Pallontallaajat.net
Valikko

Nirso reissaaja Thaimaassa, osa 2 – kova yritys, laiha lopputulos

Kirjoittanut Inka 16.9.2018

Ekan Thaimaan-reissun jälkeen jouduin täälläkin toteamaan, että vaikka miten yritin, en tykännyt thaimaalaisesta ruoasta. Se tuntui olevan monelle henkilökohtainen loukkaus, ainakin reaktion perusteella, sillä niin moni tuntui suorastaan palvovan Thaimaan keittiötä. Aattelin, että vika on minussa, etten vaan oo vielä hoksannut thaimaalaisen keittiön hienoutta, ja päätin että seuraavalla kerralla yritän vielä enemmän.

Mieto ja maito -jengiin kuuluvilla matkailijoilla on tunnetusti hieman haastavaa reissussa varsinkin Aasiassa, kun ruoat on aika tuhdisti maustettuja. Maustettu ei kuitenkaan tarkoita aina tulista ruokaa, mikä avaa pieniä mahdollisuuksia myös munkaltaiselle lapsen makuaistilla varustetulle aikuiselle.

Thaimaan-työmatkan teema oli ruoka. Niin mun tuuria. Se kuitenkin tarkoitti että en pääsis pakoon paikallisen keittiön antimia vaan ruokaa tulisi vastaan joka päivä ja monta kertaa, kun päivän ohjelma rakentui juuri syömisen ympärille, kuten aika lailla aina reissatessa. Meidän opas oli Tukholmassa asuva thaimaalainen, joka palasi halusta päästä taas herkuttelemaan omilla suosikeillaan. Siispä pöydät täyttyi toinen toistaan herkullisemmista paikallisista aterioista kerta toisensa jälkeen.

Käsi sydämellä täytyy tunnustaa, että en todellakaan maistanut aivan kaikkia annoksia, mitä pöytään tuotiin jaettavaksi. Äyriäisannokset skippasin suosiolla, mutta kaikkea muuta ainakin yritin maistaa. Lopputulos oli kuitenkin se, että en oo varmaan koskaan syöny millään reissulla niin vähän, mitä tuolla Thaimaan-matkalla. Yleensä ruokahalu kaikkosi viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lautanen oli tuotu pöytään. Siinä sitä sitten oltiin, maistelemassa paikallisen keittiön erikoisuuksia. Helmiä sioille.

Toki thaimaalaisessa keittiössä on omat suosikit, eikä maassa todellakaan tarvi munkaan kaltaisen nirson nähdä nälkää tai turvautua länkkäriherkkuihin. Paikallisen keittiön vahvimmat maut ei todellakaan sovellu omaan makumaailmaani, ja mieluusti jäyhään niitä miedompia makuja kaikessa rauhassa.

Lopputulema oli siis, että nyt yritettyäni kaksi kertaa omalla mittapuullani aika kovasti totean, että hyvä yritys. Tämä ei jää tähän, mutta en taida jatkossakaan odottaa mitään tajunnanräjäyttäviä ruokaelämyksiä, kun suuntaan Thaimaahan seuraavan kerran. Sen sijaan fiilistelen vaikkapa niitä paratiisirantoja tai muita elämyksiä, sillä niitä ainakin löytyy, ja ne kelpaa!

Jäin miettimään edellisen aihetta käsittelevän postauksen ja sitä seuranneiden kommenttien jälkeen, millainen on oikea ruokamatkustaja? Väärin matkustettu -asenne kattaa pahimmillaan myös ruokailut ja paikoitellen vaikuttaisi siltä, että yleisen mielipiteen mukaan ei välttämättä kannata edes lähteä koko Thaimaahan, jos ei rakasta sitruunaruohoa, galangalia ja katkaraputahnaa – kalakastikkeista puhumattakaan!

Toisten matkailijoiden tuomitseminen on tosi outoa. Kaikki jotka reissaa paljon, uhraa monia asioita sen eteen, että pääsee seikkailemaan. Reissaajien muodostama yhteisö on usein hieman yhteiskunnan perusnormien ulkopuolinen, maineeltaan avarakatseinen maailma, jossa jokainen on saanut hieman kuraa niskaan valintojensa vuoksi. Ei olla tehty “kuten pitäisi” vaan on valittu maailma seikkailuineen omistusasunnon, lapsikatraan tai vaikkapa vakituisen työpaikan sijaan. Sen vuoksi siinä maailmassa painotetaan, että jokainen saa olla juuri sitä mitä on.

Näin tuntuu olevan niin kauan, kunnes tapahtuu ensimmäinen erhe. Truetravellereiden elämä käy kestämättömäksi siinä vaiheessa, kun joku joka matkailee, kehtaa kyseenalaistaa perusnormit. Väitän kuitenkin, että oon ihan yhtä lailla “oikea” matkailija, vaikka valitsenkin tulisten katkarapujen ja ihanan korianterin sijaan ananaksen, tuoreita kasviksia ja juon Changin tilalta Cola Zeroa.

Reisaajatkaan en onneksi mahdu yhteen muottiin, ja se on meidän maailman rikkaus.

Lisää tästä aiheesta

14 Kommenttia

SunRiseGirl 16.9.2018 at 11.46

Pystyn aika hyvinkin samaistumaan tähän, koska en todellakaan tykkää kaikista Thai ruuista. Erityisesti viime reissulla alkoi tökkimään se sairaan leveä nuudeli, jonka pureskeleminen ja nieleminen aiheutti melkein oksennusreaktion. Olin sitten loppumatkan tilaamatta nuudelia, jos en voinut olla varma, että missä muodossa nuudelit tulee. Muutenkin muutamat maut tökkii kovasti ja esim. korianteria en voi sietää lainkaan. Ja usein rikon kaikkia ruokamatkustamisen “sääntöjä” ja menen pizzalle, kun paikalliset maut alkaa tökkimään. Ja oluet ei uppoa mullekaan, joten sillä Coke Zerolla menen minäkin :)

Vastaa
Inka 16.9.2018 at 19.57

Huh, onneksi löytyy muitakin nirsoilijoita, helepottaa! Mää just mietin tuota nuudelia että en oo kyllä ihan varma että onko se munkaan juttu. Tavallaan joo, mutta sitten liian suurissa määrin ei todellakaan. Hyvä me!

Vastaa
SunRiseGirl 16.9.2018 at 20.53

Ja täsmennän vielä, että osasta thai ruuista tykkään tosi paljonkin, mutta sitten ilmeisesti ne aivan alkuperäiset, ei juuri turisteille räätälöidyt maut, on useammin sellaisia mitkä ei iske.

Vastaa
Inka 16.9.2018 at 22.39

Haha, mulla on just sama. Juuri oli reissulla tilanne missä paikallisopas kysyi illallisen jälkeen fiiliksiä ja se oli ainoa kerta, kun pystyin aidosti sanomaan ruuan maistuneen. Siihen vastasi thaimaalainen, että eväkset oli hänen mukaansa koko reissun surkeimmat. :D Että niin.

Vastaa
Artsi17 17.9.2018 at 16.33

Juuri näin, valikoidusti pystyn minäkin syömään thai-ruokia. Ollessani pidemmän jakson Thaimaassa piti joka kolmas päivä saada “länkkäriruokaa”, pihvi tai vastaava. Kysyttäessä mausteita vastasin aina mieto, sekin oli tosi vahva minulle. Monia salaatteja ja varsinkin keitettyjä vihanneksia en pysty syömään oli ne sitten missä maassa valmistettu. Katsoessani jutussa näkyvää kuvaa ruokahallista ajattelin että eipä tuossa ole juuri mitään minulle maistuvaa oli sitten miten halpaa tahansa.
Thaimaasta löytyy jokaiselle jotain maukasta syötävää, itse pidin mm. kanakeitoista, lihavartaista ja erilaisista makeista jälkiruuista, ei siis mitään erikoista mutta useinmiten erikoisuuksia maistaessani olin enemmän tai vähemmän pettynyt, tottumus kysymys ilmeisesti.

Vastaa
Inka 17.9.2018 at 21.23

Varmasti tuo ruokavammaisuus korostuu juuri pitkällä matkalla, jolloin on ihan takuuvarmasti pakko saada aika ajoin myös kotimaan keittiön ruokaa, oli kyseessä millainen ruokahifistelijä tai thairuoan rakastaja tahansa. Kiva kuulla sun kokemuksia, meitä nirsoja on monenlaisia. :D Ja joo, ihan varmasti löytyy jokaiselle jotain. Kiinnostava kuulla jälkkäreiden maistuvan sulle, mun silmissä ne oli vähintään kyseenalaisia, mutta ainakin kuvissa näkyvät kookospallot ja -jellyt maistui oikein mainiosti. Tsempit meille ruokaseikkailuihin!

Vastaa
Pauliina / A la Helvetia 17.9.2018 at 17.48

Mahtavaa, että kirjoitat tästä näin avoimesti! Onhan uusien makujen ja makuyhdistelmien maisteleminen ajoittain vähän kuluttavaa, sillä siinä joutuu ulos omalta mukavuusalueeltaan – mikä se sitten kenelläkin on. Samalla tavallahan ylipäätään uudessa ympäristössä eläminen on välillä raskasta, ja silloin on ihanaa mennä vaikka yhdeksi yöksi hyvätasoiseen hotelliin lepäilemään kesken reppureissun ;)

Vastaa
Inka 17.9.2018 at 21.24

Heh, yritän mieluummin olla avoin kuin ylläpitää kulttuuria, missä ei sovi nirsoilla… :D Ja nyt kun sanoit, niin lamppu syttyi: tykkään olla pois mukavuusalueelta noin elämässä yleensä, mutta en silloin, kun se liittyy ruokaan. Se on ihan painajaista! Vaikka tietysti hiljaa hyvä tulee, kunhan uskaltaa kokeilla. Ja tuo hotellilisäys on niin totta – välillä pitää saada vaihtelua, oli tilanne mikä hyvänsä! Ihania reissuja sulle Pauliina!

Vastaa
Annemaria/Samppanjaa muovimukista 17.9.2018 at 22.41

Näitä sun kuvia tässä kuolailen :) Tuolla reissulla olisin mieluusti ollu. Mutta sehän on ihanaa, että me ollaan matkailijoina niin erilaisia, kuten myös ihmisinä. Jos ruoka- ja viini on yhden ihanuus, toinen saa suurimmat kiksit liikunnallisista aktiviteeteista, kolmas palmurannoista ja neljäs kulttuurinähtävyyksistä. Mä en oo koskaan itse ymmärtänyt esimerkiksi arkeologisia nähtävyyksiä, ja oon aina moukkamaisesti ollut sitä mieltä, että kun on nähnyt yhdet rauniot, on nähnyt ne kaikki. Siinä kohtaa helmiä sioille. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse ymmärtää, eikä kaikesta pitää. Parasta matkailussa on se, että voi noukkia mieleisensä rusinat pullasta. Tosin ruokamatkalle Taikkuihin sua ei ehkä kannata uudelleen lähettää :)

Vastaa
Inka 19.9.2018 at 19.21

Hehe, kiitos kommentista Anne! Niin olis varmasti monet nauttineet olostaan tuolla matkalla, ja onneksi niin teki muut reissulla olleet! :) Ja tuo on kyllä hyvä pointti että on rikkaus vaan, kun ollaan erilaisia! Kai se tässäkin asiassa, jäipähän muille enemmän! Ja niin, ehkä sitä joskus vielä oppii tästäkin ruuasta tykkäämään, kun riittävästi harjoittelee!

Vastaa
Emmi 19.9.2018 at 14.51

Mua ei niinkään ärsytä matkabloggaajan nirsoilu vaan nirsoilu ihan ylipäätään :D En tiedä miksi, mutta on mulle todella punainen vaate. Odotan esikoistani ja mietin melkein eniten sitä miten saisi lapsesta kasvatettua ei-nirson. Heh – niinku ei olis suurempiakin huolia. Onko teidän perheessä muutkin? Millaiset ruokailutottumukset sun lapsuudenkodissa oli?

Vastaa
Inka 19.9.2018 at 19.27

Heh, ymmärrän! On kyllä mahtavaa jos nää et nirsoile yhtään, se on hieno ominaisuus jonka toivoisin joskus saavani itellekin, mutta pahalta näyttää.

Mulla nirsoilu tulee juurikin kotoa – oon oppinut siihen, että on ok jos on joitakin ruokia, mille nyrpistelee tai jopa jättää kokonaan syömättä. Mun sisaruksista toinen on vähintään yhtä nirso kuin minäkin.

En oo kuitenkaan enää edes niin paha kuin vielä esimerkiksi silloin, kun muutin pois kotoa, eli pitkä matka tässä on jo kuljettu, ja toivottavasti jossain vaiheessa maistuis myös thaikeittiön maut ja vaikka oliivitkin, mutta ei ihan vielä.

Onko sulla jotain vinkkejä? Mitä juttuja oot miettinyt lapsen kanssa, toimiskohan ne näin aikuisellekin?

Vastaa
Ode 20.9.2018 at 9.24

Musta tuntuu, että nirsoilu ei ole oikein kasvatuksen tulos. Kaverin lapsista toinen on nirso sihtikurkku, toinen syö ihan kaikkea, tahtoo kokeilla uutta ja pyytää lisää. Molemmat lapset ovat ihan samalla tavalla kasvatettuja, samat puurot ja vellit on eteen kannettu ja maistatettu, samanlaista esimerkkiä näytetty. Siltikin lapset ovat ihan erilaisia ruokatottumuksiltaan.

Itseäni nirsoilua enemmän pelotti muksun allergiat. Vanhemmista kummallakaan ei ollut mitään allergioita ja ollaan totuttu syömään huolettomasti kaikkea, välillä jopa niin ettei ihan tarkalleen tiedä mitä syö. Onneksi vielä näin kahden vuoden testiajanjaksolla mitään allergioita ei ole ilmennyt ja jälkikasvulle voi laittaa tarjolle mitä vaan lapsen makumaailmaan sopivaa.

Vastaa
Emmi 20.9.2018 at 17.03

Se voi todellakin olla näin, nähtäväksi jää! Mäkin tiedän perheitä joissa yksi lapsi on nirso ja muut ei. En ole oikeastaan miettinyt ollenkaan, miten tuohon asiaan voisi yrittää
vaikuttaa muutoin kuin omalla esimerkillä. Toki meillä kaikilla on mieltymyksiä ja ruokia joista tykkää enemmän kuin muista ja niin saakin olla. Allergiollekin voi nykyään tehdä jo vaikka mitä siedätyshoitoja. Kaverin muksu oli pienenä allerginen vaikka mille, nykyään oikeastaan vain pähkinälle.

Vastaa

Jätä Kommentti