Pallontallaajat.net
Valikko

Vierailu virolaisella kenkätehtaalla: millaisissa oloissa reissukenkiä valmistetaan?

Kirjoittanut Inka 27.9.2018

Yhteistyössä Pomar

Vuonna 2018 on vaikea kiistää tosiasioita ja väittää, että niillä ihmisillä, jotka valmistavat halpamaiden hikipajoissa kulutustuotteita meille länsimaalaisille kuluttajille, ei olisi väliä. On entistä vaikeampaa uskotella itselleenkään, ettei ole tietoinen halpatyövoiman ongelmista. Pään pensaaseen työntäminen ei oikein onnistu enää aikana, jolloin tarjolla on järkevän hintaisia eettisiä vaihtoehtoja, jotka haastaa halpatuotannon niin ulkonäön kuin kestävyydenkin puolesta.

Eettisestä ja kestävästä kuluttamisesta puhuessaan on helppo sortua jeesusteluun, mutta se ei oo todellakaan mun tarkoitus. Jokainen tekee omat valintansa ja ostopäätöksensä omien arvojensa ja toiveidensa mukaisesti, eikä se oikeastaan ole kenenkään muun asia, mitä puljua itse kukanenkin tukee ja mihin rahansa kuluttaa.

Mulla on ollut tavoitteena jo tosi pitkään ottaa pieniä askeleita entistä kestävämmän, reilumman ja eettisemmän kuluttamisen suuntaan. Nyt kun asia on pyörinyt mielessä vuosikausia, alkaa tuntua että oon ehkä löytänyt sen tavan, miten omalta osaltani pystyn tekemään sen mitä pystyn. Mun kohdallani se tarkoittaa fiksun valinnan tekemistä silloin kun se on mahdollista, valmiutta maksaa tuotteista ehkä inasen verran enemmän, mutta pääasia on kuitenkin pitää järki mukana ja olla vaikeuttamatta arkea turhan paljoa, jotta pienetkin teot ja tavat pysyisivät elämässä aina.

Yksi helpoimmista päätöksistä on ollut yrittää keskittyä kengissä pääosin eettisesti tuotettuihin tuotteisiin. Toki esimerkiksi sopivien ja kaiken lisäksi eettisten juoksukenkien hankkiminen on paikoin hieman haastavaa, mutta arki- ja juhlakenkiä löytyy jo aika tosi hyvin niin, ettei niiden valmistuksessa oli revitty kate-euroja lapsi- tai edes halpatyövoiman ansioilla.

Kotimainen Pomar on ollut vuosia suunnannäyttäjä eettisten kenkien tuotannossa, ja siinä missä yhä useampi kenkätehdas sulkee ovensa ja muuttaa Euroopan ulkopuolelle, valmistaa Pomarkusta lähtöisin oleva kenkämerkki edelleen jalkineensa Euroopan rajojen sisäpuolella. Kotimaan sijaan yrityksellä on kenkätehdas Viron Pärnussa. Vaikka Viron palkkataso on huomattavasti Suomen palkkatasoa alhaisempi, onnistuu kenkien tekeminen paikallisittain ok-palkoilla ja työntekijöiden inhimillisillä oloilla ilman, että kengät maksaisi mansikoita.

Sain kutsun vierailla Pomarin kenkätehtaalla Pärnussa ja olin tosi mielissäni päästessäni omin silmin todistamaan, millaisissa oloissa kenkiä valmistetaan Virossa vuonna 2018. Piipahdinkin syksyn ensimmäisinä hetkinä Viron kesäpääkaupungissa. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin kenkätehtaalla, joten oli tosi kutkuttavaa päästä tutustumaan kenkien valmistusprosessiin ja nähdä ne lukuisat työvaiheet.

Edettiin tehtaalla toimitusjohtaja Jarno Fonsénin kanssa järjestelmällisesti kengän valmistusprosessi alusta loppuun. Ensin seurattiin leikkaajien työtä ja nähtiin, kuinka Euroopan sisältä hankittu nahka leikataan millintarkasti niin, että mahdollisimman vähän menisi hukkaan. Sitten edettiin vaihe vaiheelta ympäri tehdasta: seurattiin tikkaajien työtä, nähtiin miten gore tex -kalvo lisätään kankaaseen, pohjan liimaamista, kengän muotoilua lestin avulla… Työvaiheita oli tosi monta, ja kullakin työpisteellä työskenteli vähintään yksi henkilö. Tehtäviä yritettiin kuulemma aina aika ajoin kiertää tyypiltä toiselle, mutta työntekijät halusivat mieluummin pysytellä samalla paikalla vuodesta toiseen. Tosin niinhän se menee.

Oli ilahduttavaa todeta omin silmin, että työolot virolaisella kenkätehtaalla oli hyvät, työntekijät suhtautui johtoon ystävällisen kunnioittavasti ja näytti voivan hyvin. Se on mahtavaa, sillä tilanne ei varmasti ole näin hyvä valtaosalla maailman kenkätehtaista.

Pomarin Pärnun kenkätehtaalla keskimääräinen palkka on noin 800 euroa kuukaudessa. Se tuntuu suomalaisena melko pieneltä summalta, mutta tässä kannattaa huomioida se, että esimerkiksi vuonna 2017 keskipalkka Virossa oli 1 153 euroa. Kenkätehtaan työntekijä tienaa siis piirun verran alle keskipalkan. Se on joka tapauksessa enemmän, kuin niissä maissa missä kengät tavallisesti valmistetaan.

Oli jotenkin niin siistiä käydä tehtaalla ja nähdä ihmisten olot, tavata ne tyypit jotka ylläpitää suomalaista kenkäbrändiä ja valmistaa ja suunnittelee ne kengät, millä me kuljetaan ympäri maailmaa. Ihan hullu ajatus! Hienointa oli kuitenkin nähdä se, miten vielä vuonna 2018 kenkiä tehdään eettisesti niin, että työntekijöillä on inhimilliset olot ja heille maksetaan ihan kunnon palkka.

Kenkätehdasvierailu oli silmiä avaava kokemus, joka valoi ehkä vähän uskoa siitä, että vielä on olemassa suuriakin yrityksiä, jotka on valmiita panostamaan siihen, että tuotanto pysyy Euroopassa. Pomarin tarinasta ja kengistä voi lukea lisää yrityksen verkkosivuilta.

Lisää tästä aiheesta

1 Kommentti

Pomarfin 27.9.2018 at 15.09

800 euroa ei kyllä ole “piirun verran” vaan 30% vähemmän kuin keskipalkka

Vastaa

Jätä Kommentti