Pallontallaajat.net
Valikko

Perhematka aikuisena – henkinen valmistautuminen ja konfliktien välttely

Kirjoittanut Inka 1.5.2017

Lapsuuden perhematkoista on jäänyt mieleen monia todella ihania hetkiä, kuten vaikkapa tuntikausia jatkuneet uintireissut perheenjäsenten kanssa, automatkan viihteeksi keksityt pelit sekä tietysti perhettä yhdistät hauskat sisäpiirijutut. Sitten on tietysti se kolikon toinen puoli, mikä erityisesti tietyssä iässä tuntui olevan huomattavasti noita muita näkökulmia merkityksellisempi: tuntikausien autossa istuminen, sisarusten ärsyttävät luonteenpiirteet ja tavat sekä puhtaasti vaan se fakta, että vieläkään ei pääse reissuun kavereiden kanssa vaan matkaseura on jälleen kerran se oma perhe.

Vuosien varrella on tullut reissattua nyt vastaavasti kavereiden kans aivan todella paljon, ja olikin vaan ajan kysymys milloin on taas perhematkan aika. Vuonna 2010 tehtiin viikon mittainen reissu Lontooseen kolmestaan iskän ja mun veljen Topin kanssa, mutta sittemmin ei olla juuri yhdessä reissattu. Kunnes saatiin idea lähtä juhlistamaan iskän 55-vuotissynttäreitä Kroatiaan.

Meidän perhe on ollut rikki aina siitä lähtien kun meidän äiti kuoli mun ollessa 22-vuotias, ja vaikka se on sitonut meitä jäljellä olevia entistä tiiviimmin yhteen, joka ikinen hetki – vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin – on kuitenkin läsnä se vahva ajatus, että jotain hyvin merkityksellistä ja oleellista puuttuu. Meillä on omat tapamme selvitä siitä yhdessä perheenä, mutta kaikkien ollessa tapahtuneesta edelleen aivan hajalla (voiko joku joskus rehellisesti päästä yli perheenjäsenen kuolemasta?) on selvää, että myös ulkopuolelta tulevien tuki on tosi tärkeää.

Osaksi siitä syystä me on kerätty meidän tulevalle perhematkalle niin iso jengi kuin suinkin, ja näyttää siltä että parhaimmillaan meitä majoittuu samassa mökissä 14 tyyppiä. Siinä ei toivottavasti ehdi paljoa äidin perään itkeskellä (paitsi ehkä vuoden angstirikkaimpana päivänä eli äitienpäivänä), kun ottaa kaiken ilon irti noin isolla porukalla tehdystä reissusta.

Toki suurella porukalla matkustamisessa on myös varjopuolensa, ja siinä missä juuri kerrottiin Namen matkailuillassa meidän road tripien selviytymissuunnitelmaan kuuluneista herrasmiessopimuksista, oon kaavaillut vastaavaa henkisen hermoromahduksen estävää suunnitelmaa myös tälle matkalle. Siinä missä ollaan ennen jenkkireissuja pyritty ennustamaan ja väistämään kaveriporukalla kaikki mahdolliset potentiaaliset konfliktitilanteet jo etukäteen sopimalla niihin meidän mielestä parhaat käytösmallit, en mää ala haastattelemaan meidän 70-vuotiaita reissukavereita etukäteen siitä millaisissa reissutilanteissa niillä palaa käpy.

Toki myös olosuhteet on erit, kun nyt ollaan ahtaan perheauton sijaan valtaosa ajasta isossa talossa ja kukin omilla teillämme ja jo lähtökohtaisesti ideana on että kukin tekee mitä haluaa sen sijaan, että vietetään yhdessä kylkimyyryssä valtaosa ajasta. Se ei kuitenkaan poista konfliktitilanteiden vaaraa ja ihan saletisti jotain draamaa syntyy, vaikka sitä yrittäisi välttää viimeiseen saakka. Lähtökohdat konflikteille on vähän turhankin mehukkaat, sillä mukana on niin iso jengi erilaisia ihmisiä erilaisista reissutaustoista. Onneksi lääniä riittää ja autoja on useita.

Mun selviytymiskeinot tuolle reissulle on ottaa mahdollisimman iisisti ja keskittyä rentoon lomailuun sekä niihin asioihin, mitä mää lähen sinne reissuun tekemään. Lomailu, rentoilu, reenaaminen ja päiväreissut mielessä annan muiden tehdä rauhassa lomallaan just sitä mitä ne itse haluaa ja jätän matkaoppaan roolin muille. Suurin huolenaihe mulla onkin juuri se että joudun jollain tavalla matkaoppaaksi, mutta niin kauan kuin puitteet on kunnossa voisin kuvitella että mun olemattomille palveluille ei oo tarvetta.

Vaikka odotan reissua tosi kovasti mulla on myös pieni pelko perssiissä siitä, että samalla hetkellä kun astutaan siskon kanssa lentokoneeseen teini-iän nahistelu palaa samaan tapaan kun perheen läsnä ollessa järkevinkin aikuinen voi taantua pahimmassa murrosiässä olevan kitisevän teinin tasolle. Tällä viikollahan se nähdään miten siinä käy – toivottakaa onnea ja pitäkää peukkuja pystyssä! Ja jos jollain on hyviä vinkkejä perhematkalta selviytymiseen niin otan kaikki vuolaiden kiitosten kanssa vastaan!

Kuvissa tunnelmia meidän vuoden 2010 Lontoon perhematkalta.

6 Kommenttia

Käly 1.5.2017 at 16.51

Laitetaan teidät eri päihin taloa ja eri autoihin, niin eiköhän se sopu säily

Vastaa
Inka 4.5.2017 at 21.41

Kuulostaa suunnitelmalta!

Vastaa
Saara 1.5.2017 at 16.57

Sopu sijaa antaa. Hyvin matka menee kun kaikki niin päättävät :)

Vastaa
Inka 4.5.2017 at 21.41

Ja ripaus realismia auttaa aina. Hyvä tulee!

Vastaa
Unnukka 2.5.2017 at 9.15

Olipa raikas teksti. Mä toivon teille mukavaa reissua ja jään oottelee matkavinkkejä, koska me varattiin kans syyskuulle reissu Kroatiaan, jännää!

Vastaa
Inka 4.5.2017 at 21.42

Kiitos Unnukka! Vinkkejä on siis luvassa! :)

Vastaa

Jätä Kommentti