Pallontallaajat.net
Valikko

Treffiviikonloppu Helsingissä

Kirjoittanut Inka 28.7.2017

Havahduin eilen siihen, että mulla on jotenkin mennyt tää kesä ihan ohi, sillä kaikki kesähumputtelut on jääneet tekemättä, tai ainakin siltä tuntuu. Syy siihen on ihan jäätävä kiire, sillä vaikka kuinka lupasin muka itselleni uudenvuodenlupaushuumassa ottavani tänä vuonna aiempaa iisimmin, ei sitä rentoutunutta ja otsarypytöntä olemusta oo peilissä juuri näkynyt.

Suurin ongelma on se että hommaa on ihan liikaa ja tunteja liian vähän, ja vaikka oon yrittänyt karsia kaikesta turhasta, täyttyy aivokoppa jatkuvasti siitä ajatuksesta, että pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä ja tuota ja nekin. Ei oo siis ihan hirveästi jäänyt aika iltajätskeille, rantakävelyille, terassi-illoille tai edes ulkoilulle, ainakaan riittävästi.

Jotain kuitenkin saatu aikaan tämänkin kesän suhteen, kiitos viimeviikkoisen juhlaviikonlopun. Meille oli juuri seurustelun 11-vuotispäivä sekä kolmas hääpäiväkin, ja koska ne on niin lähellä toisiaan päätettiin jälleen yhdistää juhlahulinat yhdelle viikonlopulle.

Kaava oli tuttu toissavuodesta: toinen hoitaa toisen päivän ohjelman ja toinen toisen. Päivän kulusta tietää etukäteen ainoastaan järjestäjä, ja kaikki etenee yllätyksinä niin, että missään vaiheessa ei toisella oo oikeastaan mitään käryä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Voin kertoa että oli taas pienet paineet keksiä siistiä tekemistä koko päivälle, mutta onneksi tuo viikonloppu on erinomainen mahdollisuus käydä testaamassa ne ravintolat ja elämykset, joista on pitkään ollut puhe ja joita ei oo aiemmin saanut aikaiseksi.

Mulla siinsi oma suunnitelma kristallinkirkkaana – ainakin osittain – jo edellisellä viikolla, ja odotinkin innolla millainen lauantai meillä olisi luvassa Karimin suunnitellessa ohjelmaa. Toivoin kovasti ettei vahingossa valittais samoja paikkoja tai ohjelmia, sillä siinä tilanteessa mää olisin se, jolta vaadittaisiin nopeita peliliikkeitä.

Huvittavaa kyllä, nyt ku mietin jälkeen päin tuota viikonloppua niin aika kovasti se pyöri ruuan ympärillä, ja hyvä niin! :D

Lauantaina oli tosiaan Karimin päivä, ja se oli vastuussa siitä mitä me tehtäisiin. Herättiin melko aikaisin, ja oltiin liikkeellä jo kasin pintaan. Osasin tietysti odottaa että mentäisiin johonkin syömään, sillä ruoka on aika kova juttu ihmisen elämässä myös aamiaisaikaan.

Monien mutkien kautta meidän määränpää olikin rautatieaseman kupeessa sijaitseva Radisson Blu Plaza, jonka aamiaisbuffa on varma ja aina yhtä hyvä valinta. Nappiin meni heti aamusta!

Aamiaiselta jatkettiin pienen shoppailureissun jälkeen välikuolemaan kotiin, kunnes oli taas lähdön aika. Kuljettiin pitkin Töölön nurtseja ja rantoja kunnes edessä oli legendaarinen Cafe Regatta, missä sielläkään ei oltu käyty aikaisemmin.

Pitkä jono luikerteli ulos saakka, ja kahvilla oli selvästi niin matkailijoita kuin paikallisiakin. Tarjonta oli yllättävän monipuolista, minkä lisäksi yllätyin myös siitä, että kahvilaan ei olisikaan ollut pakko varautua käteisvarannoin, sillä maksuvälineenä kävi myös kortti. Yllätys siitä syystä, että olin kuullut Regatasta niin paljon juttuja siitä miten tyypit suuntaa kahvilaan ilman käteistä ja saavat maksuaikaa seuraavaan vierailukertaan saakka ihan puhtaasti hymyilemällä.

Regatta oli kyllä hyvin symppis kahvila, enkä ihmettele lainkaan sen suosiota. Parasta oli pihalla oleva makkaranpaistopaikka, joka on varmasti tunnelmallinen erityisesti syys- ja talvi-iltoina.

Kahvittelujen jälkeen oli seuraavan ohjelmanumeron aika, ja Karim vei mut klassikkoaktiviteetin äärelle eli pelaamaan minigolfia! Tää oli jotain mistä oltiin puhuttu tosi pitkään, ja niin pitkään itse asiassa että se oli myös mun suunnitelmissa seuraavalle päivälle! Pitelin pokkaa siinä vaiheessa ja annoin mailan viuhua luottaen siihen, että kyllä mää jotain keksin tilalle.

Minigolfkohteita tuntuu tuolla Taivallahden nurkilla olevan ihan mukavasti, sillä aivan rannassa sijaitsevan radan sijaan me suunnattiin Sibeliuspuiston sydämessä sijaitsevalle radalle, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään käryä ennen tuota lauantaita. Teekkareiden valmistamat radat oli paikoitellen melko haastaviakin, ja kokemus oli kyllä tosi kiva!

Dinnerille mentiin tutusti kotiin, ja Karim kokkas libanonilaishenkisen kasvisdinnerin. Maistui, ja loppuillan kruunasi vielä Musiikkitalon kesäteatteri, jossa nähtiin improteatterin esittämänä tämän kesän ohjelmisto eli Kaunotar ja hirviö sekä Liisa ihmemaassa.

Ekan päivän ohjelma nosti kyllä aika kovat paineet, sillä mulla ei ollut mitään niin siistiä suunnitelmissa. Otettiin aamu rennosti ja nukuttiin myöhään, sillä mun kaavailema ohjelma alkoi vasta 12 aikaan, jolloin meillä oli varaus Sandroon. Herkkubrunssi sunnuntain aluksi oli kyllä just sitä, mitä ihminen kaipasi hyvin syödyn päivän jälkeen.

Brunssi oli kieltämättä aika ässä, sillä juuri edellisenä päivänä aamiaisella Karim oli harmitellut kaiken maailman tahnojen ja soossien puuttumista, mihin Sandro toi juuri niitä kaivattuja tekstuureja ja makuja. Tarjolla oli hurjan laaja valikoima kasviksia, salaatteja ja tietty muun muassa hummusta ja tsatsikia, minkä lisäksi brunssiin kuului myös liuta lämpimiä ruokia lampaasta kalaan sekä tietysti herkkuja notkuva jälkkäripöytä.

Tykkäsin ruoan lisäksi tunnelmasta, sillä Sandron brunssi tarjoillaan kahdessa eri kattauksessa, mistä syystä brunssin aikana on tosi rauhallinen tunnelma, kun kesken kaiken porukkaa ei lappaa sisään. Tuona sunnuntaina käytössä oli ehkä kaksi kolmannesta pöydistä, joten tilaa oli mukavasti eikä missään vaiheessa ruokaakaan tarvinnut juuri jonottaa.

Brunssi maksaa 29,90 ja ruoan lisäksi hintaan sisältyy myös mimosat mieheen ja naiseen sekä kahvi ja tee. Ihan normisunnuntaina ei mun budjettielämäntavalla välttämättä käytäisi tuon hintaisella brunssilla, mutta noin juhlaviikonloppuna se oli aivan ässä valinta.

Eirassa sijaitsevasta Sandrosta jatkettiin sitten jalan matkaa kaupungin toiselle puolelle, Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Talvipuutarhaan. Siinä missä pari vuotta sitten vastaavana viikonloppuna vein Karimin sinne aamiaiselle, nyt mentiin vaan tekemään sitä mitä tiesin ruusufanin arvostavan, nimittäin haistelemaan ruusuja!

Seuraavana oli varikkokäynti kotona, ja täytyy myöntää että brunssi oli sen verran täyttävä, että oltiin molemmat aikamoisessa ruokakoomassa. Olin aiemmin aamulla paniikissa etsiskellyt korvaavaa tekemistä minigolfille ja päätynyt ehkä tylsään ja helppoon, mutta tuohon koomailuhetkeen oikein sopivaan ratkaisuun. Kotoa suunnattiin illan päälle leffaan, minkä jälkeen jouduttiin yhä täysien vatsojemme kanssa toteamaan että mun kaavailema iltapala Töölön kallioilla sai nyt jäädä toiselle illalle.

Viikonloppu oli kyllä aivan huikea, ja oli superhauska taas olla täysin toisen vietävissä koko päivä. Ellei ens vuonna kohdalle satu reissua, niin otetaan taatusti uusinta tästä!

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Tiia/ReiseReise 29.7.2017 at 14.13

Voi vitsi, ihana idea! Meillä on kanssa vuosipäivä kesällä ja se on vähän huono, koska tänä vuonna ei oltu edes samassa maassa silloin. Mutta aion kyllä ehdottaa, että jos järjestäisiin toisillemme tälläset yllätystreffit. :) Hassua, ettette olleet koskaan käyneet Cafe Regatassa. Mä oon kieltänyt itseäni menemästä sinne vähään aikaan, koska käyn siellä kahviloista aina, ja oon kohta kolme vuotta asunut täällä. Aika tutustua muihinkin kahviloihin!

Vastaa
Inka 30.7.2017 at 9.44

Yllätystreffipäivä on kyllä paras keksintö pitkään aikaan, vahva suositus! Ja joo oon itsekin naureskellut sille miten regatassa ei oo tullut käytyä varsinkin, kun ollaan asuttu siinä melkein naapurissa jo pitkään. Onneksi ongelma korjaantui nyt kertaheitolla! :)

Vastaa

Jätä Kommentti