Pallontallaajat.net
Valikko

Apinoiden kanssa Kenian Naivasha-järvellä

Kirjoittanut Inka 28.2.2017

Vaikka Kenian-seikkailun ykköskohdat olivat ehdottomasti vierailu Masai Marassa sekä Mombasan upeilla rannoilla vietetyt hetket, sisältyi reissuun paljon muita huippuhetkiä ja mahtavia kohteita. Yksi niistä oli Naivasha-järvi, jonka rannassa vietettiin yö ennen vaellusta Longonotin tulivuorelle.

Matka järvelle Masai Maran kansallispuistosta oli pitkä: ensin istuttiin pienlentokoneen kyydissä tunteroinen, minkä jälkeen ajettiin vielä autolla parisen tuntia. Sinä aikana olis varmasti oppinut yhtä jos toistakin kenialaisesta elämästä, jos olis kyennyt pysyttelemään hereillä ja seuraamaan, mitä kaikkea auton ikkunasta voikaan nähdä. Mun kohdalla se ei kuitekaan käynyt päinsä, sillä kuten aina automatkalla takapenkillä, nukahdin alta aikayksikön ja kuorsasin lähes koko matkan.

Tai okei, en aivan koko matkaa, sillä meidän auto otti matkalla yhden pysähdyksen. Piipahdettiin nimittäin lyhyesti paikallisessa Nakumatt-ruokakaupassa, mistä noudettiin eväitä meidän seuraavan päivän vaellusta varten. Kuten monet meistä reissaajista, myös minä rakastan ulkomaiden ruokakauppoja. Kenialaisessa ruokakaupassa mua ihastutti kaikkein eniten pähkinävalikoima, ja maasta kannattaakin ostaa tuliaisina cashew- ja makadamiapähkinöitä sekä lisäksi paikallista teetä ja kahvia. Mun mukaan valikoitui myös virtahevoilla koristeltuja tulitikkuaskeja, sillä mikä muistuttaa menneistä seikkailuista paremmin kuin arkipäiväiset asiat. Budjettireissaajan näkökulmasta tulitikut on aivan täydellinen tuliainen, sillä nuokin taisivat maksaa 40 senttiä puntti, ja tuovat reissun mieleen lähes joka ikinen päivä.

Kauppareissun jälkeen matka jatkui nopeahkosti kohti Naivasha-järveä. Kenian kolmanneksi suurin järvi on ollut aikaisemmin tunnettu tuhansista siellä asuvista flamingoista, mutta viime vuosina flamingojen määrä on laskenut dramaattisesti, ja valtavien parvien sijaan järveltä voi nykyisin bongata vain muutamia hassuja yksittäisiä flamingoja. Me onnistuttiin bongaamaan muutama valkoinen flamingo hyvin kaukaa kiikareiden avulla, mutta muuten niitä ei juurikaan näkynyt.

Muita eläimiä sen sijaan nähtiin, ja matkan varrella ajettiin muun muassa apinaperheen ohi. Hetkeä ennen apina-alueelle ajamista kuski pysähtyi lisäämään jeeppiin katon juurikin noiden pörröisten kavereiden vuoksi, ja saatiin myös ohjeeksi pitää ikkunat visusti kiinni koko matkan ajan. Kuvausintoiset toimittajat eivät kuitenkaan juuri kieltoja kuunnelleet suloisten apinoiden sattuessa aivan tien vereen, ja traumojen tai varastetun kuvauskaluston sijaan saatiin tällä kertaa saaliiksi ainoastaan timanttisia kuvia. Hyvä onni tällä kertaa!

Matkan päätepiste oli aivan järven rannalla sijainnut majapaikka, joka oli aika erilainen verrattuna Masai Maran telttoihin. Majoitus ei muistuttanut vielä perinteistä hotellia, vaikka mukavuuksien suhteen oltiinkin hyvin lähellä. Huoneet sijaitsi pienissä mökeissä, joissa oli kussakin neljä huonetta kahdessa kerroksessa. Kuten Masai Marassakin, myös täällä vaadittiin aina opas mukaan pimeällä liikkuessa.

Hotellin pihalla taivalsi runsaasti seeproja ja muita suht vaarattomia eläimiä, jotka eivät olleet se kaikkein tärkein syy oppaan vaatimiselle. Todellisen turvallisuusuhan loivat virtahevot, jotka tosissaan saattoivat vuorokaudenajasta huolimatta nousta järveltä aivan hotellirakennusten viereen. Virtahevothan on yks Afrikan vaarallisimmista eläinlajeista, ja ne tappaa merkittävän määrän ihmisiä erityisesti, jos käy huono tuuri ja sattuu virtahevon ja veden väliin. Siitä syystä eläimet ja niiden tavat tunteva opas on enemmän kuin kullanarvoinen, erityisesti pimeällä.

Aurinko laski todella nopeasti, ja ennen kuin olin saanut moskiittoverkot viritettyä huoneeseen, oli ulkona jo aivan pilkkopimeää. Parvekkeelta avautui näkymä pimeälle järvelle, ja maiseman valaisi komeana paistava kuu. Afrikan yön äänien kuunteleminen oli maagista varsinkin, kun alapuolella liikkuvista eläimistä ei pelkän äänen ja epämääräisen hahmon perusteella tunnistanut yhtäkään.

Iltamyöhällä dinneriltä palatessa heitin ihan läpällä mua huoneeseen saattavalle kaverille, että ei kait tänään oo näkyny virtahepoja. Se osoitteli eteenpäin taskulampulla, ja seepran bongauksen jälkeen nähtiin myös virtahepo. Siinä meni kyllä pohjoisen tyttö aika kalpeaksi, ja olin entistä kiitollisempi miehen seurasta.

Aamulla, kun herättiin kukonlaulun aikaan tulivuorivaellusta varten kuultiin, että yön aikana hotellin ympäristössä oli vieraillut useampikin virtahepo. Huh, ei siis ihme, että turreista pidetään hyvää huolta!

Inspiraatio tämän tekstin kirjoittamiseen tuli Nellalta, joka jakoi matkablogien Oscar-palkinnot. Kiitos vielä tuplakunniasta. <3

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Johanna Hulda / Vida de Estrada 1.3.2017 at 12.54

Ihana Afrikka! Kivannäköinen tuo teidän mökkikyläkin. Me meinattiin joutua virtahevon hyökkäyksen kohteeksi Sambian Kariba-järvellä. Rannassa oli kyllä “beware hippos & crocodiles” -kyltti, mutta kun yhtään ei näkynyt, käveltiin kohti järven rantaa. Eikös sieltä kohta noussut iso pää puhisemaan varoittavasti, mistä sain kyllä pienen sätkyn. Hitaasti perääntymällä päästiin kumminkin turvassa takaisin huoneeseen. :D Ei niistä tosiaan turhaan varoitella!

Vastaa
Inka 3.3.2017 at 6.28

Apua, mikä tilanne teillä on ollut!! Huh, onneksi pääsitte ehjin nahoin pois siitä.

Vastaa

Jätä Kommentti