Pallontallaajat.net
Valikko

Sumuinen retki Kolin kansallismaisemiin

Kirjoittanut Inka 2.10.2017

Aina reissut ei todellakaan suju odotusten mukaan, se on tuttua kaikille reissaajille. Sitä ei kuitenkaan aina muista, kuinka paljon epäonnistunut matka korpeaa – ihan t-o-d-e-l-l-a paljon! Pahinta on, kun matkaa kohti menee lataamaan epärealistisen määrän odotuksia, ja on henkisesti valmistautunut eeppiseen matkaan, upeisiin reissukuviin sekä unohtumattomiin maisemiin.

Ja sitten kaikki menee höpsis sen takia, että on huono sää. Tuttu juttu, nothing new.

Piipahdin viime viikonloppuna Kuopiossa, ja yhdistettiin viimein, monen vuoden suunnittelun jälkeen siihen myös reissu Kolille. Aluksi suunnitteilla oli majoittua Kolilla ja nautiskella maisemasta koko viikonlopun verran, mutta lopulta todettiin, että kahden tunnin autolla ajo yhdistettynä kuuden tunnin bussissa istumiseen ei oo selän terveyden kannalta mitenkään fiksu valinta, joten päätettiin vierailla Kolilla päiväseltään Kuopiosta.

Vielä lauantaiaamuna odotukset oli todella korkealla, ja vaikka Kuopiossakin oli tosi pilvistä, jaksoin uskoa että Kolila nähtäisiin kuitenkin jotain. Matkan varrella oli tosi hienoja maisemia, mutta lopulta kun päästiin Kolille, oli tunnustettava että reisille meni. Näkyvyys oli ihan tajuttoman huono!

Ruska oli viikonloppuna parhaimmillaan, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että se oli tosi laiha lohtu. Kiivettiin Paha-Kolin portaat samalla, kun vatsanpohjalla kipristeli edessä odottavien näkymien vuoksi, ihan vaan todetaksemme että edessä ei näy yhtään mitään muuta kuin pari kämästä risua ja niin paksu sumupeite, että sitä vois melkein veitsellä leikata.

Meillä oli suunnitteilla kiertää Huippujen kierros, joka kattoi Paha-Kolin, Akka-Kolin ja Ukko-Kolin, ja olisi vaan 1,4 kilsan mittainen. Ohitettiin Paha-Koli melko nopeasti, ja Akka-Kolille päästyämme ei voitu muuta kuin huokaista. Näkyvyys oli ehkä kymmenen metriä, ja sen takia me just ajettiin tuntikausia. Jotain eeppistä tuossa kokemuksessa kuitenkin oli, ja se oli tasan se, miten iso fail tuo meidän reissun epäonnistuminen olikaan.

Just kun oltiin päästy naureskelemasta olematonta näkymää, bongasin samojen maisemien ääreltä Travellover-blogin Annikan, joka oli niin ikään nauttimassa Suomen kauniista kansallismaisemasta. Mikä sattuma! Annika oli kuitenkin sen verran fiksu että antoi Kolin sumulle pari päivää aikaa, ja seuraavana päivänä näkymä olikin auennut, ja eteen oli avautunut muutakin kuin sumuverho.

Tuo reissu oli omiaan muistuttamaan, että reissut voi tosissaan mennä hyvinkin reisille, ja jotenkin niistäkin matkoista vois olla hyvä löytää jotain positiivista. Ehkä tästäkin reissusta se löytyy, kunhan aika vähän kuluu, sillä vielä ei ainakaan naurata yhtään. Me kyllästyttiin tosi nopeasti sumumaisemissa taivaltamiseen, ja paineltiin takaisin Kuopiota kohti ehkä puolen tunnin maisematuskailun jälkeen. Mukana olleet eväsmakkaratkin syötiin kylmiltään autossa, kun omien polttopuiden ostaminen ja kantaminen nuotiopaikalle tuntui niin järjettömältä.

Harmittaa, että reissu meni noin pahasti pieleen ja lopulta ei nähty muuta kuin sumua, mutta onneksi Kolille ei oo ihan tajuttoman pitkä matka, ja voidaan yrittää päästä uudelleen noiden näkymien äärelle johonkin toiseen vuodenaikaan. Ja toki noissa sumumaisemissa oli myös oma viehätyksensä, joten ehkä tuosta harmituksesta päästään vielä yli!

Tekstistä välittyy pettymyksen fiilis tosi vahvasti, mikä jos ei muuta niin alleviivaa niitä tajuttoman kovia odotuksia, mitä tuohon retkeen oli ladattu. Tästä jos jotain opin niin sen, että fiilistelylläkin on huono puolensa, ja se on karvas niissä tilanteissa, kun mikään ei mene kuten odotti.

8 Kommenttia

Travelloverin Annika 2.10.2017 at 22.36

Kuvasi ovat ihania, vaikka ei niissä se näkymä näy, mitä olitte katsomaan tulleet. Ymmärrän niin pettymyksen, vaikka jotenkin itse nautin vähän naureskellen sumuisesta satumetsästä ja itseni rääkkäämisestä, kun hiki päässä kavuttiin vielä toiselle vaaralle. Aamulla avautui hotellihuoneen ikkunasta sitten se kuuluisa näky.

Vastaa
Inka 4.10.2017 at 22.56

Kiitos Annika! Ihan varmasti olis itsekin osannut nauttia, jos olis päässy jotenki irti siitä kyrsimisestä. Ens kerralla ehdottomasti yöksi, kun ei säästä voi tietää varmasti!

Vastaa
Suunnaton 3.10.2017 at 0.57

Koli on niin järjettömän sääherkkä kohde. Mä olen ollut siellä sekä sumun keskellä että upeissa Pielisen maisemissa. Fiilistelen, että ehtisin vielä joskus käveleskellä siellä huipuilla enemmänkin, mutta se reissu pitäisi tosiaan saada ajoitettua kirkkaalle päivälle.
Sumuinen päivä Kolilla on tosi ärsyttävä. Tiedät, että tuossa olisi uskomaton maisema, mutta et vaan pääse näkemään sitä! Komppaan kuitenkin Annikaa – nää usvaiset kuvat on tosi kauniit.

Vastaa
Inka 4.10.2017 at 22.58

Juuri näin, niin lähellä mutta niin kaukana, kun ei vaan näe vaikka kuinka tietäisi että toisella puolella avautuu Suomen parhaita maisemia. Nyt on nähty sumumaisemat, niin ens kerralla vois sitten nähdä sen aurinkoisen kelin. :D Toivottavasti! Ja kiitos, täytyy myöntää että sumussakin on oma viehätyksensä.

Vastaa
Heidi 3.10.2017 at 19.03

Voin samaistua pettymykseen :( Itse olin viime viikolla Tiilikkajärven kansallispuistossa koirien kanssa kolmistaan ekaa kertaa “yksin” yön yli retkellä luonnossa telttailemassa (siis ilman ihmisseuraa) ja odotin retkeltä paljon. Koko tilanne oli aika jännittävä mutta sakea sumu nosti vielä jännityksen toiseen äärilaitaan koska hämärä/pimeä ja siihen yhdistettynä huono näkyvyys sumun vuoksi… Ja toki olin odottanut maisemia tosi paljon. Viritin teltan rannalle saadakseni juoda aamukahvit järvinäköalalla mutta kuinkas kävikään, aamulla sumu oli jos mahdollista vieläkin sakeampaa ja järveä ei näkynyt. Yhtään. No, tulee uusia reissuja ja pääseehän tuonne uudelleen :)

Vastaa
Inka 4.10.2017 at 23.01

Voi ei! On kyllä haastava pitää fiilis korkealla kun puitteet on tavallaan tosi hyvät mutta sitten kuitenki ihan pilalla, kun ei vaan näe yhtään mitään. Ja onneksi niitä uusia reissuja aina tulee, pitää vaan toivoa että kelit sattuisi olemaan paremmin kohdillaan.

Vastaa
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA 5.10.2017 at 17.12

Voin vaan niin kuvitella teidän fiilikset paluumatkalla Kuopioon kylmien eväsmakkaroiden kanssa. Mua harmitti jo Instan puolella tosi paljon teidän puolesta, sillä nuo sumun takaa aukeavat maisemat on ehkä Suomen hienoimmat. Säälle ei vaan voi mitään, voin niin samaistua teidän fiiliksiin. Ensi kerralla parempi onni matkassa toivottavasti! :)

Vastaa
Inka 5.10.2017 at 19.51

Argh, mua kyllä hajottaa edelleen niin paljon, mutta ei auta kuin toivoa että ens kerralla olis parempi tuuri. Mikään ei kyllä kyrsi niin paljon kuin nähdä hulluna vaivaa melkein aivan turhan takia. Kiitti empatiasta, arvostan sitä kovasti!

Vastaa

Jätä Kommentti