Pallontallaajat.net
Valikko

Saarihyppelyn eka kohde: kaunis ja elokuussakin rauhallinen Milos

Kirjoittanut Inka 12.9.2017

”Kreikkaan elokuussa? Hullukonäolet, saaret on taatusti pullollaan turisteja!”

Siinä lause, jonka sain kuulla lukemattomia kertoja ennen Kreikan-lomaani niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Vaikka en olisi edes kysynyt, teki itse kukanenkin mulle hyvinkin selväksi sen, että nyt oltiin tehty erhe, oltiin väärillä vesillä ja uppoavassa laivassa. Kukaan täysjärkinen ei lähtisi Kreikan saarille elokuussa, ja oli absurdia että sitä edes ajattelisi. Noh, me mentiin.

Kreikka on tänäkin kesänä ollut suomalaisten ykkössuosikkikohde, ja erityisesti maan saaret ovat vetäneet matkailijoita niin Pohjoismaista kuin muualtakin maailmasta. Nyt jos koskaan oli aika ottaa härkää sarvista ja lähteä katsomaan, millainen se maailman suosituin matkailumaa on kaikkein pahimpana eli suosituimpana aikana. Henkinen valmistautuminen oli huipussaan, ja olin ihan takuuvarma, että pääsiäisjunassa puolipaniikissa tehdyn päätöksen seurauksena tultaisiin viettämään jo muutenkin harvinaisen ja liian lyhyen kesäloman kaksi viikkoa kävelemässä jonossa suosituissa lomakohteissa.

Muuta vielä mitä! Niin ei käynyt ainakaan ekassa kohteessa. Okei, tunnustettakoot kuitenkin että aivan sinne suosituimpaan kohteeseen ei kuitenkaan lähdetty, vaan jätettiin sekä Kreeta että Rodos muiden matkailijoiden tutkittavaksi. Kyseessä oli kuitenkin oma loma, eli se piti saada tehdä omalla tavalla. Mietittiin pitkään saarikohteita ja reitin ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Egeanmerellä sijaitseva, melko erikoisen muotoinen Milos.

Milos on mukavankokoinen saari, jonka pääkaupunki Plaka toimi myös meidän tukikohtana matkan ajan. Varattiin saarelle neljä päivää aikaa, ja harvinaisen laiskan etukäteissuunnittelun tuloksena bongattiin saarelta muutama ranta ja yksi ohittamaton luontonähtävyys. Toki sekin oli ranta, mutta se jos mikä kertoo saaresta kaiken oleellisen.

Saaren pääkaupunki Plaka oli just sitä, mitä Kreikan saarilta lähetettävistä postikorteista näkee: valkoiseksi kalkittuja pieniä rakennuksia vieri vieressä, sinisiä ikkunoita ja ovia sekä kiikkeriä, kapeille kaduiille nostettuja värikkäitä tuoleja. Tätä maisemaa riitti Plakassa kulma toisensa jälkeen, ja kaikeksi tuuriksi meidän majapaikka sijaitsi aivan muutaman nurkan takana (kyllä, eksyttiin ekojen päivien aikana aika monta kertaa…) kaupungin ravintola- ja putiikkikeskittymästä. Sijainti oli siis erinomainen, jos mietti juuri ruokapaikkoja.

Seuraava kuva havainnollistaa aika hyvin sen, miten suuri ruuhka Plakassa oli noin elokuisina lomaviikkoina keskipäivän aikaan.

Lounassalaattia kerjääviä kissoja lukuun ottamatta ei siis juuri ketään melkein missään.

Plaka muistutti tosi paljon Espanjan Altean kaunista vanhaakaupunkia, eikä pienistä tavernoista tai kreikkalaisia nahkatuotteita kauppaavista pikkuputiikeista ollut puutetta. Päivisin Plaka oli todella hiljainen ja kuuma, mutta auringon laskettua ja ilman viilennyttyä se täyttyi pikkuhiljaa. Varsinainen elämä alkoikin kaupungissa vasta iltakahdeksan jälkeen, mutta onneksi silloinkaan ei tarvinnut kävellä jonossa, paitsi kun eksyi kapealle ei-valaistulle kujalle ja oli pakko pitää kaverista kiinni ettei olisi eksynyt kovin pahasti.

Miloksen saari on todella pieni, eikä siellä siis näkynyt niitä pahamaineisia matkailijamassoja lainkaan. Kaikkialla saatiin kulkea todella rauhassa, eikä ruuhkia ollut. Matkailijoiden puute näkyi myös heikohkona infrastuktuurina, sillä kävelyreitit oli pääasiassa kinttupolkuja ja nekin oli merkitty auttamattoman huonosti. Esteettömyydestä oli turha puhua, enkä olisi ehkä uskaltanut heikommilla nilkoilla lähteä välttämättä kipuamaan edes Plakan päänähtävyydelle eli isolle kirkolle.

Huonolla infralla on kuitenkin puolensa, sillä esimerkiksi autoja ei tarvinnut paljoa kuunnella ja patikkareitin varrella oli vähän väliä viikunapuita, joiden oksat roikkuivat kypsistä, mehevistä hedelmistä. Viikunavarkaissa käyminen olikin elämys, joka jää mieleen yhtenä Miloksen parhaimmista jutuista!

Meidän päivät meni Miloksella tosi rauhallisissa merkeissä. Varattiin tosi vaatimaton majapaikka Airbnb:n kautta – se oli itse asiassa niin vaatimaton eli kämänen, että en kehdannut ottaa sieltä edes yhtään kuvaa – ja noustiin aamuisin melko aikaisin ennen kuumimpia tunteja, jotta ehdittiin käydä pihalla ennen kuin vetäydyttiin pariksi tunniksi nauttimaan ilmastoinnista. Iltaisin oli taas viileämpää, jolloin käytiin parin kilometrin päässä sijaitsevalla rannalla, syömässä tavernassa tai katselemassa auringonlaskua. Meidän majapaikan vieressä oli erinomainen spotti, mistä käsin oli helppo nauttia auringonlaskusta.

Lopulta oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä, kun neljä päivää Miloksella oli ohi ja päästiin jatkamaan matkaa. Kuljettiin saarella pääasiassa jalkapatikassa sillä bussiyhteydet eivät oo millään Kreikan saarella mitenkään erinomaiset, eikä kuumina päivinä jaksanut kulkea kovin pitkää matkaa. Pisin reissu taisi olla Plakasta Sarakinikoon, minne matkaa tuli viitisen kilometriä suuntaansa. Se yhdistettynä kuumaan ilmastoon ja jatkuvasti muuttuviin korkeuseroihin teki kävelymatkasta raskaamman kuin olisin osannut kuvitella.

Milos on kuitenkin tosi sympaattinen saari, ja jo Sarakinikon upean kuumaisen rannan vuoksi vierailun arvoinen. Jos nyt suunnittelisin reissun uudelleen, varaisin Milokselle kuitenkin ehkä vain pari päivää, tai sitten buukkaisin majapaikan aivan hyvän uimarannan vierestä. Nyt kävelymatka rannalle oli inan verran liian pitkä, eikä siellä tullut käytyä tarpeeksi.

Sarakinikosta on tulossa vielä aivan oma postauksensa, sillä se oli ehdottomasti koko saaren paras juttu!

2 Kommenttia

illusia 12.9.2017 at 22.46

Oih, Milos on saari minun mieleeni! Siellä oli toukokuussa (2011) rauhallista eikä ruuhkista tietoa. Asetuimme Adamakseen ja vuokramopolla kiertelimme saaren kyliä ja rantoja. Milokselle voisin joskus palatakin…
https://matkakuumeinen.wordpress.com/2015/06/03/saarihyppelya-kykladeilla-2011/

Vastaa
Inka 15.9.2017 at 22.10

Vuokramopo tuntui olevan kyllä kätevä tapa kulkea paikasta toiseen, mutta onneksi välimatkat oli sen verran lyhyitä että jalkaisinkin pääsi. Helpompaa olis tietty ollut, jos alla olis ollu skode. :)

Vastaa

Jätä Kommentti