Pallontallaajat.net
Valikko

Näin sujui viikon mittainen 12-hengen perhematka Kroatiassa

Kirjoittanut Inka 25.7.2017

Toukokuinen viikon mittainen perhematka Kroatiassa herätti melko runsaasti huolta siitä, miten se tulee sujumaan. Kuten kirjoittelin blogissakin, mietin yllättävänkin kovasti sitä miten viikko samassa talossa oman rakkaan perheen kanssa menee, ja oman jännittävän lisänsä mukaan toi se, että seurueeseen kuului kaksi perhettä ja muutama lisäosa, jotka eivät juurikaan olleet aikaisemmin olleet toistensa kanssa tekemisissä. Lisäksi bonuksena vaan vähän aikaa ennen reissua seurueeseen liittyi yksi henkilö, joka ei tuntenut kuin muutaman koko seurueesta. Tämä kombo aiheutti kieltämättä melko paljon jännitystä, eikä varmaankaan mikään ihme.

Meidän reissuporukkaan kuului siis mun perhe eli Karim, mun isä, sisko, veli ja veljen vaimo. Mukana oli myös Karimin äiti, sisko, isoisä sekä tämän naisystävä ja lisäksi reissuun lähti mun veljen vaimon isä sekä veljen vaimon isän siskon mies. Meininkiä kävi myös ilostuttamassa mun serkku tyttöystävineen, kun sattuivat olemaan samalla suunnalla reissussa. Koko konklaaviin kuului siis 12–14 tyyppiä ikähaarukassa 16–76, joten aivan varmastikaan kiinnostuksen kohteet eivät kaikilla aivan täysin kohdanneet. Enemmän mua kuitenkin huoletti etukäteen ihan vaan puhtaasti käytännön asiat ja se, kenellä pinna palaa ensimmäisenä – näin perheen läsnä ollessa kun itse kukin meistä taipunee joskus taantumaan sinne pahasuisimman teinin tasolle.

Siskojen keskellä, eikä tullut edes riitaa vaikka aluksi vähän pelottikin.

Aurinkoa, hyvää seuraa ja hengailua lämmössä altaalla, se piti reissuporukan tyytyväisenä ja minimoi riitatilanteet.

Näin upeat maisemat on parhaimmillaan rakkaiden kanssa jaettuna, ja tällä reissulla niitä rakkaita riitti.

Näin pitkän ruokapöydän ääressä riitti tilaa jokaiselle, mutta kieltämättä 12 hengen ruokkiminen oli melko isotöistä, vaikka sitä ei tarvinnutkaan tehdä edes yksin eikä edes joka päivä.

Olosuhteet oli kuitenkin täydelliset kaiken maailman konfliktien välttämiselle, ja jokaiselle tarjottiin omaa tilaa niin paljon kuin sitä koki tarvitsevansa. Meidän reissuporukka jakaantui käytännössä kaksikkoihin, joista jokaiselle oli oma huone. Lisäksi mun isä ja sisko saivat vielä valita omat huoneet, joten niidenkään ei olisi ollut pakko punkata muiden kanssa samassa huoneessa jos siltä olis tuntunut. Huvilassa oli lähes jokaisessa makkarissa myös oma kylppäri, eli toisia ei tarvinnut juuri vessahädässä odotella.

Lopulta jakaannuttiin kolmeen taloon niin, että minä ja Karim sekä Karimin äiti ja sisko nukuttiin päärakennuksessa, vanhempi polvi päärakennuksen yhteydessä olevassa asunnossa, mun veli vaimoineen sekä meidän sisko otti yhden mökin ja “poikamiehet” eli mun isä, kälyn isä ja tämän siskon mies nappasi oman talonsa. Lisäksi vuokrattiin pihalle kolme autoa, ja kolmen kuskin voimin kukanenkin pystyi vierailemaan niissä paikoissa missä milloinkin kiinnosti.

Koska kyseessä oli noin iso perhereissu, ei matkalla tietenkään voinut mennä täysin omien toiveiden mukaisesti, ja kompromissien tekoon oli hyvä asennoitua jo ennen matkaa. Se oli sinällään tosi helppoa, sillä meillä oli edessä vielä toinen Kroatia-viikko jolloin pystyttiin tekemään tasan sitä mitä kiinnosti. Vaikka aluksi puhuttiinkin että jokainen voi mennä omien mieltymyksien mukaan ja tehdä sitä mitä haluaa, kyllä me pääasiassa kuljettiin porukalla. Kohteessa hajottiin tavallisesti pariin tai kolmeen pienempään ryhmään, sillä esimerkiksi Krkassa vieraillessa kaikki eivät jaksaneet lähteä vaellukselle, joten osa meni jalan ja osa tyytyi katselemaan maisemia laivamatkalta. Makarskassa taas jotkut halus lähteä puolisukellusvenereissulle, jolloin toinen osa porukasta suuntasi rantakävelylle. Kaikki meniki tosi sujuvasti, ja tuon kokoiselle porukalle kolme autoa oli just sopiva määrä, sillä kaks olis ollut liian vähän jo mielenkiinnonkohteiden jakautumisen ja oman ajan tarpeen vuoksi.

Kolme autoa ja kolme kuskia – pettämätön kombinaatio meidän reissussa.

Kartanluku toi välillä vähän mutkia matkaan, varsinkin kun pyrittiin välillä navigoimaan samaa reittiä. Ajettiin usein nätisti kolmen auton letkassa, mutta aika ajoin joku lähti aina sooloilemaan ja sitten ihmeteltiin missä muut oikein luuraa.

Koko jengi meni sulassa sovussa matkan alusta loppuun saakka, eikä ketään tehnyt mieli työntää esim. kanjonista alas.

Meidän klaanin punanokkaisimmat yhteiskuvassa kuuman päivän jälkeen. Ja nuo maisemat, niitä on ikävä!

Ilman näitä tyyppejä näitä maisemia tuskin olisi tullut nähtyä.

Koko 12-henkisellä porukalla ei olis millään onnistunut kuljeskella ympäriinsä, joten pienempiin ryhmiin hajautuminen oli fiksu veto.

Tää oli parasta, varsinkin kun samaan altaaseen mahtuivat kaikki siitä riippumatta, miten hyvin oltiin ennen tunnettu.

Mitään konflikteja tai yhtään sanaharkkaa ei reissulla – käsi sydämellä – tullut. Tietysti monet asiat kyrsi varmasti itse kutakin, mutta ei kenelläkään ei täyttynyt mitta eikä kukaan turhautunut niin paljoa, että olis ruvennut valittamaan mistään. Se oli mahtavaa, sillä jokainen halusi oikeasti ottaa reissusta kaiken ilon irti ja nautti joka hetkestä, eikä tätä matkaa pilattu turhanpäiväisellä murjottamisella. Tietysti erityisesti loppuvaiheessa ilmassa saattoi olla muutamia hienovaraisia vihjauksia siitä että ruoanlaiton sekä pöydän kattamisen ja siivoamisen voisi joskus se kuuluisa joku muukin hoitaa, mutta ne riittivät aktivoimaan kaikki hommiin.

Omalta osaltani henkinen valmistautuminen oli kuitenkin ihan tarpeen, sillä kun matkustan tavallisesti vapaa-ajalla joko itsekseni tai pääasiassa Karimin kanssa, kompromisseja ei juurikaan tarvi tehdä. Nyt oli hyvä jo ennen reissua orientoitua siihen että mennään koko jengin toiveiden mukaisesti ja luottaa, että sekin tuo ihan taatusti mahtavia hetkiä ja upeita elämyksiä, kuten toikin. Reissu sujui niin hyvin, että viimeisenä iltana kun tasattiin matkalla aiheutuneita kuluja todettiin, että tästä voisi ihan hyvin tehdä perinteen. Enkä edes usko olevani ainoa, joka oli sen ajatuksen kanssa tosissaan!

Tässä on meidän 12-henkinen reissujoukkue kokonaisuudessaan ja vannon, että kuvien ottamisen jälkeen muakaan ei työnnetty altaaseen, vaikka varmasti kiusaus oli melko kova jo tuon viikon päätteeksi.

Mua kiinnostaisi kuulla myös muiden ajatuksia ja kokemuksia perhematkoista – miten teillä on sujunut?

Lisää tästä aiheesta

4 Kommenttia

Elina | Vaihda vapaalle 26.7.2017 at 10.39

Tuo määrä ihmisiä parista eri perheestä kuulostaa samaan aikaan tosi mukavalta ja vähän kauhistuttavalta. :D En ole koskaan matkannut opiskeluajan exkursiomatkaa lukuunottamatta kovin isolla porukalla, joten vastaavia kokemuksia ei ole jakaa. Yksi kolmen viikon reissu on tullut heitettyä miehen ja appivanhempien kanssa ja siitäkin selvittiin, vaikka etukäteen olin aika huolestunut miten se sujuu, kun kyse oli roadtripistä, eikä muita päässyt pakoon kovin helposti. ;)

Vastaa
Inka 29.7.2017 at 10.22

Heh, muakin kieltämättä vähän kauhistutti etukäteen, mutta enemmän olin innoissani ja kannatti, kun kaikki sujui niin hyvin! Road tripit on kyllä niin eri asia, ja vaatii varmasti tämmöistä matkaa enemmän pinnaa kun tila on niin pieni, mutta kiva kuulla että teillä meni nappiin!

Vastaa
Sari 26.7.2017 at 17.46

Oho, olet jaksanut reissata vaappuvien vanhusten ja halkeilevien kantapäiden kanssa. :D :D

Vastaa
Inka 29.7.2017 at 10.22

Huhhei!

Vastaa

Jätä Kommentti