Pallontallaajat.net
Valikko

The big 30

Kirjoittanut Inka 20.11.2017

Apua miten hullulta tuntuu olla 30. Mulla on tänään synttärit ja kieltämättä nyt, vuonna 2017 marraskuun 20. päivä tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Oon miettinyt kovasti kolmikymppisyyttä koko vuoden, samalla kun oon yksi toisensa jälkeen juhlinut kavereideni synttäreitä. Onko siinä jotain merkityksellistä? Kannattaako asialle edes antaa mitään huomioarvoa?

Niin tai näin, 30 ei oo mulle mikään pikkujuttu. Koska oon suorittaja, asetin itselleni reilu vuosi sitten, ollessani vielä 28-vuotias, tavoitteellisen listan asioita, joita haluan tehdä ja kokea vielä ennen kuin oon 30 vuotta. Listalla oli aika monia, isoja ja pieniä juttuja. Muun muassa uudessa maanosassa vierailu, pelkojen voittaminen ja joku haastava juoksukisa. Tosi monet asiat ehdin tehdä ennen tätä päivää, mutta muutamat jutut jäi odottamaan toteutumistaan kolmikymppiselle, ja mikäs siinä.

Eniten ylpeä oon siitä, että mun pelot vettä ja korkeita paikkoja kohtaan on ehkä hieman lieventyneet, vaikka en ookaan päässyt missään nimessä niistä kokonaan eroon. Ne ei kuitenkaan rajoita mun elämää saati matkailua enää niin paljon kuin aikaisemmin, ja vaikka viime kesänä Kreikan-lomalla pitikin hengitellä snorklausreissun aluksi vähän aikaa vedessä ennen kuin uskalsin laittaa pään pinnan alle, niin tässä mennään pikkuhiljaa oikeaan suuntaan.

Lisäksi pääsin seikkailemaan jo viime vuoden puolella Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, jotka oli molemmat mulle aivan uusia nurkkia. Myös keväällä Millan kanssa koettu Arctic Challenge oli jotain, mitä en olis vielä vähän aikaa sitten uskonut edes kykeneväni tekemään.

Multa on kysytty  tosi moneen kertaan että joko kriisittää, ja ehkä vähän, vaikka en lopulta ihan tosissani tiiäkään että miksi. Kuulemma pitäisi olla kriisi sen takia että biologinen kello tikittää ja pitäisi olla pulla uunissa, vaikka tosiasiassa reissaajallahan ei ole mitään muuta stressin aihetta kuin se, että onko sähköpostissa tarpeeksi lentolippuja. Tällä hetkellä mulla on yhet, ja se tuntuu vähän liian vähältä mutta silläkin pärjää.

Aattelin aloittaa kolmikymppisyyden rennosti ja uskotella itselleni, että se ei oo mikään big deal. Oon aina ollut sitä mieltä että ikäkriisi johtuu siitä että elämä ei oo sitä, mitä olisi siihen mennessä halunnut sen olevan. Täytyy kuitenkin myöntää että oon kyllä ihan tyytyväinen siihen mitä mulla on: ympärillä on ihan huikeita tyyppejä, arki rullaa tosi mukavasti, treeneissä on hauskaa, töissä supermukavaa, matkustusmahdollisuuksia on reilusti ja vaikka välimatka perheeseenkin onkin yli puoli Suomea, ei sekään tunnu liian raskaalta.

Ainoastaan kaks asiaa puuttuu, ja ne on maailmanympärimatka ja arki aviomiehen kanssa. Molemmat on kuitenkin kovasti agendalla, joten kriiseilyn sijaan voisinkin keskittyä kehittämään kärsivällisyyttä!

Tänään herätessäni mikään ei ollut muuttunut eilisestä, joten nyt lienee oikea hetki todeta, että elämä on oikein hyvää näin kolmikymppisenäkin. Ja jos kavereiden lupauksiin on luottaminen, niin tää kuulemma paranee tästä vaan!

Eli 30, bring it on, mää oon valamis!

Postauksen kuvat on otettu Nykissä, iso kiitos niistä Sannalle!

12 Kommenttia

Tarja 20.11.2017 at 11.17

Onnea!! <3 30 is not a big deal – oot oikeassa! Elämä jatkuu sen jälkeenkin ja (mun mielestä) vaan paranee! Olet parhaassa iässä!
Elämä jatkuu näköjään myös 40:n jälkeen ja 45:n jälkeen :D Eka ikäkriisini tosin tuli tänä vuonna tuon jälkimmäisen luvun kohdalla… Mutta hengissä ollaan ja elämä on ihan sitä samaa kuin ennenkin. Itsehän sitä loppujen lopuksi paljon vaikuttaa siihen, millaista se elämä on. Sen tosin huomaa, että terveyttä arvostaa ihan eri tavalla ja se on se suurin, mitä toivoo itselle ja läheisille.
Vietä ihana synttäripäivä ja ennen kaikkea aivan mahtavia päiviä sen jälkeen! :)

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 20.56

Kiitos Tarja! Hehe, on ollut kyllä positiivista huomata että ihan normisti se elämä on jatkunut maanantainki jälkeen. :D Ja mukavaa on onneksi ollut. :) Onneksi me voidaan tosiaan ite vaikuttaa siihen, millaista elämää me eletään.

Vastaa
Anna-Katri / Adalmina's Adventures 20.11.2017 at 11.52

Isot synttärionnittelut! Se 30 on vain numero, todellisuudessa merkittävämpää on se, miten itse elämäänsä asennoituu! :) Ja luulenpa, että kolmekymppisenä vasta alkaa kunnolla tiedostamaan, mitä elämältään oikeasti haluaa.

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 20.59

Kiitos Anna-Katri! Asennetta täällä on kaiveltu nyt pari päivää ihan uudella tavalla, ja sitä onneksi löytyy. :) Kyllä tästä hyvä tulee! :D

Vastaa
Sonja | FIFTYFIFTY 20.11.2017 at 18.12

Onnea vaan! Hyvinhän sä olet saanut toteuttua noita haaveita, ja sitten vaan seuraavia kohti! :) Ja kärsivällisyys on varmati kyllä sellainen hyve, jota pitäisi munkin yrittää opetella… enemmän hetkessä elämistä ja nauttimista, vähemmän “Kaikki mulle heti nyt” -juttuja. :D

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 21.02

Kiitos Sonja! Just näin, uusia haaveita vaan edellisten jälkeen, ja niitähän on jo. :) Kärsivällisyys on kyllä haastavaa, mutta onneksi tässä on varmaanki vielä aikaa opetella. Tsemppiä meille siihen!

Vastaa
Salla 20.11.2017 at 22.12

Onnea Inka! Ei se 30 kuulosta yhtään pahalta, ja et sä kyllä yhtään kolmekymppiseltä ees näytä! Hyvin sait kyllä to do -listaa lyhennettyä, ja toivottavasti saisit nuo loput kaksi asiaakin kuntoon/hoidettua lähivuosina <3

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 21.03

Kiitos Salla! <3 Ja haha, kiitos erityisesti tuosta toisesta kommentista, oon selvästi niin vanha että alkaa jo lämmittää kovasti kun joku sanoo että en näytä niin vanhalta mitä oon. :D

Vastaa
Meri / Syö Matkusta Rakasta 21.11.2017 at 11.11

Onnea! :)

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 21.03

Kiitos Meri! :)

Vastaa
Emmi 22.11.2017 at 19.23

Vai että pitäisi biologisen kellon tikittää.. HAH! Eipä vielä tarvitse tuon ikäisenä eikä toki myöhemminkään, jos ei tikitytä! ;)

Onnea!

Vastaa
Inka 22.11.2017 at 21.04

Haha, just näi! Ehkä täsä jaksaa kuunnella enemmän itteä ja omia toiveita kuin muiden odotuksia. Sillä mennään – ja kiitos! :)

Vastaa

Jätä Kommentti