko

Urapolku matkailualalle: näin minusta tuli matkailutoimittaja

Kirjoittanut Inka 13.2.2017

Paljon puhuttaneen #girlboss-keskustelun velloessa parhaillaan monesta suunnasta ajattelin itsekin osallistua mukaan keskusteluun kertomalla oman tarinani. Kaikkihan lähti liikkeelle Visual Diary -blogin Saaran huipusta postauksesta, jota lukiessa itsekin nostin räikän taivaisiin ja annoin sen laulaa. Olin fiiliksissä, sillä viimein sanotaan ääneen se, mitä me tavalliset tyypit tuskastellaan: ei kaikki oo noin yksinkertaista!

Minä olen oman elämäni girlboss. No okei, en ehkä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä oon vain yksi pieni työntekijä ison firman leivissä, ja vaikka mun työpäivät ei varsinaisesti oo mitään Instagram-matskua niin oon siitä huolimatta sitä mieltä, että ihan oman elämäni boss-levelille sillä kyllä päästään.

Varsinkin uudemmat tai harvemmin blogissa vierailevat lukijat ovat saattaneet ihmetellä vaikkapa noita mun viimeisimpiä Kenian, Kreikan tai Berliinin työmatkoja ja sitä, miten mulla on työreissulla aikaa ja mahdollisuus seikkailla ja kierrellä eri kohteissa aivan kuin kuka tahansa turisti. Se johtuu siitä, että olen ammatiltani matkailutoimittaja, ja työskentelen Suomen suurimmassa matkailumediassa Rantapallossa.

Mun työnkuvaan siis kuuluu aika ajoin matkustaa suomalaisia matkailijoita kiinnostaviin paikkoihin ja tutustua niihin kunnolla, jotta pystyn välittämään infoa ja tunnelmia matkan jälkeen meidän lukijoille. Totta puhuen se on ihan hemmetin siistiä, ja koen olevani superonnekas kun saan tehdä sellaista työtä.

Se mikä ei välity ulkopuolelle on se fakta, että valtaosa mun työarjesta kuluu ihan kenen tahansa muun tavoin toimiston avokonttorissa näppäimistöä hakaten, ja nuo työmatkat ovat vaan pieni osa sitä mitä työ pitää kokonaisuudessa sisällään.

Mun tie matkailutoimittajaksi on ollut onnekas, myönnän sen heti kättelyssä. On ilmiselvää, että matka Oulun seudun ammattikorkeakoulun journalistipuolelta tähän ei voi olla vaivaton eikä se onnistu, ellei mukana oo ripausta tuuria.

Opiskelujen alkaessa haaveilin televisio- tai radiotoimittajan töistä, mutta viimeistään vaihto-oppilaskevään aikana tajusin matkailun olevan ilmiselvästi se asia, mistä haluan tehdä mun erikoisosaamisalueen. Kun päätös oli syntynyt ja intohimoa aiheeseen oli vaikka kuinka, oli aika alkaa toimia.

Ensimmäinen suuri askel oli harjoittelupaikka. Meillä Oamkissa oli yksi kuuden kuukauden mittainen harjoittelu, jonka sai halutessaan hajauttaa. Mää en halunnut, sillä mun tavoite oli olla jossain paikassa niin pitkään, että mua ei varmasti unohdettaisi ihan heti. Pelasin vielä varman päälle ja pidin harjoittelun aikana kahden kuukauden verran vapaita, mikä tarkoitti sitä että kokonaisaika harjoittelupaikassa venyi kahdeksan kuukauden mittaiseksi.

Hain harjoittelupaikkaa Matkailulehti Mondosta ja sain sen. Sitä seurasi muutto kahdeksaksi kuukaudeksi Helsinkiin, mikä oli erityisesti omalta puolisolta aivan valtava uhraus, sillä Karimilla jäi koulu kesken, minkä lisäksi sekään ei tuntenut Helsingistä siihen aikaan juuri ketään. Uhraus kuitenkin kannatti, sillä väitän että harjoittelupaikka matkailumediassa on ollut valtavan merkityksellinen mun uralla.

Harjoittelun loputtua me muutettiin takaisin Ouluun ja mulla oli edessä vielä viimeinen vuosi Oamkissa. Kirjoittelin muutamia freelancer-juttuja paitsi paikalliseen sanomalehteen myös muihin medioihin, mutta pääasiassa keskityin tekemään opinnäytetyötä, jonka aiheena oli tietysti matkailujournalismi. Kun koulua oli vielä puoli vuotta jäljellä, bongasin Pallontallaajien työnhakuilmoituksen. Tuolloin Oulun Teekkarilupin omistuksessa ollut pulju etsi sisällöntuottajaa, ja homma oli kuin tehty mua varten. Hain ja sain lopulta paikan, joka oli puolipäiväinen vakkari, mikä sopi mulle täydellisesti.

Parin vuoden jälkeen Pallontallaajat myytiin Rantapallolle, ja tehtyäni hommia Oulusta käsin puolipäiväisesti kolme ja puoli vuotta mulle tarjottiin kokopäiväistä työtä. Se edellytti kuitenkin muuttoa Helsinkiin, ja taas oli puolison aika joustaa mun uran vuoksi. Sittemmin puolipäiväinen vakkarityö on muuttunut kokopäiväiseksi vakituiseksi työksi ja Oulun Hollihaan kotitoimisto pienen punavuorelaistoimiston kautta ison konsernin avokonttoriin.

Ja siellä ollaan nyt.

En kuitenkaan oli tässä, ellei mulla olis ollut tukiverkostoa, sillä vaikka kuinka fiilistelisin näitä boss-leveleitä ja oman työunelman saavuttamista, en voi väittää pystyneeni tähän yksin. En henkisesti enkä rahallisesti. Se tuki mitä sain pyytäessäni Karimia tekemään valtavan elämänmuutoksen ja muuttamaan mun kanssa Helsinkiin kaks kertaa on jotain, mitä ilman mää en olis tässä. Ei oo helppoa pyytää toista jättämään kaikkea taakseen mun työpaikan ja mun uran vuoksi samalla, kun sillä olis koulupaikka ja työmahdollisuuksia odottamassa. Eikä varmasti oo myöskään helppoa luopua kaikesta vain sen vuoksi, että puoliso pyytää.

Mun harjoittelun alkaessa Karim jätti yliopisto-opinnot kesken ja meni Helsingissä postille töihin samalla, kun mun opintotukikuukaudet oli melkein jo huvenneet. Ja vaikka Helsingistä ei tullut tuon kahdeksan kuukauden aikana kummankaan meistä lempikaupunki, oli se valmis neljä ja puoli vuotta myöhemmin muuttamaan mun työn vuoksi kaupunkiin uudelleen. Ilman sitä tukea en varmasti olis ammatillisesti tässä.

Eli loppukaneetti: vaikka oon omasta mielestä vähän #girlboss, niin oon myös ihan yhtä lailla ollut jossain vaiheessa #miehenelättämä. Olkootkin se tapahtunut opiskeluaikoina, ei se muuta sitä että ei tässä oltaisi, jos koko matka olis pitänyt kulkea yksin.

Loppuun vielä kysymys: kiinnostaako tämmöiset työjutut vai pitäskö pysytellä enemmän vaan reissukertomuksissa?

Kuvituksena parhaita paloja vuoden 2016 kahdelta viimeiseltä työmatkalta Kreikasta ja Keniasta.

40 Kommenttia

Mari 13.2.2017 at 23.32

Kiinnostaa ehdottomasti Inka, ja todella mielenkiintoista oli lukea tarkemmin sinun työtaustoista. Aivan huikeissa paikoissa oot saanut ja saat työskennellä! :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.05

Kiva kuulla Mari! On kyllä ollut siistejä paikkoja matkan varrella, vaikka ihan yhtä lailla ne vaihdelleet toimistotkin on kelvanneet. :)

Vastaa
Suunnaton 13.2.2017 at 23.46

On kiva kuulla, mitä tuo työ pitää sisällään. Eli ehdottomasti kiinnostaa! Oonkin miettinyt, että millaisia sun työmatkat on. Eli niistä olisi kiva kuulla ihan sen työnteonkin näkökulmasta, mikäli sen valottaminen on työnantajan puolesta ja muutenkin ok :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.06

Jes, mahtavaa! Mulla oli itse asiassa pitkään mielessä päiväni työmatkalla -postaus, mutta se kaatui silloin siihen ettei sitä ollut ok julkaista. Tulevaisuudessa voisin kokeilla jälleen, jos saisin vähän vihreämpää valoa idealle. :)

Vastaa
Johanna @ Out of Office 13.2.2017 at 23.54

Hyvä kirjoitus, mielenkiintoinen. Rupesin heti lukemaan, vaikka pitäisi olla kuivaamassa hiuksia ja menossa nukkumaan :)

Tykkäsin kovasti tuosta koko keskustelun aloittaneesta kirjoituksesta. On hyvä että tästä aiheesta keskustellaan ja kirjoitetaan, ja kerrotaan mitä on blogimaailman ”kiiltokuvamaisten unelmahöttöpintojen” alla. Jottei tosiaan kukaan tuolla luulisi, että sitä vaan heittäydytään bloggariksi, ja siitä se ura sitten urkenee. Elämä kun aika harvalla on pelkkää samppanjalla kilistelyä ja unelmien kohteissa reissaamista.

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.07

Heh, ihana kommentti Johanna. :) Ja tosiaan myös mun mielestä aihe on niin tärkeä! Tietty kun ei ite oo mikään yksityisyrittäjä eikä oman firman maine oo mitenkään kyseenalaistumassa, niin on helppo tunnustaa suorilta että tähän on tarvittu tukea. Ehkä olis eri asia, jos pitäs luoda mahdollisimman menestyvä imago, vaan eipähän onneksi tartte esittää mitään muuta ku on. :)

Vastaa
stig rör 14.2.2017 at 5.05

toimittajat käsittääkseni sitoutuvat JSN:n journalistin ohjeisiin, jotka taas käsittääkseni eivät varsinaisesti kannusta yhteistyöpostaus-tyyppiseen sisällöntuotantoon. vai onko niin että toimittajuutesi ei koske tätä blogia?

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.11

No moro stig rör, mukava kuulla sunstakin pitkästä aikaa! Ja kyllä, juuri näin. Blogi on täysin erillinen mun työstä. En ole ammattibloggaaja, vaan toimittaja, joka ei kirjoita blogia työkseen. Itse vedän rajan siihen ja koen, että koska JSN ei toistaiseksi ainakaan ole kommentoinut toimittajien bloggaamista, voin tehdän rajanvedon itse. Ja se on tosiaan se, että blogissa oon ensisijaisesti bloggaaja. En toimittaja, Taekwon-Do-opettaja tai mitään muitakaan rooleja, jotka muissa tilanteissa saatan ottaa.

Vastaa
Elina | Vaihda vapaalle 14.2.2017 at 8.10

Todellakin sä olet #girlboss! Sulla on upea duuni ja niin hienoa, että saat tehdä työksesi sitä mitä haluat. Siitä kannattaa olla ylpeä ja onnellinen. Ihan varmasti se on vaatinut paljon työtä ja ehkä ripauksen sitä onneakin, mutta kyllähän se on sun omaa ansiota. :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.11

No ihana Elina! <3 Ja täytyy sanoa että oon kyllä ylpeä ja onnellinen tästä. Onneksi oon ollut onnekas! :)

Vastaa
Laura / Irtiottoja maailmalle 14.2.2017 at 8.30

Tää oli hyvä! Tykkäsin toki myös siitä keskustelun avanneesta postauksesta, sillä se osui aika ison ongelman ytimeen ja tuon näkökulman unohtaminen on niin helppoa. Siksi onkin hyvä, että siitä puhutaan. Sulla on kyllä mielettömän hieno työ ja ihan mahtavaa, että mies on tukenut ja ollut aikanaan valmis joustamaan noinkin paljon sen takia!

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.12

Jes, kiitti Laura! On kyllä hyvä, että tää asia on nyt noussut tapetille!

Vastaa
ananas2go / Popot pogoillen 14.2.2017 at 9.05

Kfiitos, Inka! Nämä tällaiset kuinka päädyin tähän (työhön tai muuhun, missä sillä kertaa elää) -jutut ovat aina kiinnostavia. En minäkään koko tarinaa ollut hahmottanut, vaikka löyhästi blogiasi olenkin jo vuosikausia seuraillut.

Selvisipä minullekin nyt #girlboss-käsite vähän paremmin. Olen huomannut aihetunnisteen mutta sivuuttanut sen ajatellen, että ei koske minua… Siitä huolimatta että kolmen vuoden bloggaamiseen aikana ja myötä pieniä matkailuiloja onkin osunut tielle. Silti mentiin aamukuudelta linja-autoasemaa siivoamaan ja maltettiin olla karkaamatta bussiin pihasta (kova juttu). Sitä on useimpien blogimaailman matkakirjoittajien arki, otaksuisin, siis työtä muulla alalla kuin blogin aihe, vaikka toisaalta blogi saattaa tuoda muita palkkatyömahdollisuuksia, niin kuin Nella on tainnut taustoistaan kertoilla.

Kunnioittava tervehdykseni myös joustavalle, rakastavalle ja sinua ja elämäänne tukevalle puolisollesi!

Pidän vanhasta viisaudesta työskennellä määrätietoisesti sen hyväksi, mitä voi muuttaa, ja oppia kestämään se, mille ei mitään voi. Ja kokonaan oma juttunsa on uskaltaa hyväksyä nuo onnenpotkut – tässä kulttuurissa kun sitä on välillä semmoinnen hyvyyden vastustaja, ettei ole tosikaan.

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.13

Kiitos kommentista! :) Mahtavaa, että löysit ehkä vähän myös tuota girlboss-asennetta itsestäsi, kyllähän sieltä ainakin tuon kommentin perusteella sitä löytyy ja paljonkin. Viimeisissä lauseissa on paljon viisautta, ja yritänkin muistaa ne jatkossa.

Ihanaa kevättä!

Vastaa
Ella - Matkalla kaiken aikaa 14.2.2017 at 9.06

Ehdottomasti näitä lisää! Näissä postauksissa persoona ja itse bloggaaja nousevat väkisinkin esiin, mikä on mun mielestä pelkästään hyvä juttu. Kiitos, että jaoit tarinasi!

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.14

Kiva kommentti Ella – kiitos! On aina jännä julkaista jotain tällaista, missä antaa itsestään paljon enemmän kuin aikaisemmin ja tuntuu hyvältä, että palaute on postitiivista.

Vastaa
Maarit 14.2.2017 at 9.17

Vaikka sun työkuviot onkin ollut mulle selvät, niin oli kiva lukea sun taustoista ja miten oot tuohon monen haaveammattiin päässyt. On niin monenlaisia tapoja päästä omiin haaveammatteihin eikä asiat tosiaankaan oo yksiselitteisiä, ja toiselle se palkkatyö voi olla isompi haave kun olla oman itsensä pomo. Oon myös itse rivityöntekijänä isossa yrityksessä, mutta silti pidän sitä myös tavallaan saavutuksena omalta taustalta tarkasteltuna, että olen päässyt tähän työhön. Siitä saan myös olla kiitollinen, että vanhemmat pystyi opiskeluaikana tukemaan, mutta toisaalta olen nyt myöhemmin ”joutunut tavallaan uhrautumaan” miehen työn vuoksi, että muutettiin tänne etelään, vaikka arki olisi ollut minun osalta helpompaa ja tulotaso menoihin nähden ehkä parempi vanhassa kotikaupungissa. Eikä ketään pitäis kadehtia, vaikka elämä näyttäisi ulospäin miten ihanalta. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mitä kaikkea on vaatinut päästä johonkin, tai millasia asioita mistäkin taustalta löytyy. :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.19

Jee, kiva juttu! On myös hienoa, että tuki kulkee molempiin suuntiin, kuten sun tapauksessa uhrausta on vaadittu puolison sijaan sulta. Ja vielä hienompaa on se, että oot löytänyt ihmisen jonka puolesta oot valmis uhrautumaan! Ja tuo on niin totta, että ei oikeen voi kadehtia ainakaan pelkästään sen perusteella miltä se näyttää ulospäin, mutta niin siinä monesti kyllä käy.

Vastaa
Laura 14.2.2017 at 9.36

Kiitos tästä! Toimittajahommat ja sisällöntuotanto kiinnostaa täälläkin, ja olen hiljakseen myös päässyt näiden hommien makuun! Samalla voin rehellisesti myöntää etten usko että olisin millään päässyt tänne iöman miehen henkistä ja rahallista tukea, mikä taas on asia jonka kanssa olen ajoittain kamppaillut hyvinkin paljon! Ihana kuulla kerrankin että tää on okei ja hyväksyttävää sen ainaisen paheksunnan ja tuhahtelun sijaan! Mulla on maailman paras puoliso ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta mitä hän mun vuokseen on tehnyt. Tiiminä mennään eteenpäin!

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.21

Kiitos kommentista Laura! :) Toivotan sulle paljon tsemppiä toimittajahommissa! Ja todellakin on okei ja hyväksyttävää vastaanottaa tukea puolisolta! Tuo tiimiajatus on niin tärkeä. Meillä homma on kääntynyt tuosta toisinpäin, mutta oon varma että se ehtii pyörähtää ympäri monta kertaa vielä tämän elämän aikana. Eipä sitä pitäis kenelläkään laskea tai kummastella, sillä tottakai on luonnolista ja normaalia eikä lainkaan outoa, että tiimissä molemmat tukee toisiaan vuorotellen.

Tsempit vielä loppuun sulle!

Vastaa
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA 14.2.2017 at 9.38

Hei olipas kiinnostava ja inspiroiva postaus – tällaisia mielellään lisää! Pieni pala musta haaveilee matkailutoimittajan työstä ja oon tässä pohtinut hakevani opiskelemaan medianomiksi. Kuulostaa aivan, kun sun unelmista olisi tullut totta. Ihanaa. :)

..ja hei miten ihanaa ”uhrautumista” Karimilta, että on auttanut omalta osaltaan sun uraasi ja lähtenyt mukaasi Helsinkiin!

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.27

Jes, kiva että tää kiinnosti! :) Mulle sanottiin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien että medianomeille ei oo töitä, ja harjoitteluhaastiksessakin vielä alleviivattiin että Suomessa on vaan kourallinen matkailutoimittajia ja semmoinen paikka on lähes mahdotonta saada. Siitä huolimatta tässä ollaan, joten en voi muuta kuin todeta että kannattaa!

Ja todellakin, oon superkiitollinen Karimille! Vaikka se toki tosiaan painui Kuopioon aika nopeasti Helsinkiin muuton jälkeen, oli sen tuki korvaamaton siinä vaiheessa kun piti tehdä päätös Helsinkiin lähtemisestä.

Vastaa
miija 14.2.2017 at 10.35

Ihanaa, että sulla on tuollainen mies, joka on ollut valmis lähtemään sun mukana toiselle puolelle Suomea! Muutenkin tosi mielenkiintoista oli lukea sun ns. urakehityksestä ja työstä yleensäkin. Sähän olet ollut suht onnekas myös (enkä siis tarkoita tätä yhtään vähätellen), että olet noinkin ns. suoraa reittiä pitkin päässyt tekemään sun unelmaduunia. :) Monille se täydellinen harjoittelupaikkakaan ei avaa tulevaisuudessa valitettavasti niitä ovia, vaan joutuu sitten tekemään jotain ihan muita töitä ja sitten ehkä joskus pääsevät tekemään niitä oman alan hommia (jos ehkä koskaan). Itse esim. suoritin matkailualan perustutkintooni liittyvän työharjoittelun Lontoossa matkatoimistossa ja luulin sen avaavan minulle ovia myös opintojen jälkeen, mutta toisin kävi. Matkatoimistojen toiminta on muuttunut muutamassa vuodessa paljon, eikä varsinkaan kivijalkatoimistoja ole enää juuri missään. Hotelleihin tms. en myöskään kelvannut, koska sinne taas vaadittiin, että olisi suorittanut hotellissa työharjoittelun ja olisi hotellijärjestelmien osaamista. En vaihtaisi Lontoossa vietettyä harjoitteluaikaa mihinkään, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut järkevämpää suorittaa harjoittelu kotimaassa, jotta olisi täällä jäänyt johonkin firmaan jalka oven väliin. :)
Mutta oon kyllä onnellinen sun puolesta, että pääset noin mahtavaa duunia tekemään ja olet sen kaiken kyllä ansainnut, sen verran hyvä olet työssäsi ja kirjoittamisessa! :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.29

Kiitos ihanasta kommentista Miija! Koen todellakin olleeni tosi onnekas, niin työn kuin miehenkin suhteen. :)

Tosi ikävä kuulla, että unelmien harjoittelupaikka ei tuonut sulle odotettua työuraa, ainakaan heti. Matkatoimiston toimintaa vierestä päivittäin seuraavana voin kyllä ymmärtää, miten korkeat rekryvaatimukset niillä näinä päivinä on. Tsemppiä sikana uralle, toivotaan että löydät jonkun kivan työpaikan ja parhaassa tapauksessa vielä sellaisen, jossa sun Lontoo-kokemuksesta on hyötyä.

Kiitos vielä ihanasta kommentista, tää nosti niin leveän hymyn huulille ettei tosikaan!

Vastaa
saara 14.2.2017 at 12.10

Kiitos tästä postauksesta! Juuri tällaista avointa ja rehellistä keskustelua halusin postauksellani saada aikaan :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.29

Kiitos Saara, tosi kiva kuulla. :)

Vastaa
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta 14.2.2017 at 14.45

Kiitos tästä postauksesta! Siitä käy hyvin ilmi, miten olet sekä kouluttautunut että hyvin tavoitteellisesti hankkiutunut unelmatyösi pariin, vaikka se on tarkoittanut myös mukavuusalueelta poistumista. Keskustelun aloittaneessa postauksessa minua ärsytti teinityttöjen aliarviointi. Tunnen sattuneesta syystä lukuisia tulevaisuuttaan suunnittelevia teinejä, eikä kukaan tunnu ajattelevan, että ne leikkokukat maljakkoon tai matkat tulisivat ilman koulutusta tai työtä. Voitaisko jo lakata huolehtimasta teinitytöistä, eivät he ole sen medialukutaidottomampia tai typerämpiä kuin muutkaan :-) Luultavasti päinvastoin.

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.31

Kiitti kommentista Heli! Mulla ei oo juurikaan kosketuksia teinityttöihin ja onkin aika lohdullista kuulla, miten fiksuja teinikimulit on nykyisin. Mahtavaa, jos tilanne on tosiaan tuo, mitä tuossa lopussa toit esille. Mahtavaa, jos tyypit oikeasti ymmärtävät, että sattuma ja onni riittävät vaan vähän mahtaa, ja sen jälkeen on pakko paikata pätevyydellä ja kovalla työllä.

Vastaa
Sonja | FIFTYFIFTY 14.2.2017 at 18.36

Todella kiinnostavaa kuulla, miten oot työhösi päätynyt. Oikeastaan aika ihanteelliseltakin kuulosti! :) Vaikka toki juuri yksi syy siihen ihanteellisuuteen oli sun kumppanin jousto. Hienon kumppanin olet löytänyt itsellesi! Tää on aiheena muutenkin todella hyvä. Itse kun oon nelisen vuotta ollut työelämässä, mutta nyt otin ja läksin opiskelemaan luovaa kirjoittamista, tuntuu se tietysti askeleelta kohti unelmaa. Mutta tämä maksaa enkä saa kirjailijuudesta ehkä koskaan sellaista tulonlähdettä itselleni, että voisin elää pelkästään sillä. Mene ja tiedä. Onneksi mullakin on kumppani, joka pystyisi mua itse asissa elättämäänkin, mutta se ei todellakaan ole mun tavoite. Varmasti löydän jotain mielekästä tekemistä työelämässä, joka kuitenkin myös mahdollistaa vaikkapa kirjan kirjoittamisen. :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.35

Kiitos Sonja! Ensinnäkin täytyy nostaa hattua tuosta sun valinnasta, tosi rohkeaa lähteä neljän työvuoden jälkeen opiskelemaan alaa, joka ei välttämättä koskaan tosiaan tuo leipää pöytään. Vau! Mutta sitähän se just vaatii, rohkeutta suunnata määrätietoisesti omaa unelmaansa kohti. Ihanaa, että pystyt tekemään sen kumppanin tuella. Toivotan sikana tsemppiä sekä tietysti menestyksekästä kirjailijan uraa! :)

Vastaa
Maarit Johanna 14.2.2017 at 20.51

Tosi kiva juttu, että aukaisit vähän tätä tätä urapolkua ja tietä tähän hetkeen! Karimille älytön hatun nosto. Täytyy kyllä sanoa, että puolison tuki on niin valtavan suuressa roolissa, teki sitten millaisia valintoja tahansa elämässä. Pieniä tai suuria. :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.36

Kiitti Maarit! Täytyypä luetuttaa nämä kommentit Karimilla jossain vaiheessa, täällä on niin paljon ihania kommentteja myös sille. :) Puolisot on niin tärkeitä!!

Vastaa
Dorka 15.2.2017 at 4.38

No onpa huippu ura..not

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.37

:D Höh.

Vastaa
Mari 15.2.2017 at 15.13

Ehottomasti kiinnostaa! Tykkään aina lukea tämmösiä näin päädyin tähän -uraselvityksiä. Vaikka en oo vielä ite keksiny, että mitähän sitä haluais isona tehä, niin on tosi inspiroivaa lukea, että jollakin voi olla ihan selekiä suunta uralle :)

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.45

Jes, kiva kuulla että kiinnosti! Toivottavasti nääki löydät jossain vaiheessa sen oman suunnan, niin tietää ainakin mitä kohti kulkee. :)

Vastaa
Pirkko / Meriharakka 15.2.2017 at 16.43

Kiva lukea taustoistasi ja urapolustasi – ja onhan tuo aika huikea homma, olla matkailutoimittaja!
Mutta vähän jäin kyllä minäkin miettimään tätä matkailutoimittaja & matkailublogi -yhdistelmää.
Olisiko jossain kohtaa Kenia-juttujasi sittenkin pitänyt mainita, ettet ollut siellä ihan tavallisena matkailijana? Ainakin siksi, että mahdollinen juttua lukeva perusmatkailija ymmärtäisi, että hän ei välttämättä löydä ihan samoja elämyksiä etsimälläkään. Näistä yhteistöistä ja niiden läpinäkyvyydestä kun kuitenkin aika paljon puhutaan nykyisin.

Vastaa
Inka 15.2.2017 at 21.49

Kiitos kommentista Pirkko, kiva kuulla että tykkäsit lukea tämmöisen postauksen.

Oon pyrkinyt mainitsemaan aina työmatkojen pohjalta kirjoitetuissa blogipostauksissa kyseessä olevan työmatka ja sitä kautta pyrkinyt läpinäkyvyyteen. Mitään yhteistyöpostauksen kaltaista mainintaa en koe tarpeelliseksi lisätä postauksen alkuun, sillä ensinnäkin luotan lukijoideni medialukutaitoon ja toiseksi kyseessä ei ole mikään blogiyhteistyö tai muu minkä takia olisin ns. velvollinen ilmoittamaan asiasta. Jos taas lisäisin jonkun työmatka-merkinnän, kokisin samalla että mun pitäisi merkitä vastaavanlaiset merkinnät kaikkiin muihinkin juttuihin. Jos esimerkiksi lähtisin Libanoniin ja yöpyisin sukulaisilla, niin ihan yhtä lailla pitäisi laitta joku sukulaisdisclaimer postauksen alkuun. Vähän mustavalkoinen rinnastus, mutta ymmärtänet pointin.

Voi olla että jostain postauksesta on jäänyt erikseen työmatka-asia mainitsematta, mutta tavoite on ollut muistaa laittaa se kaikkiin, ja useamman postauksen lukevalle lukijalle sen ei ainakaan pitäisi jäädä epäselväksi.

Vastaa
Kaukokaipuun Nella 26.2.2017 at 8.23

Oot aina ollut mun yksi suurimmista inspiraatioista <3 Kiitos tästä!

Vastaa
Inka 28.2.2017 at 20.16

Kiitos Neltsu! <3

Vastaa

Jätä Kommentti