Pallontallaajat.net
Valikko

Taas sumun keskellä: Irlannin upeimpia maisemia etsimässä

Kirjoittanut Inka 9.10.2017

”Olis tullu parempi mieli jos olis polttanut ne rahat.”

Tämä harvinaisen osuva lentävä lause kuultiin ensimmäisen kerran vuoden 2011 road tripillä Los Angelesissa, kun pojat oli käyneet Universal Studiosilla ja Juho ei ollut aivan tyytyväinen päivän antiin. Sama fiilis tuli tänään täällä Irlannissa, kun kävi katsastamassa maan kauneimmaksi kehutun luontonähtävyyden, Cliffs of Moherin.

Tai no rehellisyyden nimissä myönnettäkööt, että katsastaminen on ehkä turhan ylevä ilmaisu. Enemmän oikein menee, jos sanon että hengitin samaa ilmaa, mikä ympäröi kuuluisia kallioita. Nimittäin kuten tämän syksyn reissujen teemaksi on alkanut muodostua, myös tässä kohteessa oli niin sankka sumu ja linssin kasteleva tihkusade, että näkymästä ei nähnyt yhtään mitään. Mutta tulipahan käytyä oikein paikan päällä!

Lämpimät ja aurinkoiset terkut siis täältä Irlannista! Saavuin pelipaikoille eilen, ja oon tänään nauttinut tämän reissun ainoasta rehellisestä lomapäivästä. Uksin pitkään käytänkö päivän bussissa matkatakseni maan toiselle puolelle ja nähdäkseni Irlannin kauneimmat maisemat, vai otanko iisimmin ja piipahdan rennolla turreilupäivällä Dublinissa. Vuolaiden kehujen vakuuttamana valitsin ensimmäisen, ja kuten insta storystakin saattoi huomata, eihän se ihan nappiin mennyt ainakaan noin maisemien puolesta.

Reissu oli jo itsessään aika pitkä ja rasittava, sillä Cliffs of Moher sijaitsee tosissaan Irlannin länsirannikolla siinä, missä Dublin sijaitsee aivan itärannikolla. Matka maan toiselle reunalle kestää kolmisen tuntia, ja mun budjettiin mahtuvia retkiä tuntui olevan tarjolla vaan 13 tunnin mittaisina, jotka tietysti sisälsivät myös muita kohteita. Tehokkaasti käytettynä olisin siis ehkä selvinnyt reissusta noin kahdeksassa tunnissa, mutta koska lyhyitä reissuja ei tuntunut olevan tarjolla, päätin varata koko päivän kestävän reissun ja kuten aina, eipä se siinä varausvaiheessa niin pitkältä tuntunut.

Ja eipä siinä, olis voinut sylettää vielä enemmän jos koko päivän ohjelmassa ei olis ollu mitään muuta kuin hernerokkasumun takana piileskelevät sumuiset jyrkänteet. Cliffs of Moher oli kuitenkin koko päivän päätapahtuma sekä ainoan vapaapäivän ja sitä myötä myös koko viikon mittaisen matkan tärkein luontokohde, joten ymmärtänette miksi mua kyrsii niin paljon, että Kolin märinäpostauksen lisäksi oli pakko itkeä huonoa sääkarmaa myös toisen postauksen verran.

Vaan mitäpä tuosta enemmän kertoisi, kuvat antaa tasan oikean kuvan siitä, millaisessa sumussa yritin tiirailla piilossa olevia jumalaisia maisemia. Toivon, että mun huono sääkarma jäisi nyt tähän, sillä Kolin jälkeen mietin tosi kovasti että kiinnostaako edes ottaa riskiä Irlannissa, mikä ei nyt varsinaisesti oo aivan kuuluisa aurinkoisesta kelistään, mutta päätin ottaa riskin. Kelit kuulemma voivat vaihdella puolessa tunnissa rankkasateesta täydelliseen poutasäähän, ja siellä mää sitten seisoskelin tihkusateessa jyrkänteen reunalla tuijottamassa sumua ja odottamassa, milloin pilviverho väistyisi. Lopulta loppui aika ja oli luovutettava, eikä maisemista näkynyt yhtä todella epämääräistä siluettia enempää.

Ja ne ekassa lauseessa mainitut rahat – sen retken 60 euron hinnan lisäksi harmitti myös menettää käytännössä koko päivä, jonka olis voinut käyttää niin monella muullakin tavalla. Jos kuitenkin jotain hyvää oikein yritän tämän päivän retkestä kaivaa, oli se se, että sain nukuttua matkalla oikein mukavasti. Ja koinpahan myös elämäni ensimmäisen turistibussimatkankin!

En oo varma oonko maininnut blogin puolella riittävän monta kertaa sitä syytä, miksi mää täällä Irlannissa oon, niin tässä vielä yhesti: oon tekemässä urheilutoimittajan hommia Taekwon-Don maailmanmestaruuskilpailuissa. Jännintä on se, että tällä kertaa työskentelen koko maailmanliiton leivissä, mistä syystä myös kaikki mun juonnot on tietysti englanniksi. Jos siis oot miettinyt että millaista englantia mää mongerran, niin kantsii seurata kisavideoita ITF Taekwon-Do -Youtube-kanavalta. Siellä ei paljoa ehdi lausumisia siloitella, kun huomisesta alkaen pingotaan haastattelusta toiseen.

Nyt jos koskaan on niin jännät paikat, että eiköhän tuo Cliffs of Moherin tuoma pettymys siitä unohdu aika vauhdilla, kun todelliset hommat alkaa.

Ja tajusin juuri, että oon julkaissut kolme sumuista postausta putkeen. Tähän täytyy saada muutos ja vauhdilla!

8 Kommenttia

Salla 9.10.2017 at 21.20

No mutta hei, onhan nuo sumukuvatkin omalla tavallaan tosi siistejä!

Vastaa
Inka 9.10.2017 at 22.13

Totta, ja kyllä ne sumumaisematkin oli tosi hienoja! :) Ei tosin välttis ihan välttämättä kaiken vaivan arvoisia, mutta olipahan ainakin unohtumaton reissu!

Vastaa
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 10.10.2017 at 6.02

Mulla tulee mieleen sumuisista reissuista Islanti ja Dettifoss -putous, jonka pauhun kuulin mutta en nähnyt. Toisaalta ei kuitenkaan niin kauheasti harmittanut, koska putouksia tuolla matkalla oli ollut jo toinen toistaan komeampia.
Ehkä joudut/ pääset tekemään tuonne uuden reissun joskus….

Vastaa
Suunnaton 10.10.2017 at 8.15

Äkkiä lähtö johonkin etelään, niin saat sumukarman ravistettua pois! :) Mulla meinasi tänä syksynä Walesissa käydä vähän samoin, kun sade hämärsi maisemat rannikolle, jota olin niin kovasti odottanut. Ihan tuon sumun veroista seinää ei onneksi sentään tullut vastaan.
Tsemppiä juontoihin ja parempaa sääonnea seuraavaan luontokohteeseen!

Vastaa
Heli 10.10.2017 at 17.26

Vitsit sun huonoa tuuria! Me oltiin 2014 tuolla lokakuussa ja aurinko paistoi niin, että nenä paloi ja meren yllä hengaili sateenkaari. En tiedä lohduttaako yhtään, mutta musta Cliffs of Moher ei todellakaan oo parasta Irlantia (ei kyllä Dublinkaan). Nähtiin paljon paljon kauniimpia ja mieleenpainuvampia paikkoja autoillessa. Kallioilla oli kumminkin ihan jees pysähtyä puolisen tuntia ja jatkaa sit matkaa.

Vastaa
Heli 10.10.2017 at 17.28

Ai niin: ennen kaikkea tsemppiä alkaviin urheilutoimittajan hommiin! Vautsi mikä mimmi!

Vastaa
Sonja | FIFTYFIFTY 10.10.2017 at 18.35

Voi itku! En huomannutkaan vielä Facebookissa, että sulta jäi ne maisemat näkemättä! :( Uskon, että harmittaa. Mutta länsi-Irlantiin kandee muutenkin mennä joskus uudemman kerran niin josko silloin sitten onnistaisi! Mä olin Cliffsseillä huhtikuussa ja kyllähän siellä vähän satoi, mutta maisemat toki näki! http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2017/04/30/cliffs-of-moher-on-pala-kauneinta-irlantia/

Vastaa
sumu 18.10.2017 at 8.55

Nyt täytyy kyllä ihmetellä suomalaisten asennetta säähän. Ymmärrän täysin, että niiden maisemien takia sinne mennään, mutta pitääkö aina kaikesta valittaa?

Sadekin on säätila ja varsinkin Suomessa ja Brittein Saarilla vielä hyvin yleinen sellainen. Sumu on kaunista. Se tekee kaikesta mystisempää. Kannustaa käyttämään omaa mielikuvitusta joka on kaikenmaailman laitteiden takia latteutunut ja jumissa.

Aina odotetaan sitä aurinkoa ja valitetaan sateesta. Sateessa ja sumussa ei ole mitään vikaa, ja jos ne harmittaa niin kumpparit jalkaan ja sadetakki niskaan! Menee muuten yli puolet vuodesta valittamiseen. Suomalaisten on opittava muuttamaan asenteitaan tai eihän tästä mitään muuten tule. Jatkuva valitus ja negatiivisuus kun ei ärsytä vaan kanssaelijöitä joilla on vielä elämänhalua jäljellä, mutta se kuluttaa niin pirusti omiakin voimavaroja niin eikö olisi kivempi jos jäisi enemmän energiaa kaiken kivan tekemiseen? Toki aina ei jaksa olla Naantalin Aurinko, mutta jatkuvasti ei tarvitsisi kyllä velloa itsesäälissäkään.

Vastaa

Jätä Kommentti