Pallontallaajat.net
Valikko

Viis syytä, miksi jokaisen (reissaajan) kannattaisi harrastaa kamppailulajia

Kirjoittanut Inka 22.10.2017

Tällä viikolla on puhuttu naisten seksuaalisesta häirinnästä mikä on aihe, joka nousee esille aika ajoin myös reissaajapiireissä. Ylipäätään matkailun, saati yksin reissaamisen, turvallisuus on asia, joka herättää keskustelua tasaisin väliajoin. Itse linkitän ainakin omassa reissaamisessa nuo kaksi asiaa hyvin vahvasti toisiinsa sillä melkeinpä ainoat turvattomuuden fiilikset mitkä mulle on reissussa tulleet, liittyvät juurikin seksuaaliseen häirintään, henkilökohtaisen tilan epäkunnioitukseen tai näiden kahden asian kombinaatioon.

Matkailu on mun silmissä äärettömän turvallista, enkä pelkää matkustaa yksin. Tietysti valitsen yksin tehtyjen reissujen kohteen hyvin tarkoin, ja vaikka oonkin erityisen varovainen itsekseni matkaillessa, ei reissukaverinkaan puute ole mulle syy jäädä kotiin.

Mulla on itsevarmuutta matkustaa yksin juuri turvallisuusnäkökulmasta, ja siihen on tasan yksi syy: kamppailutausta. Oon kirjoittanut tästä myös aikaisemmin, mutta nyt taas tuntuu, että aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan ennen.

Päädyin pohdintani päätteeksi listaamaan asioita joita kamppailutausta on tuonut mulle juuri matkailun näkökulmasta punnittuna ja totesin, että ilman näitä juttuja en todennäköisesti uskaltaisi edes reissata yksin. Se olis valtava menetys, joten en voi muuta kuin nostaa hattua sille 12-vuotiaalle pikkutytölle, joka nousi sohvalta ja päätti aloittaa kamppailuharrastuksen.

Tässä siis viisi syytä, miksi kaikkien matkailijoiden kannattaisi harrastaa jotain kamppailulajia.

1. Pystyt ennakoimaan tilanteita, pysymään hereillä ja parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisemään hetket, joissa on potentiaalia eskaloitua ikäviksi. Ystävällinen hymy ja vaivihkainen poistuminen ihan vähän turhan tungettelevalta vaikuttavan tyypin lähestyessä tai kadun puolen vaihtaminen epäilyttävän jengin tullessa vastaan on taitoja, jotka on taatusti pelastaneet munt lukuisista ikävistä paikoista. Ne ovat jollain tasolla olemassa jokaisella meistä jo ilman kamppailutaustaakin, mutta kun näitä asioita pyörittelee ohjatusti mielessä tasaisin väliajoin, on niiden tunnistaminen myös helpompaa.

2. Opit puolustamaan itseäsi, tai ainakin tiedät teoriassa mitä tehdä tiukan paikan tullen. Kukaan ei voi tietää etukäteen millainen oma toimintakyky on uhkaavan tilanteen osuessa kohdalle. Olosuhteet voivat olla mitä tahansa, ja melko todennäköisesti kaukana turvallisesta treenitilanteesta. Omasta toimintakyvystä ei siis voi olla varma oli takana kuinka pitkästi kilometrejä tahansa, mutta kamppailutaustan avulla ikävässä tilanteessa tietää ainakin teoriassa, kuinka pitäisi toimia.

3. Pitkä lajihistoria ja tuhannet toistot edesauttavat toimintakykyä tositilanteessa. Edelliseen kohtaan viitaten: me ei voida ennakoida kuinka me tullaan toimimaan uhkatilanteen sattuessa, mutta kun samoja skenaarioita ja uhkatilanteista poistumista harjoittelee säännöllisesti useiden vuosien ajan, on paremmat mahdollisuudet kyetä toimimaan kun tilanne sitä edellyttää. Myös jo se, että on joskus potkaissut toista haaroihin tai väistänyt kohti tulevaa nyrkkiä käytännössä parantaa toimintakykyä epämiellyttävässä tilanteessa. Toki me tiedetään teoriassa miten homma toimii, mutta käytäntöön sen saa parhaiten juuri treenin avulla.

4. Saat itsevarmuutta tehdä asioita, joita haluat oikeasti kokea. Vahva kamppailutausta, tuhannet toistot ja oman itsensä ylittäminen tuovat rohkeutta ja itsevarmuutta kohdata myös mahdollisia epämiellyttäviä tilanteita. Vaikka uhkatilanteiden välttäminen on se kaikkein tärkein hätävarjelukeino, mieltä lämmittää tietää että jotain sitä mahdollisesti osaisi tositilanteessakin tehdä, jos käy niin että pakoon ei pääsisikään.

5. Lajin kautta tulleiden ystävien kanssa reissatessa ei tarvitse pelätä. Lähtiessäni vuonna 2011 Road tripille Yhdysvaltoihin kaveriporukassa mulla oli harvinaisen turvallinen olo, sillä mukana oli liuta pitkän linjan kamppailijoita eli joukko mustia vöitä. Sillä porukalla uskaltaisin lähtä mihin tahansa, kun voin luottaa sataprosenttisesti siihen, että kaikki osaavat puolustaa paitsi itseään myös kaveria jos tarve vaatii. Tällaisiin reissuihin on lopulta melko helppo päästä mukaan, sillä kamppailuporukoihin on vaivatonta sulautua, ja yhdessä hikoillen ystävystyminen on helppoa.

Terveisin Inka ja 17 ITF Taekwon-Don parissa vietettyä vuotta.

Lisää tästä aiheesta

6 Kommenttia

Maarit 22.10.2017 at 16.54

Oot Inka kyllä oikee idoli! Katselin ihan ihastuneena miten lähdit siihen juontajapestiinkin Irkkuihin. Oot sellanen joka tekee mitä tahtoo ja raivaa ne esteet tieltä tarvitessa. Ite oon just semmonen arkajalka, mikä johtuu varmasti siitä, että tietää olevansa tämmöinen hentoinen naisihminen. Mun varovaisuus ja valppaus on varmasti pelastanut monelta ikävältä tilanteelta, mutta jo sanallinen tungettelu tekee olon tosi kurjaks puhumattakaan muusta. Varmasti tuo paljon turvallisuuden tunnetta, kun tietää että ainakin osaa toimia tarvitessa ja toivotaan ettet joudu koskaan sun kamppailutaitoja missään tositilanteessa käyttämään. :)

Vastaa
Inka 26.10.2017 at 6.01

Kiitti ihanista sanoista Maarit! <3 Hassua että ajattelet noin, sillä itse tietenkin koen olevani ihan yhtä lailla arkajalka…

Varovaisuus ja valppaus on kyllä kovia juttuja, ja nehän ne meidät pitää turvassa! Ja toivon kyllä samaa, että koskaan ei tarttis käytännön tasolla testata, miten skillsit taipuu, vai taipuuko mitenkään.

Kiitos vielä Maarit!

Vastaa
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA 22.10.2017 at 20.21

Mielenkiintoinen näkökulma tähän naisten seksuaaliseen häirintään / #metoo -juttuun! Varmasti on iso hyöty tuosta sun taustasta ja tuo sellaista turvallisuudentunnetta reissuihin – ilman, että olisi edes syytä pelätä mitään.

Kamppailulajit kiinnostaisi itseäni tosi paljon, mutta jotenkin oon ollut niin saamaton asian suhteen ja oon tyytynyt vain Les Millsin bodycombattiin, josta saa edes pientä esimakua kamppailulajeihin.

Vastaa
Inka 26.10.2017 at 6.03

Lajihommat on kyllä ihan hyvä varotoimenpide siltä varalta, jos joskus jotain olisi sattuakseen. Vaikka tietty iso toive on, että koskaan ei mitään kävis! Ja saapahan siellä bodycombat-tunnilla vähän fiilistä, jos ei muuta! :)

Vastaa
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA 28.10.2017 at 17.58

Ei ainakaan mene sormi suuhun sulla jos joskus niin ikävä tilanne käy, että tarvii käyttää osaamistaan. Jep totta, siitä saa edes vähän fiilistä ja lievitystä – huomenna bodycompatissa seuraavan kerran pääsee olemaan oman elämänsä kamppailija. :D

Vastaa
Inka 31.10.2017 at 16.08

Hehe, oman elämänsä kamppailijoita tässä on itse kukin, ja hyvä niin! :D

Vastaa

Jätä Kommentti