Pallontallaajat.net
Valikko

Aina yhtä ihana Lontoo

Kirjoittanut Inka 1.6.2018

Ei kevättä ilman Lontoon-seikkailua, sen oon päässyt viime vuosina toteamaan. On fantastista huomata miten Lontoosta on tullut mulle oikeasti vuosittainen kohde, ja miten kaksikin päivää riittää saamaan Lontoo-kuumeen taas hetkeksi kaikkoamaan. Myös se että tietää pääsevänsä sinne taas viimeistään vuoden päästä pitää pahimman kuumeen loitolla.

Yhden viikonlopun mittainen Lontoon-kaupunkiloma osui tänä vuonna suurelle hääviikonlopulle, sillä noustiin Lontoon-koneeseen Harryn ja Meghanin hääpäivän aamuna. Toisin kuin olis voinut kuvitella, ei häähumu näkynytkään kaupungilla juurikaan, vaan meininki oli aika perus. Siellä täällä tuli vastaan tietysti onnitteluja hääparille ja turistikojut oli täynnä H+M-krääsää, mutta muuten meno oli kuin minä tahansa päivänä.

Mietin että mitä kirjoittaisin reissusta, joka oli ihan perinteinen tyttöjen kaupunkiloma: shoppailua, syömistä ja juoruamista. Sitten tajusin että eihän niiden matkojen tarvi ollakaan mitenkään erityisiä ohjelmaltaan ollakseen merkityksellisiä, ja perusreissustakin löytyy takuulla juttuja, joista toiset haluaa kuulla. Siispä seuraavana luvassa reissuraportti ihan perusreissulta!

Lennettiin Lontooseen Finnairin aamulennolla, ja pääsin viimein testaamaan uuden A350-konetyypin. Vaikka istumapaikka oli se koneen huonoin, 3+4+3-istumapaikkajaossa mun paikka sijaitsi tietysti keskirivin keskellä, mutta eipä se kolmen tunnin mittaisella lennolla juuri ressannut. Vaikka lento lähti superaikaisin ja takana oli vaan nelisen tuntia unta, piti koneen viihdejärjestelmästä ottaa tietysti kaikki ilo irti, sillä harvemmin Euroopan sisäisellä lennolla pääsee katselemaan lentoyhtiön tarjoamaa leffaa. Yösyöttö oli mainio, ja kohta jo laskeuduttiinkin Lontooseen, mihin oli luvattu samanlaista ihanaa superhellettä kuin Suomessakin ollaan saatu nauttia lähes koko toukokuu.

Oltiin perillä Heathrow’lla ysin pintaan, ja reilun tunnin päästä oltiinkin jo hotellin respassa viemässä kamoja säilytykseen. Toisin kuin kahdella aikaisemmalla yhden yön Lontoon-reissulla, tällä kertaa majoituin seurasta johtuen jossain muualla kuin halvimmassa mahdollisessa hotellissa, sillä buukattiin tyttöjen kanssa majoitus kansainvälisen Ace-ketjun Shoreditchin hotellista. Ei saatu vielä huonetta, joten nopean naaman kampaamisen jälkeen paineltiin nopeasti takaisin kadulle.

Kesälauantainen Lontoo oli parhaimmillaan, vaikka aamusta olikin vielä vähän viileää. Tehtiin rauhassa matkaa jalan kohti keskustaa, ja astuttiin sisälle ensimmäiseen riittävän kivalta näyttävään ruokapaikkaan. Lopulta meidän lounaspaikaksi valikoitui Holbornissa sijaitseva Byron-ketjun ravintola, joka oli meille kaikille täysin uusi tuttavuus. Tunnelma oli kiva ja burgerit hyviä, joten valinta meni nappiin! Myöhemmin reissun aikana bongattiin saman ketjun burgeriloita vähän väliä.

Ensimmäinen reissupäivä meni Lontoon tunnelmaa fiilistellessä sekä tietysti – tyttöjen reissulla kun oltiin – shoppaillessa. Lopullinen tuliaissaldo osoittautui melko pieneksi, mutta siitä huolimatta Oxford Streetin kaupoissa on aina yhtä kiva seikkailla. Tosin nyt tuli taas todettua Oxford Streetin olevan Lontoon karmeimpia paikkoja, mutta jostain syystä siitä huolimatta sitä löytää itsensä sieltä kerta toisensa jälkeen, lähes jokaisella reissulla.

Ensimmäinen päivä sisälsi niin paljon kävelyä, että uudet reissukengät oli iltaan mennessä takuulla ajettu sisään. Päivä hurahti tosi nopeasti ihan vaan shoppaillessa ja kävellessä, mutta sen lisäksi ehdittiin jotain muutakin, nimittäin käydä katsomassa musikaali! Se oli niin hieno elämys, että siitä on luvassa vielä oma postauksensa, mutta nyt kun puolen vuoden sisällä oon päässy kokemaan musikaalin sekä Broadwaylla että West Endissä, lupaan itelleni pyhästi sisällyttäväni jatkossa musikaalin matkaohjelmaan aina, kun oon Nykissä tai Lontoossa.

Paluumatkalla tuhannen väsyneenä piipahdettiin vielä pubissa, sillä pitihän sekin kokemus saada. Astuttiin sisään taas aika randomisti kivalta näyttävään paikkaan, ja toisten nauttiessa perinteistä fish’n’chipsiä mää valkkasin eteeni mulle perinteisen päivän toisen burgerin. Kelpasi!

Kun lopulta pitkän päivän jälkeen päästiin hotelliin, saatiin huone ja kaaduttiin sänkyihin, oli fiilis kuten onnistuneen kaupunkimatkapäivän (loma ei välttis tässä vaiheessa oo se osuvin sana) pitääkin: kaikkensa antanut. Valkattiin noin 300 euroa yöltä maksanut Shoreditchin Ace huippuhyvien arvostelujen, viiden tähden ja suht hyvän sijainnin vuoksi, mutta täytyy sanoa että oli se kieltämättä vähän pettymys. Toki neljän hengen huoneissa joudutaan aina tekemään vähän kompromisseja, mutta tosi monet jutut hotellissa oli kuitenkin vähän tekemällä tehtyjä. Esimerkiksi huoneessa oli saatavilla komea – tietysti maksullinen – viskivalikoima tosi helposti, mutta vedenkeittimen taas joutui kaivamaan erikseen laatikosta, ja yhdistämään vielä jatkojohtoonkin ennen kun teen sai keitettyä.

Tytöt ei ollut myöskään saada loppua kuittailuille kun tajuttiin, että lopulta mun valitsema Ace sijaitsee aika railakkaalla bilealueella ja on itse asiassa myöskin aikamoinen bilehotelli. Biletys raikui aika hyvin myös huoneisiin, joten korvatulpat oli melko must. Kaiken kaikkiaan hotelli oli tarkkaan harkitun ja hyvännäköisen sisustuksen lisäksi tosi ok, perusjutut toimi lähes kunnolla mutta en ehkä ihan viiden tähden hotelliksi saati 300 euron arvoiseksi menis sitä kehumaan. Oli kiva käydä, mutta ens kerralla joku muu sitten.

Sunnuntaiaamun aamiainen nautittiin hotellin yhteydessä toimivassa We are hoi polloi -ravintolassa, joka ei sijainnutkaan hotellin kattoterassilla, toisin kuin kuvittelin (miten ihminen voi olla näin kujalla? :D). Ehkä nettisivuillakin oltiin uhrattu käytännön toimivuus tyylikkyyden vuoksi, mutta tässä reissaajassa se herätti lähinnä pientä harmitusta. Vaan eipä siinä, puuroaamiainen kelpasi ja sen jälkeen oltiinkin valmiita toisen päivän seikkailuihin!

Sunnuntaista oli tulossa vielä kuumempi kuin lauantaista, mutta siitä huolimatta oltiin jäätymisen partaalla, kun aamutuimaan lähdettiin liikkeelle. Nopeasti are kuitenkin lämmitti ja löydettiin itsemme Covent Gardenin huudeilta fiilistelemässä lähes autiota turistikohdetta. Nautittiin auringosta vielä hetki läheisessä puistossa ennen kauppojen aukeamista, ennen kuin oltiin valmiita tekemään täsmäiskut viimeisiin suosikkipaikkoihin: Whole Foods teevalikoimineen, Dorothy Perkins ja River Island oli vielä listalla ennen lähtöä.

Lontoo-seikkailun kruunasi vielä mun klassikko, puistopiknik Hyde Parkissa. Läheinen Sainsbury’s oli harmillisesti lopetettu, tai oikeammin koko rakennus missä ruokakauppa sijaitsi, oli hävinnyt, joten haettiin piknik-eväät läheisestä Tescosta. Sekin tietty kelpasi, ja oli suorastaan mahtavaa päästä vaan nauttimaan double-deckerien täyttämästä maisemasta ja ihanasta auringosta.

Kaks päivää Lontoossa, tällä kertaa kavereiden kanssa, oli ihana tapa päättää reissukevät. Oon superkiitollinen kaikista seikkailuista mitä oon päässyt kevään aikana kokemaan, ja niiden ansiosta toivoinkin että lomareissuton kesä menee tosi mukavissa tunnelmissa kotihuudeilla. Onneksi tässä on kuitenkin vielä ainakin yksi työmatka kesällekin luvassa, niin ei mee aivan Suomi-fiilistelyksi koko kesä.

Kiitos maffftavasta reissuseurasta Christu ja Noora! 

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Raija 2.6.2018 at 22.38

Tammoset postaukset on just niita parhaita! :)

Emma kaipaa tietoa siitta et mita siina ja tassa raflassa maksoi mikakin ruoka tai mita kaikkea listalla olis ollut (sen loytaa kylla sit halutessaan muualta) tai hintavertailua hotellista muiden alueen hotellien kanssa vaan just tollasta autenttista reissumeininkia on kiva lukea! :)

Sorry etta kayn taalla toistamassa itseani. :D Mut oikeasti oli piristava lukea tallainen postaus.

Vastaa
Inka 3.6.2018 at 9.46

:D Kiitos kommentista Raija, tosi kiva kuulla, taas kerran! :) Ihanaa kesäkuuta!

Vastaa

Jätä Kommentti