Pallontallaajat.net
Valikko

Syötteen ruskaretki, joka muuttuikin lumiseikkailuksi

Kirjoittanut Inka 22.10.2019

Kaupallinen yhteistyö: Visit Syöte

Kun lähdin pari viikkoa sitten ruskaretkelle Syötteelle, en kyllä arvannut, että pääsisin näkemään talven ensilumen vielä saman reissun aikana.

Seikkailu alkoi mun osalta jo Helsingissä, missä nousin yöjunaan ja puksutin mukavimmalla mahdollisella tavalla Suomen halki perille Ouluun. Yöjunan pysähtyessä Oulun asemalle aamuneljältä olin perillä viis tuntia ennen sovittua lähtöaikaa, mutta onneksi muutaman askeleen päässä odotti anoppila, missä sain jatkaa unia vielä hetken.

Asun kaukana mun perheestä, joten retket pohjoiseen tarkoittaa aina mahdollisuutta viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Tällä kertaa se onnistui niin, että sain Syötteen seikkailulle mukaan kälyn ja puolitoistavuotiaan veljenpojan. Se oli jo itsessään jännittävää, sillä en ollu vielä päässyt reissaamaan pikkujäbän kanssa, mutta sittemmin siitä on muotoutunut jo todellinen maailmanmatkaaja, joka tälläkin hetkellä nautiskelee lämmöstä ja auringosta etelän lomakohteessa.

Vajaan parin tunnin automatka Oulusta Syötteelle, ja perillä odotti ruskan peittämät tunturit. Majoituttiin keskusvaraamon kautta saadussa mökissä, jossa aivan ensitöiksemme laitettiin tulet takkaan, kun siihen oli mahdollisuus. Halkojen paukkuessa takassa ja punaisen maaruskan loistaessa ikkunoiden läpi lyhyt sohvalla köllöttely tiesi paikkansa, ja olin valmis retken ensimmäiseen seikkailuun.

Mulla oli ohjelmassa fatbike-pyöräretki, jonka ajaksi jätin reissuseuralaiset päiväunille mökkiin, ja otin itse suunnan Syötteen luontokeskukseen. Vaikka oonkin kulkenut Syötteen kansallispuiston maisemissa käytännössä koko ikäni, en ollut koskaan ennen bongannut luontokeskusta siitäkään huolimatta, että se on perustettu jo vuonna 2003.

Nappasin luontokeskukselta mukaani fatbiken ja siellä työskentelevän Annun, joka lähti kansallispuistoon oppaaksi. Pääsin vauhdin makuun aika nopeasti, ja muutaman kilometrin matka lähimmälle tuvalle taittui hetkessä. Ja missä maisemissa pyöräiltiin! Ohitettiin soita, vaaroja, joki ja lampia, joten näkemistä riitti. Vaikka sää olikin pilvinen, Syötteen ruska tarjosi värejä oikein kunnolla.

Olin kyllä taas niin mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä vaikka pyöräily on enemmän kuin tuttua, paksurenkaisella fatbikella pyöräily kapeita pitkospuita pitkin oli kyllä jännää! Olin ihan vakuuttunut siitä, että oon kohta kontillani suon silmäkkeessä, mutta kieli keskellä suuta ja keskittymistä edellyttänyt tasapainoharjoitus myöhemmin pitkospuut olikin jo ohitettu!

Perillä tuvassa oli kyllä ihanaa, kun Annu laittoi tulet ja kaatoi mukiin höyryävää teetä.

Parin tunnin pyöräretken jälkeen käytiin vielä ulkoilemassa, mutta ilta mökissä tuli kuin tilauksesta, ja otettiin siitä kaikki irti. Lämmitettiin sauna, nautittiin mökkiperinteestä eli tortillaillallisesta ja lämmitettiin taas takkaa.

Sammuttiin koko konkkaronkka ysin pintaan, ja kun aamulla heräiltiin, oli illan hämärässä ikkunan läpi tihrustettu maisema todellakin valkoinen! Yöllä satanut ensilumi muutti ruskaretken lumiseikkailuksi parahultaisesti, kun meillä oli päivän ohjelmassa vaellusretki Teerivaaran huipulle.

Hiljattain avattu Teerivaaran vaellusreitti on jokaisen päiväpatikoijan unelma: Pituutta 4,5 kilometriä, vaikeustaso vaativa ja maisematkin aika ässät. Lisäksi reitin varrella on tupa, halkoliiteri, huussi ja nuotiopaikka, ja kyseessä on vieläpä rengasreitti.

Matkan varrelle osuu näyttävä suonäkymä ja pitkospuut, kallioita ja vaaramaisemia. Ei tiedetty reitin vaativuustasosta etukäteen mikä oli ihan hyvä, sillä pikkujätkä selässä ei välttämättä oltais lähdetty kaikkein vaativimmalle reitille. Matka kuitenkin sujui tosi hyvin, ja saatiin kaipaamaamme haastetta ensilumen liukastamilla kallioilla tasapainoillessa.

Muutaman kilometrin vaelluksen jälkeen perillä odotti upouusi Teeritupa, missä oli nätissä rivissä kasa halkoja, sytykkeitä ja tulitikutkin! Sytytettiin tulet ja siemailtiin termarista Syöte shopista ostettua mustaviinimarjamehua ja syötiin välipala. Olipa taas antaumuksella ihanaa.

Paluumatka takaisin luontokeskukselle hujahti nopeasti, ja siirryttiin sisätiloihin vähän kuivattelemaan ja tutustumaan näyttelyyn. Luontokeskus on maksuton, joten alueen historiasta kertovaan näyttelyyn voi tutustua maksutta. Lisäksi keskuksessa sijaitsee myös lounasravintola ja kahvila sekä matkamuistomyymälä.

Luontokeskuksen parasta antia on ehdottomasti sen työntekijöiden vinkit, eli jos oot menossa seikkailulle Syötteen kansallispuistoon ja kaipaat vinkkiä parhaista reiteistä, maisemista ja tuvista, käy kysymässä tärpit luontokeskukselta!

Kun päästiin patikkaretken ja luontokeskusvierailun jälkeen takaisin mökkiin, oli aika palata takaisin arkeen. Pakattiin kamat autoon, käytiin luovuttamassa mökin avain ja otettiin suunta takaisin kohti Oulua, just sopivasti samalla hetkellä, kun tunturin huiput peittyi paksuun sumuvaippaan.

Kiitos Syöte, olit taas ihana!

Osa kuvista: Veera Pyykkönen

Lisää tästä aiheesta

Jätä Kommentti