Pallontallaajat.net
Valikko

Ensimmäisten päivien tunnelmia Thaimaasta

Kirjoittanut Inka 1.9.2018

Ensimmäiset hetket hektisessä Bangkokissa toi hetkessä mieleen parin vuoden takaiset elämäni ensimmäiset hetket Thaimaassa. Kuuma ja kostea ilma sai vaatteet liimautumaan kiinni ihoon, liikenteen valtava meteli, katuruokakojuista kantautuvat tuoksut ja paikallisten ystävälliset hymyt sai pään sekaisin silloin, mutta toisella kerralla hämmennysvaaraa ei enää ollut, kun tiesi mitä odottaa.

Aasian suurkaupungit on mulle tuntemattomia, sillä oon toistaiseksi käynyt Bangkokin lisäksi vaan Singaporessa, mikä osaltaan voi olla syynä sille, miksi kaupungit menee mun päässä aika ajoin keskenään sekaisin. Nyt kuitenkin oltiin selvästi Bangkokissa, ja reilun kymmentuntisen lentomatkan, yli tunnin mittaisen taksissa istumisen ja viiden tunnin välikuoleman jälkeen olin jokseenkin tolpillani ja valmis ottamaan vastaan sen, mitä Bangkokilla oli tarjottavanaan. Vajaan parin päivän aikana kaupunki tarjosi yllättävän paljon.

Kuten työmatkoilla on tapana, tälläkin reissulla päivät on tiukasti aikataulutettu, mutta aina ruokailujen ympärille. Ensimmäiset kosketukset thaimaalaisen keittiön antimiin saatiin uppoutumalla katuruokaan. Ekalla Thaimaan-reissulla paikallinen ruoka ei juurikaan sykähdyttänyt, joten oli kiinnostavaa nähdä miten käy työmatkalla, missä käytöstavat menevät omien mieltymysten edelle. Aloitettiin illan (ruoka)seikkailut suuntaamalla kaupunkia halkovalle Chao Phraya -joelle. Kapeiden katujen ja monien mutkien jälkeen päädyttiin lopulta River View -hostellin ylimmisä kerroksissa sijaitsevaan River Vibe -kattobaariin, mihin meidän oli määrä tulla katselemaan auringonlaskua. Pilvisen sään vuoksi auringonlaskua ei kuitenkaan näkynyt, mutta nautittiin silti maisemasta ja alkupaloista ihan kivan maiseman avautuessa silmien edessä. Baari on erityisesti reissaajien suosiossa, eikä siellä juuri paikallisia näkynyt, mutta tunnelma oli hauskan rento ja alkupalat varsin mukiinmeneviä.

Kun auringonlasku oli missattu, jatkettiin matkaa Chinatowniin. Kiinalaiskaupunginosat ei oo mulle kauhean tuttuja, sillä harvassa kaupungissa oon jaksanu oikeasti käyttää aikaa Chinatownin tutkimiseen. Nyt siihen tarjoutui kuitenkin aika erinomainen mahdollisuus. Kuljeskeltiin pitkin Chinatownia ja tutkiskeltiin ruokakojuja. Paikallisopas oli tsekannut valmiiksi paikat mihin mennään, mutta joustovaraa riitti myös vastaantulevien kojujen antimille. Michelin-logon bongaaminen Bangkokin katuruokakojujen seasta ei oo mitenkään erikoista, sillä melko moni vaatimattoman näköinen koju on saanut maininnan arvostetussa ravintolaoppaassa. Tähtiä tai Bib Gourmand -mainintoja kojuilla ei ole, mutta suositus oppaassa on aika kova juttu. Me pysähdyttiin alkuruoan jälkeen välijälkkärille, ja napattiin Patonggo-kojusta kiinalaiset donitsit mukaan reilulla eurolla. Ei paha hinta Michelin-jälkkäristä!

Ohitettiin loput Michelin-kojut, joita en kyllä onnistunut bongaamaan donitsipaikan lisäksi kuin yhden, ja suunnattiin kiireiselle pikkukadulle, jonka molemmin puolin oli ruokakojuja ja värikkäitä muovituoleja ja jonka keskellä vilisi iso joukko kävelijöitä, tuk tukeja ja autoilijoita enemmän tai vähemmän hallitussa kaaoksessa. Suunnattiin määrätietoisesti kojulle, joka oli erikoistunut kuumilla pannuilla tarjoiltaviin nuudeliannoksiin. Tirisevän kuumat nuudelit teki kauppansa, ja pääsin taas askeleen kauemmas ruokavammoista.

Ehdittiin yllättävän paljon jo ekana iltana, ja toisen Bangkokin-päivän ohjelma oli huomattavasti rennompi. Päivä alkoi ruoan ympärillä, sillä Chatuchakin kuuluisan viikonlopputorin vieressä sijaitseva Or Tor Kor -tori oli meidän ensimmäinen kohde. Siellä kierreltiin kojujen keskellä ja koin uuden makuelämyksen, kun maistoin ensimmäistä kertaa duriania!

Tuo pahamaineinen hedelmä maistui ihan ok hyvin tälle nirsolle, ja taika onkin kuulemma hedelmän kypsyydessä. Kun se on just eikä melkein oikean kypsyinen, ei se haise niin jäätävän pahalle kuin mitä tarinat antaa ymmärtää. Maku oli melko mieto ja rakenne yllättävän jauhoinen, mutta vähintään ylitin itseni kun uskaltauduin maistamaan tuota reissaajien parjaamaa herkkua. Or Tor Kor -tori on kuulemma hyvätuloisten paikallisten suosiossa, sillä ruokien laatu on siellä korkea, mikä nostaa myös hintoja peruspaikallisten ulottumattomiin. Mutta kyllä mää mieluummin maksan vähän enemmän ja en laattaa durianin maistamisen jälkeen.

Torin jälkeen luvassa oli jotain supersiistiä: elämäni ensimmäinen thaihieronta! En oo koskaan lämmenny hieronnoille mitenkään erityisesti, mitä syystä edellisreissullakin hierontaelämys jäi kokematta. Suunnattiin työmatkan puitteissa “vähän parempaan paikkaan” aivan hotellin viereen Divana-kylpylään, jossa puitteet oli vähintäänkin kohdallaan. Hektinen kaupunkitunnelma vaihtui seesteiseen rauhaan samassa hetkessä kun ovesta astui sisään. Tässä paikassa ei voinut muuta kuin rauhoittua, ja se jos mikä teki aika hyvää! Reilun parin tunnin hieronta kuorintoineen oli aika jees, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi tyypit satsaa hoitoloihin. Divanan hintataso oli tosiaan lievästi sanottuna kallis, sillä siinä missä Bangkokista saa helposti hieronnan alle kympillä, täällä tuon meidän kokeman parin tunnin setin hintalappu oli lähemmäs sata euroa. Kuten työmatkoilla kuuluu, en maksanut palvelusta tippiä enempää.

Aivan täydellisen rentoutuneena tallusteltiin sitten takaisin hotellille, joka onneksi sijaitsi tien toisella puolella. Meidän Bangkokin-majapaikka oli Sukhomvitin alueella sijaitseva Rembrandt-hotelli, jonka 26. kerroksessa sijaitseva kattobaari oli seuraava tukikohta. Huikeat maisemat ja melko erikoinen drinkki veti melko sanattomaksi, sillä näkymä oli varsinkin illan pimettyä aika fantastinen. Kun tulee pikkupitäjästä, ei pilvenpiirtäjien valossa voi muuta kuin todeta nöyränä että aika pitkälle on päästy taas. Kattoterassi oli selvästi tosi suosittu, sillä vaikka siinä vaiheessa siellä ei ollut ketään muita kun mentiin, oli kaikki paikat täynnä ja lisää tuoleja kannettiin sisältä silloin, kun alettiin tekemään lähtöä.

Ilta sai vielä kruununsa, kun suunnattiin niin ikään kävelymatkan päässä sijainneeseen The Local -ravintolaan, joka tarjoili nimensä mukaisesti paikallista ruokaa. Thaimaalaisherkkuja tilattiin pöytä täyteen vino pino, ja mun ruokavammat joutui taas koetukselle, mutta hyvin selvisin, vaikka annoskoot onkin jääneet huomattavasti normaalia pienemmiksi. Onneksi kehitystä on tapahtumassa selvästi pikkuhiljaa, ja tässä alkaa vähitellen thaimaalaisetkin maut olemaan hyviä. The Local on muuten saanut Bib Gourmand -maininnan Michelin-oppaassa, joka on heti tähtien jälkeen seuraava suositustaso. Odotukset oli siis korkeat, ja omien ruokavammojen vuoksi lopputulos ehkä ihan inan pettynyt. Mutta toisaalta ei voi valittaa kun oli oma vika, ja mangoriisi oli ainakin ihan huippua!

Siihen päättyi mun Bangkokin-seikkailut tämän reissun osalta, sillä loppuyö meni pakkaillessa ja aamulla alettiin tehdä matkaa Suvarnabhumin lentokentälle vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen kello 5.30.

Parin päivän piipahduksen perusteella Bangkok kirkasti edellisreissusta kuvaansa selvästi, ja jotenkin siitä alkoi löytyä tuttujakin elementtejä, joihin suhtautui vähän fiilistellen. Ei se edelleenkään kipua mun suosikkikaupunkeihin, mutta se herätti nyt edelliskertaa selvemmin positiivisia fiiliksiä. Tää tuskin oli viimeinen kerta Bangkokissa, joten saa nähdä miten ajatukset ehtii vielä tulevaisuudessa muuttua! Tästä jäi siis päällimmäisenä käteen ruoka ja kattobaarit, eikä niiden perusteella voi ainakaan kovin väärää kuvaa kaupungista saada.

Mikä on sun lempijuttu Bangkokissa?

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti