Pallontallaajat.net
Valikko

Yhtä vaille kymmenen – blogi täytti yhdeksän vuotta!

Kirjoittanut Inka 17.11.2018

Joka vuosi muistan jossain vaiheessa loka–marraskuuta, että on taas blogin juhlapäivä, ja yhä useampana vuotena se menee komeasti ohi niin, että en muista koko asiaa kuin vasta viikkojen kuluttua. Tänä vuonna siinä kävi taas klassisesti, ja heräsin joitakin viikkoja blogisynttäreiden jälkeen koko asiaan.

Archie gone Lebanon täytti kuitenkin lokakuussa yhdeksän vuotta, ja ajatus siitä että oon rustaillut tänne reissukertomuksia jo lähes vuosikymmenen ajan, tuntuu aika käsittämättömältä. Vuoden päästä juhlitaankin sitten pyöreitä, ja sen päivän määki koitan muistaa.

En voinut jättää koko asiaa täysin huomiotta, ja ajattelinkin koota omaksi ja teidän iloksi kuvakoosteen menneiltä vuosilta. Oma reissutyyli on selvästi muuttunut hieman siitä mitä se oli blogin syntyaikoina, mutta niin on onneksi elämä ja minäkin.

Palataan siis seuraavaksi menneisiin vuosiin, mitä kaikkea ollaan Archie gone Lebanonin kanssa koettu!

2009

Perustin blogin joitakin päiviä ennen ensimmäistä New Yorkin -matkaani, ja tätä reissua suunniteltiin huolella! Oli myös aika eeppistä saada Nykin-reissusta ensimmäinen blogattava reissu, mistä olin tosi innoissani. Suurin sysäys blogin perustamiselle oli harjoittelupaikka matkailulehdessä, jonka perusteella ounastelin, että reissuja on tulossa tässä elämässä sen verran mukavasti, että kyllähän se blogikin kannattaa perustaa. Ja niin kannatti.

2010

Tää vuosi oli blogin nimen kannalta merkityksellinen, sillä vierailin elämäni ensimmäistä kertaa Libanonissa. Oli sinällään ihan asiallista, että pääsin noin puoli vuotta blogin perustamisen jälkeen vierailemaan maassa, jonka mukaan koko blogi oli ylipäätään nimetty. Kuukausi Beirutissa antoi vain ensimakua siitä, millainen reissukohde Libanon tosissaan on, ja sai mut kokemaan, etten nyt ihan feikki oo tämän blogini nimen kanssa.

2011

Blogiajan unohtumattomimpiin seikkailuihin lukeutuu vuoden 2011 road trip, joka oli laatuaan ensimmäinen. Sen reissun myötä aloin uskaltaa kertoa blogista myös tuttavapiirille, kun tyypit halusi seurata meidän seikkailuja jo matkan aikana. Sen kuukauden aikana meidän reissuporukka tuli teillekin tutuksi jopa niin, että oon saanut osalta vähän palautetta siitä, kuinka jotkut mun blogin lukijat on tunnistaneet mun reissukavereita kadulla. :D Sori pojat…

2012

Kun edellisenä vuonna oli takana aika uskomaton seikkailu olisi voinut luulla, että seuraavana vuonna sellaista ei olisi luvassa. Noh, pieleen meni, ja keväällä 2012 käytiin interreilaamassa Balkanilla. Kohde ei enää olisi voinut olla huonompi juuri reilikohteena, mutta niin me vaan puksulteltiin iänvanhoilla balkanilaisilla yöjunilla maasta toiseen. Reissu oli ensisijaisesti seikkailua, ja aika raskas, mutta samalla hulvaton ja täysin unohtumaton. Ja ai että mikä tukka mulla oli tuolloin!

2013

Ei mennyt kuin kaksi vuotta ekasta road tripistä, kun piti päästä taas uudelleen. Mukana oli lähes sama jengi, ja reissaaminen oli tosi helppoa kun tiesi, millä tyylillä kukanenkin menee. Reitti oli täysin erilainen kuin aikaisemmin, mutta yhtä lailla matka oli aivan mahtava ja täynnä toinen toistaan siistimpiä maisemia ja paikkoja.

2014

Häät ja muutto Oulusta Helsinkiin väritti aika kovasti blogin viidettä vuotta, ja reissuja oli tästä syystä tavallista vähemmän. Vuoden paras matka oli itseoikeutetusti meidän häämatka, minkä kunniaksi matkustettiin parin viikon reissulle New Yorkiin ja Meksikon Riviera Mayalle. Meksikon palmuja on kieltämättä ollut viime aikoina aika moneen otteeseen ikävä!

2015

Blogin kuudennesta vuodesta tulee ensimmäisenä mieleen lähes samaan aikaan blogisynttäreiden kanssa järjestetty kaikkien aikojen ensimmäinen The Blog Awards Finland ja voitto Paras matkablogi -kategoriassa. Voitto tuntuu vieläkin niin hyvältä, ja muistelen tätä postausta niin fiiliksissä! Mutta reissujakin sisältyi, muun muassa voitosta parin päivän päästä koittanut matka, jonka aikana kävin klassikkokohteissa Turkin Alanyassa ja Arabiemiraattien Abu Dhabissa!

2016

Vuosi 2016 oli mun siihenastisen elämän kaikkien aikojen paras reissuvuosi, ja se näkyi myös blogissa. Saman vuoden aikana reissasin paitsi Euroopassa, muun muassa Espanjassa, Tatarstanissa (nyt täytyy sanoa etten oo satavarma meneekö tää Aasian puolelle), Saksassa ja Kreikassa. Kaukoreissujen osalta taas värisuora on omiin silmiini melko vaikuttava: Yhdysvallat, Libanon, Azerbaidžan, Kenia (eka kerta Afrikassa ikinä!!) ja Thaimaa (myös ekaa kertaa ikinä Kaakkois-Aasiassa!). Kaikin puolin vuosi oli siis ihan älytön!

2017

Blogin kahdeksas vuosi oli aika perussettiä, ja postaustahti alkoi selvästi hiipumaan päin, vaikka motivoiduinkin bloggaamisesta oikein kunnolla. Elämän realiteetit työn ja Taekwon-Don viedessä yhä enemmän aikaa ja jälkimmäisen noustessa taas pykälän pririteeteissa bloggaamiselle ei meinannut ihan hirveästi löytyä aikaa, mutta reissuja oli onneksi tässäkin vuodessa aivan riittävästi. Mieleenpainuvin matka taisi olla Kroatiassa vietetty kaksiviikkoinen, joista ensimmäinen oli kaikkien aikojen eka perhematka.

2018

Ja tässä nyt ollaan,  yhdeksänvuotiaan blogin kanssa! Vuosi 2018 on ollut hieno reissuvuosi, mutta siihen ei paneuduta kuitenkaan tässä postauksessa. Oon saanut postaustahdin taas jonkinlaiseen kuriin, vaikka taukojakin on aina välillä, niin mulla on mielessä selvä tavoite siitä, mitä Archie gone Lebanon on yhdeksäntenä vuotenaan. Luvassa ei ole mitään suuria mullistuksia, mutta haluaisin olla blogissa enemmän läsnä sen sijaan, että raapustelen vaan pintapuoliset kertomukset matkoista. Katsotaan, miten tavoite tulee täyttymään!

Ja nyt kiitän vuolaasti just sua, joka oot tämän blogi äärellä. Oot sitten ollut matkassa mukana lokakuusta 2009 saakka tai vasta tästä päivästä, lämmin kiitos. Sanon aina, että kirjoitan blogia pääasiassa omaksi ja iskän iloksi, mutta totuus on, että sillä on myös aivan valtavan suuri merkitys, että tätä lukee muutkin. Kiitos siis siitä!

Kommentointi on vähentynyt blogeissa tosi radikaalisti viimeisen parin vuoden aikana, ja erityisesti tämän vuoden aikana oon huomannut, että postaukset jää useammin ilman kommentteja. Se on tosi harmillista, mutta samalla voin syyttää myös itseäni, sillä huomaan yhä useammin lukevani postauksia ilman, että käyn niitä kommentoimassa. Aika muuttuu ja blogit sen mukana ja siihen on tietty hyvä mukautua myös omassa ajattelussa, mutta se on kuitenkin varmaa, että blogiin tulleet kommentit ilahduttaa tänä päivänä tasan yhtä paljon kuin silloin blogin ensimmäisinä vuosina. Yritän itse parantaa tässä tosi kovasti ja toivotaan, että saadaan kommentointi nousemaan taas blogeissa. Toivottavasti nääkin kannat kortesi kekoon, jos et sitten täällä, niin jossain toisessa blogissa.

Loppuun vielä yhden kerran: kiitos just sulle! <3

Ja pst! Mun blogiarkisto on ensimmäisestä postauksesta lähtien yhä julkinen, eli esimerkiksi vuoden 2009 New Yorkin -ensireissun tunnelmiin pääsee yhä käsiksi.

Kuvien takana paitsi mää ite myös Karim, Annabella Kiviniemi, Zakaria Harb, Ismo Heikkinen, Mari Bareksten ja Tiina Runtti.

Lisää tästä aiheesta

12 Kommenttia

Salla 17.11.2018 at 20.16

Mitä ihmettä, onko teiän Oulusta muutosta jo 4 vuotta aikaa?! Just joo :’D Mutta upeita kuvia oot kyllä ottanut vuosien aikana.

PS. Mukana jo vuodesta 2013 asti!

Vastaa
Inka 18.11.2018 at 10.03

No niinpä!!! Tuntuu kyllä hullulta, että siitä on jo niin kauan, mutta pakko kai se on hyväksyä. Kiitti Salla, on ollu mahtavaa että oot ollu mukana! <3

Vastaa
Tiina 18.11.2018 at 11.39

Heippa! Minäpäs kommentoin ja kiitän. Olen tällaisena hiljaisena takapiruna seurannut jo useamman vuoden ja aina luen jokaisen postauksen vaikka itse matkoja harmittavan vähän teenkin. Tällaista blogia on mielekästä ja mielenkiintoista seurata, aitoa ja asiantuntevaa settiä! :)

Vastaa
Inka 18.11.2018 at 16.44

Kiitos Tiina! Tosi kiva kuulla että oot ollu mukana jo vuosia, ja että meno miellyttää. Toivottavasti pysyt mukana jatkossakin! :)

Vastaa
Kea / Deep Red Blues 18.11.2018 at 16.44

Ihana Inka. ♡ Onnea melkein kymmenvuotiaalle blogille!

Vastaa
Inka 18.11.2018 at 17.02

Kiitos Kea! <3 <3

Vastaa
Miia 18.11.2018 at 19.53

Oon saanut sun blogista todella paljon inspiraaroita ja jenkkivinkkejä. Kiitos Inka!

Vastaa
Inka 19.11.2018 at 18.08

Jee! Kiitos Miia! :)

Vastaa
Sonja | FIFTYFIFTY 20.11.2018 at 19.29

Jihuu, paljon onnea ja inspiroivia kirjoitushetkiä! :) Ihania reissuja ja mahtavia reissutyylejä ollut sulla vuosien varrella!

Vastaa
Inka 23.11.2018 at 6.16

Jee, kiitos Sonja! <3

Vastaa
Sanna I Seven Seas 22.11.2018 at 21.27

Onnea mahtavalle blogille ja ihana sä <3
Kommentit on toden totta vähentyneet omassa blogissanikin ja vähemmän tulee kyllä itsekin annettua kommentteja. Se on harmillista, koska ne piristää todella! Nyt yritetään saada siihen positiivinen muutos.
Ps. Aivan ihana toi aavikkokuva susta

Vastaa
Inka 23.11.2018 at 6.16

Ihana Sanna, kiitos! <33 Ja kyllä, pakko itselläkin skarpata kommenttien suhteen!

Vastaa

Jätä Kommentti