Pallontallaajat.net
Valikko

Viikonloppu Ahvenanmaalla – mitä kaikkea saarilla kannattaa kokea?

Kirjoittanut Inka 22.9.2018

Thaimaasta mun työmatkaputki jatkui suoraan, sillä ehdin käydä kotona 18 tuntia, kun oli taas aika lähteä. Aamuneljän herätys ei tuntunut missään hienoisen aikaerorasituksen vuoksi, kun suunnattiin Helsingistä Turkuun aamutuimaan. Ahvenanmaan laivayhteydet on kieltämättä vähän haastavat kellonaikojen vuoksi, mutta toisaalta kyllähän kivan kohteen vuoksi on valmis myös näkemään vähän vaivaa.

Hypättiin Silja Linen laivaan Turusta, ja noin viiden tunnin matkan jälkeen oltiin perillä Maarianhaminassa. Ahvenanmaa on mulle tuttu aiemmilta reissuilta, ja nyt vierailu taisi olla jo viides. Lapsuuden Ahvenanmaalla vietettyjen kesälomien jälkeen saarista tulee jotenkin tosi kiva fiilis, joten sinne oli ihana palata myös tämän orastavan syksyn kunniaksi.

Reissu kesti vain pari päivää, mutta sinä aikana ehti vaikka mitä! Heti kun päästiin perille, suunnattiin meidän majapaikkaan, Ålandhotelsin Hotelli Pommerniin, joka sijaitsi aivan kivenheiton päässä Maarianhaminan symppiksestä keskustasta. Vaikka oli jo syyskuu, are helli aika antaumuksella ja kaupunkikierroksella tuli vielä aivan kesäinen fiilis!

Maarianhaminan keskusta on melko pieni, mikä tekee kaupunkitunnelmoinnista helppoa, sillä keskustasta saa hyvän käsityksen tosi lyhyessä ajassa. Eksymään ei pääse edes huonolla kartanlukutaidolla, joten mullakin on hyvät mahdollisuudet selvitä kaupungissa. :D Keskusta koostuu muutamasta keskenään risteävästä ostos- ja baarikadusta, joten kaikki tärkeimmät on käden ulottuvilla.

Nyt monen Ahvenanmaa-seikkailun jälkeen uskallan jo todeta tietäväni suunnilleen, mihin saarilla kannattaa poiketa ainakin, jos haluaa nähdä ne perusjutut. Maarianhaminan keskustan lisäksi nähtävää ja koettavaa (sekä erityisesti maisteltavaa) riittää muuallakin, joten paina mieleen ainakin nämä alla olevat jutut!

1. Syömään Smakbyniin

Jo toista kertaa Ahvenanmaan-seikkailun parhaaksi elämykseksi nousi illallinen Smakbyn-ravintolassa. Kastelholman linnan upeiden tiluksien naapurissa sijaitseva, tv-kokki Michael Björklundin luotsaama ravintola on ehdottomasti vierailun arvoinen ruokaelämys. Kyseessä on ravintola, mutta elämyksellisen siitä tekee tietysti itse kokki Björklund joka on näin kahden tapaamisen perusteella aikamoinen viihdyttäjä. Mies ei tietenkään ole paikalla aina, mutta jos hän sattuu olemaan Smakbynissä vierailun aikana, kannattaa lupakkaa kokkia käydä ehdottomasti jututtamassa!

Me saatiin hänet seuraksi Smakbyn-kierrokselle, ja aika monta kertaa porukka repesi nauruun miehen selittäessä tarinoita semihyvällä suomen ja ruotsin sekasotkulla. Vähän kuin koomikko ja kokki samassa paketissa, eli vieraat ainakin viihtyy! Ravintolan lisäksi Smakbynin tiloissa toimii kauppa, tislaamo, kesäteatteri ja posliinipaja.

Ennen illallista meillä oli hetki luppoaikaa, ja käytiin kiertämässä Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa, missä parasta oli nähdä Ahvenanmaan lampaita!

2. Majoittuminen omalla saarella

Tää on kieltämättä asia, jota ihan jokainen ei tuosta noin vain voi toteuttaa, mutta saarilla vierailtuani ja majoituspuitteet nähtyäni uskallan ronskisti nostaa tämän heti toisena tälle listalle. Ahvenanmaalta voi nimittäin vuokrata oman saaren ihan vaan oman porukan majoituskäyttöön, eikä hintakaan oo mitenkään hirvittävä, jos porukkaa on tarpeeksi.

Ahvenanmaalla toimiva Silverskär Islands tarjoaa mahdollisuuden majoittua oman saaren rauhassa kolmella eri saarella, joista me vierailtiin reissulla Klobbenilla ja Silverskärillä. Erityisesti mieleen jäi Klobbenin saari, missä muun muassa pidetään salaisia, kansainvälisiä huippukokouksia, mutta ite näkisin itseni viettämässä siellä esimerkiksi synttäreitä kaveriporukalla. Saarella on majoitusmahdollisuus yhteensä 32 hengelle, joten sen kokoisen porukan saanee kasaan suht helposti. Yöpyminen tapahtuu neljän hengen kalastajamökeissä, minkä lisäksi saarella on myös yksi ns. parempi mökki, jossa on isot maisemaikkunat merelle.

Saari oli merellistä idylliä parhaimmillaan, ja pystyin jotenkin heti kuvittelemaan itseni heräämästä aamuaurinkoon kallioisella saarella meren ympäröimänä. Saarella ei oo sähköä tai juoksevaa vettä, mutta mökkien lisäksi Klobbenille on rakennettu sauna ja huoltorakennus. Yhden yön hintaan kuuluu kaikki ruokailut eli lounas, päivällinen ja aamiainen sekä kuljetukset saarelle, joten sinällään pääsee aika helpolla. Halvimmillaan hinta on kuulemma noin sata euroa yöltä naamaa kohden, jos koko kapasiteetti on käytössä, eli ei mitään posketonta. Jotenkin alkoi kutkutella oman saaren vuokraaminen esimerkiksi seuraavia pyöreitä varten. Kaverit, olkaa valmiina!

3. Maistele ahvenanmaalaista pannukakkua

Tämä! Olin odottanut aika pitkään pääseväni viimein maistamaan aitoa ahvenanmaalaista pannukakkua. Se oli tullut tutuksi vuosien aikana muun muassa Strömsöä katsellessani, ja viimein, nyt paikan päällä, sitä piti päästä maistamaan.

Ahvenanmaalainen pannari on perinteisesti syntynyt siitä, että karuilla saarilla ei ollut ihan hirveästi mitään tarjottavaa, ja kun vieraita tuli käymään, piti pöytään loihtia jotain. Kun jostain löytyi puuron jämät ja vähän maitoa, pyöräytettiin pannukakku. Nykyisin se on ehkä koko Ahvenanmaan tunnetuin herkku, ja valmistetaan yleensä mannapuurosta, mutta muitakin versioita on. Perinteisimmin pannari tarjoillaan kermavaahdon ja luumuhillon kanssa, mikä oli oikein toimiva kombo. Pannareita on tarjolla varmasti lähes kaikissa Ahvenanmaan kahviloissa, esimerkiksi Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Bagarstuganissa, missä me piipahdettiin kahvilla.

4. Limppari(tai olut)maistiaisille Stallhageniin

Ahvenanmaalla mennään saarihenkeen tosi vahvasti kotiin päin. Oli tilanne mikä hyvänsä, aina löytyy jostain joku paikallinen pientuottaja, joka voi jeesiä omilla tuotteillaan. Tämän ajatuksen vuoksi onkin itsestään selvää, että saarilta löytyy myös oma panimo. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon tuotteita myydään kovasti myös Manner-Suomessa, ja ne on monille tuttuja K-kaupan kaljahyllystä.

Meidän ohjelmaan sisältyi olutmaistelu, mutta onnekseni olin ilmoittanut alkoholivammoistani etukäteen, ja mulle tuotiin maisteltavaksi ahvenanmaalaisen Amalias Limonadfabrikin limppareita. Lopulta en ollut lähellekään ainoa jolle ei alkoholi maistunut, ja lopulta nautittiin limonadimaisteluista muun muassa Monnan ja Helin kanssa. Kuhunkin juomaan tarjotaan sopiva suupala, ja Stallhagenin ravintolan kokit saivat vuolaat kiitokset herkullisista ruoista. Erityisesti ahvenanmaalaisessa voissa paistettu maissi sai ainakin meidän pöydältä henkiset aplodit.

Stallhagenin kompleksissa toimii samassa paikassa niin panimo kuin erillinen ravintolakin, joten on varsin näppärää, että viereisen panimon tuotteita tarjoillaan jo muutaman kymmenen metrin päässä. Käytiin myös panimokierroksella, ja oli hauska päästä kuulemaan, miten olut syntyy ja mitä kaikkia vastoinkäymisiä siihen voi liittyä. Kulissien taakse on aina mahtavaa päästä kurkistelemaan, vaikka itse lopputuote ei varsinaisesti omaan makuun olisikaan.

5. Omenamehumaistelut paikallisella tilalla

Heh, viidestä vinkistä neljä liittyy jotenkin syömiseen tai muuhun herkutteluun, mutta niin kai matkoilla on tapana? Niinpä myös mun vika vinkki koskee samaa teemaa! Ahvenanmaalla tuotetaan noin 75 prosenttia kotimaan kaikista omenoista, ja omenapuita näkeekin saarilla vähän väliä. Puita kasvaa pitkinä riveinä, ja paikallisilla omenatiloilla pääsee myös vierailemaan.

Me piipahdettiin Öfvergårdsin pienellä tilalla,  joka sijaitsee omistajapariskunnan, Annan ja Janin, pihalla. Siellä kasvoi pitkät rivit omenapuita ja oli hauska huomata, miten montaa eri lajiketta Suomessakin kasvaa. Kuultiin omenatarhan elämästä ja muun muassa siitä, että Öfvergårdilta voi vuokrata 60 eurolla vuodessa itselleen oman omenapuun, jonka sadon voi kerran vuodessa käydä korjaamassa. Jännintä oli kuitenkin päästä maistelemaan eri omenalajikkeista tehtyjä mehuja. Opin muun muassa sen, että kaupan omenamehussa lajikkeet on ihan sekaisin, mutta omenatarhan maistelussa kävi selväksi, että lajikkeella on väliä myös mehussa.

Parin päivän työmatka päättyi siihen, kun saavuttiin takas Helsinkiin maha täynnä Ahvenanmaan ja Tallinkin laivojen herkkuja. Päällimmäisenä jäi fiilis, että joskus olis siisti taas palata Ahvenanmaalle keskikesällä, mutta myös osallistua joskus saarten kuuluisille sadonkorjuujuhlille.

Onko Ahvenanmaa sulle tuttu?

Lisää tästä aiheesta

2 Kommenttia

Tiina /ihanaahvenanmaani 2.10.2018 at 9.54

Kauniita kuvia!
Ja kyllä, nuo laivojen aikataulut ovat todella hankalat. Varsinkin kun matkustaa lasten kanssa ja jos matkaa on Turusta vielä muutama tunti, niin pitää aina arpoa että herätäänkö viideltä vai nukutaanko yksi yö myös Turussa.
Ja Amalian limsat on niin hyviä. Raparperi-selja on mun suosikki!
Ihanaa syksyn jatkoa!

Vastaa
Inka 7.10.2018 at 17.00

Kiitos Tiina! Varmasti vielä lasten kanssa matkustaessa aikataulut tuo entistä enemmän harmaita hiuksia, voin vaan kuvitella… Kivaa syksyä sullekin!

Vastaa

Jätä Kommentti