Pallontallaajat.net
Valikko

Kannattaako lentojen hiilidioksidipäästöjä edes miettiä?

Kirjoittanut Inka 13.4.2018

Blogimaailmassa puhuttaa tällä hetkellä tosi kovasti lentopäästöt, ja monet miettiikin että mistä siitä oikein on kyse, voiko tavallinen ihminen vaikuttaa koko asiaan ja kannattaako sitä oikeastaan edes miettiä?

Tämä on aihe josta olen kirjoittanut postauksen vuosittain, mutta nyt kun aihe on ollut pinnalla, tekee mieli tarttua siihen vielä kertaalleen.

Yksinkertaistetusti lentopäästöt tarkoittaa siis matkustajalentokoneiden hiilidioksidipäästöjä. Kustakin matkustajasta voidaan laskea erikseen päästöt. Siihen vaikuttavat muun muassa se kuinka pitkä lento on kyseessä, onko lento suora vai vaihdollinen ja periaatteessa voi laskea myös päästöt siitä, matkustaako henkilö business- vai economyluokassa. Irvileuat toteavat tässä vaiheessa että kyllä se kone joka tapauksessa ilmaan nousee, olin minä siellä tai en. Lisäksi myös business-luokka on olemassa, matkustin minä siellä tai en.

Yksilön vaikutusta ei voi kuitenkaan väheksyä. Jos kaikki ajattelisivat ettei yksilön valinnoilla ole mitään merkitystä, ei mitään koskaan tapahtuisi.

Miten lentopäästöjä sitten lasketaan ja verrataan? Jokainen lentomatkustaja voi laskea omien matkojensa päästöt esimerkiksi ICAO:n eli Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön laskurilla. Helppokäyttöiseen laskuriin voi syöttää lennot yksi kerrallaan, jonka jälkeen laskuri ilmoittaa kyseisen lennon aiheuttamat hiilidioksidipäästöt matkustajaa kohti. Päästömäärä vaihtelee lennon pituuden, vaihtojen määrän sekä matkustusluokan mukaan.

Jos tarkastellaan päästöjä yksilötasolla, voivat muutokset olla kovinkin suuria. Olen laskenut omat hiilidioksidipäästöni aina vuosittain vuodesta 2009 lähtien ja nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin tuloksia alkaa olla jo tarkasteltavaksi.

Huom. erhe taulukossa, oikeat vuosiluvut ovat tietysti 2009–2017. Alakulman numerot 1–9 viittaavat vuosiin.

Kuten taulukosta huomaa, päästömäärät ovat vaihdelleet merkittävästi vuosittain. Se selittyy paitsi matkojen määrällä myös lentojen pituuksilla, sillä kaukokohteisiin matkustaminen edes kerran vuodessa lisää merkittävästi päästöjen määrää. Myös kotimaan lennoilla on ollut suuri merkitys lentopäästöihin. Se näkyy erityisesti vuosien 2009–2013 kohdalla, jolloin mun lennot lähti Oulusta eli niihin sisältyi automaattisesti aluksi ja lopuksi kotimaan sisäinen lento. Vuoden 2011 jäätävä piikki taas selittyy lukuisilla kaukomatkoilla, joita sisältyi vuoteen kolme kappaletta, samoin kuin vuonna 2016. Erityisesti alkuvuosien piikeille olis ollut tehtävissä paljonkin, sillä siellä on jotain aivan järjettömiä lentoreittejä ihan liian monella koneenvaihdolla, mihin ratkaisuun on tultu, kun on matkustettu puhtaasti hinta edellä.

Sanoisin silti että pahin kaikista oli vuosi 2014, jolloin lensin kotimaan sisäisiä lentoja, eli käytännössä Oulu–Helsinki-väliä tuhottoman monta kertaa. Esimerkiksi muuttoa edeltävään asuntokatselmukseen lensin aamulla Helsinkiin ja palasin kotiin vielä illalla. Se on tietty arkipäivää tosi monelle, mutta tuntuu sulalta hulluudelta luonnon kannalta.

Tein vuoden 2014 järjettömän kotimaan lentelyn seurauksena päätöksen vähentää kotimaan sisäisiä lentoja merkittävästi ja sallin itselleni ainoastaan yhden vuosittaisen vapaa-ajan kotimaan lennon. Tulevaisuudessa tavoitteena on luopua kokonaan kotimaan lennoista, mutta koska haluan onnistua tavoitteessani pitkäjänteisesti, realistinen ja salliva tavoite on tulevaisuutta ajatellen tällä hetkellä viisain valinta. Ja se on toiminut erinomaisesti: kahden viime vuoden ajan oon puksutellut Helsingistä Ouluun vain junalla, enkä aiempien vuosien tavoin lentäen. Vuonna 2017 lensin kotimaassa yhden edestakaisen matkan Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin.

Vuosi 2017 oli mulle henkilökohtaisesti merkittävä vuosi päästöjä ajatellen, sillä se todisti elintapojen riittävän kompensoimaan ahkeraa lentomatkustusta, ainakin jos verrataan keskiarvoihin. Ahkerasti matkailevan henkilön voisikin helposti kuvitella kuormittavan ympäristöä hiilidioksidipäästöillä huomattavasti perus-Pekkaa tai -Pirkkoa enemmän, mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.

Lyhyesti kuvailtuna mun arjen elintavat on melko vähän ympäristöä kuormittavia: asun 52-neliöisessä kerrostaloasunnossa pääasiassa yksin, liikun arkisin paikasta toiseen lähes poikkeuksetta jalan, syön pääasiassa kasvispainotteista ruokaa ja käytän maitotuotteitakin nykyisin melko vähän, ruokahävikkiä ei juuri synny, mulla ei ole lemmikkejä, en oo mikään himoshoppaaja ja kierrätän kaiken mahdollisen.

Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston rahoittaman elämäntapatestin mukaan nämä elintavat kuluttavat maapalloa huomattavasti vähemmän kuin tavallisen suomalaisen tapa tallustaa tällä pallolla. En voi kuitenkaan iskeä päähäni pyhimyksen rengasta, sillä mun kohdalla tässä asiassa puhutaankin puhtaasti kompensaatiosta: nämä elämäntavat kompensoivat mun intohimoisen matkustuksen aiheuttamia tuhoja maapallolle.

Sitran elämäntapatestin tulos 4 100 kg ja siihen lisätty vuoden 2017 lentopäästöjen tulos on 2801,8 kg, eli yhteensä 6 901,8 kiloa. Se on edelleen yli tuhat kiloa vähemmän kuin 8 660 kiloa eli tavallisen suomalaisen vuodessa aiheuttamat päästöt (Globalis).

Mulla on vielä pitkä matka siihen että eläisin maapallon kannalta kestävästi, enkä kyllä rehellisyyden nimissä osaa nimetä enää kovin montaa keinoa joilla voisin elollani aiheuttaa vielä tätä vähemmän päästöjä, jos lentomatkustusta ei oteta huomioon. Tässä vaiheessa mulle kuitenkin riittää se, että mun päästömäärä on sama kuin muillakin ihan tavallisilla suomalaisilla, kuten se nyt ensimmäistä kertaa viime vuonna oli. Sitten kun siitä on tullut normi eli luvut ovat pysyneet samalla tasolla vuosi toisensa perään, on aika alkaa suunnitella seuraavaa askelta.

Pyrin välttämään suurten ja nopeiden muutosten tekemistä tässä asiassa, sillä mun tavoite on pienentää päästöjä pitkällä aikajänteellä. Sen vuoksi en pidä radikaaleja muutoksia realistisina, sillä ne ei todennäköisesti tuu kestämään paria vuotta kauempaa. Nämä hitaasti muokatut elämäntavat sen sijaan pysyvät toivottavasti mukana vielä vuosikymmentenkin päästä, oli lentomatkustaminen tavalliselle ihmiselle sitten enää mahdollista tai ei.

Onko nämä sellaisia asioita, joita sun mielestä kannattaa edes miettiä?

Lisää tästä aiheesta

8 Kommenttia

Ritva 13.4.2018 at 8.30

Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

Vastaa
Inka 17.4.2018 at 20.57

Kiitos!

Vastaa
Ulkosuomalainen 13.4.2018 at 11.35

Hyvä aihe ja kaikki voi vaikuttaa omalta osaltaan.
Harkitummin tulee suunniteltua matka kestoineen, kohteen valinta ja sisältö tuon päästöjen kautta, asian sisäistäminen on yksi mahdollisuus olla muutenkin vastuullisempi kuluttaja omassa arjessa. (Muovit, punainen liha, auton käyttö, jne.)
Yöjuna on yksi suosikkini, loman vuorokaudet on niin arvokkaita että tulee laskettua, paljonko niitä menee “hukattuina” pakolliseen istumiseen jossakin kulkuneuvossa.

Lentojen päästöt pienenevät tekniikan, polttoaineiden kehittyessä, matkustaminen ihmiskunnan yhdistäjänä (toivottavasti) on yksi monista hyvistä asioista. Matkailija antaa myös itsenään viestin, jäljen kohteen ihmisiin, tuo myös jotain kotimaahansa.

Vastaa
Inka 17.4.2018 at 20.59

Hyviä pointteja! Yöjuna on mulla jäänyt aivan kokematta, sillä oon matkustanut yöjunalla vaan pari kertaa tähän mennessä. Kiitos kommentista!

Vastaa
Sanna I Seven Seas 13.4.2018 at 15.06

Ehdottomasti kannattaa miettiä ja pohtia ääneen. Tosi hyvä postaus ja muistan, että olet julkaissut vuosittain lentopäästöistä kertovan postauksen ja silloin viimeistään se aina herättelee omaakin käyttäytymistään. Eli hyvä että asia on esillä.
Tuo Sitran testi tuli myös tehtyä ja siinä en kyllä pyhimyksen rengasta saanut ja se pisti kyllä miettimään valintojen vaikutuksia entistä enemmän. Yhtenä suurimpana autoilu, jota pitää miettiä jatkossa. Mutta kuten sanoit, niin yksilön vaikutusta ei voi väheksyä ja jokainen voi siellä arjessa tehdä valintoja ja kompensoida sillä reissujaan.

Vastaa
Inka 17.4.2018 at 21.00

Autoilu on kyllä paha! Tietenkin se on joissain tapauksissa vaan välttämätön, jos ilman omaa autoa ei pääse esim. kauppaan tai kotiin. Silloin tietty voi koittaa kompensoida muuten, mutta taitaa meillä kaikilla olla se yks iso juttu, josta on lähes mahdotonta vähentää. Pienillä valinnoilla päästään onneksi eteenpäin, ja on kyllä jo paljon, että näitä asioita edes miettii.

Vastaa
fiilis 15.4.2018 at 15.40

Usein sanotaan, että jos koko maailma eläisi kuten me suomalaiset, niin maapallo ei sitä kestäisi. Mikään ei voisi olla enemmän väärin. Maailman suurin ympäristöuhka on kehitysmaiden väestöräjähdys jolle esim. Afrikan ja Lähi-Idän valtiot eivät halua tehdä yhtään mitään. Kehitysmaissa ei luonnosta välitetä, kaikki kipataan luontoon. Muovista puhutaan paljon ja kaikki muoviroska joka päätyy valtameriin on peräisin kehitysmaista, ei suinkaan Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta vaikka meille kovasti näin koetetaan kertoa.
Afrikassa luonto joutuu antamaan kaiken aikaa tilaa ihmiselle ja salametsästys on epideeminen. Kärjistäen, yksi sarvikuono tai gorilla on paljon, paljon arvokkaampi kuin miljoona afrikkalaista. Niitä ei saa uusia.

Hiilidioksidi on heikko kasvihuonekaasu ja se saa kohtuuttomasti palstatilaa ja huomiota. Me emme tiedä mikä on “oikea” CO2-taso, emmekä tiedä sitäkään onko CO2:n lisääntyminen sittenkään niin vaarallista ja vakavaa kuin meille sanotaan. Tutkijat eivät ole asiasta yksimielisiä, tämä yksimielisyys vallitsee ilmastonmuutostutkijoiden joukossa, tutkijoiden joita ei edes ollut olemassa 25 vuotta sitten ja koko (kyseenalainen) tieteenala on perustettu aivan äskettäin.

Juuri meille sanottiin, että kohta Suomessa on Keski-Euroopan ilmasto (ei voi olla koska sijaintimme pallon pinnalla on mikä on) mutta nyt kohkataan ilmaston kylmenemisestä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005642870.html

Vastaa
Inka 17.4.2018 at 21.01

Tuokin on ihan hyvä pointti, että me ei niitä pahimpia olla – eikä varmasti edes pahimmasta päästä.

Vastaa

Jätä Kommentti